Kestäisittekö jos näkisitte miestänne vain 2 kertaa/kk???

[QUOTE="Bunny";23582372]no toi kuvio...opiskelin ja tulin "suunnitellusti" raskaaksi ... eikä se opiskelukaan niin kivaa ollut. Ei siis kovin...[/QUOTE]

Ei mitään "suunnitellusti" vaan täysin suunnitellusti. Mä olisin sen koulun varmaan lopettanut joka tapauksessa.

En mä ole pyytänyt mitään mielipiteitä MUN valinnoista jotka eivät ole olleet vääriä. Piste.

 

Kyllä olen kestänyt. Viikon päästä loppuu tämä tilanne meillä ja päästään muuttamaan takaisin saman katon alle. Kaksi vuotta ollaan asuttu yli 300km päässä toisistamme opiskelu- ja työtilanteen vuoksi. Tätä ennen ehdittiin kolmisen vuotta seurustella ja 2,5v asua saman katon alla. Ollaan nähty 2-3 viikon välein, olen opiskeluun liittyviä harjoitteluita ja kesätöitä pyrkinyt järjestämään miehen paikkakunnalle. Naimisiin mentiin viime kesänä.

Kyllähän se on aika ajoin tympinyt ja kovaa, ja huomaa että erossaolon venyessä yli kahteen viikkoon alkaa molemmilla olla vähän mielikin kireänä ja tulee typerää pikkukähinää herkemmin. Mutta kyllä tässä on ehdottomasti oppinut toista arvostamaan ja näkemään niitä asioita, mitä todellakin hänessä rakastaa. Ja ne hetket, kun on saanut sitten olla yhdessä, ovat olleet aivan ihania. Tekisin saman ratkaisun uudelleenkin. Parisuhde ei kuitenkaan saa mielestäni rajoittaa toisen ammattihaaveita. Ei meistä kumpikaan olisi ollut valmis luopumaan omasta tulevasta ammatistaan vain sen vuoksi, että oltaisiin saatu jatkaa saman katon alla olemista. Ja kun ei ole vielä lapsia, niin tämä kuvio on mahdollinenkin. Raskaana ollessa / lasten kanssa tilanne olisi täysin eri. Tilanteen jaksamista on edesauttanut myös se, että tälle touhulle oli tiedossa loppukin, siis viimeistään omaan valmistumiseeni. Sellaista päämäärätöntä erilläänoloa voisi olla vaikeampi sietää. Siis jos ei olisi tietoa, että koska pääsisi takaisin saman katon alle. Äkkiä tämä pari vuotta tässä on vierähtänyt.

Mulla on myös mahdollisesti tulossa tällainen tilanne, että 200km päähän lähtisin opiskelemaan. Itseäni hieman huolettaa se, kun mies osaa olla aika mustasukkainen. Oliko teillä mitään mustasukkaisuutta sun opiskeluaikana? Mietitkö itse koskaan, että voisiko miehesi mahdollisesti pettää? Meillä on hiukan ollut luottamuspulaa (ei tosin kolmansista osapuolista johtuvia) niin mietityttää että mitenköhän sitten jos näkee vain muutaman kerran kuussa...

 

lapsettomana joo, kyllä kestäisin. Mutta kun meillä on lapset niin en kestäisi, en millään.

 

En oikein tiedä, en ehkä kokisi eroa miehestä suhteemme kannalta niin rankkana, mutta kyllä se asioita mutkistaisi. Ensinnäkin lapset kokisivat eron varmaan raskaana ja ikävöisivät isäänsä ja jos jäisin itse pääasialliseksi perusarjen pyörittäjäksi, olisi se rankkaa. Ja sellaisia tilanteita, joissa sitten törmäyskurssi olisi valmis miehen kanssa saattaisi tulla. Jos mies tulisi kotiin viikonlopuksi odotuksissaan leppoisa viikonloppu saattaisin syyllistyä siihen, että olen vastassa pitkän tehtävälistan kanssa, jonka esittäisin miehelle. :xmas:

 

lapsettomana joo, kyllä kestäisin. Mutta kun meillä on lapset niin en kestäisi, en millään.

Peesaan. Hyvin on mennyt miehen rauhanturvauskeikat, kotona viikon kerran kuussa tai joka toinen kuukausi. Tai no kyllä ne lomat aika tehokkaasti kotiarjen sotki välillä ja ikävä oli jo ennen kuin toinen ehti lähteä taas. Nyt kun on lapsia, ei enää onnistuisi.

 

Voi olla, että olisi helpompi kestää sitä, että itse olisi pois kotoa, kuin sitä, että itse olisi kotona arkea pyörittämässä ja toinen olisi pois kotoa.

 

[QUOTE="kiiwi";23589653]Mulla on myös mahdollisesti tulossa tällainen tilanne, että 200km päähän lähtisin opiskelemaan. Itseäni hieman huolettaa se, kun mies osaa olla aika mustasukkainen. Oliko teillä mitään mustasukkaisuutta sun opiskeluaikana? Mietitkö itse koskaan, että voisiko miehesi mahdollisesti pettää? Meillä on hiukan ollut luottamuspulaa (ei tosin kolmansista osapuolista johtuvia) niin mietityttää että mitenköhän sitten jos näkee vain muutaman kerran kuussa...[/QUOTE]

Eipä meillä kyllä ole mustasukkaisuutta näyttäytynyt laisinkaan. Luotto mieheen on ihan 120-prosenttista. Ei mulla käynyt pienessä mielessäkään alkaa miettiä, että onkohan sillä siellä joku toinen nainen tai muuta vastaavaa. Mies on kova harrastamaan autojen laittoa ja monesti on yömyöhään tallilla. Itseasiassa nyt on tuntunut helpommalta, kun mies on saanut kukkua tallilla niin myöhään kuin häntä on huvittanut, ilman että olen ollut marmattamassa. Samoin kuin sen muutaman kerran, kun on jossain firman illanistujaisissa ollut. Sellaisissa mulla aina iskee joku kateuden tyyppinen, kun itse vain kotona tylsyyksissään oleskelee ja toinen pitää hauskaa.

 

Luultavasti en kestäisi, varsinkin kun haluttaisin molemmat lisää lapsia. Niitä on vähän vaikea etänä tehdä.

 

Me ollaan oltu muutama vuos pakonedessä ihan samassa tilanteessa, yhdessä vaiheessa oli ettei nähnyt edes joka kuukausi. Sitten oli että näki kerran kuussa, mutta ei minkäänlaista yhteyttä toiseen, paitsi kirjeillä, joita mies ei jaksanut kirjoittaa töidensä takia ja ne kulkee kuitenkin niin hitaasti, ettei se ollut sama asia. Kaiken se kesti, ikävä oli kova, mutta pakko mikä pakko.

 

Ei sopisi meille,seitsemään vuoteen ei olla oltu edes yhtä yötä erossa toisistamme.
Kesällä tosin voi olla parin päivän ero edessä,jos mies lähtee siskonsa ja tämän perheen luona käymään.

 

Oi se olisi ihanaa!

 

kyllä me vaan sen kestimme. Ei s ekivaa olut mutta kun pakko vaan oli.Kun mies opiskeli toisella paikkakunnalla ( välimatkaa noin 500km) nähtiin noin 3viiikon, kuukauden välein. olihan tuo vissiin pari kerta siellä 2kk putkeen. Pikkuisen tuli jo ikävä, mutta pakko kun oli nin ei auta mikään. ja nuorimmat lapset meillä oli ahn vielä vaippaiässä, joten olin melkein yksinhuoltaja, siitäkin selvittiin kuniala.

 

Kestäisin loistavasti.

 

Pakosta kestää mitä vain. Olen kestänyt tuon tilanteen, tosin erona oli että tapasimme tollaisessa tilanteessa jossa pystyimme matkustamaan toistemme luo pari kertaa kuussa. Niin on eletty pari vuotta, että näin miestä vain viikonloppuisin, silloin oli jo lapset ja kaikki.

Vapaaehtoisesti mä en kyllä tuollaiseen alkais.

 

En. Mutta huomioonottaen että meillä on kaksi pientä lasta, eikä tukiverkkoa juurikaan.

 

Meidän suhde ei kestäisi. Ei siksi, etteikö luottamusta olisi, vaan niin paljon vahinkoa ikävä toiseen saisi aikaan. Meidän suhteen perusta on nimenomaan yhdessäolo, mitä enemmän ollaan yhdessä, sitä paremmin suhde voi. Tehdään kyllä asioita erilläänkin, älkää nyt saako väärää kuvaa. Tarkoitan siis sitä, että voidaan olla toistemme seurassa ihan kuinka paljon vaan, ilman että tarvitsee välillä ottaa "hajurakoa". Yleensä riidatkin syntyy vain siitä ja silloin, jos ja kun on ollut vähemmän aikaa olla yhdessä...

 

meillä oli neljä, kaksi nuorinta vielä vaipoissa eikä yhtään tukiverkkoja. Ei isovanhempia auttamasa hoidossa tai muuta. se oli vaan silloinkin kun kaikki neljä yhtä aikaa olivat vesirokossa, kylmästi jätettävä kaikki kotiin keskenään ( vanhin oli silloin noin 7v) ja käytääv lähikaupasa, joka sijaitsi noin 300metrin päässä. Eikä pelottanut yhtään

 

Mä elin juuri reilut puoli vuotta niin,että vain viikonloppuisin nähtiin,kun uusi kumppani asui toisella paikkakunnalla ja kävi siellä koulua..Nähtiin vain viikonloppuisin.
Pidemmäl tähtäimellä en olisi jaksanut,joten otin ja muutin samalle paikkakunnalle

 

Nauttisin

Mulla varmaan sama En kaipaa tiivistä parisuhdetta. Mulle sopii sellanen, että näen 2-4 krt kuukaudessa.

 

Meillä mies tehnyt jo 7 vuotta reissuhommia. Viikot aina poissa ja viikonloput meneekin sitten tiiviisti meidän kanssa kotona. Lapset 6v, 4v ja 1v.
Ollaan kaikki totuttu tälläiseen elämän rytmiin ja vaikka välillä onkin rankkaa ja yksinäistä tämä arjen yksinhuolto niin tuskin aivan moneen vuoteen reissuhommat loppuu.
Välillä tympii miehen vapaus viikolla mennä miten haluaa ilman lapsia, mutta toisaalta minä olen onnellinen että saan olla niin paljon lasten kanssa. Mies mielellään vaihtais vapauden mennä meidän kanssa oloon, mutta se ei ole nyt mahdollista.

 

Juuh, maanmainiosti kestäisin.

 

Toihan olis jo paljon!
Me ollaan nähty viimeksi helmikuussa ja toukokuun lopulla taas, joten meille tuo olis tilanne, jossa nähtäisiin usein.