Ketään, jonka elämä ei pyöri yhtään ruoan ympärillä?

Tuosta bb:stä taas (sorry) tuli mieleen, että siellä ihan hoikatkin ihmiset (myös paratiisin puolella) miettivät jatkuvasti ruokaa ja elämä pyörii hyvin paljon sen ympärillä että odotetaan että saa syödä jotain tai suunnitellaan aterioita. Onko todella niin että kukaan ihminen ei syö vain elääkseen?
Tuntuu että suurin osa ihmisistä kuitenkin juhlii syöden herkkuja tai käyden ulkona syömässä. Syömistä, syömistä, syömistä hoetaan jatkuvasti ja ihmetellään kun ihmiset lihoo
Todella suuri osa ihmisistä rakastaa ruokaa ja taistelevat jatkuvasti pystyäkseen hillitsemään mielitekojaan. Surullista jotenkin :/

 

No... Mä tykkään ruuasta. Jos en keksi mitään, mitä tekisi mieli, en sitten syö. :ashamed:

 

Luulenpa että tuolla bb:ssä on niillä asukkailla niin tylsää että siks puhuvat kokoajan ruuasta

Mutta mulla ei elämä pyöri ruuan ympärillä, syön nälän vuoksi ja thats it voisin syödä vaikka samaa ruokaa joka päivä ja aika usein esim. töihin otan lounaaksi aina leivän, jugurtin ja hedelmän eikä yhtää tympäse. Myös mun lapset on sellasia et syö nälän vuoksi ei siks että ruoka on hyvää tai että on kivaa syödä mässytellä =)

 

Sen verran tietysti tulee ruokaa mietittya, että ois tarjota aina hyvää ja terveellistä ruokaa perheelle.
Mutta ei mun ajatuksissa ruoka ole ensimmäisenä.

Ja tietysti rakastan hyvää ruokaa, kukapa ei. Mutta se menee jo hiukan yli, jos koko ajan vaan miettii mitä herkkua sitä seuraavaksi söisi.

 

Hyvä ruokahan on maailman paras juttu Kyllä mä mietin paljonkin mitä syön, mutta en siksi että laihtuisin (nyt jo liian rasvaton) vaan koska se on hauskaa, ja syömisestä tulee hyvä mieli!

 

Luulenpa että tuolla bb:ssä on niillä asukkailla niin tylsää että siks puhuvat kokoajan ruuasta

Mutta mulla ei elämä pyöri ruuan ympärillä, syön nälän vuoksi ja thats it voisin syödä vaikka samaa ruokaa joka päivä ja aika usein esim. töihin otan lounaaksi aina leivän, jugurtin ja hedelmän eikä yhtää tympäse. Myös mun lapset on sellasia et syö nälän vuoksi ei siks että ruoka on hyvää tai että on kivaa syödä mässytellä =)

Kerro meille muillekin miten tuo on mahdollista Silloin kun olin lapsi niin ajattelin asiat noin enkä nähnyt omien vanhempien koskaan erityisesti nauttivan ruoasta tai syövän herkkuja. Nykyään tuntuu että kaikki aikuisetkin ihmiset rakastavat herkkuja, suklaata tai "roskaruokaa", siis minä myös kuulun tuohon joukkoon. Hirvittää ajatuskin että jos laihtuisi niin ei enää koskaan uskaltaisi nauttia ruoasta.

 

Luulenpa että tuolla bb:ssä on niillä asukkailla niin tylsää että siks puhuvat kokoajan ruuasta

Mutta mulla ei elämä pyöri ruuan ympärillä, syön nälän vuoksi ja thats it voisin syödä vaikka samaa ruokaa joka päivä ja aika usein esim. töihin otan lounaaksi aina leivän, jugurtin ja hedelmän eikä yhtää tympäse. Myös mun lapset on sellasia et syö nälän vuoksi ei siks että ruoka on hyvää tai että on kivaa syödä mässytellä =)

Kerro meille muillekin miten tuo on mahdollista Silloin kun olin lapsi niin ajattelin asiat noin enkä nähnyt omien vanhempien koskaan erityisesti nauttivan ruoasta tai syövän herkkuja. Nykyään tuntuu että kaikki aikuisetkin ihmiset rakastavat herkkuja, suklaata tai "roskaruokaa", siis minä myös kuulun tuohon joukkoon. Hirvittää ajatuskin että jos laihtuisi niin ei enää koskaan uskaltaisi nauttia ruoasta.

Eihän se ihmisen paksuus sitä meinaa, että nauttiiko ruuasta vai ei. Mä ainakin tykkään hyvästä ruuasta ja jos on jotain mun lemppari, niin syön kyllä ihan ähkyt.

Jos on mun mielestä pahaa tai ei-hyvää, jätän syömättä.

 

Luulenpa että tuolla bb:ssä on niillä asukkailla niin tylsää että siks puhuvat kokoajan ruuasta

Mutta mulla ei elämä pyöri ruuan ympärillä, syön nälän vuoksi ja thats it voisin syödä vaikka samaa ruokaa joka päivä ja aika usein esim. töihin otan lounaaksi aina leivän, jugurtin ja hedelmän eikä yhtää tympäse. Myös mun lapset on sellasia et syö nälän vuoksi ei siks että ruoka on hyvää tai että on kivaa syödä mässytellä =)

Kerro meille muillekin miten tuo on mahdollista Silloin kun olin lapsi niin ajattelin asiat noin enkä nähnyt omien vanhempien koskaan erityisesti nauttivan ruoasta tai syövän herkkuja. Nykyään tuntuu että kaikki aikuisetkin ihmiset rakastavat herkkuja, suklaata tai "roskaruokaa", siis minä myös kuulun tuohon joukkoon. Hirvittää ajatuskin että jos laihtuisi niin ei enää koskaan uskaltaisi nauttia ruoasta.

Mie oon varmaan jotekin viallinen =) oikeesti ruoka ei ole ollenkaan tähdellistä. Toki maistan hyvän ruuan ja toki pyrin laittamaan monipuolista ja maistuvaa ruokaa lapsille, mutta ruoka ei ole mikään pääjuttu elämässä. :xmas:

 

Eihän se ihmisen paksuus sitä meinaa, että nauttiiko ruuasta vai ei. Mä ainakin tykkään hyvästä ruuasta ja jos on jotain mun lemppari, niin syön kyllä ihan ähkyt.

Jos on mun mielestä pahaa tai ei-hyvää, jätän syömättä.

No ei tietenkään, jos on aina ollut hoikka, niin monethan syö mitä vaan ja nauttii surutta. Mutta kun on ollut lihava, niin sitä tilaa yrittäisi kuitenkin automaattisesti välttää niin paljon, että menisi varmaan kauan että uskaltaisi taas syödä hyvällä omallatunnolla. Ainakin minun kokemuksen mukaan paljon laihduttaneet ihmiset kärsivät pitkään vielä siitä että ruoan asema elämässä on niin vahva ja se on aina mielessä joko hyvällä tai pahalla. :/

 

Sen verran ruokaa on ajateltava et pidän huolen et muksut syö terveellisesti ja säännöllisesti.

Itse eläisin ananaksella, makaroonilla ja kahvilla vaikka kuinka pitkään, mutta lääkäri sanoi ettei se pidemmän päälle ole kovinkaan terveellistä...

 

Eihän se ihmisen paksuus sitä meinaa, että nauttiiko ruuasta vai ei. Mä ainakin tykkään hyvästä ruuasta ja jos on jotain mun lemppari, niin syön kyllä ihan ähkyt.

Jos on mun mielestä pahaa tai ei-hyvää, jätän syömättä.

No ei tietenkään, jos on aina ollut hoikka, niin monethan syö mitä vaan ja nauttii surutta. Mutta kun on ollut lihava, niin sitä tilaa yrittäisi kuitenkin automaattisesti välttää niin paljon, että menisi varmaan kauan että uskaltaisi taas syödä hyvällä omallatunnolla. Ainakin minun kokemuksen mukaan paljon laihduttaneet ihmiset kärsivät pitkään vielä siitä että ruoan asema elämässä on niin vahva ja se on aina mielessä joko hyvällä tai pahalla. :/

Se on tosi ikävää tietysti. Jotenkin se on ollut mulle aina myönteinen ja semmonen huoleton juttu.

 

Luulen, että BB enemmänkin nostaa ja kasvattaa noita aiheita. On siitä ainakin turvallista puhua

 

No eikö se nyt ole selvää, että talossa, jossa ei ole mediaa, kirjallisuutta tai mitään harrastusmahdollisuuksia, niin tekemistä keksitään hyvinkin perusasioista: esim. ruoasta.

Ja toiseksi, mun mielestä ei ole surullista nauttia ruoasta. Itse rakastan ruokaa (mutta elämäni ei todellakaan pyöri sen ympärillä), nautin ruoanlaitosta, pitkistä illallisista, ravintolakäynneistä, bileistä, matkoista joilla saa maistaa uusia makuja... Ja olen hoikka. Ei ruoasta nauttimisessa/ruuan harrastamisessa ole mitään pahaa/väärää/surullista.

 

siis mä oon just sellanen että syön vaan koska on pakko. onhan mullaki toki ne heikkoudet, mutta en pidä syömisestä niinku tekemisenä vaikee selittää... oon muutenkin tosi tarkka mitä suuhuni pistän, enkä mielellään syö kuin kotona ja omatekemää ruokaa.

 

eli jos en tuntis nälkää, niin varmaan kuolisin, koska en "muistais" syödä.

 

No eikö se nyt ole selvää, että talossa, jossa ei ole mediaa, kirjallisuutta tai mitään harrastusmahdollisuuksia, niin tekemistä keksitään hyvinkin perusasioista: esim. ruoasta.

Ja toiseksi, mun mielestä ei ole surullista nauttia ruoasta. Itse rakastan ruokaa (mutta elämäni ei todellakaan pyöri sen ympärillä), nautin ruoanlaitosta, pitkistä illallisista, ravintolakäynneistä, bileistä, matkoista joilla saa maistaa uusia makuja... Ja olen hoikka. Ei ruoasta nauttimisessa/ruuan harrastamisessa ole mitään pahaa/väärää/surullista.

Ei sinulle, koska olet hoikka. Mutta kaikki eivät ole ja itse olen sitä mieltä että lähes jokainen lihava ihminen kärsii jonkinlaisesta syömishäiriöstä. Syöminen on häiriintynyt, ihmiset elävät syödäkseen, eivätkä syö elääkseen. Toivoisin että näistä asioista juteltaisiin sillä tavalla hyvässä hengessä ja lihaville voitaisiin antaa vinkkejä miten siitä ruoasta saa tehtyä vähemmän tärkeän.
Mediassa hoetaan että kansa lihoo ja aivan varmasti on sellainen pilleri keksitty joka kadottaa sen ruokahalun eikä sitä silti haluta antaa yleiseen jakoon, koska markkinatalous on tällaista. Esimerkiksi sellainen vuoden lievä raskauspahoinvointi aivan varmasti laihduttaisi ja sen pystyy kyllä jollain tekemään keinotekoisesti. Ei lihavia ihmisiä edes haluta auttaa, ainoastaan syyllistää ja vihata.
Olen joskus ihan vakavissani miettinyt että pitäisi perustaa sellainen läskien oma kuntosali, jonne kaikki voisivat mennä ilman huolta ikävistä katseista. Se liikunnan ilo on monella lihavalla kadonnut ja tilalle on tullut rakkaus ruokaan ja syömiseen. Vähän katosi aiheesta syrjään mutta menkööt

 

Olen joskus ihan vakavissani miettinyt että pitäisi perustaa sellainen läskien oma kuntosali, jonne kaikki voisivat mennä ilman huolta ikävistä katseista. Se liikunnan ilo on monella lihavalla kadonnut ja tilalle on tullut rakkaus ruokaan ja syömiseen. Vähän katosi aiheesta syrjään mutta menkööt

Tätä mä olen aina hoikkana ihmetellyt. Kaikilla kuntosaleilla, missä olen itse käynyt, on aina ollut kaiken ikäisiä ja painoisia ihmisiä. Hoikkia mummoja, pulleita pappoja, hoikkia poikia ja pyöreitä keski-ikäisiä.
En ole koskaan ikinä huomannut, että joku olisi ylipainoisia mulkoillut pahasti siellä. Ei ihmisiä kiinnosta, millaisia ne kanssajumppaajat siellä ovat, vaan heitä kiinnostaa vain oma painonsa ja omat lihaksensa.

Luulen, että se ongelma on vain omassa päässä. Mutta miksi hävetä kuntosalille menoa, kun se nimenomaan on hieno teko (=alkaa huolehtia kunnostaan, pitää itsestään huolta). Itse voisin kuvitella häpeäväni enemmän Hesessä syömistä, jos olisin ylipainoinen.

 

Kyllä mulla on eka ajatus kun vietän vapaapäivää ja saan poitsun päikille, että mitä söisi kahvin tai teen kanssa...ja tämä on ihan uusi juttu, reilun puoli vuotta olen ollut ruoan orja.

 

Ruoka on yleensä hyvää mutta se on vaan ruokaa.
Joskus unohdan syödä, joskus syön kuin pikkulintu eli kolme kertaa omanpainoni melkein.
Ruoka ei kiinnosta minua asiana, tiedän mistä tulee kuitua ja mistä hiilareita mutta en uhraa aikaani miettiessäni moista. Laitan lautaselle perunaa jos sitä on ja ellei niin sitten laitan pastaa tai salaattia mutta en menetä holttiani ellei ruokaympyräni ole just ja jetsulleen oikeanlainen. Joskus puuttuu jotain ja toisena päivänä on liikaa jotain.
Tykkään herkuista mutta niitä syön kun syön, niitä varten ei suoriteta erikoista ohjelmanumeroa, ne syödään kun on sen aika.
Ja hyvin harvoin syön itseäni täyteen.
Enkä noudata minkään sortin ruoka-aikoja myöskään.

 

Sillon kun mulla ei ole mitään murheita niin tykkään nauttia ruuasta, mutta nyt kun lapsen terveys huolettaa niin olen laihtunut kun unohtelen syödä eikä tee mieli herkutella...

 

BBssä niillähän on hyvin rajoitettu budjetti, eli en yhtään ihmettele että ruuasta puhuvat paljon. Minä rakastan ruokaa, joskus tuntuu että elän syödäkseni (esim. voin tehdä leivän vain koska tekee mieli, ei siksi että olisi nälkä), mutta olen kuitenkin hyvin nirso. Pyrin kuitenkin tekemään terveellistä, halpaa sekä maistuvaa ruokaa. Olen kuitenkin hyvin pieniruokainen. En kylläkään koe, että ajattelisin ruokaa kokoajan, tai edes suurimman osan aikaa.. Aika sama kuin miljoonakalalla, eli peesi sinne