Ketään ketä pelottaa siirtyä hoidoissa eteenpäin?

Ihan vain sen takia, että pelkää ettei sekään onnistu?
Meillä alkais olla jo ajankohtaista siirtyä ICSI:hin, mutta pelkään ettei tulosta kolmella yrittämällä saada aikaan.

 

Ei mua oikeastaan pelottanut vaan menin innolla eteenpäin, mutta se vaihe oli aika tunteita herättävä. Clomikierrot ja inssit (yht. 8kierrosta hoitoja) oli takana ja edessä oli eka ivf. Kyllä mä sitä mietin, että mitä jos nää hoidot loppuu kesken ja siltikään ei lasta saada.. No, eka ivf toi elämäni ekan plussan testiin ja masussa oli kaksi vauvanalkua. Toinen menehtyi jo ennen np-ultraa mutta toinen on nyt pieni uhmakas 2vuotias. <3
Nyt kun toista lasta on yritetty kahden ivf:n, yhden passin ja yhden lääkkeellisen kierron verran, niin siltikään olo ei ole vielä niin epätoivoinen kuin silloin, kun esikoista ei ollut. Kyllä jo olemassa oleva lapsi vaan helpottaa kummasti sitä lapsettomuuden tuskaa vaikka kyllä minä edelleen koen "kärsiväni" lapsettomuudesta. Haluaisin viisi lasta..

Reippaasti vaan eteenpäin!! Jos ei kokeile, ei voi voittaa.

 

Inssien jälkeen mulle tuli aika epätoivo. Kroppa oli ihan sekasin hormoneista mutta mitään tulosta ei kuitenkaan tullu. Sillon kyllä pelotti, ja mietitytti onko se sen arvosta. No, kesä teki tehtävänsä ja nyt aikamoisella innolla ekaa ivf:ää käydään läpi Nyt mä enemmän ehkä pelkään sitä, että jos en yritä kaikkeeni niin voinko antaa sitä itselleni anteeksi? Joten, eteenpäin...

 

Muistan, miten pelotti mennä 4.icsiin, kolme ekaa menivät penkin alle, ei kertaakaan mitään pakkaseen ja yhdellä kerralla ei päästy edes siirtoon. Ja mitä lueskelin muiden kokemuksia niin tuntui, että jos kolme hoitoa menee pieleen, niin se on sitten siinä. Että olin aivan jääräpää kun vieläkin halusin jatkaa.

Siirsin sen hoidon alkuakin parilla kuukaudella kun tuntui ettei sitä pettymystä kestä. Mutta niin vain kävi, että neljännestä hoidosta syntyi ihana pikkuinen tyttö.

Sen jälkeen jatkoimme vielä hoitotaivalta kolmen keskenmenon verran :'( Mutta kuten Raitapaitainen kirjoitti, ne on kestänyt kun on tuo yksi jo ollut. Mutta kolmea lasta toivoin.

Mutta tosiaan, mulla oli silloin tuo tunne, että en voi antaa itselleni anteeksi jollen yritä pelosta huolimatta.

 

Kiitos tsemppauksesta. Tänään oli toka inssi ja löytiin jo reseptit kouraan ISCI:ta varten joka tehdään siis seuraavassa kierrossa. Lääkäri (yksityisellä siis ollaan) sanoi tekevänsä vaikka sata inssiä meille, mutta ei näe sitä järkeväksi, koska biologi suosittelee aina ISCI:tä. Kuulemma inssin onnistumisprosentti meidän kohdalla on alempi kuin normaalisti. Vähän oon pettynyt ja lannistunutkin kun tänään pitäisi vielä itekin tuota hedelmöittymistä yrittää... Mutta eipä kai se auta. Meillähän on siis myös jo tuo yksi "clomilapsi", joka tottakai helpottaa hieman, mutta samalla tunnen syyllisyyttä kun en pysty sataprosenttisesti hänestä nauttimaan vaan koko ajan on hoidot mielessä.