ketään muuta joka ois epävarma lapsen isästä?

Ois kiva kuulla et enkai oo ainoo suomessa jolla on 2 vaihtoehtoa isäks? Mulla meni 4 vuoden suhde poikki jonka jälkeen tuli sähellettyä oikein urakalla, ja kuitenkaan ei sit päästy exän kanssa toisistamme eroon.. sitten ilmeni et oon raskaana ja melko pitkään koitin uskotella et exä on varmasti isä, mutta ei se auta taistella faktoja vastaan.. eli pieni suhde heti eron jälkeen (lähinnä siis ylipääsyn vuoksi koko sotku) aiheuttaakin nyt niin suuren sotkun että isän voi varmistaa vasta lapsen synnyttyä.. Toivon ja rukoilen lähes päivittäin että exä olisi biologinen isä sillä se lyhytaikainen suhde oli pojan kanssa joka on 18 ja opiskelut kesken.. Itsekkin olen vasta 20 ja myös opiskelut kesken, joten en todella tiedä miten voisin mitään elatusmaksuja vaatia.. Exällä on kuitenkin ammatti ja hän varmaan muutenkin tahtoisi olla lapsen elämässä mukana, ja sen minä myös erittäin mielelläni sallisin.. Tosi hajottava tilanne kun pyörii päässä kokoajan eikä mitään voi asialle tehdä eikä uskalla exälle hihkua kaikista uusista käänteistä raskaudessa, sillä hän on tietoinen siitä että isyystesti täytyy tehdä.

 

Mistähän ne suomalaiset miehet sit tunnetaan jotka pitää oikein mekkalaa naisistaan ja on siitä vieläpä ylpeitä. Helpolla tulee naisista edelleen halpa vaikutelma ja miehet on vaan kunnon orhia ku on monta naista hoideltu. Eipä tässäkään asiassa varmaan koskaan saavuteta tasa-arvoa.. naiset on huoria ja miehet sitä parempia, mitä enempi naisia kaadettu. Näin täällä!!

 

Muilla on naikkosilla on enemmän. Noo eipä tartte ihmetellä mistä Suomi tunnetaan ulkomailla...

Joo siitä että ikävä kyllä täältäkin kusipäiset miehet menevät Thaimaaseen lapsia paneskelemaan

 

hehee herättää keskustelua moraalisista arvoista

 

Suomessa, se vanhoillinen perinne, vaikka kuinka seksuaalisesta tasa-arvosta puhutaan, että jos nainen on miesten kaa niin siitä puhutaan huorana..., jos taas mies harrastaa naisia, mitä enemmän, niin sitä kovempi jätkä on.
Näin se vain on.
Puhutaan mitä puhutaan, mutta perinne on piintynyt, eikä siitä varmaan koskaan eroon päästä.

 

Pitää sit vaa kulkea pää pystyssä ja toimia raivaajana tässä asiassa, et suomalaiset moraalinvartijat tajuais et sellasetki naiset jotka ei säästä itteään avioliittoon, on ihan oikeesti kunnon ihmisiä... ei huoria.. Olen sitten syntinen horo kun olen kahden miehen kanssa ollut... Mutta ainakin siitä kamalasta synnistä on syntymässä jotain tosi ihanaa. Oloneuvoskin vois joskus herätä nykyaikaan.. jopa mun mummo kykenee siihen ja on kuitenkin jo yli 80. Tai voit tietenkin olla tollasella ajatustavalla moralisoiva, jos sulle siitä tulee hyvä mieli..
Toki jos ihminen tekee sen valinnan, että päättää itseään säästää avioliittoon, niin se on kunnioitettavaa. Itse en enää sitä voisikaan tehdä, mutta en ala itseäni sen takia sättimään enkä anna tuollaisten ääliömäisten mielipiteiden mielialaani vaikuttaa.

 

Nuorihan minä, mutta olis kyllä ihan kiva tietää miten tollanen kultanen keskitie tässä asiassa toimii. Jos seurustelusuhteen päättymisen jälkeen on ollut 1 mies.. niin mitä tietä olen nyt sitten kulkemassa? Ja kuinka pääsen takaisin sille keskitielle?
Olen aika avoin mielipiteisiin, mutta jos jotkut mielipiteet loukkaavat ja vihjailevasti huorittelevat, ei niitä tarvitse mielestäni avoimin mielin hymy naamalla kuunnella. Eikä vastalauseen sanominen tarkoita että on murrosiässä. Keskustelussahan on pointtina ilmaista omat mielipiteet ja kuunnella myös muiden mielipiteitä. Mielestäni tässä on sellainen tilanne, ja keskustelua aiheesta kaipasit. Kuitenkin pyrit menemään sivuraiteelle huomauttelemalla iästä ja kypsymättömyydestä, jolloin itse keskustelu unohtuu. Voisit siis itsekkin avoimin mielin katsella mihin sävyyn keskustelet täällä ja koittaa huomata olisiko peräti sinussakin jotain syytä siihen miksi monia raivostutat. Ikä ja vanhuus ei ole joka asiassa aina viisautta.. jos ryhtyy sitäkin liian ahdasmielisesti ajattelemaan.
Kaikesta huolimatta erittäin hyvää jatkoa myös sinulle, ja toivottavasti edes hieman ajattelit mitä koitin sinulle sanoa.

 

Oloneuvokselle tassa viella sen verran kommentoisin, etta itse jo yli kymmenen vuotta mantereen toisella puolle asuneena voin kertoa, ettei Suomalaisia miehia taalla tunneta Nokiasta, jos ei sodistakaan. Mutta se taalla esim. yleisesti tiedetaan, etta Suomessa on nainen presidenttina.

Jos sulla on noin helvetin sovinistiset ajatukset, niin eipa niita kannata tanne tulla jakamaan. Eikohan teillekin loydy jostakin sielta minne aurinko ei paista omakin foorumi.

Tuleva aiti -87 ei muuta, kuin paa pystyy ja voimia odotukseen. Kylla ne asiat aina jarjestyy tavalla tai toisella ja lapsethan on aina iloinen asia.

Se mika tulee naisten tasa-arvoon on meista naisista itsestamme kiinni ja siita kuinka paljon annat itseasi sattia.

Eikos sita jo vahan vanhempaankin tekstiin ole kirjoitettu, etta se joka meista on syyton heittakoon ensimmaisen kiven....

 

siis tuo oloneuvos... en ymmärrä mitä se kenellekään kuuluu, kenen ja kuinka monen kanssa itse kukin on pelehtinyt, ja onko isäehdokkaita yksi vai kymmenen. Ei kai nyt kukaan ehdoin tahdoin ympäriinsä lapsentekomielessä paneksi - vaikka kai se geneettistä variaatiota voi lisätä Eläinmaailmassahan sikinsokin häslääminen on yleistä ja evolutiivisesti jopa toivottavaa, ja ihminen on vain eläin Nuo kirkon asettamat moraalisäädökset voitaisiin nyt tässä asiassa jo unohtaa - maailmassa on suurempiakin syntejä kuin lasten teko. Nimimerkillä "minullapa onkin ollut useampia poikaystäviä kuin yhden käden sormilla voi laskea, eli olen siis evolutiivisesti toivottava vaikkakin moraalisesti arveluttava"

 

Ei kai siinä ole mitään uutta jos ei isästä ole ihan varma. Sitä voi itse kukin löytää itsensä sellaisesta tilanteesta vaikka ei sitä ole suunnitellut. Ihmiset panee siellä ja täällä eikä sitää paljon melua pidetä. Sitten kun haluaa pitää lapsen ja hoitaa sen ja varjella niin sitten onkin ihan kamala ihminen.
Onneksi eletään sivistyneessä nykyaikaisessa maassa, jossa ei syntyperä ratkaise miten ihmistä kohdellaan. Ei ole aviottomia lapsia, lapset on aina kahden ihmisen tekemiä ja yllätysraskaudesta voi syntyä toivottu lapsi. Sehän on tärkeintä että on joku joka juuri tätä lasta haluaa.

 

Kuulostaa varmaan tosi naurettavalta, ettei tiedä kuka lapsen isä on, mutta niin se vain on.
Mulla melkeinpä sama tilanne, kun tuleva äiti87, eli suhteen loputtua tapasi pian uuden jne...
Mun tilanne on vain se, että mun raskaus on kait melkeinpä ihme, eli ehkäisyä on molempien kanssa käytetty ja mulla ei ollut kuukautisia moneen kuukauteen. Tuo, että kun mulla ei ole ollut kuukautisia, niin en tiedä millon mulla on ollut ovulaatio ja siksi en tiedä kumpi miehistä on lapsen isä.

Dna- testit otetaan kun lapsi syntyy (tai alan anomaan). Yksin ei oo kiva odottaa, mutta minkäs teet...
Odotusaika muutenkin menny vähä persiilleen, kun odottaa vain lapsen syntymää ja varmuutta siitä, että kumpi on isä.

Lapsi on kyllä mulle toivottu, vaikka `vahinko`onkin. Yksi kivulias keskenmeno takana, eli aborttia en edes ajatellut.
Ja jos käy niin, että lapsen isä ei halua olla missään tekemisissä, niin yh:ksi sitä sitten jää...
Mutta enköhän minä pärjää.

 

tietääkö tämä sun miehes nyt tilanteen että hän ei ehkä olekkaan isä? mikäänhän ei estä häntä tunnustamasta lasta omakseen näin halutessaan jos hän kuitenkin lapsen elämässä isän roolia tulee vetämään. Toki lapsella on oikeus tietää biologinen taustakin.

 

Eiköhän jokainen saa sählätä niin paljon kuin haluaa, kunhan kantaa itse vastuun tekemisistään B) Kirkko moralisoi juu, vaikka ihminen on luotu laajentamaan geenipoolia. Ainahan naiset on olleet huoria. Munkin isoäiti kuherteli uuden kanssa edellisen nähden, joka makasi kuolinvuoteellaan.

 

Eiköhän jokainen saa sählätä niin paljon kuin haluaa, kunhan kantaa itse vastuun tekemisistään B) Kirkko moralisoi juu, vaikka ihminen on luotu laajentamaan geenipoolia. Ainahan naiset on olleet huoria. Munkin isoäiti kuherteli uuden kanssa edellisen nähden, joka makasi kuolinvuoteellaan.

No siitä oli sitten ainakin varma ettei kuollut pappa ollut isä....