Kielletyt tunteet...

Raskausviikkoja löytyy 8+1 nyt.. Tämä raskaus oli ns. vahinko (kyllä, ehkäisy oli käytössä joten moraalisaarnaa on turha tulla pitämään, vahinko kävi jo) ja olen niiin suurien tunteiden myllerryksessä että huhhuh.. toisaalta en halua tätä lasta saattaa maailmaan ja abortti pyörii mielessä vähinttään parin päivän välein.. joinain päivinä olen suht onnellinen, että saan kasvattaa rakastamani miehen kanssa meidän omaa jälkikasvua. Parisuhteemme on vakaa, ja pitkään kestänyt. Elämäntilanne on enemmän kuin suotuisa lasta ajatellen, mutta pääkoppa sanoo jotain ihan muuta..

toivon, etttä saisin keskenmenon jotta abortti ei olisi omallatunnollani.. sairasta, eikö?

mies on todellatodella onnellinen pienestä vahingostamme, ja haluaisi olla lääppimässä pikku turvotusmahaani jatkuvasti ja olla jo ostamassa vauvanvaattteita... en kestä ajatusta vielä tässä vaiheessa vaatteiden ostosta. tuo loinenhan on vain sentin mittainen.

ajatus lähipiirille kertomisesta AHDISTAA, tiedän nuoren ikäni saavan aikaiseksi juoruja liikkeelle. hävettää. vihaan ja kuvotun ajatuksesta että mahani kasvaa sairaalloiseksi palloksi. yököttää jo tämä pieni mahan alku. olen niin hoikka rakenteeltani että vatsa näkyy jo. hyi helv... muuttuuko ajatukset tästä?

mies haluaisi suunnitella jo tulevan lastenhuoneen sisustusta, mutta minä en todellakana ole valmis siihen. raskaudestani ei tiedä kuin siskoni, jolle en voi puhua näistä tunteista. miehelle olen yrittänyt hienovaraisesti puhua tunteistani tätä oliota kohtaan. en siis tunne minkäänlaista onnellisuutta, yhtenäisyyttä tai rakkautta tätä sikiötä kohtaan. mies suuttuu aina jos sanon pienenkään negatiivisen asian sikiöstä. hän rakastaa sitä jo niin vilpittömästi eikä ymmärrä miksi en ole niin onnellinen ja silittele vatsaani.

kenelle voin näistä puhua? no anonyyminä netissä. neuvolaan aika on vasta parin vkon kuluttua, ja jos mainitsen tunteistani niin sossut ovat varmaan ovella aika nopeaa..

tiedän saavani paskamyrskyn aikaiseksi tällä keskustelulla, mutta lähinnä haen vertaistukea. voiko nämä tunteet muuttua vielä vilpittömäksi onneksi? auttakaa, älkää tuomitko.. aborttiin en pysty..

 

ei kellään muulla vissiin oo näin sairaita ajatuksia..

 

Jos et aborttiin pysty niin sitten ainut vaihtoehto on ASENTEEN muutos. Jos et vauvaasi rakasta vielä syntymän jälkeenkään niin anna lapsi miehesi kasvatettavaksi ja lähde itse pois.

Tunnemyrsky alussa on oikeutettua mutta jos tiedät että et halua lasta niin ehkä se abortti olisi kuitenki parempi vaihtoehto kuin se että lapsi saa äidin joka ei vauvaa halua?! Se on kuitenkin loppuelämäsi vastuu sen jälkeen kun päätät vauvan pitää.

Onko tunteesi tuollaisia vain siksi että ajattelet liikaa mitä muut sanovat ja tämän takia et halua lasta koska häpeät?

Se että jätät abortin tekemättä vain muiden takia ei ole sekään oikein. Asioissa ei oikein voi olla oikeaa ja väärää, mutta JOS ET PYSTY tarjoamaan vauvalle rakkautta ja kotia niin silloin abortti.

Älä myöskään tee päätöstä muiden mielipiteiden perusteella vaan mieti itse voitko muuttaa asennettasi ja rakastaa vauvaa.

 

Toivottavasti olet saanut keskusteluapua sitten kesän. Nuo tunteet ovat täysin oikeutettuja, kukaan ei voi sinulle sanoa, mitä saat ja mitä et saa tuntea. Ja kyseessä ei missään tapauksessa ole sairaista ajatuksista. Raskaus on tullut teille yllätyksenä, joka on varmastikin aiheuttanut pienen shokin ja asian hyväksyminen kestää oman aikansa. Oletko miehesi kanssa pystynyt keskustelemaan asiasta? Entä olet varmaan jo käynyt neuvolassa, oletko siellä pystynyt juttelemaan?

Neuvola on ehdottomasti sellainen paikka, missä kaikista tunteista kannattaa keskustella. Ja kenenkään tunteiden perusteella ei sossuja lähetetä paikalle, sitä ei kannata pelätä. Neuvolan kautta voi myös pyytää aikaa psykologille, jonka kanssa voi myös keskustella. Muista, että neuvola on sinua varten ja samoin heidän tarjoamat palvelut. Varaa vaikka ylimääräinen aika neuvolaan juttelemaan ja jos siellä ei kemiat synkkaa th:n kanssa, niin pyydä aikaa psykologille. Aina ei pelkästään itse miettiminen ratkaise asioita, vaan voi aiheuttaa vain lisää ahdistusta, kun ajatukset kiertää kehää.

Toivottavasti olet saanut apua ahdistukseen ja sinulla on jo helpompi olo, olet sitten päätynyt millaiseen ratkaisuun tahansa tai mietit vielä mitä tehdä.:hug: