Kiintymysvanhemmuus ja asenteet

Olisin kiitollinen rehellisistä vastauksista seuraaviin kysymyksiin:

Mitä kiintymysvanhemmuus mielestäsi on, ja mitä siihen kuuluu?

Millaisia asenteita/ajatuksia/kokemuksia sinulla on kiintymysvanhemmuudesta ja sitä noudattavista vanhemmista ja/tai heidän lapsistaan?

 

Ei nyt sitten avaudu millään mikä tuossa on takana?

 

Kiintymysvanhemmuusperheet - Filosofia

 

tehdä niin helvetin vaikeaksi olla vanhempi lapselleen?

 

Se on osoitus terveen järjen katoavaisuudesta, ulkoapäin ohjatusta vanhemmuudesta, joka on tavallista nyt uusavuttoman ja epävarman vanhemuudeen aikakautena.

 

Luin otsikon pitkään kiihtymysvanhemmuus ja ihmettelin.

En jaksa nyt syventyä niin paljon asiaan että olisin siitä mitään mieltä.

Olen vaan tavallinen, vanhanaikainen, ajoittain jopa natsimutsi.

 

tehdä niin helvetin vaikeaksi olla vanhempi lapselleen?

Mikä kiintymysvanhemmuudessa on vaikeaa? Vessahätäviestintää lukuun ottamattahan nuo ovat laiskan vanhemman valintoja...

 

tehdä niin helvetin vaikeaksi olla vanhempi lapselleen?

Avaisitko hieman, miksi se on mielestäsi vaikeaa?

 

tehdä niin helvetin vaikeaksi olla vanhempi lapselleen?

samaa oon miettiny, näköjään isinä ja äitinä olollekkin tarttee jonku hienon nimityksen..

 

[QUOTE="vieras";25814668]Se on osoitus terveen järjen katoavaisuudesta, ulkoapäin ohjatusta vanhemmuudesta, joka on tavallista nyt uusavuttoman ja epävarman vanhemuudeen aikakautena.[/QUOTE]

Vanhemmuutta on taidettu ohjata ulkoa päin aika kauan. Ennen neuvoloita tehtävän hoitivat omat äidit ja anopit.

Minun nähdäkseni kiintymysvanhemmuus on tullut viime vuosina osaksi mainstream-vanhemmuutta. Neuvolakin suosittelee lapsentahtista imetystä ja pienen vauvan nukuttamista öisin samassa huoneessa vanhempiensa kanssa.

Jokainen toki sitten määrittelee itse, haluaako pitää itseään kiintymysvanhempana vai neuvolan ohjeiden noudattajana vai jonakin muuna.

 

Ensimmäisen kappaleen luin tuon linkin tekstistä ja mieleen tuli että tässä nyt taas luullaan olevansa niin paljon parempia vanhempia kuin muut ja suunnilleen ainoita, jotka "vastaavat vauvan tarpeisiin". Eiköhän kuitenkin suunnilleen jokainen terve vanhempi vastaa lapsensa tarpeisiin parhaan taitonsa mukaan. Eli itsensä nostamista olemattomalle jalustalle tuo vaikuttaa olevan.

Jotkut ideat ovat hyviä silloin kun ne perheessä toimivat, perhepeti, kantoliina jne. Mutta siinä vaiheessa kun aletaan tuomita eri tavalla toimivia lapsistaan välittämättömiksi ja huolehtimattomiksi huonoiksi vanhemmiksi, ollaan metsässä.

 

Vastakohta lapsen yksilölliselle hoitamiselle ja yksilöllisten tarpeiden huomioimiselle. Kiintymysvanhemmuus ja kaikki muutkin tällaiset 'lahkot' lähtevät siitä, että vain yksi tapa hoitaa lasta on oikea.

Minusta ainoa oikea ja hyvä tapa on hoitaa lasta yksilöllisesti, siten kun hänelle on paras. Meillä ainakin lapsilla ollut ihan erilaiset tarpeet pieninä ja heidät on otettu yksilöllisesti huomioon. en voi kuvitellakaan, että kaikkia olisi voinut esim. nukuttaa tai syöttää samoin. Yksi tartti yhtä, toinen toista.

Jotenkin näistä tulee olo, että ollaan pohjimmiltaan vähän hukassa miten pitäisi toimia ja saadaan varmempi olo kun noudatetaan jotain tiettyä kaavaa tai kuulutaan johonkin vanhempien ryhmään. Tai vanhemmuus on suorittamista ja täyttää koko maailman. Sellainen maalaisjärjen puute tulee myös mieleen. Järjen ja omien aivojen käyttö lasten hoidossa on a ja o, ei minkään mantran noudattaminen.

Rehellistä mielipidettä kun kysyttiin.

 

Eikö näin uskota ihan tavallisessa vanhemmudessakin?

Vauvojen uskotaan kiintymysvanhemmuudessa olevan sisäsyntyisesti sosiaalisia ja hyväntahtoisia.

 

meillä nuo jutut on toiminut aika hyvin joten toimin niiden mukaisesti. tosin en tiennyt että niille on keksitty joku nimikin. ihan oman maalaisjärkeni mukaan olen aina lasten kanssa toiminut sen minkä olen itse kokenut olevan parhaaksi lapsilleni. ja tehkoon jokainen muukin niin kuin parhaaksi näkee eiköhän jokainen äiti ja isä tunne parhaiten sen oman laosensa ja mikä on omalle lapselle se paras tapa.

 

Vauvantahtisuus on kovin kovin paljon helpompaa sen esikoisen kanssa, kun sitä vauvaa ehtii tosiaan pissattaa ja tuijottaa päivät pitkät, nukkua hänen rytmiensä mukaan jne. Kun talossa on muitakin lapsia, koko perheen pakottaminen vauvan rytmiin on suorastaan laiminlyönti näitä isompia ja heidän tarpeitaan kohtaan. Tuon linkin esittelynkin on yllättäen kirjoittanut yhden lapsen äiti.

 

[QUOTE="vieras";25814783]Eikö näin uskota ihan tavallisessa vanhemmudessakin?

Vauvojen uskotaan kiintymysvanhemmuudessa olevan sisäsyntyisesti sosiaalisia ja hyväntahtoisia.[/QUOTE]

Perinteisesti lasten, ainakin jo vauvaiän ohittaneiden lasten, ajatellaan olevan epäsosiaalisia ja kurittomia. Siksi heillä täytyy asettaa rajat, ja rankaista niiden rikkomisesta/palkita noudattamisesta. Ilman käyttäytymisenmuokkausta lasten uskotaan kasvavan itsekkäiksi, epäempaattisiksi ja huonotapaisiksi.

 

Nykyään nuo jutut taitavat olla aika yleisiä. Mutta tuo nimi mua vaan jotenkin ärsyttää. Mulle tulee mielikuva, että vanhemmat, jotka eivät ton filosofian mukaan kasvata lapsiaan, ovat etäisiä vanhempia, mutta eihän se sitä automaattisesti tarkoita. Tavoille, joita on käytetty vuosisatoja ja joita edelleenkin käytetään kehittymättömämmissä maissa, on keksitty hieno nimi ja yksi pariskunta on ominut sen itselleen.

Törmäsin kiintymysvanhemmuuteen omien lasten ollessa vähän isompia ja huomasin, että meillä on pitkälti noudatettu noita oppeja, mutta miksi asialle, jota monet vanhemmat luonnostaan noudattavat, on pitänyt keksiä joku hienompi nimi.

 

Saan näppylöitä tuosta kiintymysvanhemmuus-termistä! Minä plaa plaa plaa täysimetin ja vieressänukutin ja plaapati plaa, mutta älkää ikinä kukaan kutsuko vanhemmuuttani kiintymysvanhemmuudeksi. Ällöttää leimata sitä kautta muiden vanhemmuus joksikin muuksi.

 

Perinteisesti lasten, ainakin jo vauvaiän ohittaneiden lasten, ajatellaan olevan epäsosiaalisia ja kurittomia. Siksi heillä täytyy asettaa rajat, ja rankaista niiden rikkomisesta/palkita noudattamisesta. Ilman käyttäytymisenmuokkausta lasten uskotaan kasvavan itsekkäiksi, epäempaattisiksi ja huonotapaisiksi.

Ahaa, eli siis lapselle ei saa asettaa rajoja... voi opettajaparat ja muut oppilaat kun nämä piltit ovat kouluiässä

 

[QUOTE="vieras";25814881]Nykyään nuo jutut taitavat olla aika yleisiä. Mutta tuo nimi mua vaan jotenkin ärsyttää. Mulle tulee mielikuva, että vanhemmat, jotka eivät ton filosofian mukaan kasvata lapsiaan, ovat etäisiä vanhempia, mutta eihän se sitä automaattisesti tarkoita. Tavoille, joita on käytetty vuosisatoja ja joita edelleenkin käytetään kehittymättömämmissä maissa, on keksitty hieno nimi ja yksi pariskunta on ominut sen itselleen.

Törmäsin kiintymysvanhemmuuteen omien lasten ollessa vähän isompia ja huomasin, että meillä on pitkälti noudatettu noita oppeja, mutta miksi asialle, jota monet vanhemmat luonnostaan noudattavat, on pitänyt keksiä joku hienompi nimi.[/QUOTE]

Minäkin pidän termiä vaistovanhemmuus parempana. Se että joku termi on tarvinnut keksiä(ja miksi Searsit niitä kirjojakin kirjoittivat) johtuu varmaankin siitä että varsinkin yhdysvalloissa on pitkälle 1900-luvun loppuun neuvottu hoitamaan vauvoja ja lapsia tavoilla jotka pohjaavat behavioristiseen psykologiaan(esimerkiksi imettämään kellon mukaan). Nämä tavat taas eivät ole niitä joita vanhemmat vaistojensa tai "maalaisjärkensä" mukaan noudattaisivat.

 

Saan näppylöitä tuosta kiintymysvanhemmuus-termistä! Minä plaa plaa plaa täysimetin ja vieressänukutin ja plaapati plaa, mutta älkää ikinä kukaan kutsuko vanhemmuuttani kiintymysvanhemmuudeksi. Ällöttää leimata sitä kautta muiden vanhemmuus joksikin muuksi.

Sanahan se vain on. Enkä ole kuullut kenenkään edes käyttävän sitä internetin ulkopuolisessa maailmassa.

Jos tahdot, voin sanoa sinua hippihörhövanhemmaksi, sitä sanaa täällä meillä päin tuommoisista käytetään

 

[QUOTE="Entinen Ksantippa S.";25814949]Sanahan se vain on. Enkä ole kuullut kenenkään edes käyttävän sitä internetin ulkopuolisessa maailmassa.

Jos tahdot, voin sanoa sinua hippihörhövanhemmaksi, sitä sanaa täällä meillä päin tuommoisista käytetään [/QUOTE]

Argh.

Ei kiitos.

Mutta totta, minäkään en oikeassa elämässä ole törmännyt kiintymysvanhemmuus-sanaan, enkä oikein muihinkaan vanhemmuutta määritteleviin sanoihin. Tämä tosin kertoo siitä, että tämä ei aiheena liity keskusteluihini oikein missään sos. ympyröissä.

 

[QUOTE="vieras";25814915]Ahaa, eli siis lapselle ei saa asettaa rajoja... voi opettajaparat ja muut oppilaat kun nämä piltit ovat kouluiässä [/QUOTE]

Vanhemmalla ei ole mielestäni sen suurempaa oikeuttaa "asettaa rajoja" lapselle kuin vaikka puolisollekaan. Sen sijaan voin asettaa rajoja itseni ympärille; jos lapsi lyö minua, voin sanoa "en halua, että löyt minua, se sattuu" sen sijaan, että sanoisin "et saa löydä".

 

Siksi heillä täytyy asettaa rajat, ja rankaista niiden rikkomisesta/palkita noudattamisesta. Ilman käyttäytymisenmuokkausta lasten uskotaan kasvavan itsekkäiksi, epäempaattisiksi ja huonotapaisiksi.

Kun on keskustellut opettajien ja avustajien kanssa niin näitä lapsia on koko ajan enemmän. Ja taustalla on juuri tuo rajoitta kasvaminen. Yhteiskunta kun on vaan sellainen että täällä täytyy noudattaa sääntöjä ja yhteiskunta rankaisee jos sääntöjä ei noudateta. Eikö se ole parempi että lapsille opetaan rajat ja miten yhteiskunnassa eletään jo kotona ettei se ensimmäinen pettymys, kun joku asia ei menekään mielen mukaan, tule vastaan vasta koulumaailmassa?

 

Vanhemmalla ei ole mielestäni sen suurempaa oikeuttaa "asettaa rajoja" lapselle kuin vaikka puolisollekaan. Sen sijaan voin asettaa rajoja itseni ympärille; jos lapsi lyö minua, voin sanoa "en halua, että löyt minua, se sattuu" sen sijaan, että sanoisin "et saa löydä".

Sinä et siis halua, mutta entä jos lapsi haluaa?