Kiltistä lapsesta riiviöksi? Kyse 3.5 vuotiaasta!

Mä toivon todella että tämä olisi vain jokin ohimenevä vaihe. Meidän kiltistä pojasta on tullut lyhyessä ajassa oikea riiviö Kaikista kamalinta on kun hän kiusaa ekaluokkalaista isoveljeään. Jos veli yrittää keskittyä johonkin omaan juttuun niin pikkuriiviö menee ja tekee kaikkensa,ettei veljen touhuista tule mitään. Pahinta on töniminen ja se kun saattaa heittää lelulla veljeä päähän

Pikkuriiviö voi myös lyödä tai raapia isoveljeään,mihin meillä tietysti puututaan heti. Muutenkaan meillä ei hyväksytä lyömistä joten ihmettelen,että mistä lie ottanut mallia :/ Saattaa saada isoveljenkin ihan itkemään ja mä olenkin tuolle ekaluokkalaiselle antanut luvan "könittää takaisin" siis ihan sen takia kun tulee niin surku tuota isoa poikaa kun pienempi tyrannisoi :kieh:

Onko tämä nyt joku vaihe joka kenties loppuu yhtä nopeasti kuin alkoikin? Mulla loppui nyt työt ja olen taas kotiäitinä. Purkaakahan tuo nuorempi jotenkin turhautuneisuuttaan kun kotona ei ole samaa aktiviteettia mitä hoidossa oli? Vauva syntyy lisäksi marraskuussa ja aiheesta ollaan paljon puhuttu. Kyllä pojat tulevat toimeenkin aina välillä ja leikit sujuvat hyvin,mutta sitten kun se "piru" iskee niin kaikki kaatuu :headwall:

Eli onko muilla tällaista??

 

tällasta tuli meillekin sen 3v:n jälkeen!! ja siihen saakka tyttö oli todella kiltti lapsi aina!! ja meillä, tämä on nyt vasta vähän helpottamassa.. tyttö täyttää pian 5.... vauva tuli maaliskuussa jolloin tuli pissavaivaa ym tytölle, muuten ei erityistä mustasukkasuutta,mutta puhetta ei usko ja kiukkuaa.. väkivaltaseksi ei oo tullut mutta tosi tosi kova koitteleen eikä välitä kielloista jne... ja ON rankkaa ollut,täytyy sanoa.ja meillä myös jäänyt hoidosta pois, nyt menee kyllä 10kk tauon jälkeen taas osapvähoitoon että saa leikkiseuraa ja minä hiukan levähtää kun yöt tosi katkonaisia vauvankanssa.. mutta, en voi sanoa kuin et jaksamista ja se on sitä uhmaa!!! kyl se ohi menee, kai, toivottavasti!!

 

Meidänkin toukokuussa 3 täyttäneestä kiltistä tytöstä tuntuu tulleen esiin joitain hyvinkin ilkeitä puolia...Ei usko nykyisin juuri mitään ja on todella itsepäinen. Ei onneksi oo kyllä alkanut lyömään tms. mutta muuten tuntuu pirullisia piirteitä olevan. Välillä kuitenkin palaa entiseen kiltteyshahmoonsa, joten luulenpa, että on vaan jotain uhmaa, kun on jostain kumman syystä nyt huomannut, ettei aina kannatakkaan olla nätisti...

 

sitä uhmaahan se on..jäähypenkki käyttöön,niin pitää aisoissa pikkuriiviöt! :saint:

 

Kuulostaa tutulle, meillä alkoi tytöllä UHMA tuolloin ja kesti lähes vuoden, sitä ennen tyttö oli kuin "enkeli".
Tai ne aiemmat uhmat olivat helpompia.
Nyt eskari-ikäisenä uhma oon vain muuttanut muotoaan. Voi mennä monta päivää, että on nätisit ja sitten iskee taas voimalla.

 

on tätä ihan samaa. Lähinnä kolmivuotiaan uhma ilmenee kiljumisena (hyvin kimeää), paikoissa, joissa ei pitäisi kiljua sekä pikkusiskon mätkimisenä.

 

meillä kanssa aivan hirveä uhma päällä. mikään ei passaa ja kaikista saadaan taistella. lisänä vielä tuo sylkeminen. toivottavasti tämä vaihe loppuu kohta, hermot on aika tiukilla monesti.

 

Mäkin oon aina kehunu esikoistani, 3 v, kiltiksi ja kehun edelleenkin. Mutta mutta, sillekin on tullu ihan hirveitä kiukkukohtauksia, ja silloin mikään ei käy. Kiusaa myös pientä siskoaan, potkimalla, läpsimällä jne jne. Kai se on sitä uhmaa joka toivottavasti menee joskus ohi.

 

ON! Kaksin kappalein. :kieh: :kieh:
Tunnustelin jo ohimoita että onko niillä sarvet ja kyyläsin tuleeko niiltä tulta nenänrei´istä.

 

Loukkaantuu pienestäkin ja menee itkien omaan sänkyynsä - tulee hetken päästä pois ja haluaan syliin. Sanojensa tehostena polkasee kerran jalallaan lattiaan Ihana tänttis. :heart:

 

meillä kanssa uhmaa tiedossa tyttö on aina ollut enkeli mutta 2puol vuotiaana kärsimätön ja mikään ei käy kun tarjotaan viedään tavara pois niin heti kelmaa jne..kiljahduksia ja huutoa jotenkin puhumalla ja huomiotta jätämisellä päästy ohi. yleensä autaa tuo syliin kaappaaminen jolloin ite tokaisee et ei mitään hätää

 

Tätä se on nyt meilläkin, itkua ja huutoa ihan tyhjästä !! Tyttö 3 vee 3kk ja nyt vasta alkoi tänä syksynä, kamalaa.. Mutta minkäs tälle voi, kai se menee ohi ajan kanssa vaan..

 

Kiitos vastauksista :flower:

Helpottavaa lukea,että muillakin samaa Jollain lailla meillä tilanne rauhoittunut. Ehkä tosiaan meillä se kotiin jääminen toi vaikeuksia alkuun. Mutta uhma ei ole mihinkään hävinnyt! Nykyään suihkuun menonkin kanssa saadaan käydä hirveä taistelu. Niin ja hampaiden pesu on ihan hirveää puuhaa