Kipuherkät ihmiset miten meni synnytys?

Nyt alkoi mietitys että mitenköhän se synnytys sujuu kun jo alapääntutkimuskin jännittää ja tuntuu. Joten onko täällä muita kohtalotovereita? miten rentouduitte tai oliko synnytys tuskan takana? Pelkopolille en ole menny koska synnytys ei pelota mutta kipu tietysti mietityttää ja jännittää

 

mä olen ehkä väärä ihminen vastaamaan. en ole mielestäni kipuherkkä lainkaan!
en osannut pelätä synnytystä ja hyvä niin. se on vaan tehtävä, ajattelin niin. sattu mitenpaljon tahansa, niin muutkin on siihen pystynyt.
kipua ei voi kuvailla sellaiselle ketä ei ole synnyttänyt. itse kyselin paljon kavereilta ennen synnytystä, että miltä se tuntuu..miten sen kestää ym. nyt synnyttäneenä ymmärrän, että eihän sitä voi selittää jos ei ole itse sitä kokenut.
synnytys sattuu, sen sinä jo tiedätkin. mutta lopputulos on mahtava ja kipu unohtuu "melkein heti". sen kestää varmasti! vaikka äärirajoilla mennäänkin, siltä se tuntui. pakoonkaan ei päässyt, joten ei auta kun toimia.
nyt olen onnellinen äiti ja vuodessa jo tuntuu, että oliko se ees niin kauheeta mitä muistelee..
ja kaikki kokee kivun eritavalla, jotkut kaverit ei pitänyt synnytystä lainkaan pahana.
en tiiä auttoiko vastaus, mutta tsemppiä!

 

Mullakin ovat etenkin ennen esikoista nuo sisätutkimukset olleet kauhistus ja on vaikea ollut olla vääntyilemättä. Ei se vieläkään mukavalta tunnu. Kun menin esikoista synnyttämään, tulotarkastusta ei saatu tehtyä ollenkaan, koska olin niin kivulloinen (siis supisti myös kivuliaasti mutta erityisesti sisätutkimus sattui tosi paljon). Kuitenkin siinä synnytyksen aikana huomio kohdistui niin pitkälti muuhun, ettei tutkimus enää ollut se kamalin juttu... Joka tapauksessa kivunlievitys auttoi myös muihin kipuihin todella hyvin, ja vaikka muistan, että sattui, jäi hirveän hyvä mieli synnytyksestä. =)

Mielestäni kipulääkitystä kannattaa tarvittaessa pyytää jo sitäkin varten, että kroppa pääsee rentoutumaan ja toimimaan - mulla aukeaminen pääsi oikein kunnolla käyntiin siitä, kun sain epiduraalin ja lakkasin taistelemasta vastaan. Siis parempi lievityksen alaisena kuin niin että kärvistelee tuloksetta vuorokausia. Tässähän me tosin olemme yksilöitä, joku voi ehkä toimia kivun kanssa paremmin yhteistyössä kuin minä.

Tsemppiä! T. Kalenteri ja pikkuveli, rv 40 + 4

 

kipukynnys on todella alhainen, heti vaan särkylääkettä naamaan ku vähänki alkaa särkee alavatsaa kun kuukautiset on alkamassa ja sitä mietin monta kertaa varsinkin kun LA lähestyi et miten kestän synnytyksessä. olin jo asennoitunut siihen että ilman kipua ei selvitä, mutta loppupeleissä se ei edes sattunut kovinkaan paljoo, olin ihan yllättynyt...en sitten tiedä auttoko se että psyykkasin itseeni sillä ettei ilman kipua selvitä, mutta sitten kun oli pieni nyytti sylissä niin kivut unohtuivat saman tien! pärjäsin tosi pitkälle ilokaasulla, mutta heti kun supistukset rupesivat kovenemaan niin pyysin epiduraalin ja sen jälkeen en pahemmin enään tarvinnut ilokaasua!

 

Hyvin meni. Ilokaasua ja epiduraali ja mukava kätilö. Opiskelija kätilö osas auttaa pahimpaan, eli välilihaan kohistuvaan kipuun ja sen pelkoon, lämmitti kuumalla pyyhkeellä hetkeä ennen ponnistusta ja ponnistuksenkin yhteydessä.

 

Ihan hyvin meni, sektioon tosin jouduin.
Pelkään kovasti kipua (esim. hammaslääkäriä olen pakoillut vuosia :ashamed: ).
Itse sanoin jo sairaalaan mennessä (supisteli säännöllisesti), että kaikki mahdolliset kivunlievitykset tänne, kiitos

Ei oikeasti jäänyt mitään traumoja.

Sattuuhan se, ei sitä voi kieltää, mutta yritä ajatella, että kipu johtaa johonkin mukavaan.. vauvan syntymään..

 

Minäkään en kestä kipua- taju meinaa lähteä jo kun verikoetta otetaan.
Näin jälkeenpäin muistellen mulle kaikkein kamalinta taisi olla kanyylin laittaminen tuohon käteen. Epiduraali ei tuntunut missään, vaikka sitä kaikkein eniten pelkäsin.
Tottakai se synnytys tekee kipeää, mutta näin jälkeenpäin ajatellen en edes muista tuota kipua...mahtoiko sittenkään olla niin kaameaa =)

 

Mulla mielestäni alhainen kipukynnys, mietin kans synnytystä etukäteen että kestänkö kivun, olin päättänyt ottaa kaikki mahdolliset kivunlievitykset, kerran ne on keksitty!

Esikoisen avautumisvaihe oli pitkä, jota vauhditettiin ammeella ja kalvojen puhkaisulla, kun lapsivesi ei mennyt, sain kohdunkaulan puudutteen mikä auttoi tosi paljon supistuskipuihin ja itse ponnistusvaiheessa(en halunnut ebiduraalia koska mua hiritti ajatus selkään pistämisestä)..prinsessa syntyi 23 min. ponnistusvaiheen jälkeen melko helposti, päätin vaan että kyllä mä sen jaksan työntää, sittenpähän se on ohi, ja tosiaan, kivun unohtaa kun sen nyytin saa rinnalle, nyt haaaveilen jo toisesta vaikka esikoinen vasta 8 kk täyttää =)
Joten kyllä sen kivun kestää kun lopputulos on niin ihana, jos ei muulla niin suomalaisella sisulla

 

Tähän on pakko vastata. Mulla on myös olleet papat ym tuskan takana, tuntunut kun lantio menis kramppiin, eikä aivoista mene rentoutus käsky perille. Tätä pelkäsin synnytyksen lähestyessäkin. Ja niinhaän siinä kävi. Kipu oli kova ja vaikka supistuksen aikana pitäisi olla rentona, että pääsee avautumaan niin lantio jämähti tyystin ja tuntui että räjähdän. Kippurassa suihkussa istuin salissa, enkä todellakaan pystynyt olemaan rento!. Onneksi oli osaava ja ihana kätilö joka hieroi minun ollessa kyljellä jostain lonkkaluun yläpuolelta ja silloin alkoi henkikin kulkea kipuitkun seasta. Ja kun avautuminen tosiaan kuitenki jämähti siihen neljään sentiin ja tunteja oli tuskaa takana tämä samainen kätilö ehdotti epiduraalia että pääsisi rennoksi ja paikat aukeamaan. Ja siitä aukeni taivas, siis TAIVAS!!!! Tunsin supistukset paineena, mutta en kipuna ja hurinalla aloin aueta. Sitten puhkaistiinkin kalvot ja huomattiin etä lapsivesi oli pahan väristä. vauva olikin siellä ollut tosi pinteessä, mutta onneksi kaikki meni hyvin! Olen ehdottomasti sitä mieltä, että epiduraali ei auta pelkästään kipuun vaan auttaa edistämään synnytystä tietyissä tilanteissa ja on silloin ehdoton.

 

olen todella kipuherkkä myös ja koko synnytys oli suurta tuskaa,mutta älä huoli kyllä siitä selviää,koska sairaalassa saa niin hyvät kipulääkitykset.Itse otin epiduraalin ja ilokaasua,suosittelen...en oo kyllä ikinä niin suurissa tuskissa ollut,kaksinkerroin seiniä pitkin kiemurtelin synnytyssaliin...huh mutta kyllä siitä ihminen selviää,ja kun näkee tuloksen niin kaikki kipu ym.unohtuu! :heart: :heart: :heart:

 

ai niin,mullakin oli tuo sama ongelma etten todellakaan pystynyt rentoutumaan,ja normaalisti hengittäminenkin oli vaikeaa...se rentoutuminen sinä tilanteessa taitaa olla taitolaji,täytyy harjoitella ens kertaa varten