Kirjallisuus-tietovisa

En tiedä noita vielä ratkaisemattomia vihjeitä, mutta laitan itse uusia =)

1.
Chapter 1. Description of Farmer Oak - An Incident

When Farmer Oak smiled, the corners of his mouth spread till they were within an unimportant distance of his ears, his eyes were reduced to chinks, diverging wrinkles appeared round them, extending upon his countenance like the rays in a rudimentary sketch of the rising sun.

2.
Chapter 1
The Professor and his Family

On the 24th of May, 1863, my uncle, Professor Liedenbrock, rushed into his little house, No. 19 Köningstrasse, one of the oldest streets in the oldest portion of the city of Hamburg.

Aah, vaihteeksi tutumpaa! Thomas Hardyn Far from the Madding Crowd ja aikansa sci-fi-klassikoita, Vernen Matka maan keskipisteeseen. Vernen tarinoista tykkäsin pikkutyttönä hirmuisesti.

Impressive! :flower:

 

Lauantaiaamun kunniaksi yksi aloitus ennen kuin muut hommat kutsuvat. Kotimaista vuosikertaviihdettä:

Taivaanrannan tumman nauhan alla kiiltää kirkas vyö. Siellä on suuri ves, joka lähettää vapailta laineiltaan terveiset kylälle pitkin parivirstaista lahtea. Tämä lahti on kylän keskellä, sen tie, sen sydän. Ja sen rantapenkereille päätyvät viljavat pellot. Jokunen ylpeä koivuryhmä on uskaltanut jäädä rannalle, muun metsän loitotessa peltojen taa. Tämä suuren veden lahti antaa neljälle talolle kotirannan ja ilottaa päätykaarteessaan koulun vallattoman lapsiparven. Valkeana hohtavan koulurakennuksen takana ylenee maa petäjikköharjuksi, talon kotiutuessa lihaville savimultamaille lahden molemmin puolin.

Ei minkäänlaista käsitystä Onko tää vaan näköharha, mutta näitä lukiessa alkaa tuntua, että kovin moni kotimainen romaani alkaa maisemakuvailulla? Noista tänne laitetuista ulkomaisista taas ei juuri mikään?

Jep, moni kotimainen ja aikas moni ulkomainenkin tykkää käynnistää tarinan ikäänkuin näyttämölle asettamisen kautta.

Tuosta aloituksesta lisävinkkiä: kotimainen naiskirjailija. Aloitus on sarjan avauskirjasta. Haluatteko jatkopätkän?

 

Toivottavasti ei ole ollut jo (en sattuneesta syystä jaksa ihan koko ketjua selata läpi):

Kehrääjä lensi läpi pimeyden ja törmäsi lyhtyyn. Sen ruumis napsahteli ja hyöri lasilla, ja isä nosti valon kasvojensa eteen. Siipien hätäinen varjo lepatti hänen poskillaan. "Elä kato", isä sanoi ja musersi kehrääjän lasia vasten. Mutta kyllä Anna oli ne ehtinyt nähdä. Mustat siipisilmät, jotka katsoivat tyhjinä pimeyteen.

Tämä saa muistelemaan kirjaa nimeltä Pääkallokehrääjä tai Pääkalloliitäjä, mutta ihan tuosta vaan nyt just en muista kirjailijaa. Täytyy miettiä lisää...

 

En tiedä noita vielä ratkaisemattomia vihjeitä, mutta laitan itse uusia =)

1.
Chapter 1. Description of Farmer Oak - An Incident

When Farmer Oak smiled, the corners of his mouth spread till they were within an unimportant distance of his ears, his eyes were reduced to chinks, diverging wrinkles appeared round them, extending upon his countenance like the rays in a rudimentary sketch of the rising sun.

2.
Chapter 1
The Professor and his Family

On the 24th of May, 1863, my uncle, Professor Liedenbrock, rushed into his little house, No. 19 Köningstrasse, one of the oldest streets in the oldest portion of the city of Hamburg.

Aah, vaihteeksi tutumpaa! Thomas Hardyn Far from the Madding Crowd ja aikansa sci-fi-klassikoita, Vernen Matka maan keskipisteeseen. Vernen tarinoista tykkäsin pikkutyttönä hirmuisesti.

Impressive! :flower:

Thanks, mutta ei niinkään vaikuttavaa kuin vanhoja tuttuja... Näissä aloitusjutuissa on sama kuin monissa muissa tietokilpailujutuissa: vastaus on helppo, jos sen sattuu tietämään. Yleensä muistan suht hyvin aloituksen perusteella, olenko lukenut kirjan vai en. Ja joskus kirjailijalla voi olla niin omintakeinen ja leimallinen tyyli, että se auttaa tunnistamaan tai veikkaamaan. Ja joskus tietty käy veikkaamisessa vaan hyvä säkä.

 

Lauantaiaamun kunniaksi yksi aloitus ennen kuin muut hommat kutsuvat. Kotimaista vuosikertaviihdettä:

Taivaanrannan tumman nauhan alla kiiltää kirkas vyö. Siellä on suuri ves, joka lähettää vapailta laineiltaan terveiset kylälle pitkin parivirstaista lahtea. Tämä lahti on kylän keskellä, sen tie, sen sydän. Ja sen rantapenkereille päätyvät viljavat pellot. Jokunen ylpeä koivuryhmä on uskaltanut jäädä rannalle, muun metsän loitotessa peltojen taa. Tämä suuren veden lahti antaa neljälle talolle kotirannan ja ilottaa päätykaarteessaan koulun vallattoman lapsiparven. Valkeana hohtavan koulurakennuksen takana ylenee maa petäjikköharjuksi, talon kotiutuessa lihaville savimultamaille lahden molemmin puolin.

Ei minkäänlaista käsitystä Onko tää vaan näköharha, mutta näitä lukiessa alkaa tuntua, että kovin moni kotimainen romaani alkaa maisemakuvailulla? Noista tänne laitetuista ulkomaisista taas ei juuri mikään?

Jep, moni kotimainen ja aikas moni ulkomainenkin tykkää käynnistää tarinan ikäänkuin näyttämölle asettamisen kautta.

Tuosta aloituksesta lisävinkkiä: kotimainen naiskirjailija. Aloitus on sarjan avauskirjasta. Haluatteko jatkopätkän?

Haluan :wave: Toi pätkä tuntuu sellaiselta, että voisin sen tietää... (Vaikka aiemmin väitinkin, ettei siitä ole minkäänlaista käsitystä :xmas: t. nimim. Skitso?)

 

"Elämäni aikana minua on kutsuttu monella nimellä: sisar, rakastettu, papitar, tietäjä, kuningatar. Nyt minusta on todella tullut tietäjä ja se päivä voi vielä koittaa jolloin näistä asioista on tehtävä selko."

Ehdottomasti paras kirja minkä olen koskaan lukenut.

tätä mä vielä kyselen :attn:

 

Lauantaiaamun kunniaksi yksi aloitus ennen kuin muut hommat kutsuvat. Kotimaista vuosikertaviihdettä:

Taivaanrannan tumman nauhan alla kiiltää kirkas vyö. Siellä on suuri ves, joka lähettää vapailta laineiltaan terveiset kylälle pitkin parivirstaista lahtea. Tämä lahti on kylän keskellä, sen tie, sen sydän. Ja sen rantapenkereille päätyvät viljavat pellot. Jokunen ylpeä koivuryhmä on uskaltanut jäädä rannalle, muun metsän loitotessa peltojen taa. Tämä suuren veden lahti antaa neljälle talolle kotirannan ja ilottaa päätykaarteessaan koulun vallattoman lapsiparven. Valkeana hohtavan koulurakennuksen takana ylenee maa petäjikköharjuksi, talon kotiutuessa lihaville savimultamaille lahden molemmin puolin.

Ei minkäänlaista käsitystä Onko tää vaan näköharha, mutta näitä lukiessa alkaa tuntua, että kovin moni kotimainen romaani alkaa maisemakuvailulla? Noista tänne laitetuista ulkomaisista taas ei juuri mikään?

Jep, moni kotimainen ja aikas moni ulkomainenkin tykkää käynnistää tarinan ikäänkuin näyttämölle asettamisen kautta.

Tuosta aloituksesta lisävinkkiä: kotimainen naiskirjailija. Aloitus on sarjan avauskirjasta. Haluatteko jatkopätkän?

Haluan :wave: Toi pätkä tuntuu sellaiselta, että voisin sen tietää... (Vaikka aiemmin väitinkin, ettei siitä ole minkäänlaista käsitystä :xmas: t. nimim. Skitso?)

Selvä, tässä jatkoa, tosin kovasti saman kaltaista:

Kouluharjua seuraa toinen ja kolmas, aina kirkonkylään asti, jonne kaunis maantie kiemurtaa harjujen lakea pitkin.
Näkymä on puhdasta, selvää ja suuripiirteistä. Kauniita taloja komein puutarhoin, metsät ja pellot järjestyksessä. Ei mitään tarkoituksetonta, ei lahoa rakennusta, ei joutomaata, ei vesakkoa. Entä lahden rannan talojen ihmiset? Suvut ovat kotiutuneet tänne jo satoja vuosia sitten ja aateloituneet täällä työn ja vaurauden ja talonpojan perinnäistapojen voimalla ylvääksi talonpoikaisaateliksi.
Paljasjalkainen tyttö pysähtyi koulun rantatöyräälle kuin epäröisi, minkä talon valitsisi maidonhakumatkansa määränpääksi.

 

"Elämäni aikana minua on kutsuttu monella nimellä: sisar, rakastettu, papitar, tietäjä, kuningatar. Nyt minusta on todella tullut tietäjä ja se päivä voi vielä koittaa jolloin näistä asioista on tehtävä selko."

Ehdottomasti paras kirja minkä olen koskaan lukenut.

tätä mä vielä kyselen :attn:

Hitusen lisää, tai pieni vinkki...? Tuntuu, että pyörisi ihan lähellä muistamista...

 

"Elämäni aikana minua on kutsuttu monella nimellä: sisar, rakastettu, papitar, tietäjä, kuningatar. Nyt minusta on todella tullut tietäjä ja se päivä voi vielä koittaa jolloin näistä asioista on tehtävä selko."

Ehdottomasti paras kirja minkä olen koskaan lukenut.

tätä mä vielä kyselen :attn:

Hitusen lisää, tai pieni vinkki...? Tuntuu, että pyörisi ihan lähellä muistamista...

jatkuu tuosta näin
"Mutta totuuden nimessä minun on sanottava, että uskon kristittyjen vielä saavan viimeisen sanan. Sillä Haltiain maailma ajautuu yhä kauemmas siitä maailmasta jossa valtikkaa pitelee Kristus."

 

"Elämäni aikana minua on kutsuttu monella nimellä: sisar, rakastettu, papitar, tietäjä, kuningatar. Nyt minusta on todella tullut tietäjä ja se päivä voi vielä koittaa jolloin näistä asioista on tehtävä selko."

Ehdottomasti paras kirja minkä olen koskaan lukenut.

tätä mä vielä kyselen :attn:

Hitusen lisää, tai pieni vinkki...? Tuntuu, että pyörisi ihan lähellä muistamista...

jatkuu tuosta näin
"Mutta totuuden nimessä minun on sanottava, että uskon kristittyjen vielä saavan viimeisen sanan. Sillä Haltiain maailma ajautuu yhä kauemmas siitä maailmasta jossa valtikkaa pitelee Kristus."

Siis tämä onkin fantasiaa? Jatko auttoi sen verran, että tiedän, että en ole lukenut kirjaa. Kirjailijan ehkä tunnistaisin, mutta enää en ole niin varma siitäkään

 

"Elämäni aikana minua on kutsuttu monella nimellä: sisar, rakastettu, papitar, tietäjä, kuningatar. Nyt minusta on todella tullut tietäjä ja se päivä voi vielä koittaa jolloin näistä asioista on tehtävä selko."

Ehdottomasti paras kirja minkä olen koskaan lukenut.

tätä mä vielä kyselen :attn:

Hitusen lisää, tai pieni vinkki...? Tuntuu, että pyörisi ihan lähellä muistamista...

jatkuu tuosta näin
"Mutta totuuden nimessä minun on sanottava, että uskon kristittyjen vielä saavan viimeisen sanan. Sillä Haltiain maailma ajautuu yhä kauemmas siitä maailmasta jossa valtikkaa pitelee Kristus."

Siis tämä onkin fantasiaa? Jatko auttoi sen verran, että tiedän, että en ole lukenut kirjaa. Kirjailijan ehkä tunnistaisin, mutta enää en ole niin varma siitäkään

ei ole fantasiaa, vaan kertoo erään todella tunnetun legendan hieman toisesta näkökulmasta kun miten se peristeisesti on kerrottu. kirja on klassikko omassa genressään

 

jatkuu tuosta näin
"Mutta totuuden nimessä minun on sanottava, että uskon kristittyjen vielä saavan viimeisen sanan. Sillä Haltiain maailma ajautuu yhä kauemmas siitä maailmasta jossa valtikkaa pitelee Kristus."
....

ei ole fantasiaa, vaan kertoo erään todella tunnetun legendan hieman toisesta näkökulmasta kun miten se peristeisesti on kerrottu. kirja on klassikko omassa genressään

Nyt tämä tekee jo aivan hillitöntä kiusaa!

 

jatkuu tuosta näin
"Mutta totuuden nimessä minun on sanottava, että uskon kristittyjen vielä saavan viimeisen sanan. Sillä Haltiain maailma ajautuu yhä kauemmas siitä maailmasta jossa valtikkaa pitelee Kristus."
....

ei ole fantasiaa, vaan kertoo erään todella tunnetun legendan hieman toisesta näkökulmasta kun miten se peristeisesti on kerrottu. kirja on klassikko omassa genressään

Nyt tämä tekee jo aivan hillitöntä kiusaa!

:saint:

 

Lauantaiaamun kunniaksi yksi aloitus ennen kuin muut hommat kutsuvat. Kotimaista vuosikertaviihdettä:

Taivaanrannan tumman nauhan alla kiiltää kirkas vyö. Siellä on suuri ves, joka lähettää vapailta laineiltaan terveiset kylälle pitkin parivirstaista lahtea. Tämä lahti on kylän keskellä, sen tie, sen sydän. Ja sen rantapenkereille päätyvät viljavat pellot. Jokunen ylpeä koivuryhmä on uskaltanut jäädä rannalle, muun metsän loitotessa peltojen taa. Tämä suuren veden lahti antaa neljälle talolle kotirannan ja ilottaa päätykaarteessaan koulun vallattoman lapsiparven. Valkeana hohtavan koulurakennuksen takana ylenee maa petäjikköharjuksi, talon kotiutuessa lihaville savimultamaille lahden molemmin puolin.

Selvä, tässä jatkoa, tosin kovasti saman kaltaista:

Kouluharjua seuraa toinen ja kolmas, aina kirkonkylään asti, jonne kaunis maantie kiemurtaa harjujen lakea pitkin.
Näkymä on puhdasta, selvää ja suuripiirteistä. Kauniita taloja komein puutarhoin, metsät ja pellot järjestyksessä. Ei mitään tarkoituksetonta, ei lahoa rakennusta, ei joutomaata, ei vesakkoa. Entä lahden rannan talojen ihmiset? Suvut ovat kotiutuneet tänne jo satoja vuosia sitten ja aateloituneet täällä työn ja vaurauden ja talonpojan perinnäistapojen voimalla ylvääksi talonpoikaisaateliksi.
Paljasjalkainen tyttö pysähtyi koulun rantatöyräälle kuin epäröisi, minkä talon valitsisi maidonhakumatkansa määränpääksi.

Veikkaisin Niskavuorta, mutta ei kai näytelmissä ole näin pitkät johdannot? No ei. Kotimainen naisen kirjoittama viihdesarjan aloitus, pääosassa tyttö? Äääää... En ole lukenut, olen melko varma. Mutta mikä tää on?!? Kiusantekemisestä puheenollen...

 

Toimittajan selitys

Kertomus siitä, kuinka käsillä olevat kirjailijan muistiinpanot ja luonnokset joutuivat haltuuni, jääköön mahdolliseen myöhempään yhteyteen. Haltuunoton hetkellä olivat työpöydän reunalla siististi päällekkäin, kuin valmiina pakattavaksi:
a) 3 sinikantista ruudullista vihkoa, koko A6
b) nippu koneella kirjoitettua Linen Bank-paperia
c) 1 A6-kokoinen ruudullinen vihko sekä nippu lyijykynällä kirjoitettua Linen Bankia.

Sinikantisen vihkot tunnistin kuin vanhat ystävät. ---

Nostan. 80-luvun kotimainen klassikko tai kulttikirjan tapainen. Nostakaa muutkin, jos on arvaamattomia vielä!

 

Lauantaiaamun kunniaksi yksi aloitus ennen kuin muut hommat kutsuvat. Kotimaista vuosikertaviihdettä:

Taivaanrannan tumman nauhan alla kiiltää kirkas vyö. Siellä on suuri ves, joka lähettää vapailta laineiltaan terveiset kylälle pitkin parivirstaista lahtea. Tämä lahti on kylän keskellä, sen tie, sen sydän. Ja sen rantapenkereille päätyvät viljavat pellot. Jokunen ylpeä koivuryhmä on uskaltanut jäädä rannalle, muun metsän loitotessa peltojen taa. Tämä suuren veden lahti antaa neljälle talolle kotirannan ja ilottaa päätykaarteessaan koulun vallattoman lapsiparven. Valkeana hohtavan koulurakennuksen takana ylenee maa petäjikköharjuksi, talon kotiutuessa lihaville savimultamaille lahden molemmin puolin.

Selvä, tässä jatkoa, tosin kovasti saman kaltaista:

Kouluharjua seuraa toinen ja kolmas, aina kirkonkylään asti, jonne kaunis maantie kiemurtaa harjujen lakea pitkin.
Näkymä on puhdasta, selvää ja suuripiirteistä. Kauniita taloja komein puutarhoin, metsät ja pellot järjestyksessä. Ei mitään tarkoituksetonta, ei lahoa rakennusta, ei joutomaata, ei vesakkoa. Entä lahden rannan talojen ihmiset? Suvut ovat kotiutuneet tänne jo satoja vuosia sitten ja aateloituneet täällä työn ja vaurauden ja talonpojan perinnäistapojen voimalla ylvääksi talonpoikaisaateliksi.
Paljasjalkainen tyttö pysähtyi koulun rantatöyräälle kuin epäröisi, minkä talon valitsisi maidonhakumatkansa määränpääksi.

Veikkaisin Niskavuorta, mutta ei kai näytelmissä ole näin pitkät johdannot? No ei. Kotimainen naisen kirjoittama viihdesarjan aloitus, pääosassa tyttö? Äääää... En ole lukenut, olen melko varma. Mutta mikä tää on?!? Kiusantekemisestä puheenollen...

Ei ole Niskavuorta, eikä siltä kirjailijattarelta.

Sarjaan kertyi ajan mittaan tusina kirjoja. Tämän ensimmäisen ilmestymisvuosi oli 1945, ja kirjasta on tehty elokuva. Kirja jatkuu:

Tuossa koulun vierellä oli Tuomaala, suuri arkisennäköinen rakennus, lahden vasemmalla puolella pilkotti puiden lomassa Saaren talon päärakennuksen punatiilinenkatto, ja sitä vastapäätä lahden toisella puolella, jonne rantaa myötäilevä tie kulki, kohosi kylän suurin ja komein talo, Junkkerin kartano ylväänä kumpareellaan, ja alempana, aivan lähellä uinaili vanha, arvokas Rannanpiha puistonsa keskellä ajattomassa rauhassa kuin vanha tarina. Tätä paikkaa kohden suuntasi askeleensa nyt X, maidonhakija.


Täytyi sensuroida maidonhakijattaren nimi, se kavaltaisi kaiken

 

Lauantaiaamun kunniaksi yksi aloitus ennen kuin muut hommat kutsuvat. Kotimaista vuosikertaviihdettä:

Taivaanrannan tumman nauhan alla kiiltää kirkas vyö. Siellä on suuri ves, joka lähettää vapailta laineiltaan terveiset kylälle pitkin parivirstaista lahtea. Tämä lahti on kylän keskellä, sen tie, sen sydän. Ja sen rantapenkereille päätyvät viljavat pellot. Jokunen ylpeä koivuryhmä on uskaltanut jäädä rannalle, muun metsän loitotessa peltojen taa. Tämä suuren veden lahti antaa neljälle talolle kotirannan ja ilottaa päätykaarteessaan koulun vallattoman lapsiparven. Valkeana hohtavan koulurakennuksen takana ylenee maa petäjikköharjuksi, talon kotiutuessa lihaville savimultamaille lahden molemmin puolin.

Selvä, tässä jatkoa, tosin kovasti saman kaltaista:

Kouluharjua seuraa toinen ja kolmas, aina kirkonkylään asti, jonne kaunis maantie kiemurtaa harjujen lakea pitkin.
Näkymä on puhdasta, selvää ja suuripiirteistä. Kauniita taloja komein puutarhoin, metsät ja pellot järjestyksessä. Ei mitään tarkoituksetonta, ei lahoa rakennusta, ei joutomaata, ei vesakkoa. Entä lahden rannan talojen ihmiset? Suvut ovat kotiutuneet tänne jo satoja vuosia sitten ja aateloituneet täällä työn ja vaurauden ja talonpojan perinnäistapojen voimalla ylvääksi talonpoikaisaateliksi.
Paljasjalkainen tyttö pysähtyi koulun rantatöyräälle kuin epäröisi, minkä talon valitsisi maidonhakumatkansa määränpääksi.

Veikkaisin Niskavuorta, mutta ei kai näytelmissä ole näin pitkät johdannot? No ei. Kotimainen naisen kirjoittama viihdesarjan aloitus, pääosassa tyttö? Äääää... En ole lukenut, olen melko varma. Mutta mikä tää on?!? Kiusantekemisestä puheenollen...

Ei ole Niskavuorta, eikä siltä kirjailijattarelta.

Sarjaan kertyi ajan mittaan tusina kirjoja. Tämän ensimmäisen ilmestymisvuosi oli 1945, ja kirjasta on tehty elokuva. Kirja jatkuu:

Tuossa koulun vierellä oli Tuomaala, suuri arkisennäköinen rakennus, lahden vasemmalla puolella pilkotti puiden lomassa Saaren talon päärakennuksen punatiilinenkatto, ja sitä vastapäätä lahden toisella puolella, jonne rantaa myötäilevä tie kulki, kohosi kylän suurin ja komein talo, Junkkerin kartano ylväänä kumpareellaan, ja alempana, aivan lähellä uinaili vanha, arvokas Rannanpiha puistonsa keskellä ajattomassa rauhassa kuin vanha tarina. Tätä paikkaa kohden suuntasi askeleensa nyt X, maidonhakija.


Täytyi sensuroida maidonhakijattaren nimi, se kavaltaisi kaiken

Aino Räsäsen Helena-sarjan alku! On, onhan?!

 

Aino Räsäsen Helena-sarjan alku! On, onhan?!

Onpa hyvinkin! Työvoitosta kukkakimppu :flower:

Soita minulle, Helena, julkaistu 1945, varmaankin ensimmäisiä tyylilajinsa edustajia.

 

Toimittajan selitys

Kertomus siitä, kuinka käsillä olevat kirjailijan muistiinpanot ja luonnokset joutuivat haltuuni, jääköön mahdolliseen myöhempään yhteyteen. Haltuunoton hetkellä olivat työpöydän reunalla siististi päällekkäin, kuin valmiina pakattavaksi:
a) 3 sinikantista ruudullista vihkoa, koko A6
b) nippu koneella kirjoitettua Linen Bank-paperia
c) 1 A6-kokoinen ruudullinen vihko sekä nippu lyijykynällä kirjoitettua Linen Bankia.

Sinikantisen vihkot tunnistin kuin vanhat ystävät. ---

Nostan. 80-luvun kotimainen klassikko tai kulttikirjan tapainen. Nostakaa muutkin, jos on arvaamattomia vielä!

Pikkuisen lisää, pliis?

 

jatkuu tuosta näin
"Mutta totuuden nimessä minun on sanottava, että uskon kristittyjen vielä saavan viimeisen sanan. Sillä Haltiain maailma ajautuu yhä kauemmas siitä maailmasta jossa valtikkaa pitelee Kristus."
....

ei ole fantasiaa, vaan kertoo erään todella tunnetun legendan hieman toisesta näkökulmasta kun miten se peristeisesti on kerrottu. kirja on klassikko omassa genressään

Nyt tämä tekee jo aivan hillitöntä kiusaa!

:saint:

pitäiskö mun paljastaa tämä?



Ja uutta arvotusta:

"Armon vuonna 1845, yltäkylläisyyden ja rauhan vallitessa, aikana jolloin kaikki nerouden, kauneuden ja onnen lahjat tuntuivat virtaavan yli Ranskanmaan, eli muuan nuori ja kaunis nainen, joka herätti yleistä ihastusta kaikkialla missä hän vain näyttäytyi."

 

jatkuu tuosta näin
"Mutta totuuden nimessä minun on sanottava, että uskon kristittyjen vielä saavan viimeisen sanan. Sillä Haltiain maailma ajautuu yhä kauemmas siitä maailmasta jossa valtikkaa pitelee Kristus."
....

ei ole fantasiaa, vaan kertoo erään todella tunnetun legendan hieman toisesta näkökulmasta kun miten se peristeisesti on kerrottu. kirja on klassikko omassa genressään

Nyt tämä tekee jo aivan hillitöntä kiusaa!

:saint:

pitäiskö mun paljastaa tämä?





Ja uutta arvotusta:

"Armon vuonna 1845, yltäkylläisyyden ja rauhan vallitessa, aikana jolloin kaikki nerouden, kauneuden ja onnen lahjat tuntuivat virtaavan yli Ranskanmaan, eli muuan nuori ja kaunis nainen, joka herätti yleistä ihastusta kaikkialla missä hän vain näyttäytyi."

Eijeijei, älä paljasta ensimmäistä, anna vaan lisävinkkiä! Tahtoo yrittää keksiä, tahtoo =)

Mitä toiseen tulee, taitaa iskeä lauantai-illan väsy, mutta mulle tuppaa sitkeästi mieleen Angelika-kirjat =)

 

Naputtelen tähän yhden vielä arvaamatta tai tunnistamatta jääneen nyt pitempänä, sekä pari uutta:

1) Pakkanen polttaa. Kuu polttaa ja talviaurinko. Väinön viikate viiltää taivaan halki kuin paljaan rinnan. Ajomiehen, minun nuoruuteni Kuoleman, reenjalakset kirskuvat nännien jäkälissä. On kiire. Sukkanauhojen soljet kiristävät säärtä, räystäspuikot puhkaisevat silmät ja ripsiin jäätyvät kyynelet. Vilulintu, suoja kasvamassa höyhenteni alle, lämpö. Nokka nuotillani: minä, Heleena Leena Karttunen, Hele.

2) Viisi Uudenmaan Rakuunarykmentin hevosista sairastui samana aamuna. Samoja oireita oli edellisellä viikolla havaittu myös muutamassa Hämeen Ratsurykmentin hevosessa. Nyt sairastuneiden joukossa oli luutnantti Veikko Vehmaksen Laikka, luutnantti Arnold Lundenin Lulu ja ratsupalvelija, rakuuna Tukevan Kattila, lisäksi pari muuta remonttihevosta.

3) Matti
Istun pihakeinussa omenapuiden alla ja liu'utan paljaita jalkoja nurmikolla. On elokuinen iltapäivä, sauna lämpiämässä. Kohta he tulevat autosta, ja menemme yhdessä löylyyn. Ennen sitä ruokin hänet, joka minulle kaikkensa antoi.

 

kirja vuodelta 80;

Kotona

Sakun isä pysäytti Ladan alaoven eteen. Hän ei sammuttanut moottoria.
-No niin, hän sanoi ja kääntyi puolittain istuimellaan. -Loma on sitten ohi.

 

jatkuu tuosta näin
"Mutta totuuden nimessä minun on sanottava, että uskon kristittyjen vielä saavan viimeisen sanan. Sillä Haltiain maailma ajautuu yhä kauemmas siitä maailmasta jossa valtikkaa pitelee Kristus."
....

ei ole fantasiaa, vaan kertoo erään todella tunnetun legendan hieman toisesta näkökulmasta kun miten se peristeisesti on kerrottu. kirja on klassikko omassa genressään

Nyt tämä tekee jo aivan hillitöntä kiusaa!

:saint:

pitäiskö mun paljastaa tämä?

Avalonin usvat, Marion Zimmer Bradley
Tykkäsin teininä ihan älyttömästi!

 

jatkuu tuosta näin
"Mutta totuuden nimessä minun on sanottava, että uskon kristittyjen vielä saavan viimeisen sanan. Sillä Haltiain maailma ajautuu yhä kauemmas siitä maailmasta jossa valtikkaa pitelee Kristus."
....

ei ole fantasiaa, vaan kertoo erään todella tunnetun legendan hieman toisesta näkökulmasta kun miten se peristeisesti on kerrottu. kirja on klassikko omassa genressään

Nyt tämä tekee jo aivan hillitöntä kiusaa!

:saint:

pitäiskö mun paljastaa tämä?

Avalonin usvat, Marion Zimmer Bradley
Tykkäsin teininä ihan älyttömästi!

MZB sattuu muuten lukeutumaan sci-fi- ja fantasiakirjailijoihin =)