Kirjoita runo, kiitos =)!

"Kirjoitin unelmalle sanoja rakkauden. Kerroin nimettömälle ritarini kaipauksen. Kaislakynällä sanoja piirsin veden kalvoon himmeään meren hiljaiseen poukamaan. Vain taivaan äänetön tähti näki kaipauksen, luki kirjoituksen. Tuli mereltä illan tuuli ja hävitti kirjoituksen, jätti jäljelle kaipauksen."
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 15.06.2005 klo 21:34 Sandei kirjoitti:
"Kirjoitin unelmalle sanoja rakkauden. Kerroin nimettömälle ritarini kaipauksen. Kaislakynällä sanoja piirsin veden kalvoon himmeään meren hiljaiseen poukamaan. Vain taivaan äänetön tähti näki kaipauksen, luki kirjoituksen. Tuli mereltä illan tuuli ja hävitti kirjoituksen, jätti jäljelle kaipauksen."
Kuinka sinä näitä osaatkin *huoh*...ihana runo :heart:
 
..Ja ritari kolisteli haarniskaansa keittiössä..
pienessä ja ahtaassa
joka kuitenkin oli iso osa sitä yksiötä.
sen panssari oli ruosteessa,
kun se oli tiskannut se päällä
ja piilottanut pennejään sen kirkuvissa liitoksissa
..joskus itkenytkin se sylissä.
kun ei prinsessa tullutkaan pelastamaan
vaikka oli sovittu niin

haarniskastaan se ei luopunut,
se olisi ollut ritarin maailmanloppu.
sielä se istuu vieläkin,
tornitalon ylimmässä kerroksessa
ja odottaa prinsessaansa
joka ei koskaan tullutkaan.

..SNIIF
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 15.06.2005 klo 21:14 Meduusa kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 14.06.2005 klo 23:52 Viblsp kirjoitti:
Okei, väsyneet aivot pörräämään...

Iltaruno

Syöhän poika puuroas
en jaksais kuulla huutoas
Hei älä sotke pöytäliinaa
Täähän on täyttä piinaa!

Nyt on vaipanvaihdon aika
Vaihdetaan myös puuroinen paita
Omaan sänkyyn nukkumaan
Et voi jäädä kukkumaan

Ei, ei, ei!
Mikä unesi vei?!
Omaan sänkyyn, pää tyynyyn
Rupee äitin hymy hyytyyn
Okei, isin vuoro kyllä nukuttaa
Äitin päässä muuten naksahtaa

Nukahdithan vihdoin sinä!
Sänkyyn kohta kömmin minä
Isi tulee, pus pus <3
Sanoo "miten ois nus nus"

Älä viitti, väsyttää
Etkö voisi ymmärtää
Tahdon vain nukkumaan
Huomenna ehtii puuhaamaan
:D ...thank you tästäkin!
Toivottavasti oli tarpeeksi syvällistä. :whistle:
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 18.06.2005 klo 00:13 Laventeli kirjoitti:
..Ja ritari kolisteli haarniskaansa keittiössä..
pienessä ja ahtaassa
joka kuitenkin oli iso osa sitä yksiötä.
sen panssari oli ruosteessa,
kun se oli tiskannut se päällä
ja piilottanut pennejään sen kirkuvissa liitoksissa
..joskus itkenytkin se sylissä.
kun ei prinsessa tullutkaan pelastamaan
vaikka oli sovittu niin

haarniskastaan se ei luopunut,
se olisi ollut ritarin maailmanloppu.
sielä se istuu vieläkin,
tornitalon ylimmässä kerroksessa
ja odottaa prinsessaansa
joka ei koskaan tullutkaan.

..SNIIF
Oih ja voih :D ...hauska!
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 18.06.2005 klo 00:15 Viblsp kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 15.06.2005 klo 21:14 Meduusa kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 14.06.2005 klo 23:52 Viblsp kirjoitti:
Okei, väsyneet aivot pörräämään...

Iltaruno

Syöhän poika puuroas
en jaksais kuulla huutoas
Hei älä sotke pöytäliinaa
Täähän on täyttä piinaa!

Nyt on vaipanvaihdon aika
Vaihdetaan myös puuroinen paita
Omaan sänkyyn nukkumaan
Et voi jäädä kukkumaan

Ei, ei, ei!
Mikä unesi vei?!
Omaan sänkyyn, pää tyynyyn
Rupee äitin hymy hyytyyn
Okei, isin vuoro kyllä nukuttaa
Äitin päässä muuten naksahtaa

Nukahdithan vihdoin sinä!
Sänkyyn kohta kömmin minä
Isi tulee, pus pus <3
Sanoo "miten ois nus nus"

Älä viitti, väsyttää
Etkö voisi ymmärtää
Tahdon vain nukkumaan
Huomenna ehtii puuhaamaan
:D ...thank you tästäkin!
Toivottavasti oli tarpeeksi syvällistä. :whistle:
No todellakin :D
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 26.06.2005 klo 10:37 Tuuleenhuutaja kirjoitti:
Katos vain, tämäkin avaus on vielä tallella! :)
Se on mulla tuolla suosikeissa eli kun tämän ottaa tästä suoraan suosikkeihin niin sen voi kaivaa sieltä esiin eli tulee automaattisesti päivitettyä näin =) ...ei tartte selata päiviä taaksepäin ;)
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 29.06.2005 klo 19:52 Meduusa kirjoitti:
Ai minäkö sinnikäs :eek: ;)
kesä,
aurinko,
aamukaste,varpaat koskettaa aamukasteen ruohoa..sinä siinä lähellä,kosketus,auringon nousu,herkkä suudelma,katse,jatkamme unta,takassa hiipuva tuli,kesä ja tunne,minä ja sinä,kokonaisuus kaikesta,tunne,rakastan.

made by myself

 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 29.06.2005 klo 19:55 Paukku kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 29.06.2005 klo 19:52 Meduusa kirjoitti:
Ai minäkö sinnikäs :eek: ;)
kesä,
aurinko,
aamukaste,varpaat koskettaa aamukasteen ruohoa..sinä siinä lähellä,kosketus,auringon nousu,herkkä suudelma,katse,jatkamme unta,takassa hiipuva tuli,kesä ja tunne,minä ja sinä,kokonaisuus kaikesta,tunne,rakastan.

made by myself
Kaunis kiitos :flower: ...joku jaksoi pitkästä aikaa kirjoittaa =)
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 29.06.2005 klo 19:58 Meduusa kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 29.06.2005 klo 19:55 Paukku kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 29.06.2005 klo 19:52 Meduusa kirjoitti:
Ai minäkö sinnikäs :eek: ;)
kesä,
aurinko,
aamukaste,varpaat koskettaa aamukasteen ruohoa..sinä siinä lähellä,kosketus,auringon nousu,herkkä suudelma,katse,jatkamme unta,takassa hiipuva tuli,kesä ja tunne,minä ja sinä,kokonaisuus kaikesta,tunne,rakastan.

made by myself
Kaunis kiitos :flower: ...joku jaksoi pitkästä aikaa kirjoittaa =)
itse asiassa tänään taas sellanen tunne et vois jatkaa kirjottamista
se vaan tuli jostain..
 
Laitampa tähän "Harakka"-lasten lorun kirjasta muutaman lorun...

Näin koira metsään menee

Näin koira metsään menee:
kongon, kongon, vinks vonks.
Näin koira kotiin tulee:
kipi, kapi, lipi, lapi.
Lipi, lapi murumaitoa syömään!
Hyppää nurmiaidasta,
näin pylly panee: puks puks!

Hus sika metsään!

Hus sika metsään!
Mitä sika metsässä?
Tule jouluna kotiin,
tuo lapselle marjoja
punaisessa pussissa,
sinisessä silkissä,
koreassa kontissa,
vaskisessa vakkasessa,
kultaisessa kuppisessa,
maalatussa maljasessa
-leuan alla lekkerissä,
säkissä saparon alla!

Lorujen lähde: Pikku Pegasos, Otava, 1980
 
Laiskiainen
\
Alkuperäinen kirjoittaja 25.02.2005 klo 12:58 Tallu kirjoitti:
Äiti, kertoisitko,

Olen kuusivuotias ihminen jo,
niin että äiti kertoisitko,
mistä meidät lapset on tehty?

Olen tarhan tädiltäkin kysynyt,
hän on vain minulle hymyillyt,
ja talkkarikin on hämmästynyt.

He sanovat: odotahan nyt!

Naapurin pihalla kerrottiin,
että pienet lapset on tehty niin,
että vettä ja jauhoja sotkettiin
ja taikina lapseksi muovailtiin,
sen jälkeen uunissa paistettiin.
Äiti, tehdäänkö lapsia niin?

Äiti, voiko tälläistä pientä lasta
tehdä lehmän pienestä vasikasta,
jos karvat vain ottaisi pois?
Ei antaisi lupaa ammumaan,
pyytäisi pottaan pissaamaan
ja kahdella jalalla kulkemaan?

Äiti, voiko pelto tai kasvimaa
ihmisen taimia kasvattaa,
kuten porkkanaa, heinää tai muuta?
Miten taimet vauvaakin pienemmät,
pellon mullassa pärjäävät,
kun siellä on madot ja jyrsijät
sekä sateet ja tuulet myrskyisät?

Jos minut on tehty sairaalassa
tai tehtaassa lapsia valmistavassa,
niin mistä rakennusaineen saivat?
Mistä lämmön laittoivat ruumiiseen,
miten jalkani saivat liikkeeseen,
mistä huono olo kun tuhmasti teen,
mistä itku kun sattuu varpaaseen?

Lapseni,

Pieni olet vielä ymmärtämään
mutta väärin teen jos ääneti jään,
joten rakennusaineesta kerron.

Se on ainetta kultaakin kalliimpaa,
sitä ei rahalla ostaa saa,
ei kasvata meret, ei metsät, ei maa
silti jokainen voi sitä omistaa.

Taivaan isämme kultaisin,
meille kaikille lahjoitti paketin,
joka sisältää rakennusaineen.
Käyttöohje on yksinkertainen:

Käytä ainetta reilusti tuhlaillen,
sitä säilytä lämmöllä sydämen,
koska se on vihalle allerginen.

Se on rakennustarvikepakkaus,
jonka päällä on teksti: Rakkaus

Tästä sinutkin, lapseni, tehtiin.
Siitä miljoonat lapset on valmistettu,
siitä kaikki kaunis on rakennettu,
siitä onni on koteihin asennettu,
sen avulla paha on karkoitettu.

-Martti Puomisanta-

********************************************************

Elämän ylistys

Näytä minulle kasvosi läheltä, Elämä.
Suo minun palvoa niitä silmilläni.
Katso, olen rakastava niitä,
Vaikka ne olisivat rumat.

Ruoki minua henkesi tulella, Elämä.
Astu suuni kautta ja sieraimistani sisään.
Sillä se ihminen, jota ei väkevä tulvasi
tempaa mukaansa matkalle
ikuiseen mereen,
hän on vain seisovaa vettä
ja mätänee.

Opeta minua, Elämä
että minä osaisin avata sydämeni sinulle,
kun sinä palavassa pensaassa puhut.
Sillä sinun äänesi on sydänten kuolema ja elämä.
Ei ole sääli sitä sydäntä,
jonka sinä ristiinnaulitset omin käsin
tahi joka musertuu rautaisen anturasi alle:
sillä sen sydämmen mitta on täysi.
Voi sitä sydäntä,
tuhanesti: voi sitä sydäntä,
joka ei koskaan maistannut sinua, Elämä,
Jumalan matojen ihana ruoka.

-Uuno Kailas-

********************************************************

Itse en osaa kirjoittaa, mutta nämä runot ovat olleet mulle tärkeitä jossain vaiheessa elämää.
Todella kauniita runoja. Samalla nostelin tätä taas pintaan.. :wave:
 
RAKKAIMPANI
Mieheni.
Rakkaimpani.
Tiedätkö kuinka paljon rakastan sinua!?
Tiedätkö kuinka paljon kaipaan sinua?
Kaipaan suunnattomasti sinun kosketustasi, ääntäsi ja kysymystä; mitä mun rakkaalle kuuluu?

Ihoani kihelmöi kun katson sinua.
Kaipauksen kyyneleet kirvelevät silmiäni ja
sydämeni on pakahtua kun ajattelen sinua.
Sisälläni vellovat kylmät ja kuumat aallot.
Sieluni huutaa sinua.
Minun on kylmä ja lämmin samaan aikaan.

Onko meidän rakkaus vielä tallella?
Onko sinun rakkautesi minua kohtaan vielä samaa kuin ennen?

Minä olen tyhjä ja samalla täysi.
Tahtoisin huutaa tämän olotilan ulos, mutta sanoja ei ole.
Toisaalta, olen niin täysi tätä tunnetta, että voisin huutaa maanäärin tämän kamalan olon.

Tiedätkö, että sinun välinpitämättömyys repii sisimpäni auki, ei anna rauhaa.
Tiedätkö, että rakkaus ei elä, jos ei saa vasta rakkautta.
Pelkään, että meidän rakkautemme kuolee,
hiljaa hiipuu pois.
Niin käy myös meille, jos emme rakasta toisiamme.


 

Yhteistyössä