Kirosanat ovat osa äidinkieltä; nekin on opittava, ennen kuin voi sanoa täysin hallitsevansa kielen!
Tuskinpa kukaan kovin närkästyy 1-vuotiaan kiroilua - ymmärtämättömiähän he vielä ovat. En usko, että kirosana on noin pienelle juuri muuta kuin uusi, kiintoisa sana, jota kokeillaan niin kuin mitä tahansa uutta. Tarjoa lapselle paljon kielellisiä virikkeitä: lukekaa vaikka loruja, joissa on paljon hassuja tai outoja sanoja - ehkä lapsella on juuri nyt kielellä leikittelyn herkkyyskausi, jota hän ilmentää kirosanalitanioilla paremman puutteessa.
Toisaalta lapsi on voinut omaksua tavan ilmaista turhautumisen tunnetta kiroamalla, jos on nähnyt aikuisenkin "päästävän ärräpäitä" juuri turhauttavassa tilanteessa. Esimerkistähän lapsi oppii, eikä niitä kertoja kovin monta tarvita, jos tilanteeseen liittyy voimakas tunnelataus, kuten vanhempien kiroamistilanteisiin yleensä... Ehkä voisitte jutella lapsen kanssa ja sopia, että niin vanhemmat kuin lapsi yrittäisivät opetella muita sanoja, joilla kertoa harmistumisesta. Joissakin perheissä on otettu käyttöön viattomammat korvikesanat, esim. "helsinki", "junalautoja saatavana perkiön asemalta" tms. Meillä taas on sovittu, että kirosanat kuuluvat vain kotioloihin; kodin ulkopuolella niitä vältetään, koska ne voivat loukata jonkun tunteita.
Useimmiten taaperoiden kiroiluinnostus menee ohi ihan itsestään, kun siitä ei tehdä mitään numeroa. Ehkä lapsi vain kokeilee, minkä vaikutuksen sanat tekevät - hänhän on voinut nähdä niiden vaikuttavan joihinkin ihmisiin hyvinkin kiintoisasti!
Lapsen kanssa voi jutella kuin ei huomaisikaan kirosanoja.
Kotiäitiys - elämänura ja elämäntapa!
Kotona
