Kiusallista. Ystävä luulee että kadehdin häntä..

Miten tälläiseenkin nyt pitäisi suhtautua?
Ystäväni on todella, miten sen nyt sanoisi..materialistinen ihminen joka osta muutakuin kalliita merkkivaatteita,huonekaluja jne. ja kaikki pitää olla viimeisimpien trendien mukaista.
Itse taas olen aivan erilainen.
Olemme välillä köyhempiä,välillä paremmin toimeen tulevia mutta ostamme paljon vaatteita ja huonekaluja ym.kirppareilta ja käytettynä eikä minulle ole niin suurta väliä sillä miltä koti näyttää/mikä on muodissa jne.
Olen kertonut ystävälle sairastaneeni masennusta ja sen jälkeen hän on alkanut jutella tyyliin "niin, ei meilläkään vaikka on kaikkea ole aina onnellista ja on sitä ja tätä ongelmaa vaikka rahaakin on" ja "kyllä sinäkin vielä joskus voit saada kaiken tämän".
Olen ollut hämmentyneenä hiljaa ja miettinyt mitä sanoa..
Hän siis ilmeisestikin olettaa että kadehdin häntä tai hänen elämäänsä, vaikka omat haaveeni ovat aika kaukana hänen elämästään ja olemme todella erilaisia.
Ensin koitin olla välittämättä ja vähän huvituinkin, mutta olen huomannut että tämä tulee mieleen kun nykyään tapaamme ja mietin että kuvitteleeko hän nyt aina esittelessään ostoksiaan tms. minun kadehtivan häntä kipeästi..
Mietin pitäisikö sanoa jotain, mutten tiedä mitä.

 

Itse varmaan ajattelisin että sillä ei ole kovin suurta merkitystä mitä joku minusta ajattelee.

 

Eihän toi nyt välttämättä tarkoita että hän olettaa sun kadehtivan häntä vaan kertoo että heilläkin on niitä juttuja mitkä ei mene ns. putkeen.

Mutta voi toki olla että jos pitää tavaraa tärkeänä että kokee sunkin pitävän tavaroita tärkeinä. Se yrittäisin vihjailla jotenkin sitä kautta että kannatat kierrätystä vaikka olisi rahaa ostaa tavaroita uutenakin.

 

Mulla on samanlainen sukulainen
Heillä on kaikki tip top, käyvät paljon matkoilla ja kodista on lainaa kolme kertaa niin paljon kun meillä. Silti en kadehdi häntä tippaakaan (okei, noita matkoja ehkä vähän ). Hän aina siellä käydessämme esittelee kaikki uudet huonekalut ja vempeleet, kertoo myös hinnat. Meillä he eivät juuri käy, meillä on varmaan liian tavallinen koti. Enkä oikeasti haluaisi asua tuollaisessa kiiltokuvassa.

Eipä me enää paljon nähdä, jotenkin olen alkanut kyseenalaistaa hänen arvomaailmaansa muutenkin ja tuntuu ettei meillä ole enää juurikaan yhteistä puhuttavaa.

 

Tän keissin todellisuus on tod.näk se, että sinä tunnet kateutta. Haluat jotain materiaa mitä hänen elämässään on, mutta kovasti yrität kiistää sen itseltäsi. LUULET että hän pitää sinua kateellisena (jota siis vähän olet) mutta ystäväsi ei ajattele koko asiaa. Ei hän pidä sinua kateellisena tai ei-kateellisena... kun ei ole osannut edes miettiä koko asiaa.

 

Tän keissin todellisuus on tod.näk se, että sinä tunnet kateutta. Haluat jotain materiaa mitä hänen elämässään on, mutta kovasti yrität kiistää sen itseltäsi. LUULET että hän pitää sinua kateellisena (jota siis vähän olet) mutta ystäväsi ei ajattele koko asiaa. Ei hän pidä sinua kateellisena tai ei-kateellisena... kun ei ole osannut edes miettiä koko asiaa.

No, minun mielestäni jos kerron masennuksestani ja hän vastaa kertomalla että heilläkin on ongelmia rahasta huolimatta ja että _minäkin voin vielä saada joskus kaiken sen mitä hänellä on_, kertoo jo aika suoraa sanomaa siitä minkälaiset johtopäätökset hän on vetänyt masennukseni syistä.

 

Mulla on samanlainen sukulainen
Heillä on kaikki tip top, käyvät paljon matkoilla ja kodista on lainaa kolme kertaa niin paljon kun meillä. Silti en kadehdi häntä tippaakaan (okei, noita matkoja ehkä vähän ). Hän aina siellä käydessämme esittelee kaikki uudet huonekalut ja vempeleet, kertoo myös hinnat. Meillä he eivät juuri käy, meillä on varmaan liian tavallinen koti. Enkä oikeasti haluaisi asua tuollaisessa kiiltokuvassa.

Eipä me enää paljon nähdä, jotenkin olen alkanut kyseenalaistaa hänen arvomaailmaansa muutenkin ja tuntuu ettei meillä ole enää juurikaan yhteistä puhuttavaa.

Mistä tiedät että heillä on kolme kertaa lainaa niin paljon kuin teillä? Ihmettelen tätä tosi paljon koska omassa tuttavapiirissä ei kyllä puhuta rahasta noin avoimesti.

Mekin ajetaan vanhalla autolla, kodista ei ole velkaa ja ehkä vaatetuskin näyttää siltä kuin rahaa olisi vähemmän käytössä kuin on.

 

On kyllä tosi jotenkin raskasta kun joku ystävä/kaveri on kovinkin materialistinen.. Juu, kyllä minulle raha kelpaisi mutta en silti kadehdi kenenkään elämää sellaisenaan, tai toisen ihmisen omistamia asioita.

 

On kyllä tosi jotenkin raskasta kun joku ystävä/kaveri on kovinkin materialistinen.. Juu, kyllä minulle raha kelpaisi mutta en silti kadehdi kenenkään elämää sellaisenaan, tai toisen ihmisen omistamia asioita.

Sait kiteytettyä minunkin ajatukseni.
Tottakai rahaa voisi aina olla lisää, kukapa sitä ei haluaisi?
Eniten kuitenkin häiritsee se että hän olettaa että haluaisin samanlaista elämää kuin hänellä ja että jos rahaa olisi, eläisin kuten hän.
Olen ihan onnellinen nykyisestä elämäntilanteestammekin ja jos rahaa olisikin enemmän, tekisin rahoilla jotain ihan muutakuin hän.
En haluaisi elää samanlaista "kiiltokuvaa" ja shopata shoppaamisenkin edestä kaikkea uutta.

 

Mulle tulee ensin vain mieleen, että ehkä ystävää on alkanut nolottaa joko se, että hän on tai sinä pidät häntä materialistina tai se, että heillä menee hyvin.Tai sit hän ei ole kehdannut tuoda omia murheitaan julki ennen kuin sinä olet kertonut omistasi. Jos hänelle on tärkeää pitää kulisseja yllä, mutta jolle kulle täytyy saada ongelmistakin purkautua.

 

En saanut tuosta kyllä sellaista käsitystä, että ystäväsi olettaisi sinun olevan kateellinen. Jos kuuntelen ystävän murheita (mitä teen siis ihan mielelläni), saatan tuntea eräänlaista huonoa omatuntoa siitä, ettei minulla ole vastaavia vaikeuksia kuin hänellä. Tyypillinen esimerkki on se, kun pienten lasten äiti kertoo kokemuksistaan. Silloin voi tehdä mieli ryhtyä selittämään, että onhan noita vaikeuksia meilläkin. Nolostuminen siitä, että itsellä on asiat hyvin on turhaa ja tyhmää, eikä tuollainen selittely auta toista tippaakaan, mutta välillä suu käy nopeammin kuin ajatus.

 

En saanut tuosta kyllä sellaista käsitystä, että ystäväsi olettaisi sinun olevan kateellinen. Jos kuuntelen ystävän murheita (mitä teen siis ihan mielelläni), saatan tuntea eräänlaista huonoa omatuntoa siitä, ettei minulla ole vastaavia vaikeuksia kuin hänellä. Tyypillinen esimerkki on se, kun pienten lasten äiti kertoo kokemuksistaan. Silloin voi tehdä mieli ryhtyä selittämään, että onhan noita vaikeuksia meilläkin. Nolostuminen siitä, että itsellä on asiat hyvin on turhaa ja tyhmää, eikä tuollainen selittely auta toista tippaakaan, mutta välillä suu käy nopeammin kuin ajatus.

Niin.
Enemmänkin siitä tulee sellainen olo että ystävä pitää jotenkin "raukkana" tai säälii, mikä tuntuu vähän kiusalliselta kun kuitenkin on ihan tyytyväinen elämäänsä.

 

Ehkä olet voivotellut talousasioita tai jotain muuta vastaavaa.. ja ystäväsi yrittää omalla laillaan piristää oloasi, kertomalla : ettei se rahakaan tuo onnea? Ehkei osaa lohduttaa muullatavoin ? Tuollainen mielikuva minulla syntyy.

 

No, minun mielestäni jos kerron masennuksestani ja hän vastaa kertomalla että heilläkin on ongelmia rahasta huolimatta ja että _minäkin voin vielä saada joskus kaiken sen mitä hänellä on_, kertoo jo aika suoraa sanomaa siitä minkälaiset johtopäätökset hän on vetänyt masennukseni syistä.

Voihan tuo "kaiken sen saaminen, mitä hänellä on" tarkoittaa muutakin kuin rahaa ja materiaa? Yleist' elämän tasaisuutta? Ja se että ensin avautui siitä ettei aina ole helppoa ollut heilläkään ei oikein musta vaikuta sille, että arvelis sun olevan kateellinen.. Ehkäpä halusi vain tuoda esiin, että voi ymmärtää masentumisen eikä arvota sinua erilailla masennuksesta kuulemisen jälkeenkään.