Kiva homma... 10v hävitti puhelimensa TAAS

[QUOTE="mina";22520342]No mä ite kuljin bussilla kouluun 9 veestä lähtien keskustaan kun menin musiikkiluokille.. Enkä todellakaan tarvinnut kännykkää. Eli voit miettiä, mihin se poika oikeesti sitä kännykkää edes tarvii? Jos myöhästyy bussista, odottaa seuraavaa koululla tai esim. kirjastolla jos on lähellä. Näin mä tein.

Nykyaikana lapset ei osaa lähtee edes kouluun ilman, että äiti soittaa onko kaikki valmiina ja nyt pitää lähtee. Näin siis ainakin meillä toimii moni, joka tulee seittemäks jo töihin. Eiköhän ne lapset osais lähtee sinne kouluun ilman hössötystäkin.[/QUOTE]

Meillä ainakin on niin, että meille tulee se yksi ja ainoa bussi koulun jälkeen. Sentakia meillä on kirkolla koulua käyvillä oltava kännyt, että voivat soittaa, jos syystä tai toisesta myöhästyy bussista.
Kirkonkylällä ei ole edes puhelinkoppia, eikä siellä asu ketään tuttuja eikä sukulaisiakaan, että ois se aika orpoa olla ja maleksia kaupoissa tai kirjastossa ja odotella, että jos joku tulis etsimään johonkin aikaan.

Ja olipa tässä hiljan sellainenkin tapaus, että bussi ei tullut ollenkaan, kun tää bussi kulkee kahden kunnan alueella ja siellä toisessa kunnassa oli jotain lomapäiviä... kukaan ei meidän kunnan puolella tiennyt, että bussi ei kulje silloin kun siellä toisessa kunnassa on loma-aika ja siellä ne lapset (siis muutkin kun omani) seisoivat sateessa bussipysäkillä aamulla ja ihmettelivät kun ei kyytiä tule... Onneksi oli ne kännykät ja osa sit sai kyydin järjestymään ja osa jäi kotiin kun ei saanut kyytiä.
Siis ajattelin vaan sellaista, että ois siinä voinut olla vanhemmilla hätä ja huoli, kun oiskin koulusta tullut kesken päivin soitto, että ”Ei oo muuten Pekka tullut kouluun - mikähän hänellä mahtaa olla?” ja vanhemmat oisvat luulleet vaan kaiken olevan ihan ok ja lapsen koulussa normaalisti.

 

Meillä kans neiti 9 vee on samanlainen. 4 kännyä hukannut. Lopulta laitoin sille sellasen golla kännypussin kaulaan ja nyt on tallessa sit puhelin aina. Eikä puhettakaan että meidän tyttöä yksin linja-autoon laittaisin...

Se saattais löytyä vaikka sodankylästä kun unohtuu omiin puuhiinsa eikä muista nousta pois kyydistä. matka lähisiwaan noin 200 m, kestää puolituntia. Ja juu, sillä on kaikki kotona, kokeista vetelee kymppejä, mutta minkäs ihminen luonteelleen tekee

 

Meillä kans neiti 9 vee on samanlainen. 4 kännyä hukannut. Lopulta laitoin sille sellasen golla kännypussin kaulaan ja nyt on tallessa sit puhelin aina. Eikä puhettakaan että meidän tyttöä yksin linja-autoon laittaisin...

Se saattais löytyä vaikka sodankylästä kun unohtuu omiin puuhiinsa eikä muista nousta pois kyydistä. matka lähisiwaan noin 200 m, kestää puolituntia. Ja juu, sillä on kaikki kotona, kokeista vetelee kymppejä, mutta minkäs ihminen luonteelleen tekee

Tää meidän poika ajeli bussilla kotipysäkin ohi joku aika sitten ja jäi hädissään tuolla kaukana korvessa pois linja-autosta. Kännykkä oli tietenkin unohtunut kotiin... Muutama tunti etsittiin jätkää, poliisitkin etsi.
Oli muuten elämäni kamalimmat kolme tuntia kun olin ihan varma että lapsi on kaapattu/hukkunut/ties mitä kamalaa.

 

tollanen on just mun pahin pelko, ja etenkin kun tyttölapsesta kyse. Lohduttelen itseäni usein sillä että ei tätä varmaan enää kovin monta vuotta tarvitse näin tiiviisti paapoa

 

Huh. Tuohonko sitä sitten mennään? Meillä nyt eskarilainen eikä todellakaan ole omaa kännykkää hänellä vielä. En tiedä tartteisko vielä ekallakaan, mutta kait se on hankittava, jos kaikilla muillakin on, ettei turhasta tule kiusatuksi.

Silti, olen ihmetellyt tuota miten arvottomina lapset kännykkää pitävät! Ei tulisi mieleenkään hankkia neljää puhelinta vuodessa. Toisen vielä ymmärrän, mutta siinä jo pitäisi mennä raja! Ensin sitä esitellään kavereille miten hieno uusi puhelin on. Sitten se -hups- tippuu taskusta leikin tiimellyksessä eikä ole enää yhtä hieno. Etenkään kun naapurin kaverilla on uudempi ja hienompi.

Sellaistakin on tossa pihassa sattunut, että 2 poikaa leikkii keinussa. Toinen huomauttaa, "hei, varo, sun kännykkä meinaa tippua." Siihen toinen: " Ei se mitään, tää on jo viime vuonna ostettu, sais hajotakin, että saan uuden!" Ei ymmärrä tämä äiti ei. Muistan itse 9-vuotiaana etsineeni pitkään kadonnutta heijastinta. Nykyään lapset sanoo vaan: "Oho, en mä huomannutkaan, että multa on toinen sormikas hävinnyt."

 

Meillä on vähän sellanen meininki tuolla esikoisella juuri nyt, että kaikki pitää saada, kaikki pitää olla, ja tavaroiden arvo on vielä vähän hakusessa. Esimerkkinä hyvä on varmasti tämä: tyttö näki isän lompakossa 500 euron setelin (jotka siis todellakaan ei meidän perheessä ole tavallisia lainkaan, vaan ihan poikkeustilanteessa näin suuri raha tiettyä tarkoitusta varten oli varattu). Kilahti siitä ihan totaallisesti, huusi ja itki ja koki tulevansa väärin kohdelluksi, kun ei saa itsellensä sitä 500 euron rahaa: mitkään selitykset tuntipalkoista ja rahan eteen tehdyistä työtunneista ei mennyt läpi, oli vaan ihan käsittämätöntä hänen mielestään että meillä voi tuollainen raha olla ja hänelle sitä ei annettu. Viimeisenä niittinä ilmoitti repivänsä koko rahan yöllä kun me nukutaan, kun ei kerta saa sitä itsellensä. Ja oikeasti, meillä ei todellakaan lapset saa kaikkea mitä ne haluaa ja välillä vaikeasti senkin, mitä saattavat jo tarvitakin. Mutta käsitystä rahan ja tavaroiden arvosta vaan ei ole, ja maailmassa on paljon kaikkea hienoa mitä olisi kiva saada. Niin se menee.
Vähän nyt alkuperäisestä aiheesta poiketen, mutta jatkoksi muiden näkökulmille.

 

Tuskin lohduttaa mutta mun 15v on tähän mennessä kadottanut / hajottanut viisi kännykkää, kaksi polkupyörää, varmaan viis reppua / laukkua, rahapusseja monta, lapsia parikymmentä, viissataa sukkaa ja hukkaa varmaa ittensäkin joku päivä

 

Tuskin lohduttaa mutta mun 15v on tähän mennessä kadottanut / hajottanut viisi kännykkää, kaksi polkupyörää, varmaan viis reppua / laukkua, rahapusseja monta, lapsia parikymmentä, viissataa sukkaa ja hukkaa varmaa ittensäkin joku päivä

Voi ei, toivottavasti ei kuitenkaan LAPSIA parikymmentä

 

Ollut lastenhoitajana? Huonohko cv!

 

Meidän 10-v. kun onnistui hajottamaan läppäkännykkänsä melko uutena, mä kaivoin ikivanhan kännykkäni esille ja annoin sen tilalle. Tyttö tietysti naama väärällään, kun on niin ruma puhelin. Ja kuinkas kävikään? Anoppi osti uuden kännykän! Kun pitäähän lapsella kunnon luuri olla. Silloin meinattiin hermostua. Mies sanoikin äidilleen, että no viikon päästä saat taas ostaa uuden kun vanha hajoaa. Että me oletamme sitten, että ostaa taas uuden kun kerran lapselle opettaa, ettei tavaroista tarvitse pitää huolta.

 

Pakko sanoa, et meillä ois kanssa näin mitä todennäköisemmin. En ostais uutta, vaan käytetyn.

peesi tähän, en ikinä ostaisi alunperinkään uutta puhelinta noin nuorelle. kyllä tässä saa mennä itseensä aikuisena.

 

no lapsi ostais seuraavan puhelimen itse OMILLA RAHOILLAn. jos 10 ei osa huolehtia puhelimestaan, hän ei sitä myöskään tarvitse!

 

peesi tähän, en ikinä ostaisi alunperinkään uutta puhelinta noin nuorelle. kyllä tässä saa mennä itseensä aikuisena.

no uusia luureja saa jo ihan 30e:lla, ainkin täällä Roveniemellä oli dna-liikkeessä, eikä tarvinnut ottaa mitään liittymiä ym

 

10v. ei osaa kulkea yksin bussilla? Tämä oikeasti pisti nyt silmään. Olettehan ap, käyneet läpi, mitä pitää tehdä, jos myöhästyy bussista ja siitä elämääkin suuremmasta kännykästä on akku loppu? Tässä mun mielestä on nyt menty metsään ja pahasti, jos ei ensin opeteta lasta toimimaan ilman puhelinta ja sen jälkeen vasta liitetään puhelin mukaan juttuun.

 

[QUOTE="mä";22529662]10v. ei osaa kulkea yksin bussilla? Tämä oikeasti pisti nyt silmään. Olettehan ap, käyneet läpi, mitä pitää tehdä, jos myöhästyy bussista ja siitä elämääkin suuremmasta kännykästä on akku loppu? Tässä mun mielestä on nyt menty metsään ja pahasti, jos ei ensin opeteta lasta toimimaan ilman puhelinta ja sen jälkeen vasta liitetään puhelin mukaan juttuun.[/QUOTE]

Ollaan kyllä, lapselle on ihan selvää mitä pitää tehdä, katoamisepisodin jälkeen varmasti vieläkin paremmin muistissa... Mutta täytyy myöntää että olen itsekin niin saakelin tyhmä että olen kaupungilta kotiinpäin tullessa hypännyt vahingossa väärään bussiin (Tänne kaupunginosaan kun tulee lähemmäs 10 erinumeroista bussia mitkä sit kiertää mikä missäkin kolkassa... Ettei olisi liian selkeää niin meiltä kotoa keskustaan mentäessä pitää mennä erinumeroiseen kuin takaisin tullessa jos mielii lähelle kotia eikä toiselle puolelle saarta).

 

[QUOTE="vieras";22529585]Ollut lastenhoitajana? Huonohko cv![/QUOTE]

Mitä hemmettiä? :stick:

 

Ollaan kyllä, lapselle on ihan selvää mitä pitää tehdä, katoamisepisodin jälkeen varmasti vieläkin paremmin muistissa... Mutta täytyy myöntää että olen itsekin niin saakelin tyhmä että olen kaupungilta kotiinpäin tullessa hypännyt vahingossa väärään bussiin (Tänne kaupunginosaan kun tulee lähemmäs 10 erinumeroista bussia mitkä sit kiertää mikä missäkin kolkassa... Ettei olisi liian selkeää niin meiltä kotoa keskustaan mentäessä pitää mennä erinumeroiseen kuin takaisin tullessa jos mielii lähelle kotia eikä toiselle puolelle saarta).

Painota lapsen mieleen YKSI bussin numero, millä takuulla pääsee teille kotiin asti. Sitten vaikka lapulle muutama muu numero, jos tarvetta. Meillekin tulee useampi linja-auto, takaisin pääsee myös sellaisilla numeroilla, millä ei mennä kaupunkiin, mutta kyllä lapsi sen yhden ja tärkeimmän numeron muistaa (ja muistaa kyllä monta muutakin). Typeräähän tuollainen on, ettei luota yhtään lapseen. On lapsellakin varmaan hyvä itsetunto "en kuitenkaan osaisi mitään ellei äiti soittelisi mulle pienestäkin asiasta"...

 

[QUOTE="mä";22529734]Painota lapsen mieleen YKSI bussin numero, millä takuulla pääsee teille kotiin asti. Sitten vaikka lapulle muutama muu numero, jos tarvetta. Meillekin tulee useampi linja-auto, takaisin pääsee myös sellaisilla numeroilla, millä ei mennä kaupunkiin, mutta kyllä lapsi sen yhden ja tärkeimmän numeron muistaa (ja muistaa kyllä monta muutakin). Typeräähän tuollainen on, ettei luota yhtään lapseen. On lapsellakin varmaan hyvä itsetunto "en kuitenkaan osaisi mitään ellei äiti soittelisi mulle pienestäkin asiasta"...[/QUOTE]

Siis miten niin mä en luota lapseen? Enkä mä hänelle soittele (paitsi jos ei ala kuulumaan normaaliin aikaan kotiin)?
Mutta ihan miten vaan :headwall:

 

jos alkaa häviämään 4 puhelimen vuositahtia niin ei meidän perheessä enää ostella edes niitä "vain" 30€ puhelimia

 

miksi lapselle ei opeteta asioita ihan pienestä asti??? meillä jo 7v tietää rahan arvon, sitä on pienestä asti opeteltu, lelukuvastoa lukiessa ymmärtää jo ettei kaikkia leluja voi saada ja osa on todellakin kalliita.
puhelinta ei omista, osaa kouluun ilmankin. pojalle opetettu että jos jotain katoaa uutta ei varmasti tilalle saa, jos haluaa saa ostaa omilla rahoillaan mitkä säästänyt. viesti mennyt perille, tavarat pysyy tallessa.
ja tähän vielä pakko mainita, pojalla adhd ja keskittymishäiriö. opetuksen puutetta tuollainen. miksi nykyajan lapsille annetaan kaikki ilmaiseksi, vanhemmat passaa lapset mitään ei tarvitse osata eikä mistään tarvitse huolehtia.

 

jos alkaa häviämään 4 puhelimen vuositahtia niin ei meidän perheessä enää ostella edes niitä "vain" 30€ puhelimia

ei meilläkään, sanoin vian kun joku väitti että uudet puhelimet on kalliita. yhden puhelimen voin ostaa jos menee ensimmäinen rikki/ katoaa, sen jlkeen kyllä saa itse hankkia oman puhelimen. Eikä meidän 10v:llä olis omaa puhelinta jos ei ois sitä itte ostaniut säästämillään rahoilla: mä olin sitä mieltä että hän ei puhelinta tarvitse, niin sitä en hänelle hankkinut, pyynnäisät huolimatta.
Luultavasti tuo 9v saa kännyn joululahjaksi, mutta en osta sille kuin ENINTÄÄN 30e maksavan kännyt, koska ei trvii sitä muhun kuin yhteydenpitoon. Ei tarvitse kameroita eikä muita hienouksia.

 

miksi lapselle ei opeteta asioita ihan pienestä asti??? meillä jo 7v tietää rahan arvon, sitä on pienestä asti opeteltu, lelukuvastoa lukiessa ymmärtää jo ettei kaikkia leluja voi saada ja osa on todellakin kalliita.
puhelinta ei omista, osaa kouluun ilmankin. pojalle opetettu että jos jotain katoaa uutta ei varmasti tilalle saa, jos haluaa saa ostaa omilla rahoillaan mitkä säästänyt. viesti mennyt perille, tavarat pysyy tallessa.
ja tähän vielä pakko mainita, pojalla adhd ja keskittymishäiriö. opetuksen puutetta tuollainen. miksi nykyajan lapsille annetaan kaikki ilmaiseksi, vanhemmat passaa lapset mitään ei tarvitse osata eikä mistään tarvitse huolehtia.

juuri näin.
Kaikkea ei voi saada. toki toivoa saa, mutta aina se jankkaaminenkaan ei auta, kun ei ole varaa ostaa tai ei ole tarvetta niin sitä ei hankita. asiastea ei keskustella enempää.
Meidän 10v halusi välttämättä kitaran. Pojan tuntien ei jaksa kauaa soitaa nii sitä en hankkinut. Poaika itte osti säästämillä rahoillaan kitara ( isi osti sitten säilytyspussin syntärilahjaksi). pojalla on nyt akustinen kitara, jollla on tosiaan sotettu ENINTÄÄN 20 kertaa ja on kohta vuoden ollut käytössä, mutta kun oli PAKKO SAADA.

 

miksi nykyajan lapsille annetaan kaikki ilmaiseksi, vanhemmat passaa lapset mitään ei tarvitse osata eikä mistään tarvitse huolehtia.

Samaa kysyn minä. Meillä lapsi on alkanut opettelemaan tavaroista huolehtimista jo ihan pienestä asti (alkuun tietysti aikuisten avustuksella). Nyt eskarissa harjoittelee itsenäisemmin, saa ottaa leluja eskariin mukaan, jos itse niistä huolehtii (minä en niitä reppuun pakkaa enkä takaisin kotiin kanna, saati etsi eskarin omien lelujen seasta). Niin vain on pienen pienet legoukkojen kypärien visiiritkin olleet tallessa, kun kotona reppu puretaan. Poika tietää, että uutta ei kadotetun tilalle saa ja on siksi erittäin tarkka tavaroistaan.

 

en hankkisi lapselle uutta puhelinta. Arestissa olisi.

 

Pakko laittaa tähän vielä yksi näkökulma niille, joiden lapselta häviää vähän väliä tavaroita. Olettehan varmoja siitä, että tavarat ovat oikeasti hävinneet? Tässä meidän naapurustossa yhdeltä kymmenvuotiaalta hävisi reppua ja hävisi kännykkää vaatteista nyt puhumattakaan ja lopulta selvisi, että isommat pojat olivat ne koulussa väkivalloin tältä pikkupojalta ottaneet ja uhkailleet selkäsaunalla, jos poika tästä kenellekkään kertoo. Toki tähänkin auttaa tietysti se, jos uutta kännykkää ei hankita, mutta kohtuutonta se mielestäni lasta kohtaan on.

Toki noita hulivililuonteisia lapsiakin on, jotka eivät vain osaa pitää huolta tavaroistaan, mutta tämä kuitenkin noin niin kuin pohdinnan aiheeksi.