kivoja vinkkejä raskaudesta kertomiseen?

Ihan alussa tässä vasta ollaan ja kertominen ei oo vielä ihan ajankohtaista....

mutta olis kiva kuulla vinkkejä miten uutisen kerroitte ystäville ja sukulaisille? hyviä tekstariehdotuksia tai muita tapoja miten kasvotusten olette tehneet... esikkoa ootellessa näytettiin ekat ultrakuvat mummoille nyt tuntuu et en malta odottaa edes ekaan ultraan, mut katotaan...

 

No mun äidille kerrottiin niin, et mä onnittelin sitä, ku tulee taas mummoksi

Miehen vanhemmille kävi hassu juttu. He nimittäin alkoivat kertomaan että mieheni isoveli vaimoineen odottavat lasta. Mieheni siihen, että sittenhän teistä tulee tuplaisovanhemmat. Ne ei tietty tajunneet sitä aluksi, eivätkä kyllä yhtään peitelleen hämmästystään ku tajusivat. Eivät nimittäin edes onnitelleet Mutta rakashan tuo poitsu heille silti on, alkujärkytyksestä selvittyään

 

Tein molemmille isovanhemmille kortit, joissa toisella puolella oli haikara&vauva ja toisella puolella luki runo:

Nyt salaisuuden suuren,
kuiskaan mukaan tuulen.
On masussani pienet sormet ja varpaat,
nyt jo varmaan arvaat.
On ilomme suuri ja rajaton,
meille vauva tulossa on!

Saman runonhan voi laittaa myös esim. tekstiviestinä =)

 

Kakkosta odottaessamme tehtiin isohkot kortit, joihin oli kopioitu muutama strippi Baby Blues -sarjakuva-albumista. Stripeissä perheen äiti tekee positiivisen raskaustestin ja kertoo asiasta miehelleen ja sitten he pohtivat yhdessä, millaista on tulla uudelleen vanhemmiksi.

Loppun kirjoitettiin laskettu aika.

Varsinkin appivanhemmat yllättyivät melkoisesti, kun he eivät olleet kotona, kun kävimme kortin viemässä. Jätimme sen vain auki keittiön pydälle. Illalla tuli varovainen puhelu miehelleni, että kumpihan veljeksistä on käynyt kortin tuomassa...

 

Tästä on kiistelty täällä aikaisemminkin, mutta toistan mielipiteeni. Miksi ihmeessä asia täytyy tehdä monimutkaiseksi? Kertoa suoraan kasvoista kasvoihin, on varmasti paras tapa.

Tuleville isovanhemmille, tädeille, sedille ja enoille kerroimme uutisesta kasvoista kasvoihin. Ja koskapa kyseessä on tosi ainutlaatuinen tapahtuma meidän suvussa, niin he varmasti muistavat tilanteen lopun ikänsä, ilman mitään sen kummempia kikkailuja.

Kavereille kerroimme sen mukaan, kuinka näimme heitä np-ultran jälkeen. Joillekuille kerrottiin suullisesti ja joillekuille lähetin vain tekstiviestin, että vauva on tulossa, joillekuille lähetimme sähköpostia.

 

Odotamme ensimmäistä. Mun äiti tekee kovasti käsitöitä ja äitienpäivänä ihan ohimennen mieheni kysäisi anopiltaan, että mites on, kun olet noin kätevä käsistäsi, niin voisitko kutoa marraskuuksi nutun ja pienet töppöset.
Taitaa mummi kuumeisesti etsiä sopivaa nutun ohjetta ja valkata lankoja

 

\

Tästä on kiistelty täällä aikaisemminkin, mutta toistan mielipiteeni. Miksi ihmeessä asia täytyy tehdä monimutkaiseksi? Kertoa suoraan kasvoista kasvoihin, on varmasti paras tapa.

Tuleville isovanhemmille, tädeille, sedille ja enoille kerroimme uutisesta kasvoista kasvoihin. Ja koskapa kyseessä on tosi ainutlaatuinen tapahtuma meidän suvussa, niin he varmasti muistavat tilanteen lopun ikänsä, ilman mitään sen kummempia kikkailuja.

Kavereille kerroimme sen mukaan, kuinka näimme heitä np-ultran jälkeen. Joillekuille kerrottiin suullisesti ja joillekuille lähetin vain tekstiviestin, että vauva on tulossa, joillekuille lähetimme sähköpostia.

Itse en ole yhtään sen tyylinen, että osaisin yht`äkkiä vaan sanoa, että meille tulee vauva. Niinpä laitoin kaikille läheisilleni tekstiviestin. Saivat kaikki tietää samaan aikaan.

 

\

Tästä on kiistelty täällä aikaisemminkin, mutta toistan mielipiteeni. Miksi ihmeessä asia täytyy tehdä monimutkaiseksi? Kertoa suoraan kasvoista kasvoihin, on varmasti paras tapa.

Tuleville isovanhemmille, tädeille, sedille ja enoille kerroimme uutisesta kasvoista kasvoihin. Ja koskapa kyseessä on tosi ainutlaatuinen tapahtuma meidän suvussa, niin he varmasti muistavat tilanteen lopun ikänsä, ilman mitään sen kummempia kikkailuja.

Kavereille kerroimme sen mukaan, kuinka näimme heitä np-ultran jälkeen. Joillekuille kerrottiin suullisesti ja joillekuille lähetin vain tekstiviestin, että vauva on tulossa, joillekuille lähetimme sähköpostia.

En osaisi kertoa niin suuresta asiasta ihan tosta vaa suullisesti päin naamaa.
Ja halusin tehdä kertomisen HAUSKALLA ja ERILAISELLA tavalla. Uskon, että monen mielestä on mukava kuullakin isoja asioita muulla tavalla kuin päin naamaa töksäytettynä...

 

Monista runoista yhdistelin omani, mikä sitten tekstiviestinä läheteltiin niille kelle oltiin maltettu olla kertomatta kasvotusten.
Runo meni näin:

Kuiskasimme haikaralle poutapilven enkelille, pikkuruisen pieni ihme josko voisi tulla meille.
Silitti hiljaa enkelinsiipi. Kauneinta kaikista käytti. Onnen ovesta sisään hiipi, toiveet todeksi täytti.
Nyt salaisuuden suuren kuiskaamme mukaan tuulen. Näkyi ultrassa pienet sormet ja varpaat, nyt jo varmaan arvaat.
Onnemme on sanaton, syksyllä meitä luultavasti kolme on.

 

\

En osaisi kertoa niin suuresta asiasta ihan tosta vaa suullisesti päin naamaa.
Ja halusin tehdä kertomisen HAUSKALLA ja ERILAISELLA tavalla. Uskon, että monen mielestä on mukava kuullakin isoja asioita muulla tavalla kuin päin naamaa töksäytettynä...

Mielestäni suuret, tärkeät ja vaikeat asiat pitää ylipäänsä elämässä kertoa ihmisille kasvoista kasvoihin, ei puhelimessa eikä missään nimessä tekstiviestillä. Siinä mitataan myös kertojan kanttia ja kypsyyttä ihmisenä, että pystyy puhumaan isoista asioista ilman mitään kummempia koukeroita. Tottakai suullinen kertominenkin pohjustettaan tyyliin "olisi asiaa" tai että "meillä olisi teille suuri uutinen" eikä suinkaan vain "töksäytetä" niinkuin Arjaana arvioi.

 

\

\

En osaisi kertoa niin suuresta asiasta ihan tosta vaa suullisesti päin naamaa.
Ja halusin tehdä kertomisen HAUSKALLA ja ERILAISELLA tavalla. Uskon, että monen mielestä on mukava kuullakin isoja asioita muulla tavalla kuin päin naamaa töksäytettynä...

Mielestäni suuret, tärkeät ja vaikeat asiat pitää ylipäänsä elämässä kertoa ihmisille kasvoista kasvoihin, ei puhelimessa eikä missään nimessä tekstiviestillä. Siinä mitataan myös kertojan kanttia ja kypsyyttä ihmisenä, että pystyy puhumaan isoista asioista ilman mitään kummempia koukeroita. Tottakai suullinen kertominenkin pohjustettaan tyyliin "olisi asiaa" tai että "meillä olisi teille suuri uutinen" eikä suinkaan vain "töksäytetä" niinkuin Arjaana arvioi.

Itse olimme kuitenkin läsnä ja ihan kasvokkain isovanhempien kanssa kun kortit annoimme. Emme siis tuota asiaa puhelimitse hoitaneet. Ja surulliset tai vakavat asiat toki kerron kasvotusten (kuten kuolema, vakava sairaus tms..)
Mutta kukin tallaa tavallaan =)

Ehkä sitten olen epäkypsä

 

No myö kerrottiin kaikille ihan tavallisesti kasvotusten, mutta mietittiin kyllä, että olisko hauska idea ostaa mummoille ja papoille (kun heidän ensimmäisestä lapsenlapsestaan on kysymys) vaikka jotkut mukit joissa lukee "mummo" ja "pappa"...

 

\

\

En osaisi kertoa niin suuresta asiasta ihan tosta vaa suullisesti päin naamaa.
Ja halusin tehdä kertomisen HAUSKALLA ja ERILAISELLA tavalla. Uskon, että monen mielestä on mukava kuullakin isoja asioita muulla tavalla kuin päin naamaa töksäytettynä...

Mielestäni suuret, tärkeät ja vaikeat asiat pitää ylipäänsä elämässä kertoa ihmisille kasvoista kasvoihin, ei puhelimessa eikä missään nimessä tekstiviestillä. Siinä mitataan myös kertojan kanttia ja kypsyyttä ihmisenä, että pystyy puhumaan isoista asioista ilman mitään kummempia koukeroita. Tottakai suullinen kertominenkin pohjustettaan tyyliin "olisi asiaa" tai että "meillä olisi teille suuri uutinen" eikä suinkaan vain "töksäytetä" niinkuin Arjaana arvioi.

On se noinkin, mutta ei silti se ainoa oikea vaihtoehto. Itse kerrottiin vauvasta tuleville isovanhemmille kasvotusten, mut silti hauskasti eritavalla. Ostettiin siis joululahjaksi mummi ja pappa -mukit ja sillä avattiin keskustelu.

Mun mielestä on ihan kiva, että ihmiset miettii itselle sopivaa tapaa sen sijaan, että kaikki hoitais asian samalla tavalla. Eihän siitä kellekään haittaa ole.

Muistaa kannattaa myös se, että nykyään monilla on perheeseen ja sukuun pitkät välimatkat, jolloin kasvotusten kertominen ei välttämättä ole mahdollista (ainakaan koko suvulle). Itse en ainakaan halunnut sen takia lisää kertomista pitkittää, vaan laitoin sitten just niitä tekstareita ja soittelin ihmisille. Omille ja appivanhemmille sisarukset mukaan lukien oli meillekin tärkeetä päästä kertomaan kasvotusten.

Jos siis ei kasvotusten asiaa kaikille kerro, ei välttämättä ole kyse siitä, ettei ns. ole pokkaa. Joskus se on vaan käytännön syistä liian hankalaa. Kukin tavallaan.

 

www.positiivarit.fi ja sivun vas. laijasta värssypankki

 

*vääntelehtii inhosta, kun lukee runovärssyjä* :x :x :x Hei haloo, aikuiset ihmiset...

 

\

*vääntelehtii inhosta, kun lukee runovärssyjä* :x :x :x Hei haloo, aikuiset ihmiset...

hmm... luulis sunkin (aikuisena) ymmärtävän että ihmiset on erilaisia ja haluu kertoa tärkeästä asiasta omalla tavallaan. Kuten joku jo tuolla mainitsikin että kyse ei ole siitä, etteikö olisi pokkaa kertoa kasvokkain. Lähinnä tarkoitus oli kysellä miten tuosta kertomisesta saisi tehtyä hiukka erikoisen ja mieleenpainuvamman kasvokkain tai ei...

Kiitos mukavista vinkeistä muille :flower:

 

Hih =) Jos vaikka laittais ultrakuvan mummo tai pappa mukiin ja veis semmosen =)

Missä vaiheessa olette yleensä kertoneet.. Vikkoja ois nyt 12+0 ja huvittaisi jo hirmuisesti kertoa ainakin vanhemmille

 

meillä olis tarkotus askarella esikoisen 1,5v kanssa paita kangasväreillä. (siis ostetaan paita ja piirretään ja kuvitellaan kahdestaan) sinne taakse sitten kirjottaa isoveli, ja jotain muuta, ideaa on vielä aikaa hioa, nyt viikkoja 4+2 mutta pääle se paita lähtee vasta sitten kun viikkoja on toi 12+

 

\

Hih =) Jos vaikka laittais ultrakuvan mummo tai pappa mukiin ja veis semmosen =)

Missä vaiheessa olette yleensä kertoneet.. Vikkoja ois nyt 12+0 ja huvittaisi jo hirmuisesti kertoa ainakin vanhemmille

Me kerroimme kun viikkoja oli vähän vajaa tuo 12. Piti odottaa ultraan asti, mutta yhtäkkiä päätin että nyt on pakko kertoa Ultra olikin jo seuraavalla vkolla... Että mielestäni sinulla ainakin on jo ihan hyvin viikkoja, toki jokainen kertoo omalla ajallaan =)

Arjaana 37+2

 

\

Hih =) Jos vaikka laittais ultrakuvan mummo tai pappa mukiin ja veis semmosen =)

Missä vaiheessa olette yleensä kertoneet.. Vikkoja ois nyt 12+0 ja huvittaisi jo hirmuisesti kertoa ainakin vanhemmille

Omille vanhemmilleni ihan heti oon kertonut. =)

Ja muille vasta rakenneultran jälkeen,sentakia kun on ollut myöhempiä keskenmenoja,eikä kaikkien tarvi sitä päivitellä. :/

 

Tämä ei nyt ihan vinkistä käy, mutta otanpa kuitenkin kantaa tähän kertomiseen. Mielestäni jokainen saa tuleville isovanhemmille ja vaikka sille parhaalle kaverille kertoa haluamallaan tavalla oli se sitten värssy/runo/kortti/tekstiviesti tai kasvotusten. Isommalle joukolle kuuluttamisessa olisin kuitenkin aika hienotunteinen, koska niin moni tänä päivänä kärsii ainakin ajottaisesta lapsettomuudesta. Olen itse ollut lapsettomuushoidoissa ja kokenut keskenmenoja, ja joutunut tuskallisimmassa vaiheessa todistamaan lukuisia vauvauutisia, joita on hehkutettu useamman tunnin ajan päin naamaa (ja omassa kodissani). En sano, etteikö saisi olla iloinen tai onnellinen omasta ihanasta uutisesta, mutta muut huomioiva tapa kertoa asiasta on mielestäni paras. Itse olen nyt plussattuani kertonut laajemmalle kaveripiirille pikkuhiljaa, antanut toisten huomata ja myös sanonut, että asiasta saa kertoa eteenpäin. Ja uskokaa, juttu kyllä leviää... Ne sitten onnittelevat ja hehkuttavat asiaa, jotka niin haluavat tehdä ja ne, joille se on kipeämpi paikka, eivät ainakaan joudu minun hehkutustani kuuntelemaan tahtomattaan.

Yksi mielipide muiden joukossa.

 

Minä myös kannatan suoraan kertomista. Ei se kuitenkaan tarkoita että asia pitää vain pläjäyttää päin naamaa vaan voihan sitä hieman pohjustaa. Esim. itse kerroin äidilleni että tuli hieman mutkia työnhakuun, kun hän työtilanteestani kysyi. Viikonloppuna kerromme miehen vanhemmille. Emme kyllä tahtoisi kertoa ihan vielä, mutta huonovointisuuteni vuoksi on melkein pakko kertoa, ennen kuin jään kiinni. Ihan suoraan aiomme heillekin asiasta kertoa, mutta pohjustaen tilanteeseen sopivalla tavalla. En pidä runoja tai värssyjä huonona juttuna, mutta jotenkin tekstiviesti ei ole mielestäni oikea tapa kertoa näin suuresta ja tärkeästä asiasta. Tiedän että isäni pahastuisi jos en kertoisi hänelle suoraan (joko puhelimessa tai kasvotusten), vaan lähettäisin tekstiviestinä jonkun runon. Se olisi viisikymppistä miestä kohtaan jopa loukkaavaa.

 

mie ainakin samana päivänä kun plussasin niin soitin äidille ja pikkusiskolle. asutaan kaikki erikaupungeissa ja halusin heti kertoa kun jotain varmuutta. äitin kanssa kaikki asiat käydään puhelimitse kun nähdään n. 4-6 kertaa vuodessa.

 

\

Mielestäni suuret, tärkeät ja vaikeat asiat pitää ylipäänsä elämässä kertoa ihmisille kasvoista kasvoihin, ei puhelimessa eikä missään nimessä tekstiviestillä. Siinä mitataan myös kertojan kanttia ja kypsyyttä ihmisenä, että pystyy puhumaan isoista asioista ilman mitään kummempia koukeroita. Tottakai suullinen kertominenkin pohjustettaan tyyliin "olisi asiaa" tai että "meillä olisi teille suuri uutinen" eikä suinkaan vain "töksäytetä" niinkuin Arjaana arvioi.

Äläpäs nyt siellä yritä provosoida keskustelua tulisempaan suuntaan. Ei sillä oikeasti mitata yhtään mitään mitään haluaako töksäyttää asioita suoraan vai kertoa ne jollain muulla tavoin. Meitä on niin moneen junaan täällä maan päällä ja tapoja tuoda asioita esille - se on sitä ihmiselämän rikkautta!

Kreecherillä oli kiva tapa kertoa sarjakuvakortilla

 

Me kerrottiin esikoisesta siihen tahtiin kun nyt tuttavia tavattiin. Jokaiselle kerrottiin tilanteeseen sopivalla tavalla. Parista seuraavasta raskaudesta kerrottiin niille joille kivalta tuntui ja taas jotenkin vaan, ei sitä tapaa niin kauheesti mietitty. Nämä raskaudet päätyivät kuitenkin keskenmenoihin. Nyt luulen taas olevani raskaana ja jos näin on, kerron taas miten hyvältä tuntuu. Keskenmenot ei ole kyllä asiaan vaikuttanut, ei tahtiin eikä tapaan. Jokainen kertoo tavallaan elämän suurimmasta asiasta.