kivunlievitys

Moi. Minulla esikoinen syntyi epiduraalipuudutuksen ja ilokaasun avulla. Tuo epiduraali ei minusta vaikuttanut aivan toivotulla tavalla koska jouduin kuitenkin lisäksi käyttämään ilokaasua ja paljon. Loppuviimein ponnistusvaihe kesti melkein tunnin ja tyttö syntyi loppuviimein imukupin avulla. Jälkeenpäin olenkin miettinyt että vaikuttiko tuo epiduraali tuohon ponnistukseen kun tuntui ettei mitään saa aikaiseksi. Nyt mielessä onkin pyörinyt että tässä toisessa synnytyksessä yrittäisin mahdollisimman pitkälle tuolla ilokaasulla. Tiedän että on kyllä varmaan kivuliasta mutta kuitenkin haluaisin että saisin sen vauvan omin avuin ulos.... :/ Kertokaahan kokeneet että tuoko nuo paljonpuhutut aquarakkulat minkäänlaista apua???

 

Ensin kysyisin, missä asennossa ponnistit?

Minulla tilanne ennen synnytystä oli, että lapsi ei ollut vielä laskeutunut, vaan "odotti" lantion yläaukeamassa. En tiedä, johtuiko tuosta, mutta minullakin oli ponnistuksen alussa se tunne, ettei hommaan saa mitään otetta. Ponnistukset menee ihan harakoille. Ponnistelin jakkaralla ja ihan seisaillaankin. Jokusen ponnistuksen päästä tunsin, että homma alkaa edistyä. Tunsin siis pään tulevan. Minulla ei ollut mitään kivunlievitystä tuossa vaiheessa, mutta siitä huolimatta en tuntenut kipua. Kaipa olin niin keskittynyt. Lopulta virallinen ponnistusaika oli 20 min eli lyhyt.

Minulla aqvqrakkulat auttoivat. Tunnustan ihan suoraan, etten olisi ihan vähällä mitään puudutteita ottanut, joten oma asennekin tietysti vaikuttaa. Nuo rakkulat oli kuitenkin kätilön ehdotus, itse en olisi niitä tajunnut pyytää. Etukäteen ne oli tuntuneet vastenmielisilta (pistellään selkään neulalla...). Vaikka ne auttoivat hyvin, eivät ne vieneet kipua kokonaan pois. En sitä odottanutkaan. Monestihan saa lukea synnytyskertomuksista kuinka "taivas aukenee", kun epiduraali alkaa vaikuttaa "ja sitten en tuntenut enää mitään, ei kipua". Summa summarum, minusta aina kannattaa koettaa. Eihän sitä muuten tiedä!

 

metu:mulla kävi synnytyksessä ihan samoin kun sulla eli vauva laskeutui huonosti ja itsellä oli vaikeaa ajoittaa ponnistukset kun ei tuntenut mitään epiduraalin takia.mulla oli lisäksi supistusheikkoutta eli lopulta otettiin imukupilla ulos kun lapsi alkoi voida huonosti.

jos joskus vielä synnytän niin en ole niin vakuuttunut että haluan epiduraalin...alkuun synnytyksen edistyminen huononi ja sit kun se lakkas niin kipu tuli niin rajuna että oli pakko ottaa lisää.jos en olis koskaan ottanut niin olisin voinut paremmin elää kivun kanssa synnytyksen aikana kun pääsis mukaan siihen "kivun maailmaan".epiduraalin kanssa sitä on jotenkin niin passiivinen kun ei pääse liikkeellekään..

 

en usko kyllä et epiduraali vaikuttas synnytyksen kulkuun heikentävästi.....

iyselläni kävi ekasa synnytyksessä missä epin sain niin et en osannut ponnistaa oikein makuulta ennenkuin k,ätilöt nostivat pääpäätä vielä hiukan ylemmäksi niin ponnistus osui oikeaan kohtaan ja poitsu tuli maailmaa nopsasti...

toista synnyttäessäni en kerennyt saamaan kun aquarakkulat mitkä kyllä lievittävät kipua ja kohdunkaulapuudutteen mitaä kätilö laittoi lisää vielä jälki käteenkin oli helpompi käydä vessassa kun kipu ei tuntunut jälkikäteen noi 7 tuntiin....siis oli pieniä repeämiä toka koetus kesti 3h55min eka oli 8h suurinpiirtein.....

nyt jännään miten kolmaannessa käypi....

 

Moi. Tuossa kyseltiin että missä asennossa ponnistin. Erinlaisia asentoja kokeiltiin mutta paras oli se perinteinen asento vaikkakaan sillä en saanut sitä vauvaa ulos asti ja se tuntiu itsestä paraimmalta. Kätilö ehdotti minullekin noita aquarakkuloita mutta tyrmäsin ne heti kauhukertomusten takia. Elikkäs olen kuullut että kuinka kipeää ne tekee eikä ole tuonut läheskään aina apua. Mutta olen tässä lueskellut juttuja ja päätynyt ainakin kokeilemaan niitä.

 

Epiduraalin vaikutuksesta on esitetty sellaisiakin tutkimustuloksia, joiden mukaan se saattaa hidastaa synnytystä. Ja sitten kun synnytys ei edisty, siihen laitetaan vauhtia puhkaisemalla kalvot ja kun vauhtia tulee aika paljon, joudutaan tekemään episiotomia kun kudokset eivät ehdi venyä.

Omalla kohdalla helppo allekirjoittaa nuo kaikki: täsmälleen niin siinä kävi. Ja kalvojen puhkaisun jälkeen ei uudesta epiduraaliannoksesta ollut enää mitään hyötyä

Ja kun joku mietti, että voiko epiduraali vaikuttaa ponnistamiseen, niin voihan se. Periaatteessahan optimaalinen tilanne olisi se, että epiduraali ei enää vaikuttaisi ponnistusvaihessa, jotta synnyttäjä tietää paremmin mitä tekee.

Ensi kerralla ilman epiduraalia, kiitos.

 

Minulla ensin puhkaistiin kalvot, sitten laitettiin oksitosiinitippa tippumaan vauhdilla sen jälkeen en enää kestänyt ilman epiduraalia, vaikka en olisi halunnut sitä. Epiduraali kyllä auttoi kipuihin, mutta sen jälkeen vauvan sydänäänet alkoivat heiketä aina supistuksen kohdilla.
Minulla lääkäri sanoi kun aloin olla enemmän auki, että enempää ei epiduraalia laiteta, jotta pystyn ponnistamaan vauvan nopeasti ulos ja tunnen paremmin ponnistamisen tarpeen. Eli epiduraalin vaikutus ehti hälvetä juuri ponnistusvaiheeseen ja minun oli helppo ponnistaa. Tosin vauvakin oli todella alhaalla kun aloitin ponnistamisen.

 

Minua ainaskin ihmetyttää, kun tuosta epiduraalista vouhotettiin että se on paras juttu ensisynnyttäjille. Minulla ainakin se auttoi vain sen hetken ja siihen se sitten loppui. Sain kyllä ponnistuspuudutusta, mutta sekään ei auttanut päin vastoin alkoi sattumaan entistä enemmän siihen kohtaa mihin se oli pistetty. Muuta en sitten saanutkaan.
Synnytys kesti kaikkiaan n. 12h ja ponnistusvaihe 40min. Aika tuskaa oli tuo koko homma. Ens kerralla täytyy miettiä, että mitä muita vaihtoehtoja olisi.
Loppujen lopuksi tuntui, että ei ollut kivunlievityksestä tietoakaan. En olisi uskonut, että synnytys on nuinkin kivulias mitä se sitten oli.

 

Kyllähän epiduraali saattaa hidastaa synnytystä siinä mielessä, että jos äiti ei tunne supistuksia ja väsyttää itsensä "turhalla" ponnistamisella. Mutta ponnari voipi pitkittyä siitäkin syystä, että lapsi ei ole vielä laskeutunut alas lantionpohjaan, kun ponnistaminen aloitetaan ja silloin kohdunsuun reunat saattavat turvota ja sen takia synnytys pitkittyy ja silloin helposti tarvitaan jo apuja vauvan ulos saamiseksi.

 

Multa puhkaistiin ensin kalvot kun olin 3-4 cm auki ja kymmenen minuuttia myöhemmin laitettiin epiduraali, joka vei kaikki supistuskivut pois. Puolitoista tuntia myöhemmin tunsin selvät työntöpoltot ja kun sain alkaa ponnistamaan niin tyttö tupsahti ulos 7 minuutissa. Ponnistusvaihe ei sattunut ollenkaan enkä revennyt eikä myöskään tarvinnut tehdä episiotomiaa. Täysi kymppi minulta epiduraalille!