Kivuton ponnistusvaihe

Onko kokemuksia? Voiko sellaista edes olla? Edes suht kivutonta. Mua jännittää niin mahoton nimenomaan se ponnistusvaihe...

 

Mulla oli tosin osuutta oli spinaalipuudutuksella, suosittelen

 

miten spinaalin kanssa onnistuu ponnistaminen?

 

Mulla ei ollut mitään kivunlievityksiä ja mä en ainakaan voi yhtään lohduttaa, nimittäin mulla ne kivut vasta alkoi siitä ponnistusvaiheesta...tosin siinä ei montaa minuuttia mennyt.. onneksi!

 

sama homma. se on kammottavaa, ku tulee se hetki että nyt "saa" alkaa ponnistaan. pudendaali on siihen vaiheeseen. mulla sen vaikutus vain kerkesi loppua ennen ponnistamista ja laitto kävi aika kipiää.

 

Mua ei ponnistusvaiheessa sattunut juurikaan muu, kun se kun kätilö rupes venyttelemään tota alapäätä, kun rupes pojan päätä ohjailemaan. imukuppisynnytys mulle tuli vielä loppujen lopuks, eikä sekään kyllä sattunut. ainoo puudutus oli paikalispuudutus(?) välilihaan kun se leikattiin.

 

Kivuton ponnistusvaihe on olemassa!!! Itse koin sen 1.12.07 en saanut synnytyksen aikana mitään muuta kipulääkettä kun ilokaasu,joka multa otettiin pois ponnistusvaiheessa ja ihan oikeesti mulla ne supistuskivutkin loppu kun SAI ponnistaa ja ei sattunu ollenkaan. En tiedä sitten olenko täysin tunnoton tai jotain mutta näin oli. Ponnistusvaihe kesti 30min ja esikoinen kyseessä. Se oli todellinen helpotus kun sai ponnistaa, oli kamalaa supistuksen tullessa pidätellä ponnistusta aluksi kun piti hetki odotella että paikat on ihan täysin auki.

 

esikosta ponnistus ei sattunut ollenkaan (epiduraali oli juuri loppumassa)
pikkukakkosesta sattui sen verran se itse repeämis vaihe että kun sanoin että sattuu niin suihkutteli sitä puudutttavaa suihketta joka auttoi tosi nopeeta.... sen turvin gynekologi ompelikin.....

eli itse lapsen eteenpäin liikkuminen ei sattunut vaan kudokset kun repes ni se sattui.... onneksi ei kauaa...

 

Olen kahdessa synnytyksessäni kokenut kivuttoman ponnistuksen. Kiitos epiduraali puudutuksen. Eli en ole pahemmin tuntenut kipua ponnistusvaiheessa. Mutta mulla on kyllä molemmissa synnytyksissä käynyt niin että vauvan sydänäänet ovat laskeneet aika roimasti ja on ollut pakko saada vauvat pihalle vaikka supistuksia ei ole tuntunut ja epiduraali on vaikuttanut. Käyrältä vaan katsottiin että nyt tulee supistus, ponnista. Kun en tuntenut niitä supistuksia laisinkaan. Synnytyksen loppuvaihe vaan eteni niin nopeasti että epiduraali vaikutti vielä. Se ei vissiinkään ole kyllä mikään ideaali-tilanne. Saas nähdä miten tässä kolmannessa keväällä käy. Niin ja ponnistusvaihe on kestänyt molemmilta 8min.

 

Olen monisynnyttäjä. Ponnistusvaihe on ollut minulle aivan järkyttävä peikko, joka on ahdistanut. Olin viime raskaudessa valmis vaatimaan sektion ponnistusvaiheen pelon (pakokauhun) vuoksi.
Sain spinaalin. Ja vauva syntyi täysin kivutta! Ei siis lievittänyt/helpottanut vaan poisti kivun tunteen (repivän,pistävän) TÄYSIN.
Eikä mitään ongelmaa ponnistaa, juuri sitä vartenhan spinaali usen annetaankin.

 

Keskimmäiseni syntyi niin kivuttomasti kuin olla vaan voi.Olen luomusynnyttäjä ja esikoisesta sain para:n välilihaa varten.Silloin ponnistaminen oli melko siedettävää.Keskimmäisen kanssa en saanut mitään.Lapsi tuli yhdellä pienellä ponnistamisella kokonaan ulos.Kätilö edes ehtinyt hanskoja käteen laittamaan .Papereihin oli pakko laittaa ponnistusvaiheeksi minuutti,vaikka kyse taisi olla sekunneista.
Kuopuksen kanssa taas kipu oli ihan järkyttävä,en taaskaan ottanut mitään,joten ponnistaminen teki kipeetä.Se on sellanen raastava ja vihlova kipu,tuntuu et venyy ja repeää napaan saakka.Minuutin kesti sekin ponnistaminen,mutta kipukin oli sen mukainen.Ja päänympärys 35cm.En kuitenkaan revennyt yhtään,kaikki meni kuin menikin hyvin.

 

Musta ponnistusvaihe on paljon kivuttomampi kuin avautumisvaihe! Näin olen kuullut monien muidenkin sanovan. Luomuna synnytin. Tekin siinä varmaan luontokin osansa (mitä hormoneja siinä nyt erittyykään synnytyskipujen aikana) enkä muista ihan joka kohtaa synnytyksestä. Sen kylläkin, että ponnistusvaihe ei ollut paha. Ennemminkin se oli ihanan helpottava tunne, kun sai alkaa ponnistamaan. Epparia varten laittoi puudutteen eikä mitään repeämisen/ halkeamisen yms tunnetta tuntunut. Vain suuri helpotuksen tunne, eikä siihen mennytkään kuin 6min niin vauva oli ulkona

 

Mulla oli vielä epiduraali päällä, tai hiipumassa silloin. Oli vain pakko aloittaa ponnistus. Itse ponnistus ei sattunut tippaakaan, väliliha oli puudutettu etukäteen kun ilmaisin ensisynnyttäjänä haluavani episiotomian jos näyttää siltä ettei vauva tule ulos tai joudutaan käyttämään imukuppia. Eppari tehtiin kun ponnistusvaihe ei edennyt haluamallamme tavalla n. kymmenen minuuttia vaiheen alusta ja sitten tuli pää ulos. Se kirpaisi, myönnettäköön, virtsarakkoon pisti reippaasti, mutta ei muuten sattunut. Hartiat tuli huudon kanssa ulos, johtui enemmänkin siitä että joutui ponnistamaan niin kovaa että otti voimille, ja huuto auttoi. Hartiat tuntuivat luonnollisesti enemmän ulostullessaan kun pää, mutta se on aika normaalia. Kivuton kokemus koko synnytys siitä lähtien kun epiduraali tehosi. Pelottaa hankkia enempää lapsia kun oli noinkin "helppo" synnytys joka itsessään kesti alle yksitoista tuntia 24 minuutin ponnistusvaiheen kera, vaikkakin synnytystä käynnisteltiin ennen kivuliaita suppareita (oksitosiinin avulla) päälle kaksi vuorokautta.

 

Mulla oli epiduraali ja se jos mikä vei multa kivut pois..En muista kertaakaan tunteneeni kipuja synnytyksen aikana =)

 

Mulla on takana kaksi synnytystä ja molemmissa täysin kivuton ponnistusvaihe ilman puudutuksi. Ensimmäinen kesti 38min ja toinen 3min.

 

Kyllä ponnistaminen voi olla aivan siedettävää jopa kivutonta. Omani oli sellainen. Ensimmäisen sain, painoa 3900g ja pää 35cm. Ponnistaminen kesti 30min ja oli koko ajan todella helpottavaa. Puudutuksen sekä lisäannoksen sain ja auttoi vielä ponnistusvaiheessa. Tietysti tunsin vauvan pään syntymän mutta ennemminkin se oli helpottavaa kuin mitään muuta. Hyvä kivunlievitys vaan, jos ei haluna synnyttää luomusti! Hatunnosto kaikille todellisille luomuilijoille, jotka jaksaa ne avautumisvaiheen kivut!

 

Itse pelkäsin kamalasti tuota ponnistusvaihetta kun supistukset olivan niin helv.kipeitä. Mutta kun sain spinaalin, niin ponnistaminen oli helpoin homma koko synnytyksessä.. Omalla kokemuksella suosittelen spinaalia.

 

Mulle ponnistus vaihe oli jotenkin helpottava kokemus. Avautumisvaiheessa kipua oli vaan kestettävä. Kivunlievietyksiä en kerinnyt saada ,joten ihan luomuna meni koko homma. Ponnitusvaiheessa oli tietoinen määränpää ja siksi en kokenut sitä niin kivuliaaksi. Minulla loppui supparit myös lähes kokonaan ,kun aloin ponnistaa niin ne ei kipua olleet tuottamassa. Töitä sai kyllä tehdä ,jotta sai vauvan ponnistettua ulos. Eppari tehtiin ,mutta se ei sattunut. Repesin myös ,mutta sekää ei sannunut erikseen. Ompelu oli kyllä tavattoman kivuliasta ,kun puudutteet eivät syvällä tehonneet.

 

Mä oon tykännyt ponnistusvaiheista, kun ne ei ole juurikaan sattunut. Varsinkin esikoinen ja kuopus on olleet suht kivuttomia. Eniten sattui kolmas lapsi, kun kätilö nielua puhdistaessa (pää vasta syntynyt) käänteli vauvan päätä. Se kirveli melkoisesti ja vauvalta murtui solisluu. En tiedä miksi noin piti tehdä, koskaan en saanut selitystä tuohon ja hoitajkin osastolla ihmetteli ja sanoi, että kätilö saa tulla käymään juttusilla ja selittää. Ei näkynyt.
Joka tapauksessa ponnistusvaiheet on kestäneet mulla esikoista (13min) lukuun ottamatta 1min-2min, joten vaikka tulis kipeääkin, ei kestäisi kauan.

 

Mulla oli myös spinaalipuudutus. En tuntenut supistuksia puudutuksen ansiosta ponnistusvaiheessa ollenkaan, kätilö kertoi aina monitorista katsoessaan koska supistus ja käski ponnistaa. Oli kyllä niin "helppoa" hommaa, eikä jääny mitää kammoa. =)

 

tunti kovaa kipua tosin poika oli hartioista jumissa.

 

Mun mielestä synnytys ei ollu todellakaan kauheaa. Eikä tehnyt kipeää paljoa. synnytin epiduraalilla ja sitte laitettiin alapäähän se toinen puudute jos joudutaan leikkaamaan se väliliha. ei onneksi jouduttu vaikka tuli aika iso poika :heart: =)

 

Esikoista synnyttäessä pyysin ja sain epiduraalin, kun supistukset muuttuivat todella kipeiksi. Epiduraalista huolimatta tunsin supistuksen, mutta ne eivät enää sattuneet. Muistaakseni en tuntenut ponnistamisen tarvetta, mutta vauvan sydänäänien heikentyessä lääkäri ja kätilö käskivät ruveta ponnistamaan. Poika syntyi neljässä minuutissa. Ponnistusvaihe (välilihan leikkaus, toisen asteen repeäminen ja ompelu) oli kivutonta epiduraalin ansiosta.
Nyt on toinen raskaus menossa ja pelottaa, jos en esim. ehdi tai muuten saa puudutusta. Pelkoa lisää se, että perhetuttu on vissiin tulossa mulle kätilöksi, ja hän on epiduraalia vastaan...

 

epiduraali vaikutti varmaan vielä, kun kipu ei ollut kovaa. Mutta rankkaa se oli, kun tuntui ihan mahdottomalta saada se vauva sieltä reiästä ulos...Tuli kuitenkin

 

Minä sain ONNEKSI pudenduspuudutuksen kummassakin synnytyksessä, joka teki ponnistusvaiheesta täysin kivuttoman. Pudendus on välilihan puudutus, joka vie tunnon kyllä polviin saakka melkein. Supistuksiin se ei vaikuta, eli tietää koska täytyy ponnistaa.
Epäilen, ettei mulla olis näin hyvät muistot synnytyksistäni, jos en olis saanu pudendusta. Esikoisen ponnistus kesti 54min ja kuopuksen 7min.