No tosihan on että ei erityslapsen kasvatukseen saa mistään mitään tukea.
Ja mitä tarkoittaa erityislapsi? Sehän voi tarkoittaa mitä tahansa. Se on vain leimaamismenettely jolla yritetään jotenki purkittaa lapset johonkin muottiin että heidän erilaisuuttaan ei tarvitsisi hyväksyä.
Esim. tuo koulun aloitus. Moni lapsi vain tarvitsee tukea, mutta tässä yhteiskunnassa lapset pitää heittää kouluun ja aaumuksi ja iltapäiväksi heitteille. Mitä tuka on tarjolla, ei MITÄÄN jos lapsi jollakin tavalla eroaa normista. Leima vain lyödään otsaan.
En ihmettele että kukaan ei vastaa sulle tähän kysymykseen. Eivät varmaan edes ymmärrä sitä sun kysymystä.
Tiedän koska olen työssä sosiaalihuollossa. Ainut tukimuoto joka meillä on niille perheille jotka hakevat tai saavat jonkilaista (mitä tahansa, mukaalukien aivan kaikki mitään erittelemättä) terapiaa on, että psyko istuu kyselemään heiltä, että kuinka he kokevat erityisyyden ja mitä nyt tuntuu kun oma lapsi on erityislapsi. Sanaa erityislapsi painotetaan ja vanhempia yritetään tietoisesti ärsyttää, jotta tunteet tulisivat pintaan ja psyko pääsisi sanomaan, että ette ole vielä hyväksyneet tätä asiaa.
Olen ollut opiskelijana luvan kanssa kuuntelemassa näitä keskusteluja, ja ne perheet istuu ihan monttu auki , että mihin pipilään he on tulleet. Ne perheet jotka apua hakevat ovat sellaisia että ovat herkästi apua hakemassa ja vastaanottavaisia.
Kaiken huippu oli kun eräällä kurssilla yksi miesohjaaja rupesi suoraan sanomaan isille, että "miltä tuntui tulla tänne, pitikö pakottaa, etkö meinaa hyväksyä että lapsesi on erityislapsi ja sairas?"
Ja juuri oltiin siinä vapaamuotoisesti juteltu miesten kanssa ja moni sanoi että oli yrittänyt hakea monta vuotta kurssille saadakseen tietoa mikä lasta mahdollisesti vaivaa ja siitä mitä neuvoja käytäntöön voisi saada.
Että näin.
