Kohdun ulkoinen raskaus

Onko kukaan joutunut kokemaan kohdun ulkoista raskautta? Kohtalo osui kohdalleni jälkiehkäisystä huolimatta. Miten raskaus todettiin, poistettiin ja jälkihoidettiin? Miten toivuitte?

Toki oma kokemukseni on hiukan erilainen kuin heillä, joille raskaus olisi ollut toivottu, mutta toivottavasti joku viitsii kirjoitella mietteitään. Omalla kohdallani asia on nyt pois päiväjärjestyksestä ja olen toipumassa. En voinut kuvitellakaan, että kohdun ulkoinen raskaus voi olla hengenvaarallinen.

 

Osui valitettavast kohdalle tammikuussa -03... Joulukuussa alkoivat oireet, tiputteluvuotoa ja mahakipua. En edes kuvitellut olevani raskaana, ehkäisyä oli käytetty koko ajan. Tammikuussa ottivat tk:n terkkarin vastaanotolle, lääkäri kun ei ottanut vastaan, väitti, että kyse on vaan hormoonihäiriöstä, kun imetin vielä tuolloin 11 vanhaa nuorimmaista.
Terkkari kuitenkin teki raskaustestin, vaikka sanoin, etten voi olla raskaana...Plussaahan se näytti, viimeiset normaalit kuukautiset olivat olleet marraskuussa. Käski mennä heti päivystykseen OYS:aan.
Sairaalassa todettiin, että raskaus oli jo viikolla 9-10 ja vasemman munatorven alaosassa, joka oli jo repeytynyt ja vuoti vatsaonteloon, siitä johtuivat vatsakivut ja pistävä kipu hartioissa.
Tehtiin kiireesti laparoskopia, muuten olisin vuotanut kuiviin...Toipuminen oli hidasta, viikkoon en voinut edes kävellä selkä suorassa. Imetys piti myös lopettaa vahvojen kipulääkkeiden takia. Täysin parantunut olin vasta kesällä.
Kokemus oli kamala, en ollut edes tiennyt, kuinka yleisiä kohdunulkoiset raskaudet ovat. Sairaalasta soittivat tk:n lääkärille vihaisen puhelun, pitäisi ko. tilanteessa kuulemma AINA varmistaa, ettei kyseessä ole kohdunulkoinen raskaus!
Loppu hyvin, kaikki hyvin, -05 meille syntyi vielä yksi terve poika!

 

Kiitos kertomuksestasi "koiraharrastaja" ja ihanaa, että teillä on jo se toinenkin päivänsäde. Minulla raskaus oli vasemmassa munatorvessa ja se jouduttiin poistamaan kokonaan. Raskaus oli ehtinyt onneksi "vain" viikolle 4-5. Oireita oli menkkojen jälkeen parin viikon tiputteluvuoto ja pikkuhiljaa yhä kasvavat jomotukset ja kivut alavatsalla. Gynen jälkeen (joka piti asiaa mysteerinä) sain kiireellisen lähetteen Kättärille, jossa asia vahvistui lopullisesti.

Tähystysleikkaus meni ihan hyvin, nyt siitä on 3 päivää. Toipuminen on ollut suht pikaista, vatsa on vähän turvonnut, veristä vuotoa on yhä, mutta arvet eivät oireile. Ylösnousu on ehkä työläintä, mutta seisominen, liikkuminen ja istuminen sujuu mutkitta. Minullakin oli kuitenkin jo verta vatsaontelossa.

Meillä on kolme alle kouluikäistä prinsessaa eikä se neljäs ole suunnitelmissa. Kai tässä on harkittava jotain järeämpää ehkäisyä, mutta kun sterilisaatio tuntuu liian lopulliselta eikä hormonaalinen ehkäisy sovi...

Odottelen lisää kokemuksianne.

 

No olen tämän kyllä jo pariin otteeseen kirjoittanut tänne, mutta menköön vielä kerran

Siis mulla oli kohdunulkoinen -01 ja oli kyllä tosi raju kokemus
Kaikki alkoi noin reilun viikon päästä kuukautisista, jotka olivat muuten normaalit, mutta kestivät muutaman päivän normaalia pidempään. Vuoto kuitenkin loppui, enkä edes tiennyt raskaana olevani. Jälkikäteen ajatellen ajoittaista pahoinvointia oli, mutta en osannut sitä silloin raskausoireeksi tulkita.

Yhtäkkiä tuli ihan järkyttävän kova alavatsakipu, tunsin, että nyt repes jotain jossain. Kipu oli ensin sellasta polttavaa. Muuttui sit sellaseksi, että sattui jopa vetää henkeä syvään. Terveyskeskukseen tuli lähtö melko pian kun näytti ettei se ohi mene. Vastaanottohoitaja tai mikä lie, tuumas että nythän on kaikenllaista vatsatautia liikkeellä :/ Onneksi siihen tuli heti sellanen vanhempi nainen, joka ymmärsi, että oon oikeesti kipee, ku itkua väänsin, pääsin sit tarkkailuun, jossa kävi lääkäri. Siinä vaiheessa kipu oli jo koko vatsalla, oli palleakipua ja hartiapistosta. Laittoi suoraa ambulanssilla sairaalaan.

Siellä varmistu kohdunulkoinen raskaus, kun raskaushormooniarvo oli 28 000 ! ja kohtu oli ultrauksessa tyhjä. Mulle tehtiin päivystyksenä laparotomia eli ihan kunnon viilto vatsaan. verta olin ehtinyt vuotaa melkein litran vatsaonteloon (ulos, siis emättimen kautta en vuotanu yhtään). Mulla tää extra oli munasarjassa, mikä on harvinaista. Se tavallisin paikkahan on just munatorvi.

Toimupinen leikkauksesta kesti melko kauan, tehtiinhän iso viilto. Sairaalassa olin 5 päivää ja sit sairaslomalla kolme viikkoa.

Onneksi siitäkin selvittiin ja sen jälkeen ollaan saatu yksi lapsi ja nyt kaksoset tulossa =)

Voimia ap:lle toipumiseen :flower:

 

Hei!

Olen minäkin tainnut tämän jo muutamaan kertaan selittää, mutta tässä taas, ole hyvä!

Keväällä -01 olin jättänyt pillerit pois, kun aloimme mieheni kanssa lasta hankkimaan. Menkat tulivat ihan normaalisti ensimmäisen ja toisenkin kerran, mutta viikko toisten menkkojen jälkeen alkoi vasemmanpuoleinen alavatsakipu ja tosi paksu klönttivuoto. Lääkäriksi opiskelleen ystäväni neuvosta menin sairaalaan päivystykseen, jossa otettiin hormoninäyte ja ultrattiin.

Minulla kävi onni, sillä ku-raskaus oli abortoitunut itsestään - vasemmassa munatorvessa oli ultrattaessa jäljellä vielä repaleita, muttei mitään suurempaa. Hcg-arvo heilui jossain 15000 paikkeilla. Olin vuorokauden sairaalaseurannassa ja seuraavien kolmen kuukauden aikana kävin säännöllisesti mittauttamassa Hcg-arvoa, niin kauan että se palasi normaalitasolle.

Saman vuoden syksyllä tulin uudelleen raskaaksi ja kävin tuolloin varhaisultrassa, jossa todettiin raskauden sijainti oikeassa paikassa - sen raskauden seuraus touhuaa tuolla naapurihuoneessa. Ja pian pitäisi syntyä myös toinen lapsi (nyt rv 37+6).

Surullisinta oli, kun tulin kohdunulkoisen raskauden sairaalareissulta, löysin lemmikkikanimme kuolleena häkistään... :'(

Muuten olen onnellinen, ettei siitä sen suurempia seurauksia tullut :wave: