Kohdunulkoinen+metotreksaatti kokemuksia

Ei kuulu tänne puolelle, mutta muualla on niin hiljaista..

Minulla laitettiin tänään metotreksaatti piikki, kun ultralla varmistettiin että kyseessä on kohdunulkoinen raskaus (rv 6+3 olisi tänään). Sain niin epämääräisiä vastauksia ja tietoa että kiinnostaisi muiden kokemukset.

Sain 3kk raskaaksitulo-kiellon. Miten muilla, kun luin että 1 piikin jälkeen riittää 1kk, jos useampi annos niin sitten tuo 3kk..? Siis toki en tiedä tehoaako yksi annos, mutta jos nyt olettaisi että tehoaa..

Jossain mainittiin foolihappolisä hoidon lisäksi, minulle ei tällaisesta sanottu sanaakaan?

Sivuoireista kyselin, vastauksena lähinnä että jos tosi kovia kipuja, hartiapistos tms niin sitten sairaalaan. Onko teillä tullut oireita? Oksettanut tämän illan, kaipa se nyt kuuluu sitten sivuoireisiin..

Kaikki kokemukset tervetulleita, itse ihan pihalla ja suruissa, tätä tehtiin 8kk ja sitten meni homma näin..

 

Pahoittelut kohdunulkoisesta!

Itse koin saman kesällä 2013 ja muistaakseni aika samoilla viikoilla, siinä rv 6-7 tienoilla. Raskaushormoni ei noussut enää, joten alkion kasvu oli tainnut itsekseen jo pysähtyä, mutta pistokseen päädyttiin kuitenkin koska ei lähtenyt laskuunkaan.

En enää muista kiellettiinkö yritys 1 vai 3 kuukaudeksi, mutta sanoisin että noudata sitä lääkärisi antamaa ohjetta. Et varmaan halua riskeerata seuraavaa raskautta/lapsen hyvinvointia etkä myöskään miettiä koko alkuraskauden, että oletkohan nyt kuitenkin aiheuttanut sikiölle vaaraa jatkamalla yritystä liian aikaisin. Se, että kuinka nopeasti pistos tehoaa on tosi yksilöllistä. Luin silloin paljon kokemuksia ja joillain kesti raskaushormonin nollaantuminen kuukausitolkulla. Itse sain piikin kesäkuun alkupuolella ja muistaakseni siinä heinä-elokuun vaihteessa oltiin nollilla ja kierto alkoi palautua.

Sivuvaikutuksista muistan, että kerran kouraisi oikein kunnolla tuolta vasemman tuuban kohdalta (jossa raskaus sijaitsi). Yhtenä iltana myös supisteli tosi paljon ja"synnytinkin" jotain klimppiä ulos. Tämä oli kyllä muistaakseni jo ennen pistoksen saamista ja gynen mukaan ihan jotain istukkajämää tai kohdun limakalvoa tai mitä nyt olikaan, jonka kroppa sysäs ulos tajutessaan, ettei siellä kohdussa mitään kasvakkaan. Pistoksen jälkeen siis tämä yksi inha kouraisu, mutta muuten en muista pahemmin kipua kokeneeni. Verta kyllä vuosi koko kesän. Lähinnä sellaista tiputtelua mutta välillä vähän runsaampaakin. En oikein osannut siksi lääkärille kertoa, että joko kuukautiset oli alkaneet, kun koko ajan vähän jotain vuoteli. Mutta se kyllä tasoittui ja loppui siitä sitten aika pian kun hormonit oli saatu nollille.

Ja tosiaan se meto syö kaiken foolihapon elimistöstäsi, joten kipitäppä samantien hakemaan apteekista!

Tsemppiä jatkoon! Tuo on kova isku, mutta selviät siitä ja raskaudut varmasti uudestaan!! Kerran jo raskauduit (vaikka kökkö tuuri nyt olikin) joten raskaudut uudestaankin!
Täällä nyt rv 35 ja kaikki mennyt alusta asti hyvin

 

Kiitos vastauksesta!

En huomannut kertoa ap viestissä, että tämä oli jo viides raskaus. Takana 2 onnistunutta raskautta joita ennen keskenmeno ja tuulimuna.

Tässä kävi niin, että 5pv piikistä arvot oli noussut yhä, joten lääkäri halusi uusia pistoksen. Juhannus tulossa joten eivät halunneet odottaa sitä viikkoa mikä normaali aika.. Torstaina sain sitten jussiksi vihdoin hyviä uutisia, arvot lähteneet laskuun.

Kirjoittelen nyt jos joku samassa tilanteessa joskus mietiskelee..

Mulla tuo eka piikki teki samana iltana pahoinvointia. Seuraavana aamuna hirveä vatsakipu koko alavatsalla, ja vihloi oikealle puolelle jossa se raskaus siis oli. Heikko olo oli muutaman päivän. Seuraava pistos sai seuraavaksi päiväksi ihan kamalan huonon olon, pöntöllä yökin useampaan otteeseen muttei mitään tullut pihalle. Päänsärkykin oli kaverina sen päivän.

Vuotoa riittää, tässä on nyt useamman viikon vuodellut enempi ja vähempi. Viikonloppuna kuvittelin että nyt se loppui vihdoin, mutta eikä mitä, eilen alkoi taas, ihan kuin menkat. Onneksi ei ole ollut rantakelit, ei ole hauskaa tää vuotelu muutenkaan.. Hemoglobiini oli viikossa laskenut 119->113 eli rautakuurilla. Tänään oli taas labrat, sieltä en ole vielä tuloksia saanut. Eilen olisi jo pitänyt ottaa mutta unohdin ihan kokonaan mennä sinne..

Rankkaa on, henkisesti, vaikka onkin nuo 2 lasta jo olemassa. Pitkään kolmatta toivottu ja viime syksystä asti yritetty, onkin sitten vuosi yrityksen aloituksesta kun saadaan taas jatkaa. Lapsiluku jää näillä näkymin kolmeen, (jos vielä saadaan se yksi pikkuinen) eli onpahan ainakin hartaasti tehty viimeinen! Jotenkin tuntuu että tavallinen keskenmeno olisi helpompi sulattaa, tässä kun ei tiedä kauanko menee että arvot on nollissa tai kauanko vuoto jatkuu. Mutta onneksi nyt näyttää siltä että kaksi pistosta on tehtävänsä tehnyt eikä kolmatta tarvita. Saati sitten leikkausta missä olisikin taas omat riskinsä!

Oliko sinulla bumpy muuten alkuraskaudessa heti ultra että varmistettiin raskauden sijainti? Lukenut että jotkut siitäkin saaneet taistella vaikka riski on suurempi yhden ulkoisen jälkeen..
Ja Onnea! Kohta on teilläkin nyytti sylissä.

 

Tavallinen keskenmeno tosiaan olisi tavallaan helpompi, tuo ulkoinen on niin pelottavaa kun siinä voi käydä vaikka kuinka huonosti jos ei huomata asiaa ajoissa.
Olen myös kuullut että jotkut saaneet tapella alkuraskauden ultrasta, mutta ainakin tyksissä ohjeistettiin heti metopiikin yhteydessä, että kun tärppää seuraavaksi niin ultraan vaan heti. En ymmärrä miksi joissain paikoissa se ei tunnu olevan käytäntö, vaikka suurin riskitekijä kohdunulkoiselle on aikaisempi kohdunulkoinen! Onneksi harvalle taitaa niin huono tuuri sattua.

Kiitos onnitteluista! Täällä on alkanut kovasti jännittää tuleva synnytys!

 

Eikös se uusinnan riski ole jopa 10-15%, että sinänsä aika suuri kuitenkin kun vertaa mikä on yleensä riski saada KU. Tutkittiinko muuten sinulla mistä johtui? Oliko ihan ensimmäinen raskaus? Minulla vain neuvolan lääkäri kysyi onko joskus ollut jotain tulehduksia (silloin tuli ekaa kertaa vasta epäily ulkoisesta, kun kävin pienen vuotelun ja lähes negaksi muuttuneen testin jälkeen. Tuota testiä ihmettelen kun hcg oli kuitenkin yli 1400 kun virallinen diagnoosi tuli..)

Tuntuu että väsymys kasvaa päivä päivältä, odotan kyllä että saa huomenna tietää onko hemoglobiini jatkanut laskua, siltä ainakin tuntuu kun ihan tokkurassa kulkee..

Tsemppiä, tuo on onneksi sitä ihanaa jännitystä!

 

Ainakin jos metotreksaattia syö niin ohjeistus on ettei raskaaksi 4kk lopettamisen jälkeen. Foolihappoa tulisi syödä aina kun yrittää raskautta tai on raskaana ja metotreksaattihoidon yhteydessä. Eipä siitä haittaakaan ole Voimia sinne <3

 

Ainakin jos metotreksaattia syö niin ohjeistus on ettei raskaaksi 4kk lopettamisen jälkeen. Foolihappoa tulisi syödä aina kun yrittää raskautta tai on raskaana ja metotreksaattihoidon yhteydessä. Eipä siitä haittaakaan ole Voimia sinne <3

Juu noissa on vissiin eroja jos syö säännöllisesti tai saa kerta-annoksen. No minä sain sen 2 piikkiä eli 3kk vikasta annoksesta saa aloittaa uuden yrityksen. Syyskuuhun tuntuu olevan nyt piiiitkä aika. :/ Toisaalta tuntuu että on sopeutunut tilanteeseen, seuraavana hetkenä taas kyyneleet silmissä.

Toissapäivänä oli labrat, hcg hienosti laskenut, oli enää 800. Viime viikon arvoa en tiedä, edellisellä viikolla 2300 ja risat josta vielä siis nousi joten tosi hyvin tippunut. Kun tämä vuoto vaan loppuisi, runsaampaa kuin kuukautisten aikaan ja on aika turhauttavaa koko ajan vuotaa.. No elämä jatkuu, kunhan sinne syyskuuhun pääsee niin varmasti jo pirteämmällä mielelläkin. Sitten alkaakin se joka kuukautinen piinailu ja ketutus kun menkat alkaa.

 

2013 oli kohdunulkoinen myös. Alkoi kovalla vasemman puolisella alavatsa kivulla jonka tähden lähdettiin päivystykseen. Päivystyksessä gyne totesi "täydellisen keskenmenon" eli kohtu tyhjä ja lähetti kotiin. Tästä meni noin viikko kun kivut alkoivat oleen niin kamalia että päivystykseen oli taas lähdettävä.
Siel tehtiin sitten verikokeita ja todettiin että olen raskaana.. ei muutakun synnärille ja siellä sit todettii et vasemmassa munasarjassa kasvaa.
Yhden piikin sain ja 4 päivää sairaalassa oloa.. raskautta ei suositeltu yrittämään 3kk. Ja foolihappoa tulisi syödä.

ainiin! ja että seuraavan kerran kun on raskaana ni ultra jo viikolla 6!

Nyt on alkanu uskaltaan vasta yrittämään,sen verran kova kolaus tuo oli.

Nyt toivonkin että olisin raskaana <3 ens viikonloppuna testiä tekemään

 

Nyt toivonkin että olisin raskaana <3 ens viikonloppuna testiä tekemään

Kuinka kävi? Teitkö testin?

Minulla viime viikolla labrassa hcg enää 260, jipii! Nyt odottelen tuloksia uusimmasta kokeesta, otettiin maanantaina. Hyvät mahdollisuudet olla jo nollilla kun tosi hienosti laskenut tähän asti.

Vuoto loppui reilu viikko sitten maanantaina, alkaakseen uudestaan taas torstaina. Voi että miten kiukuttaa! Onneksi ei sentään noi rantakelit edelleenkään päätä huimaa.. Kaikin puolin hyvä olo, voiton puolella ollaan.

Ja kalenteriin on merkitty sydän 15.9 päivälle, silloin on vaaditut 3kk mennyt ja saa aloittaa taas yrityksen. Kohta jo kuukausi kiellosta takana, äkkiä tämä aika näköjään onneksi menee! <3

 

Päivitystä, ei mikään mene helpoimman kautta..

2pv edellisestä viestistä lähdin ambulanssilla sairaalaan->sisäinen verenvuoto. Leikkuriin suht vauhdilla tarkoituksena poistaa toinen munanjohdin (vai mitä kaikkea sieltä nyt poistetaankaan), mutta seuraavana päivänä selvisi että säästävällä leikkauksella selvittiin ja raskausmateriaali poistettiin vain munanjohtimesta, kaikki muu on yhä tallella.

Ennen leikkaustta hcg oli vain 70, mutta ei näköjään voi noihin arvoihin tuijottaa näissä!! Ei kukaan kertonut että enää olisi riskiä mihinkään, oletin siis että huoletta voi jo olla ja vaara on ohi, enää odoteltaisiin että hcg nollaantuu kunnolla.

Noh, nyt toipilaana 1,5vk saikulla, jokohan tämä sitten olisi ohi..

 

Mulla oli kohdunulkoinen raskaus vuodenvaihteessa. Muiden verikokeiden yhteydessä oli testattu myös raskaus ja lääkäri soitti tuloksista ja kertoi että raskaustestikin näytti plussaa.. Olihan yllätys, yritystä oli muutama kuukausi takana ja laskujen mukaan olisin ollut jo viikolla 9, "kuukautisten" takia en raskautta osannut aavistaa.
No sitten varasin kiireen vilkkaa ajan yksityiselle että katsottaisi onko siellä sikiötä vai ei, ja yksityinen lääkäri ei löytänyt mitään joten ajateltiin että on tullut tosi varhainen keskenmeno.

Tammikuun alussa välissä alkoi vatsan vihlonnat. Aamuisin oksetti
Ja muitakin raskaus oireita alkoi tulla. Siis verikokeisiin ja hcg oli 2500.. Siitä komennus naistentautien polille, pieni tummentuma näkyi vasemmassa munatorvessa. Lääkäri oli sitä mieltä että jos hcg oli laskussa, ei olisi tarvetta metotreks.piikkiin. Parin päivän päästä verikoe kertoi hcgn olevan 2200 eli laskussa oli.

Viikko gynekologin jälkeen töissä tuli kamala pistos mahaan, pyörrytti ja housuihin tuli kirkas veriklöntti, ajattelin että se alkio tuli nyt pois ja soitettuani polille, sanoivat että pitää seurata tilannetta.. Seuraavana iltana mahaan alkoi sattua taas niin mies vei päivystykseen.
Hcg laskussa edelleen, mutta vatsaontelosta löytyi pieni verihyytymä. Lääkäri käski jäädä osastolle seurantaan.
Seuraavana aamuna tutkittiin ja kipu oli kova, lääkäri päätti leikata ja poistaa veren. Kysyi samalla lupaa saada poistaa jotain jos tarve tulee...

Pari tuntia tästä ja leikkaukseen.

Puolitoista desiä hyytynyttä vettä ja räjähtänyt munatorvi... Munatorvi poistettiin.

Helmikuun lopulla hcg oli lopulta nollassa ja saatiin lupa alkaa yrittää uutta raskautta.

Raskautuminen ollut ennen ensimmäistäkin vaikeaa, ja nyt tuntuu ettei taas tärppää millään...

Onneksi henki säilyi, mutta pelottaa että toimineeko tuo toinen munatorvi tai se, että jos seuraavakin raskaus menee ulkopuolelle..

Nyt tekisi jo mieli lyödä seuraavaa joka tulee kysymään että millos teette tytölle sisaren. Ei sitä tehdä, se saadaan jos saadaan.

Eli ei ole kokemusta kysymykseen mutta tällä hetkellä toivon että olisin piikin saanut..

 

Täällä myös yksi kohdunulkoisen "uhri". Koko prosessi osoittautui raskaammaksi, kuin oisin osannut aavistaa... Alunperin kotona tehdyt testit näytti negatiivista, mutta viikon jatkuneiden alavatsakipujen ja ruskean vuodon vuoksi kävin gynellä, ja siellä verikokeissa raskaustesti näyttikin plussaa. Kohdu oli tyhjä, joten passitus sairaalaan kohdunulkoisen epäilynä. Aluksi oltiin seurantalinjalla, koska ultrassa ei näkynyt mitään ja HCG oli matala (<200). Viikon päästä arvo oli kuitenkin lähtenyt laskun jälkeen uudestaan nousuun, ja annettiin eka metotreksaattipistos. Nyt uudessa kontrollissa arvo jatkanut nousuaan (yli 500), ja sain toisen pistoksen. Edelleenkään kuvissa ei näy mitään, paitsi "turpean näköinen ovario". Kipu on viimeisen muutaman päivän aikana palannut, vihloo oikealta alavatsalta, lisäksi runsas kirkas verinen vuoto.

Pelottaa, ahdistaa, surettaa - näin tiivistettynä. Pelko leikkaukseen joutumisesta on edelleen kova, vaikka sitä kuulemma koitetaan viimeiseen asti välttää. Mutta tuntuu kummalliselta, ettei eka metotreksaattipistos vaikuttanut mitenkään...

Nyt toisen pistoksen jälkeen lisäksi pahemmat sivuoireet: pahoinvointi, vatsaa polttaa jne, lisäksi toki henkinen puoli on asia erikseen.

 

Heippa innam!

Olen pahoillani että sullekin kävi noin.
Mä oon tosiaan tähän ketjuun päivitellytkin, mulla toinen piikki laittoi arvot laskuun, mutta vaikka ne olikin enää reippaasti alle 100, alkoi ulkoinen vuotaa vatsaan ja leikkuriin tuli äkkilähtö. Leikkauksesta on nyt kuukausi ja ainoa muistutus on kolme arpea vatsassa. Nyt menossa toiset menkat tuon jälkeen ja nyt saadaankin sitten aloittaa yritys taas heti ensi kuussa. Kolme kuukautta oli i-k-u-i-s-u-u-s kun siitä kuuli mutta ehkä ihan hyvä tauko ajatella muutakin välillä..

Sulla varmasti seuranta on hyvä nyt? Että mittaillaan edes hcg:tä tiuhaan? Kolmannen piikin jälkeenhän se leikkaus on sitten edessä, jos ei pistokset auta. Mulle lääkäri sanoi että yleensä se kaksi piikkiä kyllä riittää, tiedä sitten..

Muista, jos tulee kovat kivut vatsaan niin kipin kapin sairaalaan! Ja mulla kipu EI ollut toispuoleista, vaan navasta alaspäin tuntui kun kaikki suolet ois krampissa ja sattui ihan perkeleesti, säteili peräaukkoon asti. Lääkäri sanoi että johtui verestä joka painoi suolistoakin.. Mulla ei myöskään ollut hartiapistosta ensinkään, eli ne perus tunnusmerkit puuttui..

Tsemppiä! Toivottavasti nyt toimisi se toinen piikki. Voimia hirveästi voin vaan toivottaa, tiedän nyt kokemuksesta kuinka rankka "projekti" voi olla kyseessä.

 

Viikko on kulunut toisesta pistoksesta, ja arvot on nyt lähteneet hyvin laskuun, toivotaan siis parasta! HCG nyt 220, joten kaiketi pelko repeämästä on jo aika pieni - vaikka näköhään siis pienilläkin lukemilla voi tapahtua mitä vaan! Seuraava labra vasta viikon päästä, joten ei tää seurantakaan kauheen tiiviiltä tunnu...

Tulevaisuutta ajatellen jo hirvittää, että entä jos tämä uusii. Ilmeisesti riski on kuitenkin pienempi, kun ei lääkäriä lainatakseni "leikelty" mitään, eli ei pitäisi olla... Ultraa ei kuulemma tarvita, nyt seuraillaan vain HCG:tä. Se kuulostaa vähän kummalliselta, luulis, että tsekkaisivat viimeistään HCG:n nollaannuttua, että onko kaikki normaalisti. Meinasin mennä sitten yksityiselle ultraan, elleivät naistentaudeilla suostu enää polikäynnille ottamaan. Lääkäri ei myöskään sanonut mitään siitä, että seuraavan raskauden yhteydessä ultraan pääsisi aiemmin - käsittääkseni se on ihan suosituskin, viimeistään 7. viikolla käydä tarkistamassa raskauden sijainti?!

Hoito on ollut ihan hyvää, mutta tuntuu, että ellen olisi omatoimisesti lueskellut ja selvitellyt asioita, en kyllä tietäisi koko jutusta puoliakaan. Foolihappolisästäkin tuli puhe vasta kun itse kysyin, että aloitetaanko sellainen nyt toisen piikin jälkeen. 3 kuukauden raskautumiskiellostakaan ei mainittu polikäynnillä, luin sen Kanta-palvelun kautta käyntitekstistä...

Tehtiinkö sulla Inkalilja tähystysleikkaus nukutuksessa vai kuinka? Toivottavasti teillä tärppäisi pian nyt sitten tämän koettelemuksen jälkeen

Heippa innam!

Olen pahoillani että sullekin kävi noin.
Mä oon tosiaan tähän ketjuun päivitellytkin, mulla toinen piikki laittoi arvot laskuun, mutta vaikka ne olikin enää reippaasti alle 100, alkoi ulkoinen vuotaa vatsaan ja leikkuriin tuli äkkilähtö. Leikkauksesta on nyt kuukausi ja ainoa muistutus on kolme arpea vatsassa. Nyt menossa toiset menkat tuon jälkeen ja nyt saadaankin sitten aloittaa yritys taas heti ensi kuussa. Kolme kuukautta oli i-k-u-i-s-u-u-s kun siitä kuuli mutta ehkä ihan hyvä tauko ajatella muutakin välillä..

Sulla varmasti seuranta on hyvä nyt? Että mittaillaan edes hcg:tä tiuhaan? Kolmannen piikin jälkeenhän se leikkaus on sitten edessä, jos ei pistokset auta. Mulle lääkäri sanoi että yleensä se kaksi piikkiä kyllä riittää, tiedä sitten..

Muista, jos tulee kovat kivut vatsaan niin kipin kapin sairaalaan! Ja mulla kipu EI ollut toispuoleista, vaan navasta alaspäin tuntui kun kaikki suolet ois krampissa ja sattui ihan perkeleesti, säteili peräaukkoon asti. Lääkäri sanoi että johtui verestä joka painoi suolistoakin.. Mulla ei myöskään ollut hartiapistosta ensinkään, eli ne perus tunnusmerkit puuttui..

Tsemppiä! Toivottavasti nyt toimisi se toinen piikki. Voimia hirveästi voin vaan toivottaa, tiedän nyt kokemuksesta kuinka rankka "projekti" voi olla kyseessä.

 

Heippa taas innam!

Kuule ei mullekaan kerrottu mitään, ihan itse sai netistä kaivaa tietoa. Muutenkin naisten polilla aika kylmää kohtelua, jäi paha maku suuhun. Eikä mainittu mistään ultrista seuraavassa raskaudessa, joten saapa nähdä joutuuko siitä tappelemaan tai menemään sitten yksityiselle..

Nukutuksessa tehtiin tähystys, olin ihan paniikissa, ensimmäinen nukutus/leikkaus ikinä. Ehkä ihan hyvä etten ehtinyt kauempaa tietää asiasta kuin sen 1-2h mikä meni ultrasta leikkuriin lähtöön, olisin pelännyt ihan kauheasti! Leikkauksen jälkeen loppupäivä meni aika sumussa, muistan kun olin heräämössä ja lääkäri ja hoitajat puheli että teholle pitäisi ehkä laittaa yöksi koska verenpaineet oli ihan onnettomat.. Sitten pimeni taas ja heräilin osastolla. Mies ja toinen lapsistani kävivät illalla katsomassa minua ja nukahtelin siinäkin ja aika hatarat muistikuvat kaikesta.

Minulla ei mitään revennyt, vuotamaan alkoi jotenkin muuten. Kyllähän se lääkäri selitti oikein kuvan kanssa miten se vuoti mutta enpä nyt kovin pysynyt kartalla, hihkuin vain mielessäni onnesta kun kuulin että kaikki on tallessa yhä eikä tarvinnut poistaa munasarjaa tms, tyhjennys riitti.

Nyt jo alkaa jännittää, laskeskelin että tuossa 10.9 tienoilla olisi ovulaatio.. 15.9 on se virallinen päivä kun 3kk on mennyt, mutta ajattelin että eiköhän me uskalleta se muutama päivä unohtaa.. En usko että siitä enää haittaa on. Ja tuskinpa nyt heti raskautuu uudelleen, johan tuota aiempaakin yritettiin 8kk. :/

Onneksi on ennestään lapsia, jos esikoista tehtäisiin ja tällaista olisi niin mitenhän sitä jaksaisi..

Kertoilehan kuulumisia!

 

Moikka taas!

Mä meinasin jatkossa talouden salliessa asioida yksityisellä. Kiukuttaa tää julkisen touhu sen verran pahasti... alkujaanhan soittelin terkkariin ja pyysin (elokuun alussa) pikaista gynekäyntiä kovien alavatsakipujen takia, ja aikaa tarjottiin SYYSKUULLE. Ajanvarausihminen ei kysellyt mitään lisätietoja eikä ohjannut päivystykseen, vaikka sittemmin oon lueskellut, että hedelmällisessä iässä olevan naisen toispuoleisia vatsakipuja pitää AINA ensimmäisenä ajatella kohdunulkoisena ja ne pitää ottaa vakavasti. Onneks en jäänyt oottelemaan syyskuun aikaa...

Mua ei oo kans ikinä leikattu isosti, eikä nukutettu. Siksi se pelottaa ihan hirveesti. Mutta josko tää nyt hoituisi lääkkeillä; viime viikolla HCG oli jo alle sadan. Nyt kuitenkin pari päivää on vaivannut toispuoleinen alaselkäkipu, joka eilen illlalla koveni tunnin-parin pituiseksi kovaksi poltoksi, eikä nukahtamisesta tullut mitään, vaan kärvistelin lämpöpussien ja Buranan avulla. Pari päivää oli vuotamatta, mutta tänään heti aamusta lorahti rusehtavaa vuotoa. Eilen illalla alavatsaa vihloi myös, ja sama jatkuu tänään. Liekö nyt joku tyhjennysvuoto, en tiedä. Sellaistahan ei periaatteessa kuuluisi tulla, kun metotreksaatti "kuivattaa" alkion kai pois? Toisaalta pohdin, voisko olla jo ovulaatio ja siitä johtuvat kivut, jos arvot olisivat jo lähellä nollaa; huomenna on taas labrat. En tiedä. Turha sinne on soitellakaan, kun eivät kuitenkaan osaa sanoa mitään eivätkä pyydä tarkastukseen, ellei ole ihan tajuttomuuden rajamailla...

8 kuukautta on jo aika pitkä aika. Ei kai se pari kuukautta raskautumiskiellossa juuri vaikuta, kaiketi metotreksaatti on jo poistunut elimistöstä. Meillä ei lapsia vielä ole, kun en jotenkin koskaan ole sellaisia halunnut. Nyt sitten 30 täytettyäni iski jonkin sortin vauvakuume, ja tämä eka yritys tärppäsi ensimmäisestä kokonaan ehkäisyttömästä kierrosta. Surullisin seurauksin, kylläkin

Tsemppiä teille yritykseen!

 

Noniin, nyt on virallisesti ehkäisykielto loppunut, jipii!
Vaikka tässä kuussa ei tartte mitään odotellakaan, paitsi menkkoja.. :/ Ei hajuakaan milloin oli ovulaatio, jos olisi silloin kp14 ollut niin ajoitus saattoi sattua suht kohdilleen. Mutta nyt tulikin kp 17 tai 18 jotain ihme tuhruttelua, välivuotoa? Vai sittenkin ovulaatiovuotoa kun olen sellaisestakin kuullut? Limaisuutta kyllä jo ennen tuota kp 14 että sen puoleen en usko että olis ollut myöhäinen ovis.. No onpa taas hauskaa analysoida kropan toimintaa, teki muuten hyvää olla muutama kuukausi miettimättä näitä ja etsimättä itsestä merkkejä josko olis tärpännyt!!

Mulla tulee ihan just 30 mittariin ja on kyllä sellainen olo että nyt saisi se viimeinen kyllä tulla jo.. Ikäkriisi? Niin kuin sillä iällä olisi niin kovin merkitystä, mutta kyllä sitä miettii että milloin alkaa ikä tehdä hommia hankalammaksi kun ei ole helppoa tuo raskautuminen muutenkaan..

Mullahan vuoteli jatkuvasti kun oli hormonia kehossa, en sitten tiedä mistä se johtuu? Kohdusta se nyt kuitenkin kai tulee.. Leikkauksesta meni viikko niin sitten loppui vuoto ja tasan 2vk päästä alkoi menkat. Tai oletan niiden jo olleen kuukautiset keston ja määrän perusteella, ihan normaalit oli.

Joko on nollalle saatu sinulta Innam arvot? Toivottavasti kaikki hyvin!

 

Arvot nollissa vihdoin, ja vuotokin loppui lopulta kahden kuukauden jälkeen! Pari kuukautta pitää vielä odotella, ja sitten uutta yritystä Ekat menkat, tai tyhjennysvuoto mikä lie viimeisellä vuotoviikolla arvojen tultua 20-10 paikkeille, oli tosi kivuliaat.

Melkoinen härdelli ollut tää syksy. Yllättävän koville otti henkisestikin, vaikka viikot olikin pienet eikä lopulta leikkaukseen tms. tarvinnut ryhtyä. Kuitenkin toi pari kuukautta jatkunut pelko ja epätietoisuus terveydestä ja sitten vielä suru epäonnistumisesta otti kyllä pääkopan päälle. Josko tämä nyt tästä sitten alkais helpottaa.

Inkalilja, miltä teillä näyttää uuden yrityksen suhteen?

 

Heipä hei Innam!

Vähän vastailu venähtänyt.. No nyt on toinen yrityskierto menossa, enpä usko että odotettavissa muuta kuin vuoto ensi viikolla.. Nyt kp 23 menossa, rinnat kipeät ja lämpö siellä 37 hujakoilla huitelee mutta siinäpä se. Ihan normaalit oireet siis ennen menkkojakin. Vähän luulen että mulla oli myöhään ovulaatio tässä kuussa, limaiset päivät osui kp 17-19 aikaan ja olin silloin poissa kotoa. Mur. Ensi kuussa ajattelin testaillen varmistella ovista, kun ei se mitenkään minulla oireile. Täytyisi saada ajatukset pois koko hommasta.. Toukokuussa kun "tärppäsi" olin alkanut jumppailemaan kesää varten ja en ajatellut koko vauvahommaa ensinkään ja silloin tulikin yllärinä plussa.

Nyt vihdoin sentään alkaa kesä unohtua, ei ole päivittäin mielessä ja masenna se.. Mutta kauhulla odotan sitä plussaa ja niitä päiviä/viikkoja ennen kuin tietää onko sama homma taas. Ei pitäisi stressata, ei ainakaan auta raskaaksi tuloa yhtään! Mutta minkäs teet..

Teilläkin enää reilu kuukausi ilmeisesti kieltoja päällä? Se menee nopsaan! Toivottavasti olette onnekkaita ja tärppää äkkiä!

 

Jaahas, muutos edelliseen viestiin. Tänä aamuna kp 30 ilmestyi testiin hailakka, mutta ihan selvä toinenkin viiva. Raskaana kunnes toisin todistetaan! Enpä olis uskonut, viimeksi kun meni se 8kk plussaan, nyt tärppäsi jo tokalla kierrolla. Sitähän ei tiedä missä se on ja kauanko jatkuu mutta nyt näin.
Maanantaina teen uuden testin jos ei vuoto ala ja sitten soittelen neuvolaan jatkoista. Pelottaa..