Koira ja vauvan syntymä

Eli tänne on tulossa yllätysesikoinen syksyllä ja ongelma on seuraavanlainen:

Otin itselleni viime syksynä keskikokoisen, sekarotuisen, leikatun, nyt n. 5-vuotiaan koiran. Tiesin että koiralla on ongelmia pihalla, mutten ymmärtänyt, että ne olisivat näin pahoja. Koira on sisällä kiltti ja tottelevainen ja muutenkin luonteeltansa täysi 10.

Koira veti remmissä kuin höyryveturi, nyt, n. 3 kuukauden uutteran harjoittelun jälkeen koira osaa mennä hihnassa joten kuten, ei vedä enää niin paljoa, mutta vetää vielä kuitenkin.

Lisäksi poika on todella paha remmirähjä. Kouluttajalla ollaan käyty kysymässä pienimmätkin neuvot ja toimenpiteet, mutta ei tunnu auttavan.
Kun toinen koira tulee vastaan, yrittää saada itsensä irti, huutaa kuin hullu, kiskoo ja kiskoo, niin paljon että on kerran saanut minut kumoonkin. Eikä se rähjääminen lopu siihen kun toinen koira on mennyt ohi, vaan täytyy rähjätä vielä pitkän matkaa, vaikka toista ei edes näy.

Olen ihan täysin neuvoton. Nyt on pari kertaa tullut mieleen, että vien koiran piikille, koska ei noista lenkeistä tule mitään, entä sitten vaunujen kanssa? Tämä vaihtoehto vain niin syö naista, koska olen aina pitänyt itseäni ihmisenä, joka ei elukkaa laita pois lapsen takia.

Uutta kotia en koiralle aio edes hankkia, koska tämä on sen 3 koti. Ja kun olin 3 päivän matkalla, se huusi perääni 2,5 päivää, aina siihen asti, kun tulin kotiin. Vaikka hoitaja oli sille enemmänkin kuin tuttu ja hoitaja yöpyi/hoiti koiraa minun kotonani.

Eli annanko koiralle sen elämän viimeisen kesän ja lopetan syksyllä vai yritänkö vielä vaikka en edes tiedä mitä yrittäisin seuraavaksi?

Mitä te tekisitte?

 

Mulla ei kyllä ihan vastaavaa tilannetta ole, mutta kerronpa kuitenkin, kunika meidän koiran kanssa sujui vauvan synnyttyä. Eli meidän sekarotuinen pystykorva tuli meille pentuna. Oikein touhukas ja energinen kaveri on pienestä asti ollut. On kotona ollut aina oikein unelma koira, rauhallinen ja kiltti.

Lenkit ovatkin olleet sitten ihan muuta. Kiskoo välillä tosi kovaa hihnassa ja uhoo kaikki toiset urokset, jotka näköpiiriin eksyy. Korvat on jossain ihan muualla, kun astutaan ovesta ulos. Itse jännitin myös kamalasti kuinka tulevat vaunulenkit sujuisivat.

Kun poika syntyi, koira oli silloin 2 vuotias erittäin touhukas kaveri. Ekaan kahteen kuukauteen en uskaltanut edes yrittää vaunuilla lenkille, mutta sit alettiin harjottelemaan koko perheen voimin. Mies, minä, vauva ja koira. Opetettiin koiralle heti alkuunsa, että se kävelee vaunujen vierellä. Vaihdettiin vaunulenkeille lyhyt remmi ja ei vaan kertakaikkiaan annettu koiran mennä vaunujen ohi tai poukkoilla muutenkaan. Sen oli käveltävä vieressä.

Kuullostaa helpolta, ei ollut! Eli mä kädet riekaleina oikeesti pakotin sen koiran kävelemään siinä. Jos meinas lähtee uhoilemaan muille tai muuten vaan poukkoilemaan, niin sit pysähdyttiin ja odotettiin paikoilla, et tilanne on ohi. Tällasasta opettelua se oli kyl jonkun aikaa, kunnes alko alistuu siinä vierellä kävelyyn.

Ihan ok-tilanteeseen päästiin noiden lenkkien kanssa ja se riitti meille. Enemmän haastetta meillä on nyt kävellä sen kans 2,5 vuotias taapero mukana, kun vauhti on hidasta ja millään ei jaksais keskittyä kävelyyn hitaammin.

Mun oli tarkotus eka aloittaa harjoittelu tyhjien vaunujen kanssa, mikä olis järkevää, mut olin huonossa kunnossa loppuraskaudesta, niin jäi sitten sekin ajatus. En siis antaisi koiralle piikkiä tämän vuoksi. Kaikkea voi harjoitella. Monesti remmin ja pannan vaihto voi auttaa.. Ja mulla oikeesti iso osa harjottelua oli se, et mies oli mukana, etten joutunu yksin heti kohtaamaan vaikeuksia.

Vinkkinä: Liviltä tulee pari koirankoulutus ohjelmaa: Isännän ja koiran käytöskoulu ja koirakuiskaaja. Paljon hyviä vinkkejä oon sieltä poiminut ihan muihinkin tilanteisiin.

Toivottavasti onnistut ja vielä nautitkin vaunulenkeistä koiran kanssa! Tsemppiä!

 

Mä en periaatteessa oikeen nää tossa sellasta ongelmaa jonka vuoksi koiran piikille veisin..
Kun onhan sulla mies ja silleen, niin eikö mies vois viedä koiraa ulos tai niin että kun mies tulee töistä niin itse lähdet yksin lenkille..
Oma koirani oli ennen remmirähjä, mutta siitä päästiin yli, nyt kyllä asutaankin maalla jossa koira ei tule vastaan. Mutta siis aiemmin kun ajattelin että kaupungissa asutaan kun esikoinen tulee ajattelin että jos muu ei auta ja jos koira vielä rähjäisi niin pysäyttäisin vaunut aina kun koira tulee vastaan. Jarru päälle ja sitten vaikka ottaa vähän etäisyyttä vaunuihin ettei pääse kaatumaan tms (varman päälle oisin sen ottanut.. )..


Mun mielestä jos koiralla ei ole ongelmia sisällä eikä ole "vaaraksi" vauvalle, niin en edes piikkiä harkitsisi.. Siis tarkoitan vain että tuo remmirähjäys on kuitenkin aika pieni ongelma joka on korjattavissa.. Ymmärrän kyllä että ottaa päähän kun lenkit ei ota onnistuakseen kun yks huutaa vieressä ku mikäkin aina kun koira tulee vastaan..

Sitten vielä aattelin että ootteko käyny remmirähjä kursseilla? Siis näillä johon tulee muutamia koirakkoja ja vartavasten harjotellaan sitä ohitusta?

Kovasti tsemppiä nyt vaan, kyllä varmasti koira oppii rähjäyksestäkin pois kun jaksaa reenata, ihan niin kuin sanoit että osaa jo kävellä vierelläkin.. :hug:

 

En minäkään kyllä näe, että miten tuo piikille vienti nyt tuohon remmirähjäykseen olisi ratkaisu..toki on, mutta aika lopullinen ja ongelma kuitenkin aika pieni.

Ensinnäkin kannattaa hankkia kunnon nahkaremmi ja sitten kuonopanta voisi olla hyvä aluksi tuossa harjottelussa. Sulla varmaan kunnon remmi jo onkin, mutta ainakin kaikki fleksihommat ja muut kannattaa jättää vaikeamman tapauksen kanssa pois jos on kyseessä vaunulenkit/lapset.

Sitten lainaisin vaikka kirjastosta ton Koirankorjauskirjan, vaikka ei nyt tarvi millekkään purkkilinjalle lähteä niin vähän että miettii miten käyttäydytte koko perhe kotona ja erikseen kotona jne. Ja samoin lenkillä, että ite huomasin valmiiksi jo kiristäväni hihnaa kun tulee vastaan koira, niin siinähän saa toinen sen kimmokkeen. Meillä on niin päin, että on takana parit koirienhyökkäilyt meidän päälle, niin sen tähden toinen rähisee. Onneksi on pieni koira, mutta harmi sekin.

Tuo kuonopanta on aika pieni investointi, kannattaa kokeilla. Sitten ehkä voi sopia jokin virike mukaan, toisilla voi toimia lelu jne. Ja jos tuo tuntuu aluksi vaikeelta, niin jätät koiran vaan kotiin sitten ja käytät erikseen. Tietysti se harmittaa, kun siinähän koira sais purettua energiaa. Se kannattaa kans huomioida, että tuleehan tarpeeksi virikkeitä ja tekemistä sekä lenkkiä koirille. Tuokin voi monella jo parantaa käytöstä.

Ja hyvä kun viittit etukäteen tätä asiaa pohtia, sullahan voi olla ihan eri koira kädessä siinä vaiheessa kun synnytät :flower:

 

No meillä on kanssa samantyylistä ongelmaa ollut, koira 4 vuotias ja aina ollu ihan mahdoton vetämään ja toisten koirien ohitus painajaismaista..
Meillä opeteltiin ensin pois toi vetäminen, kävelee nykyään siis rinnalla, löysää ei anneta yhtään, heti jos lipsuu ja antaa löysää, alkaa se kukkoilu, joten tiukkana vaan, ohituksiin ei olla oikeestaan vielä päästy mitään tekemään kun asutaan sen verran syrjässä ettei täällä juuri muita koiria näy, mutta pääsääntöisesti nyt ollaan treenattu niin että kun se koira kohalle osuu, tiukkaa komentoa, mahdollisesti pysähtyminen ja koiran huomion haku itseensä..

Piikille en tuon takia koiraa veis, toi homma vaan vaatii kärsivällisyyttä ja aikaa, sitä teillä kuitenkin vielä on. Tsemppiä, kyl se siitä..

 

Tosiaan tuli vielä mieleen, että ehkä aluksi voi pyrkiä välttämään noita ruuhka-aikoja lenkkeilytyksissä. Silleen että tulis sopivasti koiria vastaan muttei liikaa. Niin jos menee joku ohitus kertakaikkisesti penkin alle, niin ei sit tavallaan mene kymmenen muutakin huonosti kun on itelläkin huono fiilis. Meillä päin ainakin nuo kymppiuutisten molemmin puolin, puol viisi ja aamulla seiskan pintaan on semmoset ruuhkahuiput.

Sitten ku alkaa sujumaan, niin menee noihin ruuhka-aikoihinki. Jos sitten taas tulee hetki, että koko homma menee ihan pipariksi niin ei tosiaan auta kuin just pysähtyä, mitä tuossa jo kaikki ovat sanoneetkin. Silleen se on helpointa kontrolloida ja sit saa itekki rauhottua.

En tiiä miten sit sais rauhotuttua näiltä omistajilta, jotka jäävät siihen vähän ku kytikselle että jospa saisivat nuuskia ym Koska nämä on mulle ainakin ärsyttäviä, kun en missään nimessä päästä remmissä nuuskimaan kun on kaiken maailman koiria hyökkiny vapaana päälle B)

 

Suosittelisin kans kuonopantaa tuohon vetämisongelmaa. Meillä on ollut koirilla nyt jonkin aikaa käytössä kuonopannat ja koirien kanssa lenkkeily on aivan ihanan rentouttavaa nykyään! Meillä on Canny Collar -merkkinen panta, joka ei käännä koiran päätä sivulle sen vetäessä vaan kevyesti alaspäin. Maksaa muistaakseni n. 40? ja on kyllä joka sentin arvoinen. Meidän koirat tajus heti, ettei pannan kanssa auta vetäminen ja nyt ne tyytyväisenä ja rennosti lenkkeilee.

Tuo rähjääminen remmissä ei tietty ratkee kuonopannalla. :/

 

En tiedä auttaako, mutta olisiko ketää tuttua rauhallista koiraa jolla ohitukset sujuu mutkitta. Pääsisitte harjoittelemaan rauhassa ohituksia, paljon toistoja ja kehuja/palkintoja.

Tuolla kuonopannalla saat kyllä koiran hallintaan, mutta muista aluksi käyttää kuonopannan ohella tavallista pantaa, kaikki koirat eivät nimittäin sulata tuota kuonopantaa tuosta noin vain ( nim. kokemusta on )

Tsemppiä!

 

Ookkei, eli ihan aluksi, meillä on ollut alusta asti kuonopanta käytössä. Ensimmäisen se sai hangattua rikki, kun veti kuonoansa maassa, kuonokin sillä oli verellä useasti kun se teki sitä hiekalla vaikka kuinka kielsi ja nostin pään maasta. Sitten menin tomerana tyttönä eläinkauppaan ja näytin sitä entistä kuonopantaa ja tokaisin: "Kun minä nyt omistan näin neuvokkaan yksilön, eikö teillä olis jotain kestävämpää?" En ikinä unohda sitä tytön ilmettä kun se sen näki ja vähän varovasti vei minut nahkaisten luo: "Nää nyt on vähä kalliimpia.." "Otetaan sellanen, jos se hyvä on!" p.s. Oli veronpalautukset tullu ja ostin "itselleni" joululahjan siitä.
Vähän aika sitten lopetin kuonopannan käyttämisen, koska olen nyt opettanut sillä metodilla koiralle, että vetämälle ei etiäpäin pääse. Vetää vieläkin vähän, mutta ihan ok kai jo mennään. Ainakin omasta mielestä.

Tuosta remmirähjäyksestä. Olen kyllä yrittänyt päästä kursseille, soittanut täkäläiselle kennelliiton puheenjohtajalle, mutta ei ole kuin pentukursseja, jonne ei isompia huolita. -_-
Olen yrittänyt istuttaa ja palkita nameilla kun on hiljaa (ei ole), yrittänyt josko se ottaisi minuun huomion leikin kautta. Mutta ei, vaikka tuon jääräpään edessä leihuttelisi hanhenmaksapalleroita, ei huomioi, korvat ovat aivan jossain muualla.

 

Mä varmaan kokeilis tohon rähjäämiseen jotain tehokasta rangaistusta, esim kolinapurkkia, vesipulloa tai pet correctoria? Meillä toimii ainakin nuoremmalla haukkumiseen et ihan puolen litran pulllosta heitän vesilastin päin näköä jos haukkuu. Ensin tietysti kiellän sanallisesti ja jos se ei toimi niin vettä kehiin ja sen jälkeen kun hiljenee niin kovasti kehua ja namia. Jääräpäisemmälle koiralle toi vesi ei välttämättä riitä mut varmaan se pet corrector voisi toimia siitä ei minulla itselläni ole kokemusta.

 

Tuli mieleen, että onko nyt ilmeisesti panta+remmi? Mulla nimettäin jostain syystä toinen koira rähjää enemmän jos on panta+remmi/fleksi mutta jos on valjaat niin menee rennommin. Ilmeisesti se panta ei just sopivasti sitten provosoi siinä tilanteessa.

Varmaan kannattais tutustua tuohon Koirankorjauskirjaan ja onhan sitä Fenneliä ja muutakin. Tosi vaikeetahan tosta tilanteesta tekee se, että et tiedä mitä koiralle on sattunut. Vai onko sattunut mitään. Eli onko vaan niin, että kattoo hänen jobikseen tuon muiden laumojen karkoituksen..vai onko siinä lisänä tai sitten ainoana se että on vaikka joku koirahyökännyt kimppuun jne. Ne vaikuttaa aika paljon siihen turvallisuuden tunteeseen.

Sen verran sanon, että pyrkii karkottamaan kaikki lähelle tulevat koirat. Siis vapaana olevat tai jotkut yrittää väkisinkin tutustuttaa niin senkus häipyy muualle. Ainoa on noissa vapaana olevissa, ihan kokemuksella, että varsinkin noita raivopäitä on vaikea saada karkotettua. Tuossa ois hyvä olla joku kolinapurkki tai jotain tämmöstä, että heittää sen sitten siihen hyökkääjäkoiran jalkojen viereen..ei tartte siis osua..ite oon hulluna sähissy ym ollut sen näkönen että tuun päälle..mutta pari kertaa mulla on päässy kimppuun nuo äkäset ihan niin, ettei ole ehtinyt tehdä mitään kun huppu ollut päässä ja isllon ei kuule jos takaa tulee joku koiralauma päälle. Tämä on varmaan muuten huvittavan näköstä koiranomistajista, varsinkin jos se niiden koira on niin "kiltti ja kiva ja tulee vaan tutustumaan". Mutta periaatteena ite pidän ainakin sitä, että mun koiran lähelle ei tule ketään ilman mun lupaa. Kaikki ei ymmärrä oikein, että vaikka oma koira on kiltti, niin joku toinen koira voi kirjaimellisesti repästä sen pään irti jos lähelle tulee. Mun koirat on tässä ihan liian kesyjä, kun eivät edes pure jos heitä purraan, mutta mulla on parilla ystävällä semmoset koirat että varmasti oppivat pitämään kiinni tottelemattomat koirat.

HIrveä purkaus, mutta mua niin ärsyttää nämä koiria vapaana pitävät omistajat. En ole vielä kertaakaan nähnyt koiraa, joka tottelee joka tilanteessa. Sitten jos tottelee -ihan varmasti- niin ok mun puolestani.

-metsis

p.s. katoin tota petcorrectoria ja tuohan vois olla kätsy toisten koirien karkoitukseen. En tiedä sitten, miten ne omistajat reagoi kun luulevat varmaan että on vähintäänki pippurisumutetta B) Tosin taajama-alueilla on irtipito kielletty, että ei paljon ole sanomista.

 

Täytyypäs alkaa käyttää sitten tuota vesipulloa. Jos se ei auta, täytyy ostaa toi pet corrector.
Kiitti vinkistä.

Varmasti saan kauhistuneita ilmeitä taas, kun täällä takapajulassa on niin viisaita ihmisiä, että luulevat jatkuvasti kuonopantaa kuonokopaksi. Yksikin ihminen, jolla omia koiria ollut 10 vuotta, tuli minulle määkimään ja valittamaan, että miksi laitan kiltille koiralle kuonokopan päähän.
Hiukan OT, mutta saapahan ainakin johonkin purettua ajatuksia.

 

Sanot vaan, että pidä huoli omista asioistasi

Ite oon sen näkönen, että puren jos tuut lähemmäs..yleensä mua ei uskalleta jututtaa. Mua nimettäin ärsyttää nämä, jotka tunkee sitä koiraa remmissä mun koirien luokse ja mun koirat on ihan paniikissa, niin oon jo valmiiksi semmonen ettei tartte tulla yhtään sen koiran kans lähemmäs :saint:

Noita "viisaita" miehiä ja naisia koiramaailmassa on ihan samalla tavalla kuin lastenkin kasvatuksessa ym. Että parempi vaan olla noteeraamatta. Kuitenkin kaikilla on totta kai just ne parhaat vinkin niin koiran kuin lastenkin kasvatukseen vaikka niitä ei itellä olis koskaan ollutkaan

 

Heippa!
Meillä on kotona kohta seitsemän vuotta täyttävä Bullterrieri-uros (ja kohta 3v. poika), joka kulkee kaikkein parhaiten valjaissa. Kaulapanta/remmi -yhdistelmä on meillä todettu huonoksi jo senkin vuoksi, että koirassa on voimaa kuin pienessä kylässä.
Koira on tosin äärimmäisen kiltti luonteeltaan, eikä rähjää, mutta innostuu aika ajoin vetämään aika tavalla. Valjaiden avulla ollaan selvitty tosi hyvin.
Vanulenkit meillä sujuivat, kun vaan piti hihnan tarpeeksi tiukalla. Muutoin olisi lähtenyt häröilemään vaunujen eteen.
Uudelleen aloitamme samat harjoitukset ensi talvena, kun kakkonen syntyy

Joku täällä jo ehdottikin harjoittelua tutun koiran kanssa, kannattaa ainakin yrittää.

Tsemiä ja onnea tulevaan!

 

Minä sanoin vaan tälle kaikkitietävälle, että tämä on kuonopanta, ei kuonokoppa. Ja se on tarkoitettu vedonestoon. Sitten tulee kauhistuttavia kysymyksiä, että eihän tuossa voi edes läähättää. Siinä vaiheessa teki mieli hakata päätä seinään.

Vedonestovaljaita olen miettinyt, että jos sellaiset hankkisin, mutta mene ja tiedä, viimeinen vaihtoehto ne on ja kun parannusta on kuitenkin saatu aikaan..

Vaihtoa valjaisiin pannasta olen miettinyt ja kun menin niitä eläinliikkeeseen ostamaan, myyjä sanoi heti jyrkän ein. Mutta ei minun mielestä ole mitään järkeä tuolla hinurilla pitää pantaa, tottakai sillä niskakin kipeytyy!

Itseäni myös ärsyttää, kun täytyy tuoda se vieras koira siihen 2 senttimetrin päähän oman koirani kuonosta, vaikka mun koira louskuttaa kuin hullu ja minä pyydän/käsken/huudan, ettei tarvi tuoda sitä koiraa siihen. :kieh:

Ja sitten juuri nämä, jotka pitävät sitä hurttaansa vapaana. Koira juoksee mun ja pojan luo ja koiran omistaja jossain 50 metrin päässä. Huudetaan: "Ei se mitään tee, se on ihan kiltti!" Hmm.. No minunpa koira ei ole kaikille 'ihan kiltti'. Edellinen omistaja oli yrittänyt tutustuttaa muihin koiriin ja pariin kertaan joutunut maksamaan eläinlääkärilaskuja, kun tältä pojalta toiselle hammasta tullut.. :attn:

 

No nämähän on aina mielipideasioita, että mikä kenenki mielestä on hyvä vempain. Mutta mun mielestä voisit kokeilla valjaat+remmi ja kuonopantaahan voit kuonossa pitää. Vaihdat tilanteen tullen sitten siihen, jos ehdit. Jos et niin jätä vaihtamatta. Ite harrastin tuota siinä vaiheessa kun "koulutin pois" siitä kuonopannasta vielä. Valjaissa kannattaa ottaa semmoset, mitkä menee siitä rinnan alta ja masun alle, että se koira on tukevasti siellä..eli ovatko ne y-valjaat.

Ja sit kun oppii, että ketkä on niitä torvia, jotka tulee lähelle niin vaihdat vaan kylmästi suuntaa tai häivyt jonnekki muualle Näin ite teen, jos tiiän että tää on nyt se, joka yrittää tuoda sitä sen koiraa "tutustumaan". Voit ihan hyvin sanoa, että tämä koira saattaa puraista kun pelkää niin kovasti. Mulla on just ystävällä sen rotuisia koiria, että purevat ihan varmasti jos tulee lähelle, joten hän vaan topakasti huudahtaa että koira kauemmas. Tietysit, jos pienellä kylällä asut, niin saattavat ajatella että mikäs koppava tyyppi tää on. Mutta ihmiset nyt tykkää muutenki ajatella yhtä sun toista vaikka mistä asioista, niin onpahan ajattelemisen ja juoruamisen aihetta taas Kuitenki muistaa, että teet siinä tilanteessa sitä sinun omaa juttuasi ja kenenkään muun mielipide ei vaikuta. Vaikka kuinka joku yrittää neuvoa, niin sanot vaan että koulutan itse koirani tai jotain vastaavaa. Voi sanoa vähän ynseesti, niin loppuu se homma. Monilla saattaa oma koira olla niin kiltti seurakoira, etteivät ymmärrä esimerkiksi enemmän dominoivan koiran päälle yhtään mitään.

 

Meillä on parivuotias isohko koira joka kans vetää aikalailla, varsinkin jos esikoinen menee kävellen tai pyörällä meidän edellä, sillon kyl tuntuu lenkin jälkeen käsivarsissa et on yrittäny pitää koiraa aisoissa. Mutta sillon ku esikkoa vielä kuljetettiin rattaissa niin niiden vieressä meni tosi hienosti! Tottu tosi hienosti kulkemaan yleensä samalla puolella rattaita eikä juuri venkoillu eteenpäin ku ymmärsi että rattaat jyrää päälle. Eli eihän sitä tiiä vaikka koira tottus kävelee vaunujen rinnalla ihan nätisti.

Kuonopanta on kyl kans ihan hyvä keksintö, meillä on toiminu ihan kivasti ja puolessa välissä lenkkiä voi ottaa pois ja vaihtaa normi pantaan ku enimmät höyryt on päästelty..

 

Tuli Fiuhin jutusta mieleen, että jos kuuluu niihin onnellisiin, joilla on oma piha..niin kannattaa pahimmat höyryt päästellä vaikka ensin pihalla nakkelemalla keppiä ym. Että koira saa siinä ensin sekoilla B) Sit lähtee vasta kävelylle.