Ihan vaan tälleen mielenkiinnosta pienen piskuisen puudelin omistajana, kuinka paljon koiranne muistuttavat teitä tai te koiraanne? Oliko tietoisesti valittu, vai sattumaa, vai onko yhteneväisyyksiin kenties kasvettu yhteisen taipaleen varrella?
Itsellä toy-villakoira. Juuri villakoira otettiin, koska moni allegikko on sellaista voinut oireitta pitää ja halusimme kiihkeästi koiraa (vain lieviä oireita tullut, liekö tahdonvoimaa vai onko rodussa todella jotain).muistutan monessakin suhteessa koiraani, liekö onnekas sattuma. Koira on vähän epätyypillinen puudeli, kotitrimmissä ja muutenkin sellainen hunsvontti höppänä, ei ollenkaan sellanen älykäs hienohelma, kun monet villikset on. Sillon tällön kyllä kiertää lätäköt ja on tosi mukavuudenhaluinen, mutta kun mennään, niin ei meinata. Silloin roiskuu rapa ja unohtuu oma koko ja oikeastaan omat taidotkin. Haavereita sattuu. Isottelu on myös ominaista, ego aiheuttaa hankaluuksia, kun sille naapurin buldogille ei loppupeleissä oikeen pärjääkään.. Herkut on hyviä, ehdottomasti parempaa kuin omat nappulat, mutta nälkään menee vaikka heinä. Monen kilometrin lenkki menee kepeästi ja kitisemättä, kunhan ei joka päivä rehkitä... Ei myöskään ole mikään kaunotar, vaan värivirheellinen söpöliini, joka hurmaa iloisuudellaan, mutta toisaalta vakavuudellaan. Tukka saa olla vähän sinne päin, mutta joskus on kiva olla nätti ja viehättävä, silloin ei föönikään pelota.
Oikeastaan olemee lähes siskokset. Toinen on vain karvainen.
Itsellä toy-villakoira. Juuri villakoira otettiin, koska moni allegikko on sellaista voinut oireitta pitää ja halusimme kiihkeästi koiraa (vain lieviä oireita tullut, liekö tahdonvoimaa vai onko rodussa todella jotain).muistutan monessakin suhteessa koiraani, liekö onnekas sattuma. Koira on vähän epätyypillinen puudeli, kotitrimmissä ja muutenkin sellainen hunsvontti höppänä, ei ollenkaan sellanen älykäs hienohelma, kun monet villikset on. Sillon tällön kyllä kiertää lätäköt ja on tosi mukavuudenhaluinen, mutta kun mennään, niin ei meinata. Silloin roiskuu rapa ja unohtuu oma koko ja oikeastaan omat taidotkin. Haavereita sattuu. Isottelu on myös ominaista, ego aiheuttaa hankaluuksia, kun sille naapurin buldogille ei loppupeleissä oikeen pärjääkään.. Herkut on hyviä, ehdottomasti parempaa kuin omat nappulat, mutta nälkään menee vaikka heinä. Monen kilometrin lenkki menee kepeästi ja kitisemättä, kunhan ei joka päivä rehkitä... Ei myöskään ole mikään kaunotar, vaan värivirheellinen söpöliini, joka hurmaa iloisuudellaan, mutta toisaalta vakavuudellaan. Tukka saa olla vähän sinne päin, mutta joskus on kiva olla nätti ja viehättävä, silloin ei föönikään pelota.
Oikeastaan olemee lähes siskokset. Toinen on vain karvainen.
