Koiraperheet
- Viestiketjun aloittaja elmeri
- Ensimmäinen viesti
Meillä oli koirian ennen lapsien tuloa (nyt lapset ovat 1v4kk ja 4kk). Kun esikoinen oli muutaman kuukauden ikäinen niin mäyräkoirastamme tuli liian suojeleva minua ja vauvaa kohtaa ja koira kävi kiinni jopa tuttuihin ihmisiin. Meitä perheenjäseniä se ei ikinä uhannut tms. Mutta en jäänyt odottelemaan koska sillä "napsahtaisi" ja se kävisi lapseen kiinni. Joten pitkään mietittyäni tein raskaan päätöksen ja nyt mäyris juoksentelee taivaallisssä metsissä... :snotty:
Nyt perheessämme on kaksi kääpiösnautseria (uroksia) ja ei ole mitään ongelmia ollut vaikka esikoinen on jo taaperoiässä ja joskus pääsee "häiriköimään" koiria. Meilä on aina ollut sääntönä, että koira kun menee omalle paikalleen niin sitä ei silloin lapset saa mennä häiritsemään, joten koira tietää että se saa halutessaan olla rauhassa. Koirat ovat hyvin oppineet mitkä ovat niiden omat lelut ja mitkä lapsien. Joskus etenkin nuorempi käppänä innostuu leikkimään esikoisen kanssa esim. pallolla (lapsi heittää ja koira tuo pallon takaisin) tai sitten vetoleikkejä (koira ei käyät kaikkia voimiaan vaan antaa lapsen "viedä" sitä lelusta). Vanhempi koira ei niin välitä lapsen kanssa leikkiä, vaan mielummin väistää kun taapero ryntää paikalle. Nuorempi koira antaa joskus jopa vetää itseään parrasta ja lapsi nauraa kippurassa. =)
Minä lauman johtajana "vartioin" aina lapsien ja koirien tekemistä, ja sanon aina sen viimeisein sanan. Mutta jos katson että koira pärjää lapsen ja kanssa ja päinvastoin, niin en puutu asiaan. Meillä koirat eivät enää lapsen tulon myötä nuku sängyssä, mutta lattialla touhuavat kaikki sulassa sovussa. Oman kokemukseni mukaan kun koira on tervepäinen ja hyvin kasvatettu, niin ei se vauvan tulosta hätkähdä. Ja ainakin meillä esikoinen hihkuu innoissaan kun näkee eläimiä ja ei pelkää esim. isojakaan koiria. Se mäyräkoira joka meillä oli, kärsi jo ennen lapsen tuloa eroahdistuksesta. Ehkä vauvan tulo merkitsi sille eräänlaista eromaista minusta ja se päätti ettei enää lisää esteitä sen ja minun väliin (-> agressiivisuus). Ja metsästyiskoiralla on aina ne vaistot enemmän pinnassa kuin ns. seurakoirilla. Minusta kääpiösnautserit ovat aivan mahtavia koiria ja pärjäävät hyvin lapsen kanssa!
Nyt perheessämme on kaksi kääpiösnautseria (uroksia) ja ei ole mitään ongelmia ollut vaikka esikoinen on jo taaperoiässä ja joskus pääsee "häiriköimään" koiria. Meilä on aina ollut sääntönä, että koira kun menee omalle paikalleen niin sitä ei silloin lapset saa mennä häiritsemään, joten koira tietää että se saa halutessaan olla rauhassa. Koirat ovat hyvin oppineet mitkä ovat niiden omat lelut ja mitkä lapsien. Joskus etenkin nuorempi käppänä innostuu leikkimään esikoisen kanssa esim. pallolla (lapsi heittää ja koira tuo pallon takaisin) tai sitten vetoleikkejä (koira ei käyät kaikkia voimiaan vaan antaa lapsen "viedä" sitä lelusta). Vanhempi koira ei niin välitä lapsen kanssa leikkiä, vaan mielummin väistää kun taapero ryntää paikalle. Nuorempi koira antaa joskus jopa vetää itseään parrasta ja lapsi nauraa kippurassa. =)
Minä lauman johtajana "vartioin" aina lapsien ja koirien tekemistä, ja sanon aina sen viimeisein sanan. Mutta jos katson että koira pärjää lapsen ja kanssa ja päinvastoin, niin en puutu asiaan. Meillä koirat eivät enää lapsen tulon myötä nuku sängyssä, mutta lattialla touhuavat kaikki sulassa sovussa. Oman kokemukseni mukaan kun koira on tervepäinen ja hyvin kasvatettu, niin ei se vauvan tulosta hätkähdä. Ja ainakin meillä esikoinen hihkuu innoissaan kun näkee eläimiä ja ei pelkää esim. isojakaan koiria. Se mäyräkoira joka meillä oli, kärsi jo ennen lapsen tuloa eroahdistuksesta. Ehkä vauvan tulo merkitsi sille eräänlaista eromaista minusta ja se päätti ettei enää lisää esteitä sen ja minun väliin (-> agressiivisuus). Ja metsästyiskoiralla on aina ne vaistot enemmän pinnassa kuin ns. seurakoirilla. Minusta kääpiösnautserit ovat aivan mahtavia koiria ja pärjäävät hyvin lapsen kanssa!
Kiitos vastauksestasi.
Meillä tosiaan on vajaan vuoden ikäinen cavalier kingcharlesinspanieli ja se on, ainakin tähän mennessä, ollut tosi kiltti ja tottelevainen. Aivan ihana! Enpä ihan tosissaan ainakaan usko, että koiran kanssa mitään todellisia ongelmia tulee, mutta kai sitä näin ensikertaa raskaana ollessa miettii "mitä jos-juttuja" vähän liiankin kanssa. Nyt kesällä, kun on ollut enemmän aikaa, olen alkanut panostaa enemmän koiran kouluttamiseen, jotta sitten vauvan kanssa olisi vähän helpompaa. Ehkä enemmänkin murehdin sitä, että saako koira tarpeeksi hoitoa ja hellyyttä vauvan syntymän jälkeen (eli jaksanko), mutta eiköhän sekin luonnistu tässä perheessä - päivät olen yksin kotosalla ja mies tulee illalla.
Mutta kertokaahan muutkin kokemuksistanne koiran ja vauvan yhteiselon sujumisesta =)
Meillä tosiaan on vajaan vuoden ikäinen cavalier kingcharlesinspanieli ja se on, ainakin tähän mennessä, ollut tosi kiltti ja tottelevainen. Aivan ihana! Enpä ihan tosissaan ainakaan usko, että koiran kanssa mitään todellisia ongelmia tulee, mutta kai sitä näin ensikertaa raskaana ollessa miettii "mitä jos-juttuja" vähän liiankin kanssa. Nyt kesällä, kun on ollut enemmän aikaa, olen alkanut panostaa enemmän koiran kouluttamiseen, jotta sitten vauvan kanssa olisi vähän helpompaa. Ehkä enemmänkin murehdin sitä, että saako koira tarpeeksi hoitoa ja hellyyttä vauvan syntymän jälkeen (eli jaksanko), mutta eiköhän sekin luonnistu tässä perheessä - päivät olen yksin kotosalla ja mies tulee illalla.
Mutta kertokaahan muutkin kokemuksistanne koiran ja vauvan yhteiselon sujumisesta =)
hip
Meillä oli 12 vuotias sekarotuinen (mm.karjalan karhukoiraa) koira kun kaksoset syntyivät. Alkuaika meni ihan kivasti, mutta kun lapset lähtivät liikkelle, koira ahdistui silmin nähtävästi pienistä liikkuvista otuksista, ja murisi ja näytteli hampaita. Joten oli pakko tehdä raskas päätös. Nyt meillä on 3-vuotias bretoni, joka on aivan loistava lasten kanssa. Lapset ja koira ovat kasvaneet yhtämatkaa ja ovat toisilleen kamalan tärkeitä.
Meillä tuo landseer uros oli jo sillon kun kuopus synty, ja hienosti koira otti vauvan vastaan...kun vauva laitokselta kotiin tuotiin, annettiin koiran heti haistella uusi tulokas ja muutenkaan koiraa ei estetty eikä kielletty tutkailemasta/haistelemasta vauvaa..pinnasänky oli meidän makuuhuoneessa jo joku aika ennen vauvan kotiin tuloa, eikä se häirinnyt koiraa ollenkaan, mutta joku varovaisuus koiralla kuitenkin oli, kun vauva kotiin tuli. Ei koira enää tullut meidän makuuhuoneeseen kun vauva nukkui siellä, kurkki ovelta vaan varoivaisesti 
kun kuopus siirrettiin nukkumaan omaan huoneeseen, niin koira nukkuu meidän sängyn vieressä niinkuin ennenkin..
kun kuopus siirrettiin nukkumaan omaan huoneeseen, niin koira nukkuu meidän sängyn vieressä niinkuin ennenkin..meillä on kaks koiraa. alaskan malamuutti4v uros menee aivan sekaisin vauvoista, pitää niistä aivan älyttömästi. Nytkin , kun poikamme on reilu 2v niin poika saa tehdä aivan mitä vaan koiran kanssa eli koiruus antaa pojan tehdä aivan mitä vaan itselleen.
Toinen koiramme on rotikka 6v narttu, joka suhtautui aluksi varauksella poikaan. Ja perheen suojelu vietti vahvistui, muttei kuitenkaan liikaa (eli ei puremisia) vaan ärhentelee portin takana olevia ihmisiä.
Toinen koiramme on rotikka 6v narttu, joka suhtautui aluksi varauksella poikaan. Ja perheen suojelu vietti vahvistui, muttei kuitenkaan liikaa (eli ei puremisia) vaan ärhentelee portin takana olevia ihmisiä.
mulla erittäin pitkä juttu, mutta hyvä jos jaksat lukea.
elis meillä oli labbis-saksanpaimenkoira sekoitus, ja suurin piirtein kun otettiin tämä koira minä aloin myös odottamaan poikaamme.
alkuajat meni todella hyvin, koska minä kävin koulua ja mies oli töissä päivät. mutta sitten kun jäin äitiyslomalle, niin koira tottui liikaa minuun.
jos menin vessaankin ja pistin oven kiinni, niin koira tuli perässä ja alkoi ulvomaan kun hullu. eli eroahdistusta.
koiraa ei voinut jättää hetkeksikkään yksin. kerran kävimme mieheni kanssa ultrassa ja olisiko siellä sellaiset pari tuntia mennyt koko reissulla, niin sillä aikaa tämä meidän "ihanuus" oli repinyt kaikista ikkunoista verhot, purrut sohvan, kaikki kukat repinyt ikkunalaudoilta alas. SIIS PURRUT KAIKEN MAHOLLISEN JA RIKKONUT KAIKEN! oli mukava ostella vuokraa asuntoon uudet ovet, kun koira raapinut ja purrut kaikki listat ja oven karmit.
loppuraskaudesta olin jo niin väsy, että en jaksanut enään hyysätä koiraa samalla lailla kuin enne, tämä seesu kun oli aika virtaisa tapaus.
lapsi kun syntyi niin koira oli aluksi ihan ok, mutta vähitellen alkoi tulla ihme temppuja. saattoi mennä lapsen päälle makamaan lattialle jms. lasta ei voinut jättää hetkeksikkään silmistä.
me mieheni kanssa yritettiin kaikki maholliset konstit, mutta loppujen lopuksi tyssäsi siihen, kun koira otti minua hampaillansa ranteestani kiinni.
meidän musti on myös nyt taivaassa.
elis meillä oli labbis-saksanpaimenkoira sekoitus, ja suurin piirtein kun otettiin tämä koira minä aloin myös odottamaan poikaamme.
alkuajat meni todella hyvin, koska minä kävin koulua ja mies oli töissä päivät. mutta sitten kun jäin äitiyslomalle, niin koira tottui liikaa minuun.
jos menin vessaankin ja pistin oven kiinni, niin koira tuli perässä ja alkoi ulvomaan kun hullu. eli eroahdistusta.
koiraa ei voinut jättää hetkeksikkään yksin. kerran kävimme mieheni kanssa ultrassa ja olisiko siellä sellaiset pari tuntia mennyt koko reissulla, niin sillä aikaa tämä meidän "ihanuus" oli repinyt kaikista ikkunoista verhot, purrut sohvan, kaikki kukat repinyt ikkunalaudoilta alas. SIIS PURRUT KAIKEN MAHOLLISEN JA RIKKONUT KAIKEN! oli mukava ostella vuokraa asuntoon uudet ovet, kun koira raapinut ja purrut kaikki listat ja oven karmit.
loppuraskaudesta olin jo niin väsy, että en jaksanut enään hyysätä koiraa samalla lailla kuin enne, tämä seesu kun oli aika virtaisa tapaus.
lapsi kun syntyi niin koira oli aluksi ihan ok, mutta vähitellen alkoi tulla ihme temppuja. saattoi mennä lapsen päälle makamaan lattialle jms. lasta ei voinut jättää hetkeksikkään silmistä.
me mieheni kanssa yritettiin kaikki maholliset konstit, mutta loppujen lopuksi tyssäsi siihen, kun koira otti minua hampaillansa ranteestani kiinni.
meidän musti on myös nyt taivaassa.
Aika samanoloinen tapaus kun sen meidän mäyräkoiran kanssa (juttu yllä). Eroahdistuksesta kärsivä koira on jo valmiiksi "stressaantunut", ja vauva tulo perheenseen voi voimistaa sitä... Nuo ovat aina ikäviä tapauksia, mutta koiran on kuitenkin "vain" koira ja lapset menevät etusijalle. Meillä se nuorempi kääpiösnautseri on kasvanut yhdessä esikoisen kanssa, ja siksi jaksaakin enemmän lapsen touhuja kuin vanhempi koira.
Minulla on välillä huono omatunto kun koirille jää niin vähän aikaa, mutta olen ajatellut että kyllä sekin sitten ajan kanssa helpottaa, kun lapset kasvavat isommiksi. Ja onneksi pääsen parina iltana viikossa agilityyn ja tokoon koirien kanssa ja silloin nekin silminähden nauttivat kun saavat touhuta "mamman" kanssa ihan yksinään. =)
Minulla on välillä huono omatunto kun koirille jää niin vähän aikaa, mutta olen ajatellut että kyllä sekin sitten ajan kanssa helpottaa, kun lapset kasvavat isommiksi. Ja onneksi pääsen parina iltana viikossa agilityyn ja tokoon koirien kanssa ja silloin nekin silminähden nauttivat kun saavat touhuta "mamman" kanssa ihan yksinään. =)
yksi sekarotuinen oli ennen vauvan syn´tymää ja pelkäsin miten se ottaa kun oli meidän vauva ennen tyttöö. No hyvin se otti mutta vaati älyttömästi huomiota, päädyimme ottamaan sille kaverin ja se auttoi kummasti, ei minun tarvinnut vauvanhoidolta heitellä palloa.
Tietty oli se pissa vaihe mutta se menee ihan pienen vauvankaa ihan ok kun vauva ei kuitenkaan liiku.
ny sitten liikkuu ja kolmas koira talossa ja pissa paperit olisi niin kivoja!
Tietty oli se pissa vaihe mutta se menee ihan pienen vauvankaa ihan ok kun vauva ei kuitenkaan liiku.
ny sitten liikkuu ja kolmas koira talossa ja pissa paperit olisi niin kivoja!
viera
Meillä on bichon frisen ja villakoiran sekoitus. Oikeastaan näyttää aivan lelukoiralta.
Aloin odottamaan kolmatta lasta kun koira tuli talóon. Pentuna hän tuli aina massuni päälle makaamaan. Uskon että koira kuunteli vauvan liikkeitä. Kun vauva sitten syntyi mieheni otti koiran autoon odottamaan kun oli hakemassa minua ja vauvaa kotiin. Koira ja vauvan annettiin mennä samaan aikaan ovesta sisään´, koira sai haistella vauvan ja sitten lapset tutustuivat vauvaan.
Vauvan ollessa pieni ja lekotellessa lattialla koirakin lekotteli hänen vieressään, selällään tassut kohti taivasta. Näytti koira ja vauva viihtyvän mainiosti. Pidin tietysti aina sivusta silmällä koska koira on koira.
Meillä ei ole ollut koiran ja lapsien kanssa ongelmia. Olen tehnyt lapsille selväksi että koiraa ei kiusata, se on perheenjäsen ja sitä kunnioitetaan. Koiralle on tehty selväksi että minä olen se joka sanoo viimeisen sanan.
Selvät sävelet niin lasten kuin koiran kanssa niin kaikki menee hyvin.
Aloin odottamaan kolmatta lasta kun koira tuli talóon. Pentuna hän tuli aina massuni päälle makaamaan. Uskon että koira kuunteli vauvan liikkeitä. Kun vauva sitten syntyi mieheni otti koiran autoon odottamaan kun oli hakemassa minua ja vauvaa kotiin. Koira ja vauvan annettiin mennä samaan aikaan ovesta sisään´, koira sai haistella vauvan ja sitten lapset tutustuivat vauvaan.
Vauvan ollessa pieni ja lekotellessa lattialla koirakin lekotteli hänen vieressään, selällään tassut kohti taivasta. Näytti koira ja vauva viihtyvän mainiosti. Pidin tietysti aina sivusta silmällä koska koira on koira.
Meillä ei ole ollut koiran ja lapsien kanssa ongelmia. Olen tehnyt lapsille selväksi että koiraa ei kiusata, se on perheenjäsen ja sitä kunnioitetaan. Koiralle on tehty selväksi että minä olen se joka sanoo viimeisen sanan.
Selvät sävelet niin lasten kuin koiran kanssa niin kaikki menee hyvin.
Meillä oli saksanpaimenkoira kun ensimmäinen lapsemme syntyi.
Kun tulimme kotiin niin koira sai haistella ja tutkia ihan rauhassa tulokkaan ja otti vaavin erittäin hyvin vastaan. Koira hakeutui aina vaavin luo, lattiallakin ku poitsu oli niin koiran piti päästä vähän matkan päähän.
Eli meillä sujui hyvin, ja myöhemmin tuli lapsia lisää niin aina otti yhtä hyvin kaikki lapset vastaan. Olivat parhaita kamuja keskenään.
Nyt kun sakemannista aika jättänyt niin meillä on collie joka on myös ottanut hyvin vauvan vastaan.. :heart:
Kun tulimme kotiin niin koira sai haistella ja tutkia ihan rauhassa tulokkaan ja otti vaavin erittäin hyvin vastaan. Koira hakeutui aina vaavin luo, lattiallakin ku poitsu oli niin koiran piti päästä vähän matkan päähän.
Eli meillä sujui hyvin, ja myöhemmin tuli lapsia lisää niin aina otti yhtä hyvin kaikki lapset vastaan. Olivat parhaita kamuja keskenään.
Nyt kun sakemannista aika jättänyt niin meillä on collie joka on myös ottanut hyvin vauvan vastaan.. :heart:
Yllättävän monta surullista tarinaa..
Tuttavapiirissäni on paljon koiria ja kaikilla on kyllä mennyt hyvin, kun vauva on tullut. Niin myös meillä.
Meillä oli kaksi koiraa snautseri ja terrieri, kun vauva syntyi. Aluksi koirat olivat todella kiinnostuneita ja saivatkin olla, Ne saivat alusta saakka haistella vauvaa ja olla mukana kaikessa.Eihän sitä kiinnostusta kauaa kestänyt, kun koirat tajusivat, että pieni möykky on jäädäkseen. Ylipäätänsä niiden elämä ei hirveästi muuttunut vauvan tulon jälkeen. Saivat nukkua sängyssä ym.
Meillä on ollut aina selvää, että lapsi ei saa koiria kiusata.Ikinä ei todella ole ollut mitään ongelmaa. Lapsi on nyt 2,5v ja on ihanaa seurata koirien ja lapsen touhuja. Kuinka hienosti lapsi osaa olla koirien kanssa. Olemme ottaneet pari kk sitten koiranpennun, joten vilskettä riittää.
Kieltämättä alku oli aika rankkaa,sillon kun vauva syntyi. Se ylipäätänsä oli iso muutos,kun tuli äidiksi. Sitten olikin kahden hoidettavan sijasta kolme. Mutta lyhyt aika se on kun vauva on pieni. Tärkeää on kyllä antaa koiralle edelleen paljon huomiota, ulkoilua yms ettei se jää vaan jonnekkin nurkkaan.
Tuttavapiirissäni on paljon koiria ja kaikilla on kyllä mennyt hyvin, kun vauva on tullut. Niin myös meillä.
Meillä oli kaksi koiraa snautseri ja terrieri, kun vauva syntyi. Aluksi koirat olivat todella kiinnostuneita ja saivatkin olla, Ne saivat alusta saakka haistella vauvaa ja olla mukana kaikessa.Eihän sitä kiinnostusta kauaa kestänyt, kun koirat tajusivat, että pieni möykky on jäädäkseen. Ylipäätänsä niiden elämä ei hirveästi muuttunut vauvan tulon jälkeen. Saivat nukkua sängyssä ym.
Meillä on ollut aina selvää, että lapsi ei saa koiria kiusata.Ikinä ei todella ole ollut mitään ongelmaa. Lapsi on nyt 2,5v ja on ihanaa seurata koirien ja lapsen touhuja. Kuinka hienosti lapsi osaa olla koirien kanssa. Olemme ottaneet pari kk sitten koiranpennun, joten vilskettä riittää.
Kieltämättä alku oli aika rankkaa,sillon kun vauva syntyi. Se ylipäätänsä oli iso muutos,kun tuli äidiksi. Sitten olikin kahden hoidettavan sijasta kolme. Mutta lyhyt aika se on kun vauva on pieni. Tärkeää on kyllä antaa koiralle edelleen paljon huomiota, ulkoilua yms ettei se jää vaan jonnekkin nurkkaan.
Fabulous Patsy Stone
Meillä oli kaksi russelia kun poika syntyi eikä ollut mitään ongelmaa, koirille oli tuotu vauvanhajuinen tyynyliina sairaalasta ennenkuin vauva tuli kotiin eli haju oli jo tuttu. Koirat saivat tutkia tulokkaan hetikättelyssä eikä mitään ongelmaa tullut.