Kokemuksia ja apua vauvan yöhulinaan (11kk)

Tarvitsisin rohkaisua ja kokemuksia seuraavan tilanteen ratkaisuun... Meillä on 11 kk vanha hyvin eloisa ja ikäisekseen kehittynyt poika. Hän on myös voimakastahtoinen ja vaativa lapsi. Noin 7 kkn asti poika nukkui yönsä hyvin. Hän sai rintaa 2-3 kertaa yössä ja nukahti heti. Siitä lähtien yöt ovat pahentuneet ja pahentuneet. Muutaman kuukauden menimme ilman yöimetyksiä, mutta hirveän väännön ja taistelun jälkeen aloin antaa rintaa kerran yössä. Tilanne oli niin vaikea, että minun oli pakko. Nyt poika on öisin aivan mahdoton. Ei nukahda enää omaan sänkyyn, vain ja ainoastaan syliin. Kahdeltatoista alkaa hirveä show. Poika herää, vaatii syliin eikä nukahda millään! Hyörii ja pyörii, ei auta syli, eikä edes rinta! Aloitimme viime yönä unikoulun äitini kanssa. Äitini hoiti heräämiset, joita oli kolme ja poika oli hereillä yöllä yhteensä 3 tuntia. Päätin myös, etten anna enää rintaa kuin aamulla ja illalla. Poika pitäisi varmaan myös opettaa nukahtamaan itsekseen. Auttaisikohan se? Ja kauankohan kestää, ennen kuin oppii uudet tavat? Kokemuksia vastaavasta?

 

Meillä taas erittäin kovatahtoinen ja vilkas tyttö, joka nyt jo ohittanut tuon vaiheen ja nukkuu kellon ympäri öisin ilman pienintäkään inahdusta! Eli jotain vinkkiä ja lohdutuksen sanaa... Ensimmäisenä ohjeena: olkaa tiukkana yöimetyksen kanssa nyt. Ei enää yöruokailuja! Ja jos tosiaan kovapäinen on niin saattaa oikutella rinnan perään jonkin aikaa (meillä tosin vain 3 yötä). Ja kun yöllä alkaa huuto tai mikä sirkus tahtojaan, niin nämä perusjutut kuntoon eli valoja ei päälle, lapsen kanssa ei aleta seurustelemaan ja huomio on mahdollisimman vähäistä.

Huudattamista en kannata, joten itse tehtiin niin että kun lapsi alkoi itkeä yöllä rinnan perään ja jos ei taputtelut ja silitykset auttaneet niin nostettiin syliin ja lohduteltiin kunnes rauhoittui. Ja sitten omaan sänkyyn ja jos itku alkoi uudelleen niin tarv.syliin taas ja heti rauhoittumisen jälkeen sänkyyn. Ja tuota toistetaan vaikka koko yö 1000 x. Niin kauan että lopulta jää sinne! Seuraavana yönä jo helpompi ja aina vaan helpottuu kun lapsi ymmärtää ettei saavuta tempuilla mitään.

Sitten tuo yksin nukahtaminen jossa uskon yhteen sääntöön ja se on tämä: kun lapsi tajuaa että on turvallista nukkua yksin niin nukahtaa itsekseen. Eli näyttäkää lapselle että kun tarvitsee apua niin sitä saa aina. Meillä tytön vieressä piti olla aina kunnes nukahti (mutta sekin oli aiemmin opeteltu) tosin ilman mitään temppuja. Pikkuhiljaa tilanne kuitenkin alkoi luisua siihen ettei vieressä olo riittänytkään vaan piti esitellä äidille kaikkia voimistelutemppuja Silloin päätin että on aika jäädä yksin omaan sänkyyn jotta pelleily saadaan loppumaan..

Vein tytön sänkyyn ja toivotin hyvät yöt, sitten vain läksin pois ja jos alkoi huuto niin samat jutut kuin unikoulussa, eli rauhoitetaan lapsi ensin ja sitten uusi yritys... Muutama ilta meni niin että sai ravata jatkuvasti sängyn viereen hyssyttelemään mutta huomasi hyvin nopeasti että äiti ei aio jäädä temppuja katselemaan. Viikon sisällä tilanne oli sellainen että lähtiessäni pois yritti tekoininällä saada äidin huomion. Siihen riitti kun kurkistin vain ovelta ja sanoin napakasti että nyt nukkumaan! Äkkiä tuokin jäi pois ja siitä saakka nukahtanut ja nukkunut omassa sängyssä sekä huoneessa!

Sanoisin siis vain että sitkeyttä ja johdonmukaisuutta sinulta/teiltä vaaditaan, yrittää varmasti aika kovastikin saada huomiota lujatahtoisena. Joutuu ennenpitkää antamaan periksi jos sinä noudatat joka yö ja ilta samaa kaavaa! Ja tuo on ihan varma! Saattaa viedä vaikka useamman viikon mutta kyllä se sitten palkitseekin! Itse jo jollakin tavalla aloin nauttia siitä lapsen oikuttelusta kun tiesin että minä lopulta sen voitan! Ja niinpä kävi. Lohtua ja sitkeyttä teillekin, ja uskoa itseen!

 

Kiitos todella paljon vastauksesta! Otan neuvoistasi oppia ja tajusin nyt, kuinka tärkeää johdonmukaisuus on. Väsyneenä se on niin kovin vaikeaa, ja vielä kun isä ei yönukutuksissa pojalle kelpaa. Täytyy vaan pysyä lujana!

 

Ihan kamala vastaus!!!

En ikinä toimisi noin, en ikinä. Tuohan on kaikkea luonnollisuutta vastaan!

Keltä se on pois antaa tissiä yöllä? Miksi et voi antaa lapsen nukkua vieressä, niin ei tarvitsisi mitään omaan sänkyyn oppimis-temppuja edes tehdä? Jokainen muksu oppii ennemmin tai myöhemmin omaan sänkyyn nukkumaan, kun itse siihen on valmis.

 

Ihan kamala vastaus!!!

En ikinä toimisi noin, en ikinä. Tuohan on kaikkea luonnollisuutta vastaan!

Keltä se on pois antaa tissiä yöllä? Miksi et voi antaa lapsen nukkua vieressä, niin ei tarvitsisi mitään omaan sänkyyn oppimis-temppuja edes tehdä? Jokainen muksu oppii ennemmin tai myöhemmin omaan sänkyyn nukkumaan, kun itse siihen on valmis.

Hihii, ketkuttaako, kun ei kaikki jaksa syöttää yöt pitkät? Se on kaikkien unista pois, jos yöllä syötetään ihan tavan vuoksi. Tässäkin aloituksessa lapsi oli jo nukkunut ilman yöimetyksiä, mutta aloittaja oli alkanut antaa uudestaan rintaa. Katso aloittaja MLL:n sivuilta tassuttelu-unikoulun ohjeet ja noudata niitä JOHDONMUKAISESTI lepsumatta, yöt helpottuu jo muutaman yön jälkeen ja saatte kaikki nukkua hyvin

 

[QUOTE="höh";24702171]Hihii, ketkuttaako, kun ei kaikki jaksa syöttää yöt pitkät? Se on kaikkien unista pois, jos yöllä syötetään ihan tavan vuoksi. Tässäkin aloituksessa lapsi oli jo nukkunut ilman yöimetyksiä, mutta aloittaja oli alkanut antaa uudestaan rintaa. Katso aloittaja MLL:n sivuilta tassuttelu-unikoulun ohjeet ja noudata niitä JOHDONMUKAISESTI lepsumatta, yöt helpottuu jo muutaman yön jälkeen ja saatte kaikki nukkua hyvin [/QUOTE]

Miksi ketuttaisi? Siis täh? En kyllä tajua ajatuksenjuoksuasi ollenkaan...

Millä tapaa kaikkien unista pois?

Unikoulut on saatanasta, myös tuo kyseinen.

 

Miksi ketuttaisi? Siis täh? En kyllä tajua ajatuksenjuoksuasi ollenkaan...

Millä tapaa kaikkien unista pois?

Unikoulut on saatanasta, myös tuo kyseinen.

Tuollaisia kommentteja ja mielipiteitä alkaa tulla, kun ihminen väsyy liikaa, eikä pysty ajattelemaan asioita järkevästi. Nukutko siis lapsen kanssa kahdestaan jossain huoneessa siten, että sulla on kokoajan rinnat paljaana ja lapsi lutkuttelee koko yön? Jos et, niin kyllä varmasti lapsen itku ja siirto rinnalle havahduttaa kanssaihmiset. Vai nappaatteko unilääkettä ennen nukkumaanmenoa?

 

[QUOTE="höh";24702197]Tuollaisia kommentteja ja mielipiteitä alkaa tulla, kun ihminen väsyy liikaa, eikä pysty ajattelemaan asioita järkevästi. Nukutko siis lapsen kanssa kahdestaan jossain huoneessa siten, että sulla on kokoajan rinnat paljaana ja lapsi lutkuttelee koko yön? Jos et, niin kyllä varmasti lapsen itku ja siirto rinnalle havahduttaa kanssaihmiset. Vai nappaatteko unilääkettä ennen nukkumaanmenoa?[/QUOTE]

Mikä itku? Miksi nappaisin lapsen yhtään mihinkään, ei hän halvaantunut ole...? Nukumme koko perhe samassa sängyssä, eikä kukaan herää siihen, että nuorimmainen ottaa yöpalaa, tai minun banaaninhakureissuhinkaan.

Mistä päättelet, että olisin väsynyt? Sinustako järkevä ajattelu on sitä, että tekee kaiken kuten valtavirta, kyseenalastamatta mitään ja hyppii neuvolantädin ja mll:än pillin mukaan?

 

Mikä itku? Miksi nappaisin lapsen yhtään mihinkään, ei hän halvaantunut ole...? Nukumme koko perhe samassa sängyssä, eikä kukaan herää siihen, että nuorimmainen ottaa yöpalaa, tai minun banaaninhakureissuhinkaan.

Mistä päättelet, että olisin väsynyt? Sinustako järkevä ajattelu on sitä, että tekee kaiken kuten valtavirta, kyseenalastamatta mitään ja hyppii neuvolantädin ja mll:än pillin mukaan?

Kuulostaa ihan sekopäiseltä touhulta, siksi ajattelin, että olet väsynyt.

Aloittaja kyseli apua lapsen yöhulinaan ja sun mielestä vastaus on, että annetaan 11kk-ikäisen vauvan lutkutella tissiä äidin kyljessä kiinni koko yön? Anteeks vaan, mutta eiköhän ratkaisu ole kuitenkin opettaa nukkumaan läpi yön heräämättä ilman yösyöntejä.

 

[QUOTE="höh";24702240]Kuulostaa ihan sekopäiseltä touhulta, siksi ajattelin, että olet väsynyt.

Aloittaja kyseli apua lapsen yöhulinaan ja sun mielestä vastaus on, että annetaan 11kk-ikäisen vauvan lutkutella tissiä äidin kyljessä kiinni koko yön? Anteeks vaan, mutta eiköhän ratkaisu ole kuitenkin opettaa nukkumaan läpi yön heräämättä ilman yösyöntejä.[/QUOTE]

Älähän vääristele sanojani. Ja ei, tuo ehdottamasi EI ole (ainakaan järkevä tai lapselle hyvä) ratkaisu. Ehdotin, että lapsen annettaisi nukkua äitin kainalossa (mihin tuon ikäinen vielä kuuluu) ja ottaa huikkaa, kun haluaa.

 

Meillä on kokeiltu kaikki mahdolliset unikoulut ja ei ole toiminut ensimmäinenkään. Useimmilla ne toimii mutta meillä on aina palattu siihen että lapsi herää yöllä, ei syömään vaan muuten vaan huutamaan ja saattaa itkeä tunninkin vaikka tekisi mitä. Toivottavasti sinä löydät avun teidän öihin, meillä sitä nimittäin ei ole vieläkään löytynyt (lapsi 1v 6kk) ja kohta vuosi tässä on taisteltu.

 

Älähän vääristele sanojani. Ja ei, tuo ehdottamasi EI ole (ainakaan järkevä tai lapselle hyvä) ratkaisu. Ehdotin, että lapsen annettaisi nukkua äitin kainalossa (mihin tuon ikäinen vielä kuuluu) ja ottaa huikkaa, kun haluaa.

Kaikille se ei vaan sovi että lapsi nukkuu vieressä. Meillä ainakin heräillään kahta kauheammin jos nukkuu vieressä tai edes samassa huoneessa. Ja se ei lasta vahingoita mitenkään jos häntä opastetaan nukkumaan yöllä. Kuten ei myöskään sekään että saa rintaa yöllä ja nukkuu vanhempien vieressä.

 

Älähän vääristele sanojani. Ja ei, tuo ehdottamasi EI ole (ainakaan järkevä tai lapselle hyvä) ratkaisu. Ehdotin, että lapsen annettaisi nukkua äitin kainalossa (mihin tuon ikäinen vielä kuuluu) ja ottaa huikkaa, kun haluaa.

Siis tuohan on sama asia!

 

[QUOTE="höh";24702355]Siis tuohan on sama asia! [/QUOTE]

Just. Ei ole.

 

Jeps, pitihän se arvata, että joku imetysintoilija tulee taas tänne vouhkaamaan. Onneksi ensimmäinen vastaaja oli niin asiallinen, ja saimme tarvittavan rohkaisun. Meille on ihan turha vouhkata perhepedeistä ja yöhuikista. Ne eivät toimi kaikilla. Kaikki vauvat ovat erilaisia ja jotkut tarvitsevat selkeämmät rajat kuin toiset. Meillä on nukuttu perhepedissä 7/9 kk ja nyt on sen aika ohi. Niin hirveää vouhkaamista ovat yöt viime viikkoina olleet. Poika on niin rinnan perään, ettei voi nukkua, jos rinta on vieressä. Omaan sänkyyn ja opettelemaan itse nukahtamaan, on palvelus vauvalle!

 

Nukkuminen, kuten syöminenkin, ei ole käyttäytymismuoto, jonka voisi opettaa lapselle pakolla. Korkeintaan voit luoda olosuhteet, jotka tekevät lapselle mahdolliseksi nukahtaa. Neuvottuani kolmen vuosikymmenen ajan vanhempia nukkumista koskevissa kysymyksissä olen tullut johtopäätökseen, että useimmat yöheräilijät ovat sellaisia syntyjään, eivät olosuhteiden vuoksi.

Joskus on hyödyllistä ymmärtää, että jotkut vauvat ovat hyväunisia ja osaavat syntyjään rauhoittaa itsensä, kun taas toiset vauvat heräävät helposti yöllä ja ovat vaikeasti jälleen rauhoitettavissa. Jokainen vauva on erilainen ja unikäyttäytyminen liittyy enemmänkin synnynnäiseen tempperamenttiin (tai yöheräilyn kohdalla lääketieteellisiin syihin) kuin mihinkään äidin tai isän aikaansaamiin "huonoihin tapoihin".

KIINNITTYMISEN JATKAMINEN YÖLLÄ
Yöajan kiintymysvanhemmuudessa on kysymys enemmästä kuin vain vauvan nukkumapaikasta. Kysymys on asenteesta vauvan öisiin tarpeisiin, sen hyväksymistä, että vauvasi on pieni ihminen, jolla on suuret tarpeet - ympäri vuorokauden ja läpi viikon. Vauvasi luottaa siihen että sinä, hänen vanhempansa, olet jatkuvasti saatavilla myös yöllä, kuten päivälläkin. Joten sopeutat yöhön liittyvät tapasi vauvan tarpeisiin.

Jos olet halukas joustamaan ja luovut kulttuurissa vallitsevasta yleisestä asenteesta, jonka mukaan vauvat pitäisi opettaa heti alusta lähtien nukkumaan itsekseen, tulet ymmärtämään, että vauvan toivottaminen tervetulleeksi omaan vuoteeseesi ei ole pilalle hemmottelua eikä vauvan komentoon alistumista.

Lisättäköön, ettei vauvalle ole mitään oikeaa tai väärää nukkumapaikkaa. Päämääräsi ei ole sopeuttaa vauvasi nukkumakäytäntöä jonkun muun neuvomiin periaatteisiin - tulivatpa neuvot sitten vauvakouluttajalta tai kiintymysvanhemmuuden kannattajalta. Päämääräsi on löytää yötä varten vanhemmuuden strategia, joka tekee kaikille perheessä mahdolliseksi nukkua hyvin. Me, ja monet muutkin vanhemmat olemme huomanneet, että vauvan lähellä nukkuminen on paras tapa mahdollistaa vauvan tarpeisiin reagoiminen myös yöllä, ja nukkua silti hyvin.

MIKSI VAUVAN LÄHELLÄ NUKKUMINEN TOIMII?
On kaksi pääsyytä sille, miksi vanhemmat nukkuvat lastensa lähellä. Ensinnäkin yhdessä nukkuminen jatkaa kiinnittymistä, jonka rakentamiseksi vanhemmat ponnistelevat päivät. Kun lapsen ei tarvitse päiväsaikaan itkeä yksinään, käy järkeen, ettei häntä yölläkään jätetä toiseen huoneeseen itkemään. Vauvan lähellä nukkuminen on vauvan kantamisen yöversio. Toiseksi vauvat, joiden kanssa nukutaan, nukkuvat paremmin ja tämä auttaa äitejäkin nukkumaan paremmin. Toisin sanoen yhdessä nukkuminen toimii.

Pikkulapsen uni on erilaista kuin aikuisilla. Tutkijat eivät tiedä, miksi vauvat viettävät niin paljon aikaa kevyessä unessa. Voi olla, että vauvat eivät vielä ole kyllin kehittyneitä voidakseen turvallisesti nukkua syväunta. Jos hyväksytään ajatus, että vauvoilla on hyvä syy nukkua kuten nukkuvat, alkaa tuntua järkevältä myös ajatus, että vauvojen pitäisi nukkua jonkun rakastamansa ihmisen vieressä.

Uneen vaipuminen äidin rinnoilla tai isän käsivarsilla luo tervettä suhtautumistapaa nukkumista kohtaan. Vauva oppii, että on mukava nukahtaa. Vanhempiensa kanssa nukkuvat vauvat eivät ainoastaan nuku tyytyväisempinä, he myös pysyvät unessa kauemmin.

Jos vauva on yksin, herääminen saattaa olla pelottavaa. Kun huoneessa ei ole vanhempaa, vauva päättelee olevansa yksin ja hylättynä. Jos vauva herää lähellä äitiä, herääminen ei ole niin pelottavaa. Vauva ymmärtää, että kaikki on hyvin, jos äiti on lähellä. Ja äiti voi ehkä ojentaa kätensä, taputtaa vauvan selkää, mumista muutaman lohdutuksen sanan ja saatella vauvan näin kevyestä unesta kohti syvempää ilman että hänen tarvitsisi itse edes kunnolla herätä.

Kuinka paljon mukavampaa onkaan pystyä tyydyttämään vauvan tarpeet yöllä lähtemättä ollenkaan sängystä.

Vertaa tätä tilanteeseen, jossa äiti ja vauva nukkuvat eri huoneissa. Kun yksin nukkuva vauva herää itkien, yksin ja herättää äidin syvästä unesta, äidin on noustava vuoteestaan ja kiiruhdettava vauvan luo. Sitten hänen on rauhoitettava vauva niin, että tämä pystyy imemään maitoa. Kun vauva viimein vaipuu uneen, äiti laskee tämän koriinsa, ja sitten hänen itsensä pitäisi pystyä nukahtamaan.

Vauvakoulutuksen näkökulmasta yöherääminen on tapa, josta vauva pitää opettaa pois, ei merkki siitä, että vauvalla olisi tarve kiinnittyä vanhempiinsa. Usein toistuva yöherääminen ei tunnu kuitenkaan vaivaavan useimpia vauvan kanssa nukkuvia äitejä. Useammin toistuvat ruokinnat, lisämaito ja lisäkosketus auttavat vauvaa kasvamaan paremmin.

Vauvoilla on oma tapansa tietää, miten he voivat saada vanhemmiltaan sen, mitä kasvaakseen tarvitsevat. Jos otat vinkistä vaarin ja nautit yöllä vauvasi läsnäolosta, tulet iloisemmaksi ja pysyt paremmin kiinnittyneenä vauvaasi.

Vauvan kanssa nukkuminen tekee sinulle mahdolliseksi välittää vauvallesi huolenpidon viestejä läpi koko yön, sanomatta sanaakaan. Kun olet lähellä vauvasi herätessä ahdistuneena, voit vastata hänen tarpeisiinsa nopeasti ja asianmukaisesti. Tämä välittää vauvallesi viestin, että hän voi luottaa siihen että tyydytät hänen tarpeensa ja olet paikalla hänen tarvitessaan. Kun jätät kriitikot ja vauvakouluttajat omaan arvoonsa ja lasket vauvasi viereesi nukkumaan, viestität hänelle, että luotat hänen merkkeihinsä.


YHDESSÄ NUKKUMINEN - KUINKA SEN SAA TOIMIMAAN?

Varmistakaa, että kummatkin vanhemmat ovat yhtä mieltä.
Kiintymysvanhemmuuden periaatteiden olisi tarkoitus lähentää vanhempia, ei vieraannuttaa heitä toisistaan.

Käytä suurta sänkyä
Yhdessä nukkuminen on mukavampaa, kun on paljon tilaa jaettavaksi.

Laajenna sänkyäsi
Jotkut äidit ja vauvat tarvitsevat hieman etäisyyttä, jotta olo on mukava eikä herää liian usein. Kokeile sivuvaunua.

Kokeile erilaisia nukkumisjärjestelyjä
Monille perheille parempi järjestely on , että vauva nukkuu äidin ja seinän välissä

Nukkukaa yhdessä osa yöstä
Vauvan kanssa nukkuminen ei ole kaikki-tai-ei-mitään-kysymys.
Vauvan nukkuessa yksin vanhemmat voivat nauttia hetken kahdestaan. Vauvan herätessä vauva haetaan nukkumaan vanhempien sänkyyn.

Jaa vuoteesi vain yhden lapsen kanssa kerrallaan
Pikkuvauvan ja taaperon nukkuminen yhdessä ei ole turvallista. Järjestä taaperolle oma erikoissänky parisängyn viereen.

Joko heräät lastesi kanssa, kun he ovat vauvoja, tai sinun on herättävä heidän kanssaan, kun he ovat vanhempia.

(Kiintymysvanhemmuuden kirja: Onnellisen vauvan hoito-opas, kirjoittaneet William Sears & Martha Sears)

 

Sanoisin siis vain että sitkeyttä ja johdonmukaisuutta sinulta/teiltä vaaditaan, yrittää varmasti aika kovastikin saada huomiota lujatahtoisena. Joutuu ennenpitkää antamaan periksi jos sinä noudatat joka yö ja ilta samaa kaavaa! Ja tuo on ihan varma! Saattaa viedä vaikka useamman viikon mutta kyllä se sitten palkitseekin! Itse jo jollakin tavalla aloin nauttia siitä lapsen oikuttelusta kun tiesin että minä lopulta sen voitan! Ja niinpä kävi. Lohtua ja sitkeyttä teillekin, ja uskoa itseen!

Varo vauvakouluttajia

Oletko kuullut nämä neuvot?

"anna vauvan itkeä itkunsa"
"vauva pitäisi kyllä opettaa aikatauluun"
"et ikinä saa häntä pois sängystäsi"
"mitä, imetätkö yhä?"

Nämä erheelliset hoitovinkit ovat peräisin arkielämän "asiantuntijoilta", jollaisia on kaikkialla. Heistä tuntuu olevan kiinnostavampaa kertoa sinulle, miten vauvan voisi sopeuttaa mukavasti sinun elämääsi, kuin näyttää, miten vauvasta voisi kasvattaa terveen, onnellisen ja tasapainoisen.

Mikä vauvakoulutuksessa on vikana?

Vauvakoulutus ei ole sopusoinnussa äidin biologian kanssa. Vauvakoulutus tuhoaa herkkyyttä. Kun signaalit jättää tarpeeksi kauan huomiotta, kyky niiden tulkintaan menetetään. Sitten on luotettava aikatauluihin ja ulkopuolisiin neuvojiin, jotka kertovat mitä vauvan kanssa tulee tehdä.

Vauvakouluttajat käskevät äitiä luottamaan kirjaan tai vauvakouluttajan sanaan. Se ohittaa kokonaan mutkikkaan järjestelmän, jota vanhemmat voivat käyttää oppiakseen todella tuntemaan lastaan ja ymmärtämään tätä.

Jos kiintymysvanhemmuutta pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se olisi herkkyys. Herkkyys tarkoittaa sitä, että tunnet vauvasi (aistit hänen tarpeensa) ja luotat näihin tuntemuksiisi. Jos vauvakoulutusta pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se olisi epäherkkyys. Vauvakoulutuksessa äiti ja vauva pidetään kaukana toisistaan, minkä tuloksena on, että äiti menettää herkkyytensä - herkän vaiston, jolla hän lukee vauvansa tarpeita. Herkkyyden puute johtaa molemminpuoliseen eäluottamukseen. Vauva ei luota siihen, että hoivanantajat täyttäisivät hänen tarpeensa. Äiti ei luota enää itseensä, siihen että ymmärtäisi ja osaisi tyydyttää vauvan tarpeet.

Perinteisissä kulttuureissa, joita ei ole siunattu vauvakalusteilla tai lastenhoito-oppailla, kielessä ei ole edes olemassa hemmottelu-sanaa.Kun näille äideille kerrotaan pilalle hemmottelusta ja siitä, että vauvalle ei pitäisi antaa periksi, he torjuvat nämä ajatukset mielettöminä. Kaikki ovat tyytyväisempiä, kun äiti ja vauva voivat rentoutua ja nauttia toisistaan.

Toimiiko vauvakoulutus todella?

"Mutta se toimii", väittää vauvakouluttaja. Niinkö tosiaan? Riippuu siitä, mitä toimimisella tarkoitetaan. Vauva lakkaa kyllä lopulta itkemästä, jos sen itkuihin ei vastata. Lakkaa kuuntelemasta vauvan viestejä, niin hän lakkaa viestittämästä. Tämä on itsestäänselvää. Mitä tämä etäisyyttä painottava neuvonta todella opettaa vauvalle? Hän oppii, että hänen viestinsä eivät vaikuta hänen vanhempiinsa. Niillä ei ole arvoa ja tästä seuraa ettei hänellä itselläänkään ole arvoa. Kukaanhan ei loppujen lopuksi kuuntele häntä. Koulutus on opettanut vauvalle ainoastaan, että hän ei pysty viestimään vanhempiensa kanssa.

Riippuu vauvan persoonallisuudesta, miten hän käsittelee tätä oivallusta. Sinnikäs vauva jatkaa itkemistä ja kitinää entistä lujemmin. Vauvasta tulee takertunut ja ahdistunut ja hän käyttää paljon energiaa yrittäessään pysyä lähellä vanhempiaan ja hallita heitä. Hän on kaikkea muuta kuin itsenäinen. Hieman rennompi vauva taas yksinkertaisesti antaa periksi ja muuttuu apaattiseksi. Hänestä tulee "kiltti vauva", sellainen joka sopeutuu mukavasti hänelle saneltuun aikatauluun, nukkuu yön yli ja yleisesti ottaen on vähemmän vaivaksi. Tämä on se vauva, jonka vuoksi vauvakouluttaja sanoo, että "se toimii". Mutta vanhemmat maksavat tästä hinnan. Tämä vauva ei luota eikä tunne mitään. Hän sulkeutuu.

Sulkeutumisoireyhtymä

Lindan ja Normin vauva oli viettänyt tuntikausia kantoliinassa, hänen itkuihinsa oli vastattu heti ja hyvin, häntä imetettiin kun hän sitä tarvitsi. Koko perhe kukoisti. Sitten kuvaan astuivat vauvakouluttajat. Hyvää tarkoittavat ystävät olivat saaneet vanhemmat vakuuttuneiksi siitä, että he hemmottelivat vauvaansa, että vauva manipuloi heitä ja että vauvasta kasvaisi takertuva, epäitsenäinen lapsi. Norm ja Linda antoivat periksi ulkopuolisille paineille. He antoivat vauvan itkeä itsensä uneen, syöttivät aikataulussa ja kantoivat häntä vähemmän. 2 kk:ssa vauvan paino lakkasi nousemasta ja hänestä tuli syrjäänvetäytyvä. Lääkäri diagnosoi kasvupysähdyksen ja oli aikeissa aloittaa laajan lääketieteellisen hoitokuurin. Minä diagnosoin sulkeutuneisuusoireyhtymän. Vanhemmat olivat tietämättään riistäneet vauvan kiintymysturvan. Tuloksena oli eräänlainen vauvan masennustila. Neuvoin vanhempia kantamaan vauvaa paljon, imettämään vauvantahtiin ja reagoimaan herkästi itkuun. Kuukauden sisällä vauva alkoi voida hyvin.

Uskomme, että vauvat pystyvät opettamaan vanhemmilleen, minkä tasoista vanhemmuutta he tarvitsevat. Vanhempien osana on kuunnella ja ammattilaisten osana on tukea vanhempien itseluottamusta eikä nakertaa sitä suosittelemalla liian etäisiä toimintamalleja kuten "sinun olisi annettava hänen olla enemmän omassa sängyssään". Vain vauva tietää oman tarvetasonsa ja vanhemmat ovat parhaalla paikalla ymmärtääkseen vauvan kielen.

Vauvat, jotka on koulutettu olemaan ilmaisematta tarpeitaan, saattavat näyttää tyyniltä, mukautuvaisilta ja kilteiltä. Nämä vauvat saattavat tosiasiassa olla masentuneita ja sulkemassa ilmaisukanaviaan ja heistä saattaa kehittyä lapsia, jotka eivät ikinä pyydä mitään mitä tarvitsevat ja lopulta erittäin haasteellisia aikuisia.

Eivät kaikki vauvat reagoi vauvakoulutukseen yhtä dramaattisesti. He eivät ehkä varsinaisesti lakkaa kasvamasta. Mutta he saattavat lakata kasvamasta toisessa mielessä. Vauvakoulutustekniikoita käyttävät vanhemmat ehkä voivat itsekin huonosti.


***************
Vauvakoulutus perustuu vanhemman ja lapsen välisen suhteen väärintulkintaan. Siinä oletetaan, että vastasyntyneet putkahtavat maailmaan hallitsemaan vanhempiaan ja että jollet ehdi ensimmäisenä hallitsemaan vauvaa, hän ottaa ohjat käsiinsä ja alkaa johtaa. Vauvakoulutuksessa hahmotetaan lapsen ja vanhemman välille vihollisuussuhde. Tämä ei ole tervettä. Perhe-elämä ei ole kilpailua, jossa jonkun on voitettava ja jonkun hävittävä. Perheessä päämääränä on, että kaikki voittavat.

Vauvakouluttajissa on maallikkoja, mutta jotkut ovat psykologeja tai lastenlääkäreitä. He ovat etääntyneet kauas vauvojen ja äitien todellisuudesta, ja se näkyy heidän neuvoistaan. Usein he jättävät huomiotta tosiasioita joita ei voi mitata, kuten äidin intuition tai herkkävaistoisuuden. Heidän ajatustavassaan vauvanhoito on pikemminkin tiedettä kuin taidetta ja vauva on pikemminkin projekti kuin persoona. Vauvakouluttajilla ei ole lainkaan sietokykyä persoonallisuuseroille, eivätkä he anna arvoa äidin herkkyystason tai vauvan tarvetason vaihteluille.

*******************

Lähde:
Kiintymysvanhemmuuden kirja Onnellisen vauvan hoito-opas (William Sears & Martha Sears)

William ja Martha Sears ovat avio- ja työpari, jonka puoleen amerikkalaisvanhemmat yhä usemmin kääntyvät. Searsit ovat kirjoittaneet useita kirjoja ja ovat tulleet amerikkalaiskatsojille tutuiksi televisiosta. Searseilla on 8 lasta. William Sears on opiskellut Harvardissa ja harjoitellut maailman suurimmassa lastensairaalassa. Hän on toiminut lastenlääkärinä melkein 30 vuotta.

 

Joo, ei toimi!

 

Ja pakko vielä lisätä sulle perhepetivouhkaaja, joka olet joka ikisellä palstalla tämän iän ikuisen kiintymysvanhemmusjuttusi kanssa, että voisitko lopettaa! Tutustuhan uusimpiin tutkimuksiin hyvän kiintymyssuhteen rakentumisesta ja jätä tuo jenkkiprobaganda omaksi tiedoksesi. Loukkaat ja hämmennät monia, syyllistät ihmisiä ja aiheutat varmasti monissa epävarmoille vanhemmille mielipahaa. Käytä aikasi paremmin vaikka juuri uusimpien tutkimusten lukemisessa.

 

Ja pakko vielä lisätä sulle perhepetivouhkaaja, joka olet joka ikisellä palstalla tämän iän ikuisen kiintymysvanhemmusjuttusi kanssa, että voisitko lopettaa! Tutustuhan uusimpiin tutkimuksiin hyvän kiintymyssuhteen rakentumisesta ja jätä tuo jenkkiprobaganda omaksi tiedoksesi. Loukkaat ja hämmennät monia, syyllistät ihmisiä ja aiheutat varmasti monissa epävarmoille vanhemmille mielipahaa. Käytä aikasi paremmin vaikka juuri uusimpien tutkimusten lukemisessa.

Minuakin riepoo tuo linkittäjä, mutta silti olen hänen kanssaan samaa mieltä. Sinusta kaikki on vouhkaamista tai propagandaa, jos on kanssasi eri mieltä. Peräänkuulutat "uusimpien tutkimusten" lukemista - samaa suosittelen sinulle. Niissä ei puhuta unikouluista ja imetyksen lopettamisesta. Aloita nyt vaikka noista ylläolevista jutuista ja lue ajatuksella. Se, että väittää unikoulun olevan lapselle parhaaksi, on pelkkää vanhemman selittelyä omalle mukavuudenhalulleen. Ja kaiken kukkuraksi, lähes jokainen "unikoulutettu" palaa uomiinsa ennemmin tai myöhemmin ja -kas- häntä kiusattiinkin ihan turhaan alun alkaenkin.

 

Jeps, pitihän se arvata, että joku imetysintoilija tulee taas tänne vouhkaamaan. Onneksi ensimmäinen vastaaja oli niin asiallinen, ja saimme tarvittavan rohkaisun. Meille on ihan turha vouhkata perhepedeistä ja yöhuikista. Ne eivät toimi kaikilla. Kaikki vauvat ovat erilaisia ja jotkut tarvitsevat selkeämmät rajat kuin toiset. Meillä on nukuttu perhepedissä 7/9 kk ja nyt on sen aika ohi. Niin hirveää vouhkaamista ovat yöt viime viikkoina olleet. Poika on niin rinnan perään, ettei voi nukkua, jos rinta on vieressä. Omaan sänkyyn ja opettelemaan itse nukahtamaan, on palvelus vauvalle!

Vauvat ei tarvitse rajoja, ne tarvitsevat vain rakkautta. Vauvan laitto omaan sänkyyn ei ole palvelus kenellekkään, eikä ainakaan vauvalle.

 

Vauvat ei tarvitse rajoja, ne tarvitsevat vain rakkautta. Vauvan laitto omaan sänkyyn ei ole palvelus kenellekkään, eikä ainakaan vauvalle.

Vouhkaa äiti, jolla ei ole enää toimivaa seksielämää miehensä kanssa.... Tiesitkö, että perhepediksi lasketaan myös ne tilanteet, joissa vauva nukkuu samassa huoneessa vanhempien kanssa, mutta omassa sängyssään? Eli meilläkin on perhepeti ollut käytössä ekat 9kk vauvan elämästä, vaikkei ole meidän sängyssä nukkunutkaan. Sekös sinua riepoo....

 

Vouhkaa äiti, jolla ei ole enää toimivaa seksielämää miehensä kanssa.... Tiesitkö, että perhepediksi lasketaan myös ne tilanteet, joissa vauva nukkuu samassa huoneessa vanhempien kanssa, mutta omassa sängyssään? Eli meilläkin on perhepeti ollut käytössä ekat 9kk vauvan elämästä, vaikkei ole meidän sängyssä nukkunutkaan. Sekös sinua riepoo....

Häh? Oletko humalassa?

Mikäli asia sinua kiinnostaa, on meillä aina ollut ERINOMAINEN seksielämä. Osaamme naida muuallakin, kuin makuuhuoneessa.

Perhepeti-käsitys on laaja ja jos sinua lohduttaa ajatella noin, niin anna mennä. Minusta vauvan paikka on äidin kainalossa, kutsut sinä sitä miksi tahansa.

 

Vouhkaa äiti, jolla ei ole enää toimivaa seksielämää miehensä kanssa.... Tiesitkö, että perhepediksi lasketaan myös ne tilanteet, joissa vauva nukkuu samassa huoneessa vanhempien kanssa, mutta omassa sängyssään? Eli meilläkin on perhepeti ollut käytössä ekat 9kk vauvan elämästä, vaikkei ole meidän sängyssä nukkunutkaan. Sekös sinua riepoo....

Eli siis teilläkin on kuollut seksielämä? Sekö sinua niin naurattaa?

 

Kiitos vielä ensimmäiselle vastaajalle! Jo eilen illalla, kun laitoin pojan omaan sänkyyn (vieressä nukuttamisen sijasta), saimme tuloksia! Poika nukahti tyytyväisenä itsekseen, jokelteli iloisena ja sai heti unen. Nukkui koko yön ihanasti omassa sängyssä!!! Taisi olla kiitollinen, kun ei ollut rinta vieressä häiritsemässä ja kuuma äiti kyljessä tuhisemassa. Pari kertaa heräsi yöllä, mutta huomattuaan minun olevan siinä vieressä rauhoittui itse takaisin uneen!!!