kokemuksia kaipaisin...

eli meille syntyi toinen prinsessa sunnuntaina ja esikoisen (1v2kk) hoitoasiaa tässä mietiskelen.. eli olisiko parempi että hän jatkaisi puolipäiväisenä perhepäivähoidossa vai että jäisi vallan kotiin??? hyvin on hoito nyt alkanut kun on siellä 3 kuukautta ollut ja mietin sitä että toisaalta alkaa olla jo siinä iässä että kaipaa virikkeitä joka päivä ja leikkikaveria.. mutta toisaalta välillä tuntuu vielä niin vauvalta että tekisi mieli pitää hänet vallan kotona.. entäs mahtaako mustasukkaisuus vaan lisääntyä jos päätänkin että hän jatkaa hoidossa??? joku nyt varmasti miettii että miksi olen lapseni hoitoon laittanut kun tein toisen heti perään.. mutta ehdin kuitenkin olla 5kk töissä ennen äitiyslomaa ja mieheni piti osan vanhempainlomasta.. ja tämä toinen vauva syntyi jo rv37+4 eli hiukan etuajassa.. no nyt poikkesin jo ihan asiastakin mutta olis kiva kuulla jos muilla on kokemuksia tästä hoito asiasta...

 

Mulla ei ole kokemusta hoitoon viemisestä, mutta vastaan silti. Mielestäni noin pieni ei tarvitse joka päivä mitään sellaisia virikkeitä tai puuhaa, mitä et pystyisi itsekin kotona järjestämään. Leikkikavereita voi välillä tavata puistossa, kerhossa tai tuttujen lasten luona kyläillen. Meidän esikoinen oli 1 v 6 kk, kun vauva syntyi. Nyt vauva on kuukauden ikäinen ja edelleen isosisko on tosi mustasukkainen. Taapero alkoi tehdä kaikkia ihme juttuja vauvan syntymän jälkeen. Tekee siis tahallaan kiellettyjä asioita mm seisoo sohvan selkänojan päällä ym vaarallista ja kaikki tämä vain saadakseen huomiota. Tätä tapahtuu silloin kun imetän vauvaa tai vaihdan vauvan vaippaa. Vaikka kuinka yritän huomioida myös isompaa, niin selvästi mustasukkaisuus vaivaa. En voisi kuvitellakaan, et veisin hänet joka aamu hoitoon. Varmasti lapsesta tuntuisi siltä, et hänet laitetaan pois jaloista ja vauva saa äidin kokonaan itselleen. Kaverini vie omaa esikoistaan hoitoon ja on vauvan kanssa kotona. Lapsilla ikäeroa 1,5 v ja kovaa mustasukkaisuutta myös heillä. Tämä äiti kertoi, et taapero jää monesti aamuisin itkemään hoitoon, mut kuulemma viihtyy kuitenkin... Itse en pystyisi jättämään esikkoa mihinkään aamuisin itkemään. Välillä kahden pienen kanssa on tosi rankkaa, mut aion silti hoitaa heitä kotona ainakin niin kauan kunnes vauva on vuoden ikäinen ja palaa töihin.

 

\

Mulla ei ole kokemusta hoitoon viemisestä, mutta vastaan silti. Mielestäni noin pieni ei tarvitse joka päivä mitään sellaisia virikkeitä tai puuhaa, mitä et pystyisi itsekin kotona järjestämään. Leikkikavereita voi välillä tavata puistossa, kerhossa tai tuttujen lasten luona kyläillen. Meidän esikoinen oli 1 v 6 kk, kun vauva syntyi. Nyt vauva on kuukauden ikäinen ja edelleen isosisko on tosi mustasukkainen. Taapero alkoi tehdä kaikkia ihme juttuja vauvan syntymän jälkeen. Tekee siis tahallaan kiellettyjä asioita mm seisoo sohvan selkänojan päällä ym vaarallista ja kaikki tämä vain saadakseen huomiota. Tätä tapahtuu silloin kun imetän vauvaa tai vaihdan vauvan vaippaa. Vaikka kuinka yritän huomioida myös isompaa, niin selvästi mustasukkaisuus vaivaa. En voisi kuvitellakaan, et veisin hänet joka aamu hoitoon. Varmasti lapsesta tuntuisi siltä, et hänet laitetaan pois jaloista ja vauva saa äidin kokonaan itselleen. Kaverini vie omaa esikoistaan hoitoon ja on vauvan kanssa kotona. Lapsilla ikäeroa 1,5 v ja kovaa mustasukkaisuutta myös heillä. Tämä äiti kertoi, et taapero jää monesti aamuisin itkemään hoitoon, mut kuulemma viihtyy kuitenkin... Itse en pystyisi jättämään esikkoa mihinkään aamuisin itkemään. Välillä kahden pienen kanssa on tosi rankkaa, mut aion silti hoitaa heitä kotona ainakin niin kauan kunnes vauva on vuoden ikäinen ja palaa töihin.

itsekin olen tällähetkellä sillä kannalla että esikoinenkin jää kotiin.. mutta hän on kyllä todella hyvin hoidossa viihtynyt ja ei kertaakaan jäänyt itkemään perään.. meillä on nyt vaan loppuvuoteen asti tehty hoitosopimus että pian se ratkaisu on tehtävä... mutta ajattelin sitä itsekin että ehkä joku kerho tms.. voisi sitten olla parempi vaihtoehto kuin hoitoon vienti.. kun esim. perhekerhoon voitaisiin mennä kaikki..hankala päätös ja vielä kun joka toinen ihminen sanoo että "kai te nyt pidätte esikoisen hoidossa kun niin hyvin on alkanut" ja joka toinen "että et kai sä nyt sitä hoitoon vie kun itse olet kotona" raskausaikana oli ajatellut että esikoinen saa jäädä kotiin.. mutta nyt vasta tällä viikolla olen tätä alkanut pohtimaan enemmän..

 

Meillä on vain yksi tyttö 2,5 vuotta, mutta viihtyy hoidossa tosi hyvin ja on koko ajan viihtynyt, kun on ollut muita lapsikavereita ja keksivät hänelle kovasti tekemistä joka päivä, esim. askartelua ja ulkoilua. Suosittelen siis teillekin, että isompi lapsi saa olla muiden isompien kanssa päivällä ja sinä rauhassa pikkuisen kanssa kotona ja tehdä välillä rauhassa kotihommiakin. Rankempaa se sulle varmasti on, että molemmat lapset on kotona, mutta itsehän te päätätte mikä teille sopii parhaiten. Onnea vaan pikkuiselle ja terveyttä :flower:

 

1v2kk ikäisen lapsen paras paikka on kotona, vaikka varmasti on sulle rankkaa kahden pienen kanssa. Tuon ikäinen ei tarvitse vielä sellaisia virikkeitä, mitä ei kotona saa. Voi olla myös, että esikoinen kokee itsensä ulkopuoliseksi, kun vauva ja äiti saa olla kotona, kun hänen pitää lähteä hoitoon.

 

Jos aiot mennä pian vanhempainvapaan jälkeen töihin, etkä aio jäädä kotiin kolmeksi vuodeksi, niin suosittelen pitämään hoidossa. Meillä ainakin on mahdollista pitää ihan päivä tai pari viikossa, eikä hoitopaikka mene vaan saa jatkaa sitten aikanaan kokoaikaisena.

Meillä ainakin lapsi tykkää olla hoidossa, leikkiä kavereiden kanssa ja tehdä kaikkea kivaa muiden mukana. Kehitys on kyllä valtavan paljon edellä verrattuna ikätovereihinsa jotka ovat kotona viettämässä 3 vuoden hoitovapaata. Tyttö on nyt 1v 10 kk ja alottanut hoidon 10 kk ikäisenä. Ja meillä ainakin jäisi hoitoon pariksi päiväksi viikossa vaikka toinen lapsi tulisikin perheeseen.

 

Pakko lisätä vielä, että älä ihmeessä sitten lasta vie hoitoon, jos se on hänelle pakkopullaa ja ilmenee huutoa yms.

 

Mieti miten itse jaksat hoitaa kahta kotona, jos lapsi viihtyy tarhassa ja saa seuraa, hyvää ruokaa ja raitista ilmaa niin hyvä niin.
Itselläni on kaksoset ja olen välillä aivan puhki.

 

kotona ehdottomasti...jos haluat niin vaikka puistoon sitten parina aamupäivänä viikossa...tai jos hoitoon haluaa viedä niin maks parina päivänä. Itelläni ehdoton valinta olisi kotona.

 

Itse pähkäilen samaa asiaa. Poika nyt 1,4v ja keväällä syntyy pikkukakkonen. Poika on viihtynyt tosi hyvin 3kk hoidossa, ja välillä tuntuu, että tylsistyykö meidän kanssa kotona. Toisaalta tekisi ihan pojan takia mieli viedä hoitoon esim. 3pv/vko, mutta tuntuu vähän hölmöltä, kun kumminkin on itse kotona. Ja melkeinpä luulisin, että mustasukkisuutta on enemmän, jos koko ajan on kotona ja näkee kuinka äiti touhuaa vauvan kanssa, etenkin jos vauva ei viihdy muuta kuin sylissä (niin kuin meidän poika ekat 4kk). Tietääkö kukaan saako osa-aika hoitoon tukea em. tapauksessa (siis jos äiti on nuoremman kanssa kotona)?

 

Onko teillä puistotätitoimintaa siellä? Se on meille täydellinen ratkaisu (ainakin näin ennakkoon ajateltuna - eihän sitä tiedä mitä käytännössä tapahtuu), tyttö voi olla aamupäivisin tunnin pari leikkimässä muitten lasten kanssa ulkona ja mä saan pienen "levähdystauon" (eli vain yksi lapsi). Lisäksi talvivauva tulossa, joten enhän voi sen kanssa ulkona olla niin paljon ainakaan aluksi, kun tyttö tykkäisi. Täällä se maksaa 27eur/kk, eli ei todellakaan pahanhintainen, ja on joka arkiaamupäivä.

 

Minä olen sitä mieltä, ettei päiväkoti tai perhep.hoito voi tarjota lapselle mitään sellaista mitä minä äitinä en pystyisi kotona tarjoamaan, ja nyt puhun pienistä alle 2 v ja alle 3 v lapsista.

Olisin halunnut hoitaa lapsen kotona 3 v asti, ei ollut mahdollista oli pakko viedä hoitoon kun oli 2 v.
Vasta nyt, kun on 3 v, on päiväkodin ja kavereiden merkitys ja osuus kehityksessa ja osaamisissa tullut selkeästi merkittävämmäksi. Hän kaipaa kavereita, päiväkodissa on toimintaa ja ohjelmaa paljon tuon ikäiselle. Nyt hän osaa leikkiä yhdessä toisten lasten kanssa, olla ryhmässä.
2 v vielä ei osannut.

Tommonen pieni ei tarvitse muuta kuin aikaa, kiireettömyyttä, syliä ja rakkautta, huomiota, hyväksyntää, kotielämää, sitä mitä kotona arjessa tehdään. Mahdollisuuden leikkiä omatahtisesti.

Sen saa kotona. Sosialisoitumisen voi hakea sitten äiti-lapsi-piireistä, puistosta tai mitä kaikkea niitä onkaan olemassa missä muita ihmisiä tapaa.

Kahden lapsen kanssa on rankkaa, joo. Silloin pitää tehdä vain yksi lapsi tai riittävän pitkä ikäero, se on minun mielipiteeni.
Jos se homman ottaisi TYÖNÄ: työni on hoitaa nämä kaksi lasta. EI olla kotona, tms., vaan lastenhoito.

Kotytöt tehdään sitten miehen kanssa yhdessä kun hänkin on kotona, tai jateaan se vastuu kotitöistä ja lapsista.
Eli huusholli ei ole yksin kotiäidin vastuulla.
Helpottaa älyttömästi omaa jaksamista !

 

Minä olen sitä mieltä, ettei päiväkoti tai perhep.hoito voi tarjota lapselle mitään sellaista mitä minä äitinä en pystyisi kotona tarjoamaan, ja nyt puhun pienistä alle 2 v ja alle 3 v lapsista.

Olisin halunnut hoitaa lapsen kotona 3 v asti, ei ollut mahdollista oli pakko viedä hoitoon kun oli 2 v.
Vasta nyt, kun on 3 v, on päiväkodin ja kavereiden merkitys ja osuus kehityksessa ja osaamisissa tullut selkeästi merkittävämmäksi. Hän kaipaa kavereita, päiväkodissa on toimintaa ja ohjelmaa paljon tuon ikäiselle. Nyt hän osaa leikkiä yhdessä toisten lasten kanssa, olla ryhmässä.
2 v vielä ei osannut.

Tommonen pieni ei tarvitse muuta kuin aikaa, kiireettömyyttä, syliä ja rakkautta, huomiota, hyväksyntää, kotielämää, sitä mitä kotona arjessa tehdään. Mahdollisuuden leikkiä omatahtisesti.

Sen saa kotona. Sosialisoitumisen voi hakea sitten äiti-lapsi-piireistä, puistosta tai mitä kaikkea niitä onkaan olemassa missä muita ihmisiä tapaa.

Kahden lapsen kanssa on rankkaa, joo. Silloin pitää tehdä vain yksi lapsi tai riittävän pitkä ikäero, se on minun mielipiteeni.
Jos se homman ottaisi TYÖNÄ: työni on hoitaa nämä kaksi lasta. EI olla kotona, tms., vaan lastenhoito.

Kotytöt tehdään sitten miehen kanssa yhdessä kun hänkin on kotona, tai jateaan se vastuu kotitöistä ja lapsista.
Eli huusholli ei ole yksin kotiäidin vastuulla.
Helpottaa älyttömästi omaa jaksamista !

 

Jokainen tekee perheelleen sopivat ratkaisut, mutta meidän kaupungissamme tällä alueella on pulaa hoitopaikoista, osin myös siksi, että mammalomalla olevat tuovat esikoisiaan hoitoon...
Ideahan on kuitenkin se, että päivähoito on sitä varten, että vanhemmat ovat TÖISSÄ. Noin pienelle paras hoitaja on oa vanhempi, ja actionin aika on sitten myöhemmin. Ymmärrän paremmin, että 5v kaipaa kavereita kerhoilun tms muodossa.
Itse varmaan katsoisin jonkun pari viikkoa vastasyntyneen kanssa miten menee, ja kun ollaan vähän tutustuttu, ottaisin esikoisen pois hoidosta. Hoitopaikasta tulee kotiin tautejakin esikon mukana. Onhan se varmaan raskasta kahden lapsen kans, joo, mutta itsehän ne on tänne tehnyt

Ihan eri juttu on sitten päihde/mielenterveysongelmaiset tai yh-äidit, joilla on rajallinen kyky huolehtia kunnolla parista pienestä.

 

Minä kyllä pitäisin kotona jos vaan suinkin jaksaisin,kun hän on noinkin pieni. Kerhot, puistot ja muut kyllä riittää. Itse kokisin jopa hieman stressaavana lähteä aamulla kuskaamaan hoitoon. Kun on vastasyntynyt hoidettavana, ei ole kauhean hauska olla kellosta riippuvainen. Mulla oli tyttö eskarissa kun olin vauvalomalla ja minusta tuntui että vauva nukkui aina kun piti lähteä viemään ja hakemaan.

 

Pidä lapsi kotona sillä tämä on arvokasta aikaa sinulle ja lapsillesi. Sitä aikaa ei takaisin saa. Äiti on tuttu lapselle ja kotiympäristö on turvallinen paikka oppia uusia asioita. Myöhemmin lapsien kanssa voi mennä vaikka kerhoihin mihin voi myös äiti mennä lastensa kanssa. Lapsi saa tarvittavan virikemäärän kotioloista vielä pitkään. Ja niinpä saatte yhdessä tutustua uuteen tulokkaaseen.

 

kiitos kaikille mielipiteistä ja vastauksista.. lisääkin saa vielä tulla kommentteja asiasta!! olen kylläkin edelleen itse sillä kannalla että esikoine jää joululoman jälkeen kotiin.. se syy miksi mietin sitä hoitoon jättämistä ei ollut oma jaksamiseni vaan juuri nuo leikkikaverit.. itse jaksan kyllä ja pärjään lasteni kanssa hyvin.. mies on päivätyössä ja auttelee iltaisin myös.. asumme pienellä paikkakunnalla eli mitään puistotäti toimintaa ei ole täällä on ainoastaa perhekerho kerran viikossa.. tämä esikoisen hoitopaikka on ihan parin sadan metrin päässä kotoamme eli voimmehan sitten käydä vaikka siellä pihassa leikkimässä joskus..
tänään on jännä päivä kun esikoinen palaa mummula lomalta ja varsinainen kahden lapsen perhe.elämä alkaa.. ovat joka päivä kyllä olleet meillä mummun kanssa vauvaa katsomassa.. mutta koska olin tämän uuden vauvan kanssa sairaalassa vain vuorokauden niin sen takia esikoinen oli mummulla että sain imetyksen aloiteltua rauhassa ja levättyä synnytyksen jälkeen..

 

No olen kyllä sitä mieltä että noinkin pieni lapsi ei kaipaa kyllä vielä ikäistään seuraa eikä sen suurempia virikkeitä, parasta seuraa noin pienelle on äidin ja sisaren seura ja etenkin vielä suuremmalla syyllä jos on mustis. Meillä ikäeroa tuli 1v3kk (tytöt on nyt 1kk ja 1v4kk) ja mustisjuttuja ei ole ilmennyt. Otan Tessaa mukaan vauvan hoitoon, annan sylitellä ja pusutella vaikka joskus se onkin kovakouraista, mutta ei se vauva siihen kuole. En tietenkään anna satuttaa. Hoitoon ei tulisi mieleenkään laittaa isompaa (eikä tietty oo syytäkään kun ei koskaan aiemminkaan ole siellä ollut, kuten ei nuo isommat 3 ja 4.5vuotiaatkaan) koska "iso"sisko on silti itsekin niin pieni.

 

Minua häiritsevät vähän nämä yleispätevät kommentit: "noin pieni ei kaipaa kuin syliä, rauhaa jne." Mielestäni tämä on hyvin yksilöllistä - itselläni ja omassa lähipiirissäni on paljon hyvin aktiivisia 1,5v taaperopoikia, joille en rehellisesti usko pelkän sylittelyn ja kotinurkkien riittävän. En tarkoita että vaatisivat välttämättä kokopäiväisesti virikkeitä muualla, mutta hyvin touhukkaat tapaukset voivat aivan hyvin viihtyäkin ja nauttia hoidosta, jos hoidossa olo aika on sopiva ja paikka pieni ja kodinomainen.

Toisaalta kyllähän vauvan "hoitokin" voi olla taaperolle jonkinlaista actionia kotona. Tunnet varmasti itse lapsesi ja sen, mitä juuri hän kaipaa. Persoonaeroja on! Ja myös tyttö/poikaeroja jonkin verran, ainakin omassa lähipiirissäni.
En siis tällä tarkoittanut lietsoa iänikuista hoitoon vai ei-sotaa, vaan huomautuksena vain. Uskon myös, että monet taaperot ovat myös persoonaltaan sellaisia, että hoito ei ole paras ratkaisu. Yleistää ei voi...

 

Juuri olin koulutuksessa, jossa käsiteltiin mm. perheiden ongelmia, ja kouluttaja nosti esille juuri tämän esikoisen hoidossa olon samaan aikaan kun äiti hoitaa nuorinta lasta kotona. Eli alle 3-vuotiaille on kuulemma hyvin traumaattista olla hoidossa silloin kun pikkusisaren kanssa on äiti kotona. Se aiheuttaa kiintymyssuhteissa sellaisia vaurioita joita ei aina ole edes mahdollista myöhemmin korjata.

Ja itse päiväkodissa erityisryhmässä työskentelevänä sanoisin että paikkansa pitää. Lapsen ymmärrys ei riitä käsittämään miksi hänen pitää olla erossa äidistä ja sisaresta. Virikkeeksi lapselle riittävä kerhot, asukaspuistot yms...

 

\

Juuri olin koulutuksessa, jossa käsiteltiin mm. perheiden ongelmia, ja kouluttaja nosti esille juuri tämän esikoisen hoidossa olon samaan aikaan kun äiti hoitaa nuorinta lasta kotona. Eli alle 3-vuotiaille on kuulemma hyvin traumaattista olla hoidossa silloin kun pikkusisaren kanssa on äiti kotona. Se aiheuttaa kiintymyssuhteissa sellaisia vaurioita joita ei aina ole edes mahdollista myöhemmin korjata.

Ja itse päiväkodissa erityisryhmässä työskentelevänä sanoisin että paikkansa pitää. Lapsen ymmärrys ei riitä käsittämään miksi hänen pitää olla erossa äidistä ja sisaresta. Virikkeeksi lapselle riittävä kerhot, asukaspuistot yms...

Täysi peesi tähän! Mustasukkaisuuden tunteenkin näkökulmasta on tärkeää että isompikin lapsi saa olla kotona, jossa hän päivittäin kohtaa vaikeat mustasukkaiusuuden tunteet ja sinä olet äitinä jakamassa ne hänen kanssaan ja lohduttamassa häntä! Näin hän voi käsitellä asiaa konkreettisesti ja pääsee siitä aikanaan eteenpäin. Minusta ajatus siitä että hänet viedään hoiton tuntuu aika kamalalta; näin pieni ei voi mitenkään asiaa käsittää. Ellei asia ole niin, että sinä olet RÄTTIVÄSYNYT JA MASENTUNUT ja esikoisesi saisi vain ja ainoastaan kiletietsä vuorovaikutusta. Silloin asia on aivan toinen. Mutta normaalioloissa asiantuntijat ovat todellakin sitä mieltä että esikoisen paikka on kotona.