KOKEMUKSIA PANTLEYN "UNIKOULUSTA"?????

Eli meillä nukutaan siis huonosti ja levottomasti yöt! Poika on nyt 6kk ja oikeasti alkaa äidin jaksaminen olla jo koetuksella, kun yöllä saa MONTA kertaa hypätä pojan sängyn vierellä laittamassa tuttia suuhun, korjaamassa asentoa, ottaa syliin jne...

Päätinkin nyt lukea Elisabeth Pantleyn Pehmeä matka höyhensaarille. Haluaisin vaan tietää, onko täällä moni kokeillut sitä ja onko siitä ollut apua??

Neuvolan neuvot ei enää riitä meille..

 

Hei, meillä alkoi yöhulinat 3kk:n iässä, tyttö nyt 8kk ja yritettiin Pantleyn mukaan mennä. Ei toimi tassuttelu meillä kuin satunnaisesti. Mutta tissille ei enää nukahda iltaisin - eli se auttoi kyllä, tosin se että nukahtaa omaan sänkyyn ei ole vähentänyt yöheräilyjä. Olen lukenut toisaalta myös, että 6-10kkn iässä ei saisi radikaaleja unikouluja pitää, koska on eroahdistus ja uudet taidot valvottavat joka tapauksessa. Meillä nykyään huudetaan vain läheisyyttä, sillä rauhoittuu viereen heti...ja niin kai kuuluukin tuossa iässä vielä. Se on luontaista, että pimeässä yksin pelottaa ja tulee turvaton olo. Niinpä nostan tytön viereen ja jos jaksan niin siirrän taas sänkyyn kun on nukahtanut yöllä, ja kyllä meillä syödään vielä öisin, ei kai muuten jaksaisi nukkua 12 tuntia (herää ehkä 3-6 kertaa yössä). Sen 3 heräämsitä jaksaa, mutta 6 on tappavaa. Koitetaan jaksaa! Uskon, että vuoden tienoilla on sopiva aika ryhtyä toimiin, jos ei ole itsestään rauhoittunut.

Voimia!

 

meillä auttoi pantleyn opit hyvin päiväunien pidentämiseen ja muihin rutiineihin. Samoin nukkumaan käyminen tuli helpommaksi. Tissittelyn vähenemiseen öisin se ei meillä kovin paljoa auttanut (syötöt öisin olivat tunnin - kahden välein), mutta vähenivät kuitenkin kolmeen-viiteen syöttöön yössä. Olin väsynyt noihin yösyöttöihin ja jatkuvaan hereilyyn ja pidimmekin sitten tassuttelu-unikoulun kun poika oli vajaa 7kk. Se tepsi meillä nopeasti ja poika tottui uuteen syömisrytmiin kahdessa päivässä, eikä ole kaivannut yösyöttöjä sen jälkeen. Tottakai hulinaöitä on ollut senkin jälkeen, mutta ei nälän vuoksi.

Jaksamisia! =)

 

Kiitos kokemusten jakamisesta. :flower: Tässä oikeasti tekisi pian mitä tahansa, jotta saisi itsekin nukkua edes pari tuntia putkeen yöllä... Tietysti osa omista heräämisistä on sitä, että havahtuu pieneenkin äännähdykseen mitä pikkuinen pitää. Mutta sitä jotenkin vaan on niin valppaana, että jospa se ei olekaan uniääntelyä vaan pikkuinen on heräilemässä.

Mutta vaikka miten väsyttää, niin silti sitä jaksaa olla äärettömän onnellinen tuollaisesta pikkuisesta murusta. :heart: Kuitenkaan kaikille tätä onnea ei suoda saada omaa lasta.