Kokemuksia viipurin/pietarin löytökoirista??
- Viestiketjun aloittaja tsäpä5
- Ensimmäinen viesti
Minulla on kaksi Espnajasta adoptoitua rescue koiraa. Ovat maailman kilteimmät haukut. Juurikaan ei ole ongelmia ollut, lukuunottamatta toisen alun sisäsiisteysongelmaa, mikä nyt on ihan normaalia. Yhdistys on myös ollut hienosti "tukena" jos on jotakin apua tarvinnut. Koirat tulevat myös hienosti toimeen lastemme kanssa, jotka ovat tulleet taloon vasta koirien jälkeen.
Mikäli harkitset rescuekoiraa niin suosittelen tutustumaan myös Etusivu - ESPANJAN KOIRAT sivustoon!
Mikäli harkitset rescuekoiraa niin suosittelen tutustumaan myös Etusivu - ESPANJAN KOIRAT sivustoon!
Jos hankkii tuollaisen rescue koiran, pitää mun mielestä olla kokemusta koirista. Jotkut ottaa noita rescue koiria ilman minkäänlaista koirakokemusta, ja sitten ovatkin pulassa niiden koiriensa kanssa. Pitää myös olla valmis käyttämään aikaa koiran kasvatukseen enemmän kuin jos ottaisi yhdeksän viikkoisen pienen pennun ilman huonoja kokemuksia.
Rescue koiria on monenlaisia. Jotkut ovat kokeneet paljon kamaluuksia elämänsä aikana, ja käyttäytyvät sen mukaisesti, eli aggressiivisesti tms. Jotkut rescue koirat taas ovat hyvinkin tasapainoisia koiria, varsinkin ne jotka on pentuina haettu tarhalta uuteen kotiin. Eiväthän ne paljon pahaa ole ehtineet vielä kokemaan. Joskus koiran luonne muuttuu tarhalta kotiin päästyään melko erilaiseksikin, joten pitää varautua tosiaan siihen, että koiran kanssa VOI tulla ongelmia, mutta ei tietenkään aina.
Siskollani on kaksi virolaista rescue koiraa. Oikein ihania tapauksia molemmat. Kuitenkin tullessaan siskoni luokse, toinen koira oli niin älyttömän arka, että pissasi alleen aina kun joku tuli lähelle jne. Toinen taas vähän arvaamaton. Minua näykkäisi ensi tapaamisella, vaikka silitin aivan varovasti. On myös näykkinyt muitakin. Lapsia koira inhoaa/pelkää eniten, on selvästi huonoja kokemuksia lapsista. Nyt koirat ovat olleet siskoni luona kaksi vuotta, ja sisko on tehnyt aika paljon töitä sen eteen, että koirista tulisi "normaaleja" koiria. Tilanne on huomattavasti parempi nyt. Se arka koira ei ole enää läheskään yhtä arka kuin ennen. Ja se arvaamaton koira ei näyki ketään aikuista enää, mutta lapsia ei voi sietää edelleenkään.
Itse mietin kauan rescuekoiran hankkimista, mutta koska minulla on hyvin vähän kokemusta koirista (perheessämme oli koko lapsuuteni koira, mutta en minä sitä kasvattanut), päädyin hankkimaan tavallisen hyvästä kodista tulleen koiran. En uskonut, että pärjäisin rescuekoiran kanssa. Joskus vielä haluan hankkia löytökoiran, mutta sen aika ei ole vielä.
Tiedän monia rescuekoiria, jotka ovat täysin tasapainoisia ja ystävällisiä kaikille, mutta halusin vain muistuttaa (vaikka varmaan tiedätte itsekin), että niissä rescue koirissa on aina omat riskinsä. Jos kuitenkin olette valmiita tekemään töitä koiran kasvatuksen ja koulutuksen eteen, ja teillä on mielestänne tarpeeksi kokemusta, suosittelen hankkimaan rescuekoiran! Onhan se upeaa, että ihmiset pelastavat noita löytökoiria! Oikein sydäntä särkee ajatus kaikista niistä kodittomista ressukoista, joita maailma on kohdellut julmasti.
Rescue koiria on monenlaisia. Jotkut ovat kokeneet paljon kamaluuksia elämänsä aikana, ja käyttäytyvät sen mukaisesti, eli aggressiivisesti tms. Jotkut rescue koirat taas ovat hyvinkin tasapainoisia koiria, varsinkin ne jotka on pentuina haettu tarhalta uuteen kotiin. Eiväthän ne paljon pahaa ole ehtineet vielä kokemaan. Joskus koiran luonne muuttuu tarhalta kotiin päästyään melko erilaiseksikin, joten pitää varautua tosiaan siihen, että koiran kanssa VOI tulla ongelmia, mutta ei tietenkään aina.
Siskollani on kaksi virolaista rescue koiraa. Oikein ihania tapauksia molemmat. Kuitenkin tullessaan siskoni luokse, toinen koira oli niin älyttömän arka, että pissasi alleen aina kun joku tuli lähelle jne. Toinen taas vähän arvaamaton. Minua näykkäisi ensi tapaamisella, vaikka silitin aivan varovasti. On myös näykkinyt muitakin. Lapsia koira inhoaa/pelkää eniten, on selvästi huonoja kokemuksia lapsista. Nyt koirat ovat olleet siskoni luona kaksi vuotta, ja sisko on tehnyt aika paljon töitä sen eteen, että koirista tulisi "normaaleja" koiria. Tilanne on huomattavasti parempi nyt. Se arka koira ei ole enää läheskään yhtä arka kuin ennen. Ja se arvaamaton koira ei näyki ketään aikuista enää, mutta lapsia ei voi sietää edelleenkään.
Itse mietin kauan rescuekoiran hankkimista, mutta koska minulla on hyvin vähän kokemusta koirista (perheessämme oli koko lapsuuteni koira, mutta en minä sitä kasvattanut), päädyin hankkimaan tavallisen hyvästä kodista tulleen koiran. En uskonut, että pärjäisin rescuekoiran kanssa. Joskus vielä haluan hankkia löytökoiran, mutta sen aika ei ole vielä.
Tiedän monia rescuekoiria, jotka ovat täysin tasapainoisia ja ystävällisiä kaikille, mutta halusin vain muistuttaa (vaikka varmaan tiedätte itsekin), että niissä rescue koirissa on aina omat riskinsä. Jos kuitenkin olette valmiita tekemään töitä koiran kasvatuksen ja koulutuksen eteen, ja teillä on mielestänne tarpeeksi kokemusta, suosittelen hankkimaan rescuekoiran! Onhan se upeaa, että ihmiset pelastavat noita löytökoiria! Oikein sydäntä särkee ajatus kaikista niistä kodittomista ressukoista, joita maailma on kohdellut julmasti.
Kyllä täältä kokemusta löytyy.Dogista chihuun asti. Otimme exän kans kaksi löytökoiraa paikallisesta löytötarhasta.Eikä ongelmia ollut kummankaan kans (toinen oli puhdas dobbari).Erottuamme exälle jäi koirat maalle ja minulle lapsi. Olen lukenut kaiken mahdollisen tiedon ja katsonut koirakuiskaaja dvd:t (yli 18h). Joissa paljon on löytökoiria jotka ei olekkaan ihan tuosta vain sopeutunut perheeseen. Tai uudet omistajat ei ole varautunut ns.riskeihin.
Koette varmasti tekevänne hyvän työn pelastamalla eläimen rajan takaa kurjista oloista. Valitettavasti niin kauan kuin on kysyntää, on myös tarjontaa. Toivottavasti olette valmiita kantamaan vastuunne, jos toimintanne tuo taudin kotimaiseen koirapopulaatioon, tai pahimmillaan tappavan tuliaisen, rabieksen.
Terve
Meillä on kaksi koiraa pietarista.Toinen oli ollut puoli vuotta kotihoidossa (pietarissa) ennen meillä tuloa ja toinen tuli melkein suoraan tarhalta. Ensimmäisen kanssa kaikki meni alusta asti todella hyvin. meillä on myös kolme lasta.toinen koira oli nuori uros joka oli tosiaan pentuna päätynyt/päässyt pienelle tarhalle hoitoon. toisen koiran tulo sekoitti hieman pakkaa ja vaati meiltä kovasti "töitä" saada elämä tasapainoon. Aivan upeita koiria molemmat,mutta ennenkuin ottaa rescue koiraa pitää miettiä todella tarkkaan onko valmis paneutumaan koiran aikaa vievään kuntoutumiseen ja kouluttamiseen. jonkun koiran kanssa voi asiat loksahtaa kohdilleen paremmin kuin hyvin ja toisella sopeutuminen voi viedä vuosiakin ja sitä on vaikea arvioida etu käteen. niinkuin minkä tahansa eläimen ottamisen kanssa, pitää tietysty käydä läpi onko valmis satsaamaan aikaa ja rahaa toisen hyvinvoinnin eteen. Riippuu siis paljon ihmisestä voiko suositella vai ei. jos olet valmis ottamaan riskin että tuleva lemmikkisi onkin elämän mittainen kuntoutus projekti joka vaatii omilta menoiltsi ja perheeltäsi myönnytyksiä, niin voin suositella. toisaalta voi olla että koira ja koti kohtaavat toisensa loistavasti... kaikkeen kannattaa varautua. myös terveys huoliin, sillä kaikilla koiruuksilla ei ole ravinto ollut ihan kohdillaan pentu iässä! itse en ole katunut ja nyt puolen vuoden työskentelyn jälkeen yhteis elo on aivan ihanaa vaikkakin vaativaa omalla tavallaan.aina pitää muistaa ottaa huomioon koirien erityis tarpeet. mieti tarkkaan ja sitoudu tosissasi jos päätät koiralle kodin tarjota
Meillä on kaksi koiraa pietarista.Toinen oli ollut puoli vuotta kotihoidossa (pietarissa) ennen meillä tuloa ja toinen tuli melkein suoraan tarhalta. Ensimmäisen kanssa kaikki meni alusta asti todella hyvin. meillä on myös kolme lasta.toinen koira oli nuori uros joka oli tosiaan pentuna päätynyt/päässyt pienelle tarhalle hoitoon. toisen koiran tulo sekoitti hieman pakkaa ja vaati meiltä kovasti "töitä" saada elämä tasapainoon. Aivan upeita koiria molemmat,mutta ennenkuin ottaa rescue koiraa pitää miettiä todella tarkkaan onko valmis paneutumaan koiran aikaa vievään kuntoutumiseen ja kouluttamiseen. jonkun koiran kanssa voi asiat loksahtaa kohdilleen paremmin kuin hyvin ja toisella sopeutuminen voi viedä vuosiakin ja sitä on vaikea arvioida etu käteen. niinkuin minkä tahansa eläimen ottamisen kanssa, pitää tietysty käydä läpi onko valmis satsaamaan aikaa ja rahaa toisen hyvinvoinnin eteen. Riippuu siis paljon ihmisestä voiko suositella vai ei. jos olet valmis ottamaan riskin että tuleva lemmikkisi onkin elämän mittainen kuntoutus projekti joka vaatii omilta menoiltsi ja perheeltäsi myönnytyksiä, niin voin suositella. toisaalta voi olla että koira ja koti kohtaavat toisensa loistavasti... kaikkeen kannattaa varautua. myös terveys huoliin, sillä kaikilla koiruuksilla ei ole ravinto ollut ihan kohdillaan pentu iässä! itse en ole katunut ja nyt puolen vuoden työskentelyn jälkeen yhteis elo on aivan ihanaa vaikkakin vaativaa omalla tavallaan.aina pitää muistaa ottaa huomioon koirien erityis tarpeet. mieti tarkkaan ja sitoudu tosissasi jos päätät koiralle kodin tarjota
ja vielä ihan vaan peeni kommentti milanista... itselläni on sen sortin koirat etten koskaan vois käyttää milanin koulutus tapoja niihin! molemmat mielestäni eri syistä, mutta kuitenkin. koska ihminen ei aina kuitenkaan pysty lukemaan koiraa niin hyvin uskon että saisin valtavan tuhoisaa jälkeä, varsinkin tossa nuoressa miehessä. siitä saisi helposti agressiivisen ja entistä pelokkaamman nyppimällä hihnasta tai "koskettamalla" jalalla kankkuun puhumattakaan mistään kyseenalaisemmista keinoista... ihmisellä pitää olla tietty varmuus siitä mitä tekee mutta myös järki nähdä koska menee pieleen ja kyky hakea apua, ennenkuin homma riistäytyy käsistä (ei siis tarkoitettu henkilökohtaisesti, olen vain skeptinen kun ihmiset soveltaa koulutus oppeja kotona omin päin)
Toivotan onnea koiran hankintaan !
Toivotan onnea koiran hankintaan !
Noihin viron rescuekoiriin suhtaudutaan minun mielstä Suomessa aika huonosti. Mietittiin miehen kanssa aiemmin itse et olisi tuotu Raakverestä kaveriksi meille koira Suomeen, mutta meidän kaverit oli ihan kauhuissaan. Kuulemma koirilla usein kaikenlaisia traumoja ja ongelmia. Ainaki tällaisia mielipiteitä löytyi googlettamalla:
Rescue-koiratoiminnan kritisointi on kuuma peruna | hauva.com on koiraportaali, koirakeskustelupalsta, koiratuotekauppa ja koirakuvagalleria
Ottaisinko kodinvaihtajakoiran?
HESY:n kannanotto rescue-koiriin
Itse oon kans sitä mieltä että pitää olla kokemusta koirista ennenkuin uskaltaa ottaa ulkomailta aikusen koiran, mut jos on aikaisemminkin ollu koiria niin kyllä mielestäni uskaltaa ottaa. Kunhan ottaa oikean yhdistyksen kautta eikä osta trokarilta.
Rescue-koiratoiminnan kritisointi on kuuma peruna | hauva.com on koiraportaali, koirakeskustelupalsta, koiratuotekauppa ja koirakuvagalleria
Ottaisinko kodinvaihtajakoiran?
HESY:n kannanotto rescue-koiriin
Itse oon kans sitä mieltä että pitää olla kokemusta koirista ennenkuin uskaltaa ottaa ulkomailta aikusen koiran, mut jos on aikaisemminkin ollu koiria niin kyllä mielestäni uskaltaa ottaa. Kunhan ottaa oikean yhdistyksen kautta eikä osta trokarilta.
Kiitos jamilam hyvistä linkeistä! Vähän ehkä huvitti lukea tuota Ottaisinko kodinvaihtajakoiran?-juttua, koska olen itse juuri parikymppinen, kerrostalossa vuokra-asunnossa avomieheni kanssa asuva nuori, jolla korkeakouluopiskelut vielä edessä.. Olen yläasteikäisestä jo tiennyt, että haluan ensimmäiseksi omaksi koirakseni löytökoiran, huolimatta mahdollisista alkuvaikeuksista/terveyshuolista jne johtuen koiran menneisyydestä. Kuukauden kuluttua meille on tulossa juuri steriloitu alle vuoden ikäinen narttukoira Viipurin koiratarhalta. Koira on pelastettu pentuna kadulta, eli ei ole sisäsiisti, koska ei ole ikinä ollut kotikoirana. Muuten kuulemani perusteella aivan ihana, kiltti, ystävällinen koira, joka ei turhia hauku. Toivottavasti kaikki menee hyvin. Totta kai koiran sopeutuminen uuteen ja tässä tapauksessa ensimmäiseen kotiin vie aikaa, mutta ollaan henkisesti varauduttu tähän. En malta odottaa
Vähän ehkä huvitti lukea tuota Ottaisinko kodinvaihtajakoiran?-juttua, koska olen itse juuri parikymppinen, kerrostalossa vuokra-asunnossa avomieheni kanssa asuva nuori, jolla korkeakouluopiskelut vielä edessä.. Olen yläasteikäisestä jo tiennyt, että haluan ensimmäiseksi omaksi koirakseni löytökoiran, huolimatta mahdollisista alkuvaikeuksista/terveyshuolista jne johtuen koiran menneisyydestä. Kuukauden kuluttua meille on tulossa juuri steriloitu alle vuoden ikäinen narttukoira Viipurin koiratarhalta. Koira on pelastettu pentuna kadulta, eli ei ole sisäsiisti, koska ei ole ikinä ollut kotikoirana. Muuten kuulemani perusteella aivan ihana, kiltti, ystävällinen koira, joka ei turhia hauku. Toivottavasti kaikki menee hyvin. Totta kai koiran sopeutuminen uuteen ja tässä tapauksessa ensimmäiseen kotiin vie aikaa, mutta ollaan henkisesti varauduttu tähän. En malta odottaa Kysymys. Mistä tiedät dobberin olleen puhdas, ottaen huomioon että oli löytökoira, ja tuskin oli hylätty rekisteripaperit kiinnitettynä kaulapantaan..Alkuperäinen kirjoittaja tsäpä5;22471284:
Ja miksi se piti edes mainita että toinen koirista oli dobberi?
Siinä ehkä maailman koulutettavin rotu, omani ovat kaikki olleet aivan mielettömiä yksilöitä.
Muistakaa nyt jo hyvät ihmiset että paperiton koira on AINA sekarotuinen koira.
Niin, ja koiran kouluttamistahan ei opi katsomalla dvd.itä, aivan kuten lasta ei opi kasvattamaan lukemalla kirjoja.
Oppi tulee kantapään kautta, käytännön tilanteista ja viisaampien mallia seuraten käytännössä. Se että Cesar Millan osaa lukea koiraa ei tarkoita että sinä opit vain ohjelmaa tuijottamalla. Tämän vuoksi nykyään järjestetään niin paljon ongelmakoira koulutuksia. Ihmiset kuvittelevat osaavansa kaiken lukemalla oppaita ja hups, kun ei onnistunutkaan. Miksei sen koiran kanssa voi osallistua heti erilaisiin koulutuksiin, siellä sitä oppii ihminen samalla kun koira sosiaalistuu.
Viimeksi muokattu:
mulla on kaksi koiraa virosta saksanpaimenkoira mix ja toinen oli dobberi/vinttikoira
ja nyt olisi tarkoitus ottaa kolmas koiruus
pelkkää hyvää sanottavaa
rescue koirat on ihan omaa luokkaansa ja niiden kanssa täytyy olla valmis tekemään töitä=)
muoks..
ainoa ongelma mikä meidän kohdalla on tullut esiin on toisten ihmisten asenne viron koiriin..jopa tultu sanomaan että ai viron koira no sehän tappaa kaikki ja mustamaalattu eteenpäin:headwall:
ja nyt olisi tarkoitus ottaa kolmas koiruus
pelkkää hyvää sanottavaa
rescue koirat on ihan omaa luokkaansa ja niiden kanssa täytyy olla valmis tekemään töitä=)
muoks..
ainoa ongelma mikä meidän kohdalla on tullut esiin on toisten ihmisten asenne viron koiriin..jopa tultu sanomaan että ai viron koira no sehän tappaa kaikki ja mustamaalattu eteenpäin:headwall:
Viimeksi muokattu:
JÄRKI OHOI!
Miksi haluaisit koiran jonka taustasta ja elämästä et tiedä mitään?
Miksi haluaisit ostaa eläimen jonka terveydestä et tiedä mitään?
Miksi haluaisit ostaa koiran jonka luonteeseen vaikuttaneista ympäristö-ja perintötekijöistä ts.emosta ja sen elämästä et tiedä mitään?
Miksi haluat tukea pentutehtailua?
Mä en voi ymmärtää tätä mailmanparannus mentaliteettia. Itsellä on kaksi tervettä koiraa ja niillä hyvä kasvattaja. Ja tein pitkää töitä löytääkseni hyvän ja asiansa osaavan kennelin.
Ja sitten sinä, joka hyvässä uskossa, haluat maailman pelastaa edes sen yhden eläimen osalta, menet ja ostat lies minkä koktailin. Oletko ajatellut että on todennäköistä että tuleva koirasi on äiti-poika yhdistelmästä. Sen emoa on tuskin ruokittu n. 50 e maksavalla ruoalla(ja kyllä tiinenä olevan nartun tulee saada erittäin korkealaatuista ruokaa), emoa ei varmastikkaan ole rokotettu saatika madotettu kertaakaan sen elon aikan. Pennut syntyvät oloihin joista on kovin heikkoa ponnistaa eteenpäin.. Vosin jatkaa tätä loputtomasti, mutta tuskin silmäsi siitä aukenevat.
Loppupeleissä viron/espanjan/venäjän ja muut rescue koirat on vain pentutehtailun tukemista, ja niin kauan kuin on höynäytettäviä hyvän tahtoisia riittää bisnestä.
Turha sanoa että tarhoille "pelastetaan" koiria, kun ne "pelastajat" jotka pentuja sinne roudaa on useimmiten niitä tehtailijoita. Ged it?
Joten rakas ihminen, etsi käsiisi suomalainen hyvä kasvattaja mieleisestä rodusta, suurella todennäköisyydellä sat terveeltä pohjalta ponnistaneen yksilön jota on hyvällä omatunnulla helppo rakastaa. Unohda se maailman parantaminen ja lahjoita HESYlle rahaa.
*edit pahimmat typot*
Miksi haluaisit koiran jonka taustasta ja elämästä et tiedä mitään?
Miksi haluaisit ostaa eläimen jonka terveydestä et tiedä mitään?
Miksi haluaisit ostaa koiran jonka luonteeseen vaikuttaneista ympäristö-ja perintötekijöistä ts.emosta ja sen elämästä et tiedä mitään?
Miksi haluat tukea pentutehtailua?
Mä en voi ymmärtää tätä mailmanparannus mentaliteettia. Itsellä on kaksi tervettä koiraa ja niillä hyvä kasvattaja. Ja tein pitkää töitä löytääkseni hyvän ja asiansa osaavan kennelin.
Ja sitten sinä, joka hyvässä uskossa, haluat maailman pelastaa edes sen yhden eläimen osalta, menet ja ostat lies minkä koktailin. Oletko ajatellut että on todennäköistä että tuleva koirasi on äiti-poika yhdistelmästä. Sen emoa on tuskin ruokittu n. 50 e maksavalla ruoalla(ja kyllä tiinenä olevan nartun tulee saada erittäin korkealaatuista ruokaa), emoa ei varmastikkaan ole rokotettu saatika madotettu kertaakaan sen elon aikan. Pennut syntyvät oloihin joista on kovin heikkoa ponnistaa eteenpäin.. Vosin jatkaa tätä loputtomasti, mutta tuskin silmäsi siitä aukenevat.
Loppupeleissä viron/espanjan/venäjän ja muut rescue koirat on vain pentutehtailun tukemista, ja niin kauan kuin on höynäytettäviä hyvän tahtoisia riittää bisnestä.
Turha sanoa että tarhoille "pelastetaan" koiria, kun ne "pelastajat" jotka pentuja sinne roudaa on useimmiten niitä tehtailijoita. Ged it?
Joten rakas ihminen, etsi käsiisi suomalainen hyvä kasvattaja mieleisestä rodusta, suurella todennäköisyydellä sat terveeltä pohjalta ponnistaneen yksilön jota on hyvällä omatunnulla helppo rakastaa. Unohda se maailman parantaminen ja lahjoita HESYlle rahaa.
*edit pahimmat typot
*
Viimeksi muokattu:
Lapsuuden kodissani on ollut aina hyvältä, tarkkaan valitulta kasvattajalta (kalliilla) ostettuja rotukoiria. Hyvä menneisyys/ruokinta jne eivät takaa, että koira olisi aikuisena erittäin terve ja kiltti, vaikka tietenkin luovat edellytykset hyvälle loppuelämälle. Monilla rotukoirilla on kyseiselle rodulle tyypillisiä sairauksia, jotka johtuvat sairaanloisesta ylijalostamisesta (esim. ranskanbulldoggien hengitysvaikeudet). Koiran täydellisen ulkonäön tavoittelu on usein mennyt yksilöiden hyvinvoinnin edelle. Tuli koira sitten millaisista oloista tahansa, sen tulevaisuus on pitkälti tulevan omistajan käsissä. Jos omistajalla riittää tietotaitoa, aikaa, energiaa ja viitseliäisyyttä, saa monista löytökoiristakin koulittua ihanan kotikoiran.
Itse olen ottamassa lemmikkini Elämä koirille-järjestön kautta. Maksan koirasta 190euroa. Tähän hintaan kuuluu koiran sterilointi, madotus, rokotukset (rabies- ja nelosrokotus), siru, passi ja koiran tuonti Suomeen (matkakulut) ja rajaeläinlääkärin tarkastus (asiapaperit ja siru). Yhdistys ei hyödy tästä rahallisesti ollenkaan. Mitähän mahdolliselle pentutehtailijalle sitten koirasta maksettaisiin, mitä tuosta summasta muka jäisi jäljelle? Suomessa koiran nelostehorokotus, sterilointi ja sirutus maksaisivat ainakin 600euroa, ainakin näin "isossa kaupungissa". Toki Venäjällä ei varmasti eläinlääkärille makseta steriloinnista saman verran kuin Suomessa (esim. Veter/Tampere 423,63e + lääkkeet), mutta ei tuosta vajaasta 200 eurosta varmasti jää senttiäkään yli kustannusten jälkeen.
Henkilökohtaisesti haluan tarjota hyvän kodin ja tulevaisuuden jollekin kodittomalla karvakorvalle, enkä maksaa siitä, että saan jalostetun rotukoiran. Minulla ei ole tarkkoja kriteereitä koiralleni, joten sekarotuisuus ei haittaa. Sekarotuisuus ei myöskään tarkoita automaattisesti terveys- tai luonneongelmia.
Itse olen ottamassa lemmikkini Elämä koirille-järjestön kautta. Maksan koirasta 190euroa. Tähän hintaan kuuluu koiran sterilointi, madotus, rokotukset (rabies- ja nelosrokotus), siru, passi ja koiran tuonti Suomeen (matkakulut) ja rajaeläinlääkärin tarkastus (asiapaperit ja siru). Yhdistys ei hyödy tästä rahallisesti ollenkaan. Mitähän mahdolliselle pentutehtailijalle sitten koirasta maksettaisiin, mitä tuosta summasta muka jäisi jäljelle? Suomessa koiran nelostehorokotus, sterilointi ja sirutus maksaisivat ainakin 600euroa, ainakin näin "isossa kaupungissa". Toki Venäjällä ei varmasti eläinlääkärille makseta steriloinnista saman verran kuin Suomessa (esim. Veter/Tampere 423,63e + lääkkeet), mutta ei tuosta vajaasta 200 eurosta varmasti jää senttiäkään yli kustannusten jälkeen.
Henkilökohtaisesti haluan tarjota hyvän kodin ja tulevaisuuden jollekin kodittomalla karvakorvalle, enkä maksaa siitä, että saan jalostetun rotukoiran. Minulla ei ole tarkkoja kriteereitä koiralleni, joten sekarotuisuus ei haittaa. Sekarotuisuus ei myöskään tarkoita automaattisesti terveys- tai luonneongelmia.
Koirat loppuvat
Eksyin jokin aika sitten rianovosti lehden netti-sivulle. Yllättäen siellä olleet jutut olivat englanniksi ja aika mielenkiintoisia. Siellä mainittiin että alkavat hävittää kulkukoiria Venäjällä. Yritin etsiä juttua uudestaan mutta en löytänyt. Rianovosti.com on englanninkielinen palvelu, jos joku haluaa etsiä sitä koira-artikkelia. Joskus vuosia sitten Pietarissa käyneenä, huomasin että siellä juoksenteli monia koiria irrallaaan. Kun näin tuon jutun niin tuntui heti,että eikö niitä tosiaankin voisi jotenkin lahjoittaa vaikka Suomeen. Pietarissa näkemäni koirat näyttivät yllättävän iloisilta veijareilta, joten niistä voisi saada ihan hyvän kotikoiran.
Jutun kuvassa olis sellainen söötin näköinen koira, jos oikein muistan. Oli ehkä Karjalan pystykorvan ja susikoiran sekoitus. Jos löydätte niin linkittäkää kuva. Aika hauskan näköinen.
Juu ja löytyy sieltä upeita kuviakin
Paris Fashion Week: feminine to futuristic | Image galleries | RIA Novosti
Eksyin jokin aika sitten rianovosti lehden netti-sivulle. Yllättäen siellä olleet jutut olivat englanniksi ja aika mielenkiintoisia. Siellä mainittiin että alkavat hävittää kulkukoiria Venäjällä. Yritin etsiä juttua uudestaan mutta en löytänyt. Rianovosti.com on englanninkielinen palvelu, jos joku haluaa etsiä sitä koira-artikkelia. Joskus vuosia sitten Pietarissa käyneenä, huomasin että siellä juoksenteli monia koiria irrallaaan. Kun näin tuon jutun niin tuntui heti,että eikö niitä tosiaankin voisi jotenkin lahjoittaa vaikka Suomeen. Pietarissa näkemäni koirat näyttivät yllättävän iloisilta veijareilta, joten niistä voisi saada ihan hyvän kotikoiran.
Jutun kuvassa olis sellainen söötin näköinen koira, jos oikein muistan. Oli ehkä Karjalan pystykorvan ja susikoiran sekoitus. Jos löydätte niin linkittäkää kuva. Aika hauskan näköinen.
Juu ja löytyy sieltä upeita kuviakin
Paris Fashion Week: feminine to futuristic | Image galleries | RIA Novosti
Tänne vielä vastailen itselleni että muille.Meille tuli pietarista koira. Sopeutunut on hyvin.Ja helvetin huippu vahti,jos saa käyttää voimasanoja?! Koira siis ollu meillä marraskuu 2010 asti. Ja Milanin vinkit auttanut meillä. Ja sä joka ymmärsit väärin niin mulla oli ihan suom.rekkari dobermanni nuoruudessani,et vink.
Suosittelen lämpimästi ottaa rescue koiran.
Suosittelen lämpimästi ottaa rescue koiran.