Koliikki....se hirveä koliikki

Noup....en kaipaa viisasteluja....niitä satelee muutenkin. Meillä kolme lasta ja kahdella edellisellä raju koliikki,nyt kolmas näyttää samalta. Minä kun luulin että tämä poikamme ei huutaisi mutta kylläpä hänkin huutaa illat ja osan yöstäkin. Ihanaa kun sellaiset ihmiset joilla ei ole mitään tietoa koliikista tulevat sanomaan tyyliin "noh kyllähän tuon kolme kuukautta jaksaa" tai kuuluisat sanat "ehkä sillä on nälkä ja huutaa siksi". Meneehän se kolme kuukautta väkisinkin mutta ehkä tässä tilanteessa ripaus myötätuntoa tuntuisi kohtuulliselta. Kaipaan kohtalotovereita ja kiinnostaisi onko muidenkin perheissä ollut useammalla kuin yhellä lapsella koliikkia,kauan kestänyt ja miten tsemppasit itsesi vain jaksamaan.Tuliko neuvoja sellaisilta joilla ei ollut aavistusta siitä "niin lyhyestä kolmesta kuukaudesta"?

 

Meillä väitettiin 5kuiseksi neuvolassa vauvan huutoa koliikiksi kunnes saatiin yksityiseltä refluksi-diagnoosi. Aika monen "koliikin" taustalla taitaa olla refluksia tai allergiaa..

 

no meillä koitettiin hoitaa refluksianakin mutta mitään muutosta ei ollut, huuto on jatkunut aina, mutta yhtäkkiä kun 3,5kk tullut täyteen niin itkut loppuivat kuin seinään. Myös allergiat testattiin ja suljettiin pois.

 

Meillä esikoinen huusi aika tarkkaan 2,5 kuukautta ihan koko ajan. Nukkui vartin pätkissä, en muista siitä ajasta yhtään mitään. Muuta kuin että jossain vaiheessa toivoin, että jommalta kummalta lähtisi henki :-O

Meinas joskus vähän pinna palaa, kun toiset kyseli että eikö oo tylsä olla pikkuvauvan kans kotona, kun ne vaan nukkuu ja syö

 

No meillä vaan yksi lapsi, mutta ehdottomasti ärsyttävämpiä oli nää "kaikkitietävät" jotka selitti että koliikkia ei ole olemassakaan ja taustalla on allergiarefluksiplaaplaaplaa tauti. Tai nälkä! HAH! Koliikkia todellakin on olemassa monella vauvalla, ja se loppuu usein 3 kk:n ikään mennessä. Jos ei lopu niin sit voi miettiä muuta jo vähän vakavammin. Kyllähän sitä kaikkensa tekee ennenkuin koliikkiin uskoo, sit kun uskoo ja taipuu ei jaksa enään muiden epäilyjä.

Että ei muuta kuin tsemppiä, ohi se menee vaikka on helvetin raskasta <3

 

Tsemppiä rankkaan aikaan. Eihän se paljon lohduta, mutta loppuu se tuokin vaihe joskus. Ja saattaa se 3 kk tuntua jälkikäteen joskus vuosien päästä lyhyeltä ajalta, mutta ei kyllä silloin kun joka ikinen sekuntikin tuntuu huutavan lapsen kanssa ikuisuudelta. Voimia!

 

Ensimmäisen koliikki kesti noin 5 kk vanhaksi, sitten 1.5 v. ikäerolla syntyi sisar, joka huusi 4 kk ja vielä 6 kk vanhana nukahti yhden aikaan yöllä. Kummankin ongelmat ovat johtuneet vatsasta. Esikoinen, nyt 4v., sai diagnoosin pari vuotta sitten lievästä refluksista, joka kuitenkin yhdistettynä ummetukseen aiheuttaa kovaa vatsakipua. Kuopus kärsi myös ummetuksesta. Kyllä ne kommentit ärsyttivät ja puheet kolmen kuukauden koliikista hajottivat sen viidennen kuun kohdalla. Toisaalta kun alku oli hektistä, vauvan liikkeellelähtö ei ollut lainkaan stressaavaa. Kovasti tsemppiä ja jaksamista! Koeta pitää mielessä että sen itkevän "kuoren" alla on ihana oma persoonansa, näethän sen jo kahdessa vanhemmassa lapsessasi. Ps.. Kokeile istua vauva sylissä jumppapallon päällä. Kun koliikkihuuto alkaa, keinu tai pompi hiljaa pallon päällä. Toimi meillä kummallakin nukutukseen.

 

Tsemppiä! Meillä vauva huusi iltakuudesta noin klo 01-02 asti 3kk ajan tauotta. Tiedän mistä puhut, tsemppiä toisenkin kerran!

 

Jaksamista raskaaseen vaiheeseen. Ensimmäinen huusi 18.00-2.00 aika lailla tarkasti. Toinen 20.00- 3.00 ja kolmas 18.00-1.00. Ei allergioita, ei refluksia, vyöhyketerapia ei tuonut mitään apua. Neuvoja sateli kyllä ja kaikkitietäviä kusipäitä parveili "vinkkeineen" ympärillä. Apua ei tullut.

Noin 2,5kk-3,5kk iässä huuto loppui yhdessä yössä. Naps. Loppui vaan ja joka kerta hämmästys oli yhtä suuri ja järkyttävä.

Mutta kun lapsia on useampi, on yövalvomista vaikeampi jaksaa ja yrittää hoitaa umpiväsyneenä koko pesuetta. Toivon teille tukea, apua ja ennenkaikkea ymmärrystä.

 

Rv 37+ menossa ja kauhu vain kasvaa. Olen itse HC-koliikkitapaus ja vanhemmillani on kokemusta vain samanlaisista. Oma esikoinen kirkui käytännössä aina kun oli hereillä ja nukkui päivisin juurikin vartin pätkissä. Että arvatkaapa vain tutiseeko puntit jo nyt. Se oli sellainen helvetti että oksat pois. Tulipahan itsekin itkettyä muutama kuukausi, tavattua aikamoinen nippu eri alojen erikoislääkäreitä, pari vyöhyketerapeuttia (ei mitään apua) jne.

Mutta noista kommenteista: oma ehdoton suosikkini on se, että mun maito oli pilaantunutta... Huvittaa näin myöhemmin, mutta silloin ei naurattanut. Tuo nälkä on todella yleinen teoria. Asia, joka mua satutti eniten oli "mun mies ei ikinä käyttäytyisi noin". Oman vauvan itku on stressaavin ääni ikinä. Viisi minuuttia on jo piinallista. Jos ei ole kokenut 15h kirkumista/vrk kuukautta niin ei voi sanoa miten käyttäytyy. ihminen alkaa reagoimaan selkäytimellä. Meillä mies ei enää pystynyt kantamaan vauvaa suuttumatta. Voi sanoa, että ainoa apu josta oli todella apua oli ihmiset, joilla oli ollut itsellä koliikkivauva. Kun tulivat auttamaan eivät panikoituneet, vaan pysyivät rauhallisina ja sanoivat kivoja asioita vauvasta.
Se kolme kuukautta on elinkautinen siinä vaiheessa kun ei tiedä miten selviää seuraavasta 10 minuutista.
Voimia ap!

 

Ei ole mitään koliikkia, on vain nälkäisiä vauvoja, ja hölmöjä vanhempia jotka eivät ymmärrä tarjota lisää ruokaa, vaikka vauva olisi juuri syönyt?!

 

Ei ole mitään koliikkia, on vain nälkäisiä vauvoja, ja hölmöjä vanhempia jotka eivät ymmärrä tarjota lisää ruokaa, vaikka vauva olisi juuri syönyt?!

Joo. Näin se kuuluu olevan. Viis siitä, että lapsen posket pullottaa ja vauva on käyrillä.

 

Olipas iloinen yllätys että olin saanut näin paljon vastauksia. Uskokaa pois, teidän tsempityksistä sain voimaa jaksaa taas. On kyllä inhottavaa kun ei saa nauttia lapsesta, vaan oottaa koko ajan että kasvaa niin suureksi että nuo huudot lakkaa, sitten kattelen tosi katkeranakin niitä vanhempia jotka ei tiedä itku helvetistä mitään. Pistää itseänikin itkettämään kun katsoo tuota itkevää lasta kun näkee että vatsaan koskee eikä voi auttaa. Alkaa väsy maksimoimaan elämää. Tuttava oli juuri kylässä pienen vauvansa kanssa ja valitteli ettei jaksaisi kauaa yöheräilyjä. Kysyin että herätteleekö vauva useinkin, vastaus oli että kaksi kertaa. Tasan ei mee nallekarkit.

 

Oletteko käyttäneet vyöhyketerapiassa? Tai kiropraktikolla?

 

Oletteko käyttäneet vyöhyketerapiassa? Tai kiropraktikolla?

Ollaan. Kahdella. Ei mitään apua. Juuri nämä ovat niitä hyvää tarkoittavia neuvoja, joita tulee.

Vyöhyketerapia auttaa joitakin. Syy: koliikki menee ohi joka tapauksessa.
Riippumattomia randomoituja tutkimuksia aiheesta löytyy. Tulokset ovat, että vyöhyketerapia ei auta koliikkiin. Joissain tapauksissa on saatu vasteita, mutta ne ovat samaa tasoa kuin mitä saadaan tärinäpatjalla tai koliikkikeinulla.

Ja en ole kumpaakaan hoitomuotoa vastaan. Itse olen nauttinut molemmista.