Kolmas haaveissa, jaksaminen mietityttää - kokemuksia?

Onko muita, jotka haaveilevat kolmannesta lapsesta mutta epäilevät omaa jaksamistaan? Olisi mukavaa jakaa ajatuksia ja tietysti myös kuulla kolmen tai useamman lapsen vanhemmilta kokemuksia.

Minulla on entuudestaan tyttö 3 v ja poika 1v. Kumpikin ovat ihania persoonia, mutta molemmilla on ollut rankka vauva-aika, eli ovat olleet huonoja nukkumaan ja varsinkin kuopus on ollut itkuisa koliikkipoika.

Nyt on arki muutaman kuukauden ajan ollut jo huomattavasti helpompaa ja huomaan, että vauvakuume nostaa taas päätään... Kuopus nukkuu jo yönsä, esikko on nukkunut niin ikään 1-vuotiaasta lähtien, kumpikin syö samasta kattilasta ja nukkuu päiväunet yhtä aikaa jne. Mutta molemmat ovat myös tavattoman tulisieluisia temperamentikkoja, ja esikolla on yhä uhmaikä ja kuopuksenkin tahto on hyvää vauhtia heräämässä... Eli arjessa on yhä työtä, vaikka hyvin pärjätäänkin.

Nyt useamman lapsen vanhemmat kertokaa, miten tässä jaksaisi, jos kolmaskin olisi samanlainen pätkänukkuja ja koliikkivauva? Vai olisiko kolmas nimenomaan helpompi, koska vanhin ei enää roikkuisi koko ajan lahkeessa kiinni, kun hänellä olisi keskimmäinen leikkiseurana? Monesti tuntuu, että suurperheelliset mainovat, että "onneksi ovat olleet helppoja vauvoja ja nukkuneet yönsä"... Entä jos olisikin useampi vaativa vauva peräkkäin?

 

Mua kans kiinnostais kovasti tämä =)

 

Minulla on kolme lasta, tyttöjä kaikki, synytneet 09/03, 01/05 ja tämä viimoisin 05/08 :heart:
Ja hyvin olen jaksellut, oikeastaan paremmin kuin kakkosen jälkeen; johtuneeko sitten siitä, että isommat tytöt ovat jo "niin isoja", että on vain yksi vauva talossa tällä kertaa...muttamutta...
vaikka vauva on vasta 3kk, itseasiassa tasan tänään, niin mieltäni askarruttaa jo ajatus siitä nelosesta :ashamed: mitenköhän sitä jaksaisi? kovasti haluaisin tälle kolmannellekkin saada vielä leikkikaverin... Mahtaako tämä kuumeilu loppua koskaan?

 

...

 

Minuakin kiinnostaa, lisää kokemuksia kiitos Meillä lapset pian 3v ja 7kk, ja yhtä vielä mieli halajaa.

 

Minuakin kiinnostaisi tämä aihe! Kolmonen haaveissa, mutta mietityttää oma jaksaminen ja parisuhde, että miten kestää.. voiko "omasta ajasta" edes haaveilla ?? mutta leikkikaveri olis niin ihana.. ja taustalla mulla myös paha synnytyspelko!! Millaisia ikäeroa ollut teillä? Meillä esikoinen jo 7 ja kuopus 1 vuotta.

 

eikö täältä löydy monilapsista konkaria, joka kertoisi kokemuksistaan kolmen kanssa...? Luen siis mielelläni myös kommentteja rankasta arjesta, eli ei tarvitse kursailla. Tai taitavat kaikki muut tällä palstalla olla jo varmoja kuumeilustaan, minä vain emmin . Vai pitääkö meidän, jotka emme ole varmoja, haluammeko sittenkään kolmannen lapsen vaiko ei, perustaa oma pino... "Ehkä-kuumeilijat"

 

Heips,
Mulla kolme lasta 01/04, 10/05 ja 01/08. Vauva-ajat olleet ok; ei koliikkia. Pätkäunia ovat nukkuneet aina ajoittain, pisimmät päikkärit 1,5h. Öisin valvotaan välillä edelleenkin, kun eivät nuo isommatkaan vielä nuku öitänsä heräämättä. Välillä saattaa olla meidän sängyssä kolme muksua yöllä, mutta ihan kivasti jaksellaan Vauva ei nuku yötänsä vielä syömättä; ennätys on yö yhdellä syötöllä. Välillä vaatii tuttia/tissiä jopa 1,5 tunnin välein.

Päivisin on helpompaa kuin aikaisemmin juuri siitä syystä, että esikoinen ja kakkonen leikkivät keskenään (myönnän välillä on tappelupäiviä ettei leikit suju lainkaan ja saan olla vähän väliä selvittämässä ). Pieninkin on jo kovasti mukana leikkimässä ja mä saatan havahtua, että pystyn päivällä siivoilemaan rauhassa yms. Selkeästi helpompaa kolmen kanssa kuin vaan yhden tai kahden! Lähteminen esim. ulos on sitten toinen juttu... aikaa saa varata reilusti.

Vastaisin siis, että kyllä jaksaa. Ja vähillä unilla meilläkin mennään eteenpäin, mutta tämä on nyt tämä elämänvaihe. Välillä kun pysähtyy katsomaan noita lasten leikkejä, kun kolmestaan ovat niin itseni läpi hurahtaa lämmin aalto ja olen onnellinen kun kolmaskin lapsi meille saatiin. Esikoinen tykkää myös hoivata ja katsoa kuopuksen perään vaikka itsekin on vielä pieni.

 

Lisään vielä, että parisuhde on vähän taka-alalla. Mutta niin se oli jo kakkosen syntymän jälkeen. Omaa aikaa mulla on lähinnä iltaisin (toki voisin sitä "ottaa" myös kuopuksen nukkuessa päikkäreitä, isompien leikkiessä), kun kaikki lapset nukkuvat. Ja se saattaa tapahtua vasta lähempänä 23. Kyllähän tuota aikaa parisuhteelle varmaan saisi järjestettyä, jos vaan haluaisi/viitsisi.