Kolmas lapsi vai ei?

Miksi se on niin vaikea päättää, yrittääkö saada kolmannen lapsen vai ei? Toinen lapsi oli ihan itsestäänselvyys, tottakai me haluttiin lisää lapsia! Nyt esikoinen on 5,5-vuotias ja kuopuskin jo yli neljä. Ollaan aina puhuttu, että jos vielä kolmas, sen aika olisi sitten kun vanhemmat lapset lähtevät kouluun/eskariin. Päätöksen aika lähenee, mutta ei kerta kaikkiaan osata päättää, että olisiko se meidän perhe nyt tässä, vai vieläkö me toivotaan yhtä lasta.

Onko muilla ollut vaikeuksia päättää tällaista asiaa? Miten sen ratkaisisi?

Vauvaa kovasti haluaisin ja olisi ihana kokea vielä yksi raskaus ja synnytys, mutta tuntuu, että jaksaako sitä vauva-arkea enää. Toisaalta taas kaksi lasta tuntuu sopivalta määrältä, mutta toisaalta olen aina toivonut isoa perhettä ympärilleni. Jääkö sitä ikuisesti harmittelemaan, jos kolmatta lasta ei edes yirtä saada?

 

No jos helvetillistä elämää haluat niin siitä vaan. Itse kadun että useampi lapsi-niin kamalaa tämä on ollut

 

No jos helvetillistä elämää haluat niin siitä vaan. Itse kadun että useampi lapsi-niin kamalaa tämä on ollut

Ai? Kerrotko lisää? Mikä siinä on niin kamalaa? Olisko kahden kanssa vielä ok?

 

Meille tuli 3 lasta pienillä ikäeroilla ja vielä silloin vielä puhuttiin, että neljäs saa tulla sitten joskus. Nyt meillä on neljä lasta ja on aivan ihanaa!!! Itsekin mietin, että jaksaako enää yöheräilyjä sun muuta vauva-arkeen kuuluvaa kun päästiin jo tosi helpolla lasten suhteen. Nuorimmainen täytti nimittäin 9v kun vauva syntyi.

Päätös yrittämisen aloittamisesta oli minulle kuitenkin vaikea, koska puntaroin päässäni kaikkea mahdollista maan ja taivaan välillä ja erityisesti sitä omaa jaksamistani . Onneksi päädyin ratkaisuun vauvan yrittämisestä, ON MEILLÄ NIIN SULOINEN VAUVA!!!

Kannattaa miettiä asia tarkoin ja olla varma vauvan haluamisesta. Tottahan se on, että helpommalla pääsee, kun sullakin lapset alkaa olla jo isompia. Päätös tulee sitä vaikeammaksi, mitä kauemmaksi sitä lykkää. Mutta meillä nelonen eli iltatähti on tuonut mukanaan vain pelkkää iloa

 

höpöhöpö tolle joka sanoi että helvetillistä elämää ois... meillä on 3 ja kaikki syntyneet vajaan 2 vuoden välein, ja aivan ihanaa!!!! vaikka onkin viel välillä hankalaa järjestää asioita, kun on monta pientä, niin ikinä en vaihtais tätä tilannetta! sitä paisi teillä on isommat jo sen ikäsiä että heistä on apuakin kotona, joten huolet pois! eikä kolme lasta edes ole vielä paljon!!

 

[QUOTE="joo";22807818]höpöhöpö tolle joka sanoi että helvetillistä elämää ois... meillä on 3 ja kaikki syntyneet vajaan 2 vuoden välein, ja aivan ihanaa!!!! vaikka onkin viel välillä hankalaa järjestää asioita, kun on monta pientä, niin ikinä en vaihtais tätä tilannetta! sitä paisi teillä on isommat jo sen ikäsiä että heistä on apuakin kotona, joten huolet pois! eikä kolme lasta edes ole vielä paljon!![/QUOTE]

noh jollekki se voi olla helvetillistä.. Ei se kaikilla niin autuasta ole.

 

Tai oikeammin minä pähkäilen, mies nakkasi pallon mulle, itse olisi valmis kolmanteen lapseen. Meillä on nyt 6v. tyttö ja 3,5v. poika. vauvakuumetta mulla on ollu jo pari vuotta, mutta rahatilanteen ym. kiireiden takia asiaa ei olla alettu pohtimaan edes perinpohjin. Nyt kun olen ollu töissä ja rahatilanne on palautunut normaaliksi ym. olen alkanut pohtimaan sitä kolmatta (ja mahdollisesti myös neljättä sitten joskus). Pahinta tässä nyt onkin se että päätöksen joudun tekemään minä, eikä me yhdessä. Tuntuu että mun mieli muuttuu 10 min. välein, toisaalta tekisi aivan kamalasti mieli, mutta toisaalta huomaan keksiväni tekosyitä siihen miksi ei ainakaan ihan vielä. Mulla olisi ammatinvalinta ja opiskelut edessä, mutta opiskella kerkeää vaikka viiskymppisenä, mutta jos nyt jätän sen kolmannen tekemättä niin en kerkeä kyllä enää tekemäänkään, on tämä vaikeaa...

 

Voih, on tää vaikeaa... Onko ketään sellaista, jota kolmannen lapsen "hankkimatta" jättäminen on jäänyt harmittamaan? Kun sitä mä pelkään, että sitten kun on jo liian vanha, asia alkaa harmittamaan.

 

Nostanpa vielä, jos joku kommentoisi.

 

sama homma täällä. Me varmaan jossain veiheessa jätetään ehkäsy pois ilman sen kummempia miettimisiä ja saa tulla jos tullakseen, eihän sitä koskaan tiiä vaikka ei tärppäiskään mutta ainakin on yritetty, itteä jää muuten vaivaamaan kun aina kolmesta haaveillu.

 

 

Meillä poika 5 v. ja tyttö 3 v. ja ollaan tämä kesä pohdittu, voisiko meidän perheeseen kuulua vielä yksi. Painavin plussa on se, että lasten aikuistuttua meillä olisi - jos hyvin kävisi - ihanaa jälkeläistämme, jonka erilaisia elämänpolkuja seuraisimme ja osittain osallisinakin olisimme. Toinen plussa on se tunne, että meidän perheeseemme mahtuisi kasvatettavaksi vielä kolmas pieni ihminen, jonka läsnäolon haluaisimme rikastuttavan meidän muiden arkea.

Suurin miinus taas on huoli siitä, miten sitä jaksaa antaa aikaansa ja paneutua kolmen eri pienen ihmisen ensimmäisiin askeliin elämässä: päiväkotiin, kouluun, elämään opastaminen + siinä läsnäoleminen.

Rahankulu ja väsymys ovat sekundäärisiä miinuksia, joiden vaikutus on tosi vähäinen ja väliaikainen.

Olisi kiva jatkaa tätä ketjua ja kuulla lisää pohdintoja aiheesta!

 

Samaa pähkäillään täälläkin. Nyt arki on täydellistä, 4-ja 6-vuotiaat terveet lapset ja suhteellisen helpolla pääsee kun leikkivät paljon itsekseen ja keskenään. Ovat omatoimisía jne..Mitä jos vauva ei olekaan terve? Mitä jos oma terveys pettää raskauden aikana? Kauheasti mietittävää asian suhteen. Mutta silti tuntuu, että haluaisi vielä yhden lapsen, haluaisi kokea vielä raskaus-ja vauva-ajan, saada työuraan vielä yksi breikki jne. Lisäksi ikä alkaa tulla vastaan...Viimeistään vuoden vaihteessa on pakko tehdä päätös. Olisi niin helppoa vain olla miettimättä ja jättää ehkäisy pois...Niin hankalaa.

 

[QUOTE="vieras";24375549]Samaa pähkäillään täälläkin. Nyt arki on täydellistä, 4-ja 6-vuotiaat terveet lapset ja suhteellisen helpolla pääsee kun leikkivät paljon itsekseen ja keskenään. Ovat omatoimisía jne..Mitä jos vauva ei olekaan terve? Mitä jos oma terveys pettää raskauden aikana? Kauheasti mietittävää asian suhteen. Mutta silti tuntuu, että haluaisi vielä yhden lapsen, haluaisi kokea vielä raskaus-ja vauva-ajan, saada työuraan vielä yksi breikki jne. Lisäksi ikä alkaa tulla vastaan...Viimeistään vuoden vaihteessa on pakko tehdä päätös. Olisi niin helppoa vain olla miettimättä ja jättää ehkäisy pois...Niin hankalaa.[/QUOTE]

Halvemmaksi tulee ottaa vuosi lomaa toista, jos breikkia haikailet .

 

Halvemmaksi tulee ottaa vuosi lomaa toista, jos breikkia haikailet .

No itselläni se tarkoittaa todennäköisesti kolmen vuoden breikkiä töistä, mitä ei rahan arvolla mitata. Mutta siis tuo nyt oli pienin syy..

 

Täällä samaa mietitään. En tiiä onko ihan naurettava tää mun ongelma mutta suurin ongelma on tässä päätöksessä se että asutaan 70neliön kolmiossa ja mietin miten ihmeessä me mahduttais tähän jos tulis kolmas.

 

nostan, sama pohdinta kun viimeinen------> miten mahdutais komiossa jos tulisi kolmas lapsi? ja miten pyörin arkea? ja että tiukasti varmasti joudumme elää kun mies olisi ainoa tienavaa... :/

 

Me pähkäiltiin tätä asiaa syyskuussa.

Ja päätettiin, että kolmas lapsi saa tulla. Ihan vaan sillä perusteella että me molemmat halusimme kolmatta lasta sillä hetkellä, kerrankin samaan aikaan , siihen saakka homma oli aina mennyt niin että kun mulla oli vauvakuume niin miehellä ei ollut, ja päinvastoin.

Nyt tuo kolmas lapsemme on parin viikon ikäinen. Hyvin me vielä tähän kolmioon mahdutaan, tai siis ei täällä juuri sen ahtaampaa ole kuin ennenkään. Ja isompaan muutamme sitten, kun tuntuu ettei tänne enää mahduta. Ei se sen monimutkaisempaa ole . On kovin kivaa olla pikkuvauvan äiti pitkän tauon jälkeen, ja on kovin kivaa kun isommat on jo niin isoja että leikkivät ja ulkoilevat keskenään, osaavat tehdä itselleen aamupalaa, jne.

 

Kuulostaa niin samoille mietinnöille kuin itsellä tällä hetkellä. Olisi kiva kuulla, mihin olette muut päätyneet ja miten on mennyt jos kolmas on tullut.

 

Samoja pohdin itse viime vuoden puolella. 6- ja 4-vuotiaat lapset ennestään. Ikää itellä 32v. Mies on heittänyt pallon mulle jo nuorimmaisen syntymästä lähtien että jos haluan kolmannen niin hän on kympillä mukana. Viime vuonna vasta tosissaan alin miettimään että kun ei tiedä halutakko vai ei niin tulin kuitenkin siihen tulokseen että helpommin katuu varmaankin vanhempana sitä jos jättää tekemättä kun kerran sellaistakin vaihtoehtoa on miettinyt että ehkä kolmas.. Helpolla sitten napsahtikin kun pillerit heitin pois ja nyt loppuvuodesta odotetaan kolmonen syntyväksi Katunut en ole ainakaan vielä hetkeäkään..