Kolmasluokkalaisen hankalat käsityötunnit

Meidän lapsella käsityö on inohkkiaine. Se on ohimennen jutellut että käsityö on vaikeaa eikä se kiinnosta sitä ollenkaan. Haluaisi olla kuulemma puutöitä tekemässä ja pitää niitä jotka on puukässässä onnekkaina. Mä olen ajatellut että lapsi on "köpelökoura" kuten isänsäkin ja sen takia sillä on käsitöiden tekeminen hankalaa. Nyt viimeisimmältä käsityötunnilta tuli opettajan terveiset Wilmaan että meidän tulevaisuudentoivo ei ollut osannut käyttäytyä tunneilla ollenkaan.

Tänään aiemmin illlalla otettiin syyslomalle tullut käsityötuntien kotiläksy virkkuukoukkuineen esiin. Lapsi oli jokseenkin tajunnut virkkauksen, mutta ei kuitenkaan. Tuon meidän virkkaamisen yhteisen tekemisen aikana mua alkoi sapettamaan. Sitä mukaan kun me yhdessä tehtiin niin lapsi pääsi virkkauksesta kärryille. Se sai tunnissa tehtyä sen verran mitä se on käsityötunneilla saanut aikaan, työ oli tasaista ja nättiä eikä ollenkaan kireää niin kuin koulussa tehty työ. Vähänkö harmittaa lapsen puolesta joka on ollut turhautunut osaamattomuudestaan käsityötunneilla ja opettajankin puolesta kun se on sitten siitä joutunut osansa saamaan. Arvatkaas oliko meillä iloinen poika kun se sai virkkaustyönsä kotiläksynsä valmiiksi ja on hyvillä mielin menossa seuraavalle käsityötunnille kun saa kuulemma tunneilla jotain tehdyksikin??

 

Veikkaan, että poikasi ei ole ainoa, jolla on hankaluuksia virkkaamisen kanssa. Se on aikamoinen tuskien taival opettajallekin ohjata kymmentä lasta virkkaamaan. Aika ei meinaa millään riittää kaikkien neuvomiseen. Mutta hyvä, että teillä ratkesi homma näin! P.s . Odotahan ensi vuotta, kun alkavat neulomaan...

 

No eipä ole mikään uutinen ettei opettaja pysty kädestä pitäen opettamaan heikoinpiakaan, ja avustajiakin kouluista vähennetään koko ajan tasaseen tahtiin. Kannattaa seuraavaa työtä kysyä kotiin, josko harjoittelette sitäkin kotona.

 

Onpa hienoa, että alkoi sujua! Ja ihanaa, että jaksoit auttaa ja opettaa poikaa!! Hienoa!

 

Itselläni käsityö oli myöskin vaikeaa ja tuskaista.
Myöhemmin diagnosoitiin sitten hahmotushäiriö.

 

Ihana kuulla tuollaisesta onnistumisesta ja ilosta. Ja pystyn kyllä samaistumaan jollain tavalla tuohon iloon Kun joku ohjeistus oikein mättää edelleen jossain käsityössä niin hermo meinaa mennä, mutta auta armias kun asiat klikkaa yhteen, se riemu siitä onnistumisesta on aina yhtä mukavaa.

Esikoinen vihasi käsityötunteja, virkkaaminen ja kutominen oli ihan tuskaa. Ei olisi tullut kuuloonkaan, että olisi ottanut apua tai neuvoja vastaan, saati että olisi suostunut yhdessä tekemään mitään. Tytär sitten valitsi jo ennen varsinaisia valintoja mielessään puu/teknisen puolen. Ja kuten teilläkin nyt yhden kerran viimeisellä tunnilla kävi niin meillä tulee juuri levottomuudesta usein huomautus silloin kun jokin asia mättää. Ei jaksa tai halua keskittyä, joskus ei tunnu haluavan edes yrittää, koska hermot menee.

Keskimmäinen poika taas tykkää käsityöstä ja puukässästä. Oman aikansa jotkin uudet jutut vie, mutta se maltillisuus joilla töitä tekee, sille on pakko nostaa hattua. Rauhallinen tuo tosin on muutenkin. Saa nähdä miten nuorin salamapöksy mahtaa jaksaa käsitöitä.

 

Minusta nää on sellaisia juttuja jotka ei oikein voi olla yksin koulun vastuulla. Niinkuin ei myöskään esim uinnin, luistelun, hiihdon opettelu.
Minut on äiti opettanu virkkaamaan ja neulomaan ennen kuin käsityö edes koulussa alkoi.

 

Mulla oli peruskoulun päättärissä käsityö numero 5. En tajunnut hommasta yhtään mitään ja käytin aikana tuntien häiriköimiseen. Oli vaan niin vaikeaa. Sittemmin diagnosoituna adhd, ja muitakin diagnosoimattomia oppimista haittaavat häiriöitä varmasti on.

 

[QUOTE="Vieras";29114789]Minusta nää on sellaisia juttuja jotka ei oikein voi olla yksin koulun vastuulla. Niinkuin ei myöskään esim uinnin, luistelun, hiihdon opettelu.
Minut on äiti opettanu virkkaamaan ja neulomaan ennen kuin käsityö edes koulussa alkoi.[/QUOTE]

Mistä tämänkin voi tietää jos ei koululta ole tullut mitään vihjettä siihen suuntaan että kotoa tarvitsisi tukea? Kuten aiemmin sanottu mä luulin että meidän poika on huono käsistään ja sen takia tekeminen olisi hankalaa.

 

Mistä tämänkin voi tietää jos ei koululta ole tullut mitään vihjettä siihen suuntaan että kotoa tarvitsisi tukea? Kuten aiemmin sanottu mä luulin että meidän poika on huono käsistään ja sen takia tekeminen olisi hankalaa.

No meillä on lapset kyllä opetelleet kotona virkkaamaan, kutomaan, ompelukoneen käsittelyä jne. paljon ennenkuin koulussa on opeteltu. Eskarissa meidän lapset ovat olleet ainoat jotka ovat osanneet virkata ketjusilmukkaa, koukullapa vielä, kun muut ovat harjoitelleet sormivirkkausta. Ei se nyt mahdottomia vaadi kotonakaan, nyt meillä on menossa vohvelikankaan ompelua eskarilaisella, tuskin heille sellasta tulee vielä, mutta itse oli kiinnostunut asiasta.

 

Mistä tämänkin voi tietää jos ei koululta ole tullut mitään vihjettä siihen suuntaan että kotoa tarvitsisi tukea? Kuten aiemmin sanottu mä luulin että meidän poika on huono käsistään ja sen takia tekeminen olisi hankalaa.

Pointtini oli se että mielestäni kotona voisi tehdä käsitöitä lasten kanssa ihan riippumatta siitä opetetaanko niitä juuri silloin koulussa tai osaako lapsi koulussa tehdyt hommat vai ei. Onkai se ihan luonnollista että lapset haluaa kokeilla sellaisia juttuja mitä äitikin tekee. Tietty jos vanhemmat ei itse tee mitään käsitöitä niin ei niitä ehkä sitten tuu lastenkaan kanssa tehtyä.

 

[QUOTE="Vieras";29114864]Pointtini oli se että mielestäni kotona voisi tehdä käsitöitä lasten kanssa ihan riippumatta siitä opetetaanko niitä juuri silloin koulussa tai osaako lapsi koulussa tehdyt hommat vai ei. Onkai se ihan luonnollista että lapset haluaa kokeilla sellaisia juttuja mitä äitikin tekee. Tietty jos vanhemmat ei itse tee mitään käsitöitä niin ei niitä ehkä sitten tuu lastenkaan kanssa tehtyä.[/QUOTE]

Juuh, mä en sen kummemmin tee käsitöitä . Me ollaan suoraan sanottuna panostettu enemmän matikkaan ja kieliin. Jos käsitöistä tulisi samalla tavalla kotitehtäviä kuin esim. noista kahdesta edellä mainituista niin me oltaisiin kotona kärryillä siitä miten tekemiset koulussa sujuu ja pystyttäisiin olemaan koulutyössä mukana.

 

en ymmärrä miksi poikien pitää opetella virkkaamaan,neulomaan ja ompelemaan.Tuskin tekevät sitä enää peruskoulun jälkeen!

 

Meidän lapsella käsityö on inohkkiaine. Se on ohimennen jutellut että käsityö on vaikeaa eikä se kiinnosta sitä ollenkaan. Haluaisi olla kuulemma puutöitä tekemässä ja pitää niitä jotka on puukässässä onnekkaina. Mä olen ajatellut että lapsi on "köpelökoura" kuten isänsäkin ja sen takia sillä on käsitöiden tekeminen hankalaa. Nyt viimeisimmältä käsityötunnilta tuli opettajan terveiset Wilmaan että meidän tulevaisuudentoivo ei ollut osannut käyttäytyä tunneilla ollenkaan.

Tänään aiemmin illlalla otettiin syyslomalle tullut käsityötuntien kotiläksy virkkuukoukkuineen esiin. Lapsi oli jokseenkin tajunnut virkkauksen, mutta ei kuitenkaan. Tuon meidän virkkaamisen yhteisen tekemisen aikana mua alkoi sapettamaan. Sitä mukaan kun me yhdessä tehtiin niin lapsi pääsi virkkauksesta kärryille. Se sai tunnissa tehtyä sen verran mitä se on käsityötunneilla saanut aikaan, työ oli tasaista ja nättiä eikä ollenkaan kireää niin kuin koulussa tehty työ. Vähänkö harmittaa lapsen puolesta joka on ollut turhautunut osaamattomuudestaan käsityötunneilla ja opettajankin puolesta kun se on sitten siitä joutunut osansa saamaan. Arvatkaas oliko meillä iloinen poika kun se sai virkkaustyönsä kotiläksynsä valmiiksi ja on hyvillä mielin menossa seuraavalle käsityötunnille kun saa kuulemma tunneilla jotain tehdyksikin??

Poika vai tyttö?
Meillä tyttö valitsi puukässän ja on ollut tyytyväinen, äippä myös en osaa mitää käsitöitä, joten turha olis ollu tuoda töitä kotiin tehtäväksi!

 

toiha on akkojen hommia

 

Meillä nelos luokkalainen poika virkkaa ja kutoo. Helpooa kuin heinänteko kun oppii

 

valitettavasti sen opettajan on pystyttävä neuvomaan ja ohjaamaan muitakin kuin vain yhtä, kuten sun tarvii tehdä

 

[QUOTE="vieras";29114855]No meillä on lapset kyllä opetelleet kotona virkkaamaan, kutomaan, ompelukoneen käsittelyä jne. paljon ennenkuin koulussa on opeteltu. Eskarissa meidän lapset ovat olleet ainoat jotka ovat osanneet virkata ketjusilmukkaa, koukullapa vielä, kun muut ovat harjoitelleet sormivirkkausta. Ei se nyt mahdottomia vaadi kotonakaan, nyt meillä on menossa vohvelikankaan ompelua eskarilaisella, tuskin heille sellasta tulee vielä, mutta itse oli kiinnostunut asiasta.[/QUOTE]

No mutta teillähän on tietysti hallussa myös kaikki muu jokaiselle tuiki tarpeellinen taito. Olette varmaan harjoitelleet kotona jo ennen kouluun menoa nokkahuilunsoittoa, pianonsoittoa, sellonsoittoa, trumpetinsoittoa, näytelmien kirjoittamista, avaruustrigonometriaa, tietojenkäsittelyä, medianlukutaitoa, ohjelmistokoodausta, ringetteä, jousiammuntaa, suunnistusta, kertotaulut...
Ja tietysti lapsesi osaa kokata kolmen ruokalajin illallisen, sehän kannattaa opetella ettei sitten köksäntunnilla vaan joudu mitään opettelemaan.

 

[QUOTE="vieras";29114855]No meillä on lapset kyllä opetelleet kotona virkkaamaan, kutomaan, ompelukoneen käsittelyä jne. paljon ennenkuin koulussa on opeteltu. Eskarissa meidän lapset ovat olleet ainoat jotka ovat osanneet virkata ketjusilmukkaa, koukullapa vielä, kun muut ovat harjoitelleet sormivirkkausta. Ei se nyt mahdottomia vaadi kotonakaan, nyt meillä on menossa vohvelikankaan ompelua eskarilaisella, tuskin heille sellasta tulee vielä, mutta itse oli kiinnostunut asiasta.[/QUOTE]

Sulla ei sitte tullu mieleen, että kaikkien kotona ei vanhemmatkaan osaa virkata yms.? Millä siinä opettaa jos ei ittekää tiä mitä pitää tehdä. Mä kyllä osaan kutoa, virkata ja neuloa, mutta tajuan silti että kaikki ei osaa. Mulla on kuitenki se vikana, että mä oon huono opettamaan muille mitää tuollaasia.

 

Se on ohimennen jutellut että käsityö on vaikeaa eikä se kiinnosta sitä ollenkaan.

Et sitten ole kysynyt lapselta, että mikä siinä on vaikeaa ja mitä tekevät?

 

Voi huh, mitäköhän tulee meidän kolmasluokkalaisen kevätlukukaudesta? Niillä alkaa silloin tekstiilityö. Meinaan minä en osaa virkata enkä neuloa. En sitten tippaakaan. Toivottavasti lapsi on oppivaisempi.

 

Samanlaista meillä ollut. Miks ihmeessä poikien tarttee edes virkata :O En tajua...

Jos jotain luovaa sillä haetaan ni miksei sitten vaikka maalauskurssia tms. Johan pojat nyt käsityön mieltääkin tyttöjen aineeksi. Vai tunteeko joku aikuista mistä joka virkkaa?

 

Itse olin todella huono ja kömpelö myöskin käsitöissä. Ei sujunut virkkaus, neulominen, ei ompelut.. ristipistot sentään hallitsin!

Se on vain pakollinen paha joka pitää ilmeisesti meidän ei-niin-kätevien kärsiä (olen myös vasuri, joka ei taatusi auttanut asiaa).. Itsekin olisin, huom. naisena, ennemmin ollut puukässässä tekemässä linnunpönttöä kuin jotain toispuolesta lapasta, jota kukaan ei voi käyttää

Yritä rohkaista lasta vielä yrittämään, kaikki ei voi olla kaikessa priimuksia, mutta jos asennetta saisi jotenkin positiivisemmaksi, niin ei olisi niin inhaa mennä tunneille.

 

No miksi se olis tyttöjen hommaa? Eikö jossain vaiheessa uutisoitu että pojatkin ovat innostuneet tekemään pipoja nykymuodin myötä?
Itselläkään ei tuo laji ole koskaan onnistanut, onneksi ei tarvinnut mun aikana kärsiä kuin pakollinen puoli vuotta, jona aikana sain kudottua puoli patalappua, ja sitäkin jälkeä opettaja haukkui.
Sen jälkeen valitsin puukäsityöt, ja sain aikaankin jotain hyödyllistä.