Anni-äidille :hug: Nyt ei sitten muuta ku ajoitukset kohdilleen ja kumiukkelit nurkkaan!! 
kolmatta haaveilevat,mutta mies ei..
- Viestiketjun aloittaja meikkuli
- Ensimmäinen viesti
Tervehdys!
Olen uusi kasvo täällä keskustelussa, mutta ajattelin heti kirjoitella. Meillä on 10/2000 ja 5/2003 syntyneet poika ja tyttö. Olen jo kierinyt vauvakuumeen kourissa 3 vuotta...3-vuotta sitten mieheni vastaus oli EHDOTON EI kolmannelle lapselle. Luulin kuumeen olevan omaa kuvitelmaa ja odotin sen katoavan, mutta ei ..vuosi sitten otin keskusteluksi mieheni kanssa vakavasti jälleen 3. lapsen. "Uhkasin" ottavani hormonikierukan pois ja jos hän ei halua enää lasta niin hän saa sitten steriloida itsensä. Siihen hän ei ollut kuitenkaan valmis ja tuumasi että ei hän sano ettei koskaan haluaisi lasta, nyt vaan ei olisi vielä sen aika. Jäin toiveikkaaksi ja en ottanut kierukkaa pois. Sairastuin syksyllä henkiseen masennukseen, joskin työstäjohtuvana. Nyt vasta olen pikkuhiljaa palailemassa töihin.
Mutta nyt 3-vuoden odotuksen jälkeen se ihme tapahtui ME haluamme 3. lapsen, myös siis mieheni. Vauva saa tulla jos on tullakseen, sitten kun lääkitykseni loppuu keväällä.
Olen aivan onnesta sekaisin, en olisi koskaan tämän olevan totta. Joskaan sitähän ei tiedä että tulenko raskaaksi mutta tämä on jo iso harppaus.
Aiemmissa raskauksissa ei ollut mitään erikoista ja vauva-ajatkin ovat sujuneet ilman mitään suurempia. Ikääkään meillä vanhemmilla ei ole kuin 30v.
Ajatukseni kirjoituksessani on teille kaikille 3tta haaveilevat että älkää antako periksi vaan ottakaa asia ajoittain puheeksi ja kertokaa rehellisesti kuumeen tuomasta "ahdistuksesta". Se lopulta palkitsee =)
Olen uusi kasvo täällä keskustelussa, mutta ajattelin heti kirjoitella. Meillä on 10/2000 ja 5/2003 syntyneet poika ja tyttö. Olen jo kierinyt vauvakuumeen kourissa 3 vuotta...3-vuotta sitten mieheni vastaus oli EHDOTON EI kolmannelle lapselle. Luulin kuumeen olevan omaa kuvitelmaa ja odotin sen katoavan, mutta ei ..vuosi sitten otin keskusteluksi mieheni kanssa vakavasti jälleen 3. lapsen. "Uhkasin" ottavani hormonikierukan pois ja jos hän ei halua enää lasta niin hän saa sitten steriloida itsensä. Siihen hän ei ollut kuitenkaan valmis ja tuumasi että ei hän sano ettei koskaan haluaisi lasta, nyt vaan ei olisi vielä sen aika. Jäin toiveikkaaksi ja en ottanut kierukkaa pois. Sairastuin syksyllä henkiseen masennukseen, joskin työstäjohtuvana. Nyt vasta olen pikkuhiljaa palailemassa töihin.
Mutta nyt 3-vuoden odotuksen jälkeen se ihme tapahtui ME haluamme 3. lapsen, myös siis mieheni. Vauva saa tulla jos on tullakseen, sitten kun lääkitykseni loppuu keväällä.
Olen aivan onnesta sekaisin, en olisi koskaan tämän olevan totta. Joskaan sitähän ei tiedä että tulenko raskaaksi mutta tämä on jo iso harppaus.
Aiemmissa raskauksissa ei ollut mitään erikoista ja vauva-ajatkin ovat sujuneet ilman mitään suurempia. Ikääkään meillä vanhemmilla ei ole kuin 30v.
Ajatukseni kirjoituksessani on teille kaikille 3tta haaveilevat että älkää antako periksi vaan ottakaa asia ajoittain puheeksi ja kertokaa rehellisesti kuumeen tuomasta "ahdistuksesta". Se lopulta palkitsee =)