Kolmatta kuumeilevien talvi 2014

Heippa taasen ja tervetuloa Pippurihäntä! :wave:

Galluppeihin ekana: Olen itse ollut raskaana useamman kerran (tm/km/km noiden kahden lisäksi) ja alkunsa ovat aina nopeasti saaneet yk0-3 joten joku ajatus vielä kytee että ehkä itse odotuksen alkamiseen ei menisi mahdottoman pitkään mutta se kestääkö se raskaus onkin sitten isompi kysymys ja se mitä jännitän paljon enemmän. Ei nimittäin paljoa lohduta plussa testissä jos ekassa ultrassa todetaan että tuulimunahan se oli taas. Alkuraskauden ultraan menossa siis ihan varmasti sitten joskus jos se plussa vielä napsahtaa.

Lapsiluku jää sitten siihen mahdolliseen kolmeen ja se on ihan varma. Miehelle tämä kolmaskin on ekstraa, kaksi olisi riittänyt hänelle vallan mainiosti itselleen. Ymmärrän kyllä, en itsekään ihan nopeasti suostuisi neljänteen jos meillä olisi osat toisinpäin ja mies kuumeilisi vielä tämän jälkeen Puhuu kyllä jo nyt siitä "sitten kun on se vauva" jne ettei tässä nyt sentään hampaat irvessä ole mieskään mutta tosiaan itse oli aina ajatellut aiemmin että kaksi olisi hyvä määrä.

halli ovistestien käyttöön en osaa valitettavasti antaa mitään neuvoja kun en koskaan ole niitä käyttänyt mutta ensi kiertoon ajattelin tilata jos tarvetta on. Voit sitten kertoa minulle Käsittääkseni jotkut varmistelevat viivan tummuessa aamu- ja iltapissasta mutta kai se oikeasti pitäisi riittää että kerran päivässä katsoo.

Ensi kiertoon otan avuksi myös greippimehun

ON: mähän olen ihan raskaustestihullu ja nyt ekan yrityskierron annoin itselleni luvan testata vähän silloinjatällöin mutta sillä ehdolla että toisella kierroksella relaan. Noh, olen päättänyt että testaan vasta ensi maanantaina ja siihen on vielä ikuisuus!! Pieniä mukaoireita toki löydän itsestäni (niitä löytyy myös aina silloin kun EN ole raskaana,eli tosi luotettavia ) mutta jos nyt kehtaisi niistä kirjottaa jotain niin eilen tuli ihan tosi vähän jotain vaaleanpunaista paperiin, mitä ei ole koskaan ennen tullut. Okei en usko järjellä varsinaisesti sen olleen mitään kiinnittymisvuotoa (ei mulla oo noissa viidessä aiemmassakaan raskaudessa sellasta ollut) mutta siis testipäivän lähestyessähän mulla mikä vaan kelpaa raskausoireeksi toinen minkä kehtasin miehellekin eilen sanoa oli iltalämmöt, mittasin ihan vitsinä ja olikin 0.4 astetta enemmän kuin tulos jonka aina ennen olen saanut. Onneksi kaikesta huolimatta ihan hyvällä huumorilla vielä otan nämä enkä ihan täysin sekoa, ehkä skarppaan nyt ja annan itselleni luvan hötkyillä sitten yk3 taas

 

Bhumi aika jännäämistä kyllä nyt tosiaan onko siellä yksi vai kaksi! Oksensitkin niin aikaisin! Oletko menossa alkuraskauden ultraan?

 

Ha ha, meidän rahatilanne on semmoinen ettei mennä mihinkään ylimääräiseen ;-) Eipähän tule tehtyä vauvanvaateheräteostoksiakaan plussan kunniaksi. Neuvola-ajan sain jo varatuksi, 7.2. Siellä ehkä jo nähdään pienokainen?? En tiedä mitä siellä tapahtuu mutta puolitoista tuntia käskivät varata!

Silloin kun odotin kaksosiani en alkanut oksentaa aikaisin, joten en välttämättä pidä sitä vielä merkkinä tuplaraskaudesta. Tuplaraskauspahoinvointi, sitten kun se alkoi, oli kyllä ihan hirmuinen, neuvolassakin olivat huolissaan.

 

Moro!

galluppiin: esikoinen, syntyi päätöksestä "nyt on aika lapselle"..ei mitään ns yritystä..eikä se aika sitten loppujen lopuksi ollutkaan oikea mutta minulla täällä silti yksinkasvatettu komea miehenalku on toista aviomieheni kanssa yritimme yli 7kk, kävin lääkärillä pähkäilemässä mahdollista hedelmättömyyttäni (toisessa munasarjassa kystia) mutta kehoitettiin ottamaan rennosti ja mahdollisen ovulaation aikaan sekstailla ja illalla nautiskella lasillinen punaviiniä (kuulemma rentouttaa jne). Punaviinit jäi juomatta mutta tulikin plussa testiin

Nyt tämän kolmannen yrityksen kohdalla pidän syynä YRITYKSEEN myös sitä aiemmin lukuisia kertoja mainitsemaani ehkäisyrokotetta.. ei kukaan kertonut että voi aiheuttaa lapsettomuutta, lääkäri ei maininnut ja itse olin typerä ja en kysynyt vaan ajattelin ko.ratkaisun olevan helppo ja varma HETKEKSI.. Nyt on ollut kierto normaali ja ovis ainakin luultavasti bongattu kerran, eli toivoa on! Keskimäärin raskautuminen mahdollista 4-36kk edellisen rokotteen "vaikutuksen" loppumisesta, eli mä olen tällä palstalla kauan! Kaikki tuo oli mainittu jo ko.tuoteselosteessa jonka tajusin lukea vasta jälkeenpäin ja nähtävästikärsin nyt siitä

TERVETULOA UUSILLE JA PUUHHHHHPLUSSATUULIA KAIKKI!! On tämä ketju ollut niin henkisesti tärkeä tuki, kiitos kaikki!

 

Täällä olisi yksi taustalla seurannut kuumeilija, joka voisi liittyä joukkoonne! Jospa täältä tarttuisi plussatuulia kun monet ovat plussanneet piakoin tänne liittymisen jälkeen..


Boomkaa.............kp8/30-40... ..yk15.....26........-07 ja -11



Ekaa yritettiin tasan yksi kuukausi, yk2 tuli plussa. Tuota ennen oli e-pillerit olleet käytössä neljä vuotta. Kakkosta yritettiin paaaljon kaueemin; plussa tuli vasta yk26. Esikoisen jälkeen käytettiin vain kumia ehkäisynä noin 1,5vuotta eli ei hormonaalista ehkäisyä.

Kuopuksen jälkeen ei olla käytetty mitään ehkäisyä. Imetin 1,5 vuotta; menkat alkoi vuoden kuluttua synnytyksestä. Vauvakuume on ollut siitä asti kun tyttö syntyi...Miehen kanssa oltiin molemmat sillä linjalla, että kolmas lapsi saa tulla heti kun tulee, koska toisen kohdalla odotus oli ihan tuskaa. Ja kolme on meille sitten ihan sopiva määrä; mun pääkoppa ei enää kestäisi (eikä miehen korvat) tätä olotilojen kyttäilyä, päivien laskemista, jne. :kieh:

Alkuun oltiin tjot-meiningillä, mutta nyt ollaan viimeiset 8kk yritetty aktiivisemmin. Meillä on sukurasitteena jos jonkinlaisia sairauksia, niin olen tietoisesti vältellyt lääkäriin menoa. Pelottaa, että sieltä saa pahoja uutisia (vaikka tiedetään, että apuakin olisi varmasti tarjolla!!) :ashamed:

 

Boomkaa tervetuloa mun puolestani!!
Tilanteestanne huolimatta, itsekkäästi täytyy todeta että lohdullista lukea kuinka myös teillä voi olla "vaikeaa" ilman syytä tämä homma. On tällä listalla muitakin joiden puolella ihan kympillä sympatiat ja silti samoilla mielin täysin onnellinen olen myös pikavierailijoiden puolesta!!

 

Minäkin oon sen vuoksi näitä palstoja taustaillut, kun en lähipiirille edes kehtaa tästä kuumeilusta puhua. Asenne on vähän sellainen, että "johan teillä on jo kaksi, eihän se haittaa jos ei enempää tule". Tottakai olen onnellinen lapsistani, mutta sisälläni on tunne, että meidän perheeseen voisi kuulua vielä yksi?
Tai oikeastaan sekin on vielä pahempaa, kun aletaan kysellä että "no, milloin teille tulee lisää?". Joo-o, niitä ei tupsahtele liukuhihnalta.


Nytkin mielessä pyörivät tunteet mitkä liittyvät raskauteen..Olisipa ihanaa silittää kasvavaa vatsaa; siellä on meidän tuleva vauva! Ja se tunne kun kaiken vaivan jälkeen saa pienen ihmeen syliin. Pieni nyytti, josta kuuluu, ah, niin ihanaa pientä tuhinaa...ja ne silmät! :kiss:

Mrs-K jopas on inhottava tilanne teillä. Toivotaan, että ei ole aiheuttanut mitään pahempia vaikutuksia. Nehän kuitenkin ovat yleensä harvinaisempia vaikka jollakin voi esiintyäkin. Plussatuulia sinnekin

 

Teidän kanssa on niin kiva keskustella että en malta karauttaa pois tästä ketjusta vaikka olenkin jo raskaana... Pikaisia plussia toivon Boomkaallekin! (kiitti vaan nimimerkin valinnasta, nyt se Robinin ralli junnaa päässä aina kun luen nimesi...)

Hui, minulle rupesi eilen täällä Cariocan kanssa keskusteltuani tuntumaan että masussani onkin taas kaksoset. Mututuntumaan luottamisessa ei kyllä ole mitään järkeä, muistutan itseäni siitä miten minulla oli viime raskauden alussa vahva poikaolo ja sitten sainkin kaksostyttäret! Mutta pelkkä ajatus toisista kaksosista pani tosi mietteliääksi. Yhtäältä pelottaa ihan sikana kaksosvauvahullunmylly. Toisaalta sitten kun tämä ajatus oli tullut päähäni rupesin tuntemaan surua siitä ettei pienellä ole leikkikaveria niin kuin isosiskoilla, jos siellä onkin "vain yksönen". Olin itse yleensä kiusattu ja yksinäinen lapsena ja ehkä siksi tuo ajatus tuntuu nyt niin surulliselta. Kahta vuotta nuoremmasta veljestä oli onneksi pitkään seuraa ennen kuin tultiin teini-ikään.

Olisi kiva jos te joilla on kokemusta yhdestä lapsesta isolla ikäerolla muihin lohduttaisitte minua kertomalla, että kyllä "yksinäinenkin" lapsi löytää mielekästä tekemistä

Entä murehditteko te, joilla raskaaksi tuleminen on kestänyt, tämmöisiä, kun mietitte lastenne ikäeroja?

 

Tervetuloa joukkoon Boomkaa! Ja sama kuin Bhumilla, arvanette mikä pyörii päässä tästä lähin aina kun nickin näkee

Bhumi mä oon ainakin pähkäillyt tuota ikäeroa kolmanteen, nuorimmalla ja kolmannella tulisi sellanen viitisen vuotta vähintään ja se on jo aika paljon mielestäni. Nää nykyiset ovat olleet kuin paita ja peppu ja mieletön tuki ja turva toisilleen (varsinkin toinen lapsista aika herkkä) ja on tosiaan mietityttänyt jääkö kolmas sitten "ihan yksin". Mulla on itselläni nuorimpaan sisarukseen 6v ikäeroa eikä kyllä koskaan mitään olla yhdessä tehty kuin väkisin, tosin tahdon uskoa että tämä on paljon enemmän kyse luonne-eroista (näkyvät vahvasti vielä aikuisenakin). Ja tämä kun on ollut niin helppoa kahden pienellä ikäerolla olevan lapsen kanssa, keskenään leikkivät aina eikä äitiä tarvita jatkuvasti viereen vaan saan rauhassa tehdä myös omia juttuja. Noh, täytyy vain luottaa siihen että kolmas lapsi pääsee sitten kotileikkeihin mukaan vauvaksi tai koiraksi ja äiti saa vielä vastaisuudessakin tehdä rauhassa ruoan (as if )

Eli siis mielessä on ollut mutta eipä se montaa vuotta ole kun kerhot/päiväkodit/sun muut alkaa ja lapsi saa ihan omiakin kavereita =)

Mrs-K Voi ei, oon missannut aiemmat ehkäisyrokotekeskustelut ja kyllä ottaa päähän sun puolestasi! Siis tietysti pitäisi aina lukea tuoteseloste mutta itsekin olen harkinnut vahvasti ehkäisyrokotetta joskus eikä kyllä tullut missään tuollaista tietoa vastaan, ainakaan tarpeeksi painotetusti. Jos kierto on kuitenkin jo palannut ja oviskin mahdollisesti bongattu niin tuskin se enää vaikuttaa kovin vahvasti! Toivotaan ainakin että teho olisi loppunut lopullisesti nyt!

 

Kiitokset tervetulotoivotuksista

Ovistikuista: Mä tulin hulluksi niiden viivojen vahvuuksien kanssa ja investoin suoraan digitesteihin. Ihanan kallista se oli, kun ovista saattoi joutua odottamaan välillä 2 viikkoakin. Mutta kun se sieltä tuli, niin ihan selvästi näkyi. Ja lämmönnousu seuraavana päivänä aina vahvisti asian.

Bhumi: En minä noita ikäeroja kyllä mieti siltä kantilta, että "voi kun ei ole leikkikaveria", mutta ymmärrän kyllä, jos oman taustasi takia sitä pohdit. Yksinäisyyden ja kiusatuksi tulemisen kokemus jää jollain tavalla aina mieleen ja voi nousta esiin yllättävissäkin tilanteissa. En sanoisi silti, että ainoa lapsi = yksinäinen lapsi.

Esikoispoikani ainoana lapsena 10v on aina ollut sosiaalinen ja hänellä oli ensimmäisiä leikkikavereita jo perhepäivähoidossa, jonne meni 10kk iässä. Iltaisin riitti ihan muuten oman perheen seura ja aikuisten kanssa häärääminen. Hän onkin ollut pienestä pitäen aina aikuisten mukana joka paikassa ja hänen kanssaan ovat aikuiset tehneet paljon asioita, löytyy mm. aktiivinen kummisetä. Mutta varsinkin sitten eskarista eteenpäin tuli ihan niitä kavereita, jotka käyvät kylässä ja leikkivät pihalla yhdessä. Ja naapuruston lapset kanssa. Hänellä ei ole ollut mitenkään puutetta leikkikavereista, vaikka sisarusta ei ole ollutkaan. Serkkuja löytyy, joiden kanssa on sitten aina lomilla mummolassa leikitty. Ja kyllä - tuo lapsi osaa olla hienosti myös itsekseen eli on lukenut paljon, opetellut pelaamaan video- ja tietokonepelejä aika nuorena, ja niiden parissahan tuo nytkin viihtyy aika paljon. Siten, että kaverit ovat Skypen kautta linjoilla ja pelataan yhteisessä online-maailmassa Tätä nykyä koulun kaveripiiri on hirveän tärkeä ja puhelimet soi vähän väliä kun kysellään tekemään sitä ja tätä, mutta hän taitaa olla sillä tavalla onnekkaassa sosiaalisessa asemassa omassa ryhmässään, että ei ole niitä äärikoviksia eikä -pehmiksiä vaan ihan tavallinen ulospäinsuuntaunut poika. Tasapainon vuoksi sanoisin kuitenkin vielä, että ehkä tuo "ainoalapsi" -tausta näkyy pojassani siinä, että hän odottaa saavansa kaiken aina heti - huomion, vuoron, jne. varsinkin kotioloissa, mutta koulussa on kuulemma enemmän tarkkailevampi eikä pidä esiintymisestä. Ja toisaalta siinä, että kuvittelee kaiken, mitä me aikuiset sanomme ja teemme, jotenkin liittyvän häneen ja että haluaa olla aina jotenkin mukana tai osallistua. Mutta tuokin on vanhemmiten vähän muuttunut, kun on enemmän niitä ihan omia juttujaan kehittänyt.

Itse olin myös 5v ainoa lapsi ja ainoa lapsenlapsi ja muistan kuinka ihanaa oli saada kaikkien huomio. Kovempi kolaus se sitten olikin kun sain sisaruksia noin "vanhana", mutta hyviä ystäviä meistä on tullut silti ja kasvattava kokemus oli opetella jakamaan se huomio. Eivät ne ainoat lapset välttämättä automaattisesti kärsi yksinäisyydestä, ja positiivisena puolena monista tulee tosi hyvin itsenäisesti pärjääviä ns. johtajatyyppejä, jotka oppii (olosuhteiden pakosta) kommunikoimaan aikuisten kanssa jo nuorena. Sitä asioiden jakamista joutuvat kaikki opettelemaan tässä maailmassa ja vanhemmat voivat sitä opettaa muutenkin kuin vain sisaruskinoja sallimalla

Jopas tuli pajatus....Jännä joka tapauksessa nähdä Bhumi, onko yksöset vai kaksoset tuloillaan!

MUOKS: Sillä aikaa kun kirjottelin niin Carioca oli myös vastaillut samaan ja se taitaa olla juuri niin kuin sanoit - enemmänkin luonne-eroista kiinni. Monilapsisen perheen nuorimmainen tai ensimmäinen tai miksei keskimmäinenkin voi jäädä "yksinäiseksi" yhtälailla kuin ainoa lapsi taas ei. Tapauskohtaista ihan. Se, että on sisaruksia, ei tarkoita, että he olisivat automaattisesti kavereita, joskut välit voivat olla hyvinkin vaikeat. Lähipiiristä löytyy näitäkin tapauksia.

Ens kerralla vähemmän paatosta, lupaan

PH

 

Kiitos, löysitte juuri oikeat sanat :hug: vakuuttamaan minua siitä että asioilla on puolensa ja puolensa ja eri ikäisenä muista kasvaminen on hyväkin juttu monelta kantilta. Ja lohdullista muistaa, ettei kaikki ole kiinni äidin tekemisistä tai tekemättömyyksistä vaan luonne-eroista. Eiköhän jokainen ihminen saa juuri sellaisen sisarussarjan kuin on tarkoituskin!

 

Täällä senkun odottelu jatkuu. Tietenkin jouduin tuon lääkäri ajan siirtämään ja nyt saakin odotella vielä useamman viikon sinne pääsyä. Ja huonolla tuurilla tuokin aika vielä siirtyy. Noh, ei kai se auta kun odotella. Tuttua hommaa...

Gallupiin: Täällä haaveillaan lähinnä niistä kolmesta lapsesta, eli tämä seuraava olisi viimeinen jos nyt enää tuuri käy. Mies tosin haaveilee useammastakin, mutta itselleni kolme riittää ja siihen saa toinenkin tyytä.

 

Tervetuloa kaikki uudet

Huh, minulla arjen kiireet jatkuvat. Toisaalta onneksi, niin kiertokin menee nopeammin Toisaalta olen alkanut ajatella, että ehkä juuri kova työstressi voi olla ainakin osasyynä, että plussaa saa odottaa.

Meillä lapsiluku jää kolmeen (jos se kolmas vain tulee). Mies ei aluksi ollut niin innostunut kolmannesta, mutta nyt on jo jonkin aikaa kuumeillut kolmatta jopa enemmän kuin minä (jos mahdollista). Isoa ikäeroa mieheni ei haluaisi ja alun perin sanoikin, että 2014 vuonna pitäisi kolmannen viimeistään syntyä. Nyt ei montaa yrityskertaa enää olisi, jos tämä edelleen olisi hänen tahtonsa. Onneksi mielipide on muuttunut. Uskon, että sekä pienellä että isommalla ikäerolla on omat hyvät ja huonot puolensa. Ja tosiaan paljon on riippuvaista luonteista yms.

Meillä lähipiiri (ainakin isovanhemmat) olisi ihan kauhuissaan, jos alkaisin odottaa kolmatta. Omat vanhemmat ovat uraihmisiä ja toivovat myös, että minä keskittyisin nyt uraani. Miehen vanhemmat puolestaan pelkäävät, että emme jaksaisi kolmen kanssa. En siis ole sanallakaan voinut vihjaista kuumeestamme. En kykenisi ottamaan vastaan sitä toiveiden latistamista ja saarnaa, kuinka meidän ei pitäisi. Meidän oma päätös, joten parempi olla hiljaa. Ystävät ovat alkaneet kysellä, että olemmeko ajatelleet vielä kolmatta. Nämäkin kysymykset alkavat pikkuhiljaa vaivaamaan, kun ei sitä kolmatta kuulu yritysestä huolimatta. Parille ystävälle olen suoraan sanonut, muille vain vastannut, että eihän sitä koskaan tiedä, jos joskus vielä haluaisi tai jotain muuta vastaavaa.

Nyt pitää taas kiirehtiä töiden pariin!

Plussatuulta kaikille!!!

 

halli kyselit ovistesteitstä. Jos et ole varma ovulaation ajankohdasta, kannattaa alkaa testaamaan joskus kp 10-11. Kerran päivässä riittää, mutta yleensä itse teen niin, että siinä vaiheessa kun testiviiva alkaa tummua ja on lähes tasavahva kontrollin kanssa, testaan kahdesti päivässä. Noin ainakin pregcheckin ovistestit minulla toimii että niissä viiva alkaa pikkuhiljaa tummumaan ovispäivän lähetessä. Sofin ovistestit sen sijaan antoivat aina niin haaleaa viivaa, että niistä oli tosi vaikea arvioida oviksen lähestyminen.

 

Huomenta kaikille!

Ei vitsi miten hassusti kävi aamusella, eräs miespuoleinen ystäväni sanoi facebookissa (sitä ennen toivoteltiin hyvät joulut eli aika puskista tuli viesti) että hän oli nähnyt unta jossa olin raskaana, että onko jotain kerrottavaa

No kovasti toivon että ensi viikolla ehkä olisi! Ei olla kertoiltu yrityksestä kuin muutamalle (tai siis minä kertonut ) lähimmälle ystävälle, ei missään nimessä isovanhemmille vielä. En jaksaisi sitä hössötystä että nomilloinjokonyt. Äitini ottaa asian ihan hyvin, sopivan neutraalisti. Ei varmaan aivan täysin yllärinä tule,olen joskus sanonutkin että ehkä sitten aikanaan vielä kolmas. Anopille en kertoisi etukäteen koska varmasti alkaa taas hössöttämään innoissaan ihan hulluna. Hieno juttu siis mutta ehtii sitä sitten riittävästi jos joskus oikeasti on raskaana.

Oireiden kyttäys alkanut hyvää vauhtia vaikka koitan himmailla itseäni Ei niitä silti kamalasti ole, tätä hienoista aallottaista "nyt ehkä kuvottaa" mulla on ollut viime kierrossakin ja välillä ihan muuten vaan aiemminkin joten.. Kuivaa kautta ei vielä ole tullut, se voisi olla yksi ja tissit EHKÄ on vähän herkemmät kuin yleensä, mutta eikös ne ennen menkkojakin ole

ohwell, koitan vielä sinnitellä maanantaihin. Yhtään testiä en ole hankkinut koska testaisin sitten kuitenkin. Maanantaina apteekkiin! vai ehkä jo sunnuntaina, olisi sitten valmiina...

 

Moi!
olen lueskellut teidän kuulumisia vain pikaisesti kun on taas niin kiirettä. galluppiin vastaisin, että tuskinpa meille enempää lapsia tulee, kun tähänkin sai suostutella miestä jo niiiiin kauan. En olisi edes uskonut, että suostuu kolmatta yrittämäänkään. Toki minä voisin vielä vaikka sen neljännenkin haluta...ainahan saa unelmoida

ON: Nyt menossa (omien laskujen mukaan) rv 5+2 ja oireina on arat rinnat, selkäkivut, alavatsan turvotus, jatkuva paleleminen. Olen varannut alkuraskauden ultran, joka on viikonpäästä. Sitten saa tärkeää tietoa <3

Puhaltelen täältä paaaaaaljon plussatuulia!!!

 

Täällähän on jännät hetket, ainakin Cariocalla Tulee pitkä viikonloppu sinne...

Leijonalle tsemppiä varhaisulraan! Me käytiin tästä viimeisimmästä ultrassa jo omien laskujen mukaan rv 6+5 ja syke siellä näkyi! Mulla alkoikin pahoinvointi jo 5+ viikoilla, joten toiveissa oli, että joku sielä matkusti. Kyllä sitä silti hermoilutti sen jälkeenkin, nyt toivon, että osaisin ottaa mahdollisen raskauden rennommin. Kun ei niille itse mitään voi.

Lähipiirin suhtautumisesta lapsilukuun - ihme kyllä, meillä ei ole minkäänlaisia viboja mihinkään suuntaan lähipiirissä. Tai sitten mä oon vaan totaalisen immuuni kaikelle semmoselle Varsinkaan omat vanhemmat eli lasten mummot ja vaarit varovat visusti vihjailemasta mihinkään suuntaan. Hienovaraista sakkia. Minun puolella nämä saamani kaksi ovat ainoat lapsenlapset ja miehen puolella löytyy saman verran. Eli kovin montaa ei ole siunaantunut, omat sisarukseni kun ovat sinkkumiehiä ja naisia.

Omalle äidille ja anopille on tullut mainittua jo edellisen odotusaikana, että jos tämän jälkeen vielä haluaisi lapsia niin jotain ja jotain... Lähinnä se tuli puheeksi siksi, kun olen Rh- äiti ja nyt syntynnyt tyttö on Rh+. Ehkä siellä siis salaa odotellaan, josko vielä meiltä kuuluu vauvauutisia.

Just nyt on semmoinen olo, että menee varmasti ikuisuus, että tulee, kun mitään tietoa menkoista ei kuitenkaan ole. Suunnittelen elämää ihan normaalisti eteenpäin, töihinmenoa ja hoitopaikkojen miettimistä sekä mahdollista parin vuoden päähän sijoittuvaa uuden asunnon hankintaa, tällä kahden lapsen kokoonpanolla. Jos sitten se kolmas ilmoittaa tulostaan, niin sitten sovelletaan.

Ura vai perhe dilemmasta - Olen vissiin sitten niin vanha jo, että olen ehtinyt saada molemmat En tosin ollut esikoisen aikaan kotona kuin äitiysloman verran, eli menin uudestaan töihin kun hän oli 9kk. Olin tuolloin 26v. Tämän jälkeisen 10v aikana olenkin ehtinyt ihan näppärästi uraa sitten rakennella ja nyt voi hyvin olla vakkaripestistään perhevapailla joitakin aikoja. Tämän tuoreimman tulokkaan kohdalla uskoisin, että palaan töihin kun hän on 1-1,5v. Justiinsa sovittiin, että tulevana viikonloppuna keskustellaan eri vaihtoehdoista miehen kanssa ja katsotaan mihin hoitojärjestelyihin meillä on varaa.

 

;-) Minä olenkin ihan eri tilanteessa kuin Pippurihäntä... Kun viimeksi sain lapsia oli vakipaikka ja ura näytti olevan kunnossa ja paikka varma eläkeikään asti. Äitiyslomalta vanhoihin tehtäviin palattuani en kuitenkaan kauan siellä viihtynyt, pakolliset ylityöt eivät enää tuntuneet tekemisen arvoisilta kun koin että lapset tarvitsevat minua enemmän, työporukkakin oli äitiyslomani aikana vaihtunut eikä meno enää yhtä mukavaa kuin ennen, minkä lisäksi kaipasin luovempaa ja vapaampaa työnkuvaa... Vajaa vuosi siitä kun olin töihin palannut olin jo irtisanoutunut ja perustanut oman yrityksen. Oli helppo uskaltaa kun silloinen mieheni oli hyväpalkkainen heppu. Yritykselläni meni pitkään hyvin, tienasin saman verran kuin ennenkin paitsi että vapaa-aikaa oli paljon enemmän. Avioeron jälkeenkin rahat riittivät paremmin kuin muilla yksinhuoltajaäideillä joihin tutustuin.

Nyt on kuitenkin jo reilun vuoden ajan firmalla mennyt huonosti, alallani menee yleisestikin huonosti. Kaikki mitä tienaan menee laskuihin, vuokraan ja ruokaan eikä ihan riitäkään. Nykyinen aviomieheni on puolestaan työtön. Koskahan sitä pitäisi ryhdistäytyä ja käydä kyselemässä Kelasta / Yritysneuvonnasta / Verokarhulta että mihin köyhyysloukkuun tässä ollaan raskauden myötä joutumassa... ;-) Luotan kuitenkin siihen että kaikki lutviutuu, semminkin kun lapsi ja minä ollaan Suomen kansalaisia ja suomalaisten määrä on vähenemässä ja valtio tekee kaikkensa että näin ei kävisi, ja sosiaaliturvajärjestelmämme aivan hemmottelee meitä jotka lisäännymme (siis kun vertaa muihin maihin!)

- Bhumi rv 4+6

 

Ei se testaamattomuus sitten ihan niin hyvin mennyt kuin toivoin. Jäin vahingossa apteekin eteen yksin kauppakeskuksessa ollessamme ja tietäähän sen mitä mieleen tuli Lopputuloksena hampaiden kiristystä kun clearbluet pelkkää negaa (tein heti ilman pidättelyjä yhden ja sitten tänä aamuna) ja nyt ne on muuttuneet kunnon roskishaamuiksi jonka johdosta päädyin ostamaan pregcheckejä joissa viivanpaikka joka ärsytti jo viime kierrossa (en ollut raskaana).

Vähän epäilen että raskaus näkyisi jo oikeana haamuna jos raskaana olisin (aina noussut nopeasti paitsi tuulimunakierrossa), toisaalta koitan tarrata siihen etten oikeasti tiedä milloin ovis oli tai mikä kiertoni on kun tosiaan vasta yhdet menkat tulleet pillereiden lopetuksen jälkeen.

Noh, ostin niitä pregcheckejä sitten samantien pari pakettia kun kerran sille tielle läksin joten aamusta taas tyhjää ruutua katselemaan.

 

Täällä ois yks kuumeileva 30v kahden lapsen äiti, lapset 9v ja 7v :wave: Ensimmäistä kertaa on laskeskeltu ja testailtu ovista ja päästiinkin puuhiin h-hetkellä, tapahtumasta on nyt viis päivää ja tänään on kärsitty ällöttävästä olosta ja mahakivusta. Mutta luulenpa että kroppa tekee vaan tepposiaan : / Nooh nyt täytyy malttaa odotella :headwall:

 

Tikruus tervetuloa :wave: kiva kun jollain muullakin on nyt jännät päivät!

Mulla ei ole oikeastaan kummempia oloja vieläkään jos ei etsimällä etsi. Lämmöt on olleet selkeästi koholla normaaliin verrattuna (0.5-0.7 astetta), en ole aiemmin mittaillut säännöllisesti mutta aina silloin tällöin eikä ikinä ole päästy näin korkeisiin lukemiin ilman että olen kipeänä. Välillä tulee herkkähajuaisti-hetki mutta se menee ohi niin nopeasti etten uskalla siitä mitään ajatella, normaalistikin mulla on todella herkkä hajuaisti. Sinänsä en ole huolissani oireettomuudesta, kahdessa edellisessä raskaudessa ollut niin että rv6+ asti olen miettinyt onko kaikki hyvin kun ei ole oireita ja sitten oksentanut aamusta iltaan ja öisinkin seuraavat 6vk. Sitä en odota mitenkään innolla :x

Dippailin PC:tä nyt, ihan kuin se viivanpaikka olisi vähän vahvempi. En tiedä oonko ensimmäinen joka näin sanoo mutta mun mielestä se voisi jopa olla ihan ministi punertava kuvassa, luonnossa ei. Ylin on ensimmäinen testattu ilman pidätystä sen clearbluen jälkeen joka antaa kunnon roskishaamut, keskimmäinen sitten eilen illalla hetken pidättelyn jälkeen ja alin nyt aamupissasta. Mää sanoin että oon ihan testihullu ja nyt lähti lapasesta onneksi olen lähdössä matkalle tänään ja palaan vasta huomenna illalla joten oikeasti en voi jatkaa testailua (ennen huomista iltaa)

image - Aijaa.com

 

Onhan se ihan selvä haamu, Carioca!!!
Mulla oli viimeksi ihan vähän tuota tummempi haalea plussa menkkojen alkamispäivänä ja loppu onkin historiaa...

PH

 

carioca kyllä minä haalean viivan näen! Jos illalla dippaat uudestaan ja olet juomatta muutaman tunnin, niin varmaan jo vahvempi heti?

 

Nimimerkki tulikin mieleen juuri tuosta biisistä, kun nuorempi muksu rallattaa kyseenomaista kappaletta taukoamatta...

Työelämä. Mulla on vakityöpaikka, mutta on tarkoitus päästä uralla eteenpäin mikä vaatii kouluttautumista. Tämä onnistuu työn ohella, eikä pomolla ole mitään äitiyslomapätkiäkään vastaan...Siellä suunnalla asiat ovat siis ihan hyvällä tolalla.

Lasten ikäero. Itse olisin tahtonut lapset pienellä ikäerolla, mutta luontoäiti on ollut eri mieltä. Nykyisillä on melkein viisi vuotta ja vaikka raskautuisin nyt, niin ikäeroa tulisi ainakin kolme vuotta nuorimmaisille. Tuo ikäero näkyy ehkä parhaiten siinä, että isoveli huolehtii enemmän siskosta ja tämän turvallisuudesta kuin vain leikkii tämän kanssa. Toivottavasti tämä piirre säilyy jatkossakin, kun lapset kasvavat.
Omien sisarusteni kanssa ikäeroa on 1-6 vuotta (meitä on neljä). Lapsuudessa läheisimmät välit olivat siskon kanssa, koska oltiin melkein saman ikäisiä; leikittiin (ja myös tapeltiin) paljon yhdessä. Nykyään olen melkein yhtä läheinen kaikkien sisarusten kanssa eikä tuolla ikäerolla ole enää väliä.

Omaa napaa: Oviksesta ei ole vielä mitään merkkejä. Harjoitellaan kuitenkin päivittäin, kun eihän sitä koskaan tiedä...Varan vuoksi

Miksiköhän ovisoireet vaihtelevat kuukausittain? Joka toinen kuukausi oireet ovat aivan eri luokkaa (oikealla puolella paljon voimakkaammat ja vasemmalla huomattavasti mitättömämmät). Tämä näkyy niin kiputasolla kuin myös esim. limojen määrässä. Myös menkat ovat erilaiset määrältään ja kestoltaan.

Testailu. Ovistestejä en tee, koska tunnistan oireet hyvin. Raskaustestejä puolestaan kului ekojen yrityskuukausien aikaan paljon, mutta otin itseä niskasta kiinni ja annoin luvan testata vain, jos kierto menee yli 45 päivän. Pettymys alkoi olla liian suuri kun katsoi testejä ja toivoi viivaa näkyväksi


Paljon tsemppiä jännäilijöille ja plussatuulia testihetkiin!

Joko Carioca testasit uudelleen; miltä näyttää?

 

uudelleen testasin juu! Ja vielä sen jälkeenkin, yhden apteekin omalla ja yhden pc:llä. Ilman pidätystä taas kun päivällä sen ostin ja olin juuri käynyt vessassa kun kaveri patisti takaisin että tee se testi samalla mutta silti tuli erittäin selkeä haamu apteekin omaan. Kotona tein sitten vielä pc:n ehkä puolentoista tunnin pidätyksellä ja silti vahvempi kuin eilen joten eiköhän se ollut riittävän selvä vastaus.

Ihan hullua!! :heart: LA olisi laskurin mukaan sitten 30.9 jos kaikki menee hyvin. Huhhuh!

tässä vielä se eilinen aamupissan testi ylempänä ja tän päivän testi ilman mitään pidättelyjä
image - Aijaa.com

Nyt pitää kasata ajatuksia ja palaan huomenna paremmin!