Kolmatta odottavia?

Moikka!

Olisko täällä kolmatta odottavia mammoja, jotka haluaisi kirjoitella muiden kolmatta odottavien kanssa?
On kiva kirjoitella ja lueskella tuolla muissakin ketjuissa, mutta olisi mukavaa saada seuraa muista kolmannella kierroksella olevista.

Mulla ikää on 30 v. ja laskettuaika olis ilmeisesti elokuun alussa. Eli ihan alussa mennään, mutta vertaistuki olis kivaa.
Mulla ennestään lapset 1/11 (tyttö) ja 10/12(poika).

Millaisella ikäerolla teillä sisaruksia? Ja koska kolmannen la? Ja minkä ikäisiä itse olette?

Katotaan saadaanko tänne porukkaa kasaan ja jonkinlaista keskustelua aikaiseksi.

-Ninnu-

 

Täällä! :wave: Olenkin vähän harmitellut että löytyy esikoisen, toisen, neljännen, ja suurperheodottajat, mutta meille kolmannella kierroksella oleville ei ole omaa pinoa.

Minäkin on olen 30v, kolmannen laskettu aika 9.3. ja nyt on rv 27+2. Edelliset lapset vuosilta 2007 ja 2009, eli nyt ovat 6v ja 4v. Ikäeroa tytöillä on 1v9kk ja nyt tulee sitten melkein 5 vuotta nykyisen kuopuksen ja uuden kuopuksen välille.

Haluaisin kanssa jutella muiden kolmatta odottavien kanssa!

 

:wave: Cassyput

Toivottavasti saadaan tänne porukkaa kasaan.

Mites sulla on kolmannen odotus mennyt?
Mua jännittää jo kovasti miten jaksan sitten ison masun ja kahden villin muksun kanssa.
Näillä siis kanssa ikäeroa sen 1v9kk ja nykyisen kuopuksen ja uuden kuopuksen ikäeroksi tulee n. 1v 10 kuukautta.

Nyt kaikki kolmatta odottavat höpisemään tänne

 

Ihan kauheetahan tää on. Tai siis, mulla on tosi täysinäinen elämäntilanne jota en meinaa nyt raskaana ihan täysin jaksaa. Eli vaativan työn (esimiesasema) ja perheen lisäksi yliopisto-opinnot + pari muuta juttua.. Voin myös tässä raskaudessa erittäin huonosti melkein puoleenväliin asti, se oli aikamoinen shokki kun silloin nuorena D) pahoinvointi meni ohi heti viikon 12 jälkeen.

Toisaalta olen kyllä äärettömän kiitollinen että sain tämän vielä kokea. :heart: Meni monta vuotta että mies sanoi että kaksi riittää hänelle, ja olin oikeasti epävarma tuleeko meille sitä mun niin kovasti toivomaa kolmatta koskaan. Nyt on sitten ollut jo jotain varovaisen sekopäistä puhetta jo neljännestäkin... :kieh: Kyllä ihminen on hullu, ei voi muuta sanoa!

Teille tuleekin Ninnu sitten kaikille lapsille aika pieni ikäero. Jännittääkö miten kolmen pienen kanssa jaksaa?

 

Hulluna pidän kyllä itseäni kun näin pian kuumeilin (ja kuumeilen) kolmatta. Välillä mietin et mihin sitä on tullut ryhdyttyä ja pärjäänkö kolmen pienen kanssa -> eli JÄNNITTÄÄ miten jaksan! Kakkonen oli vielä masuvaivainen vauva ja en paljoa unta saanut ekoina kuukausina, mutta kummasti tuon kaiken on jo unohtanut.
Mut silti mieli on jo haikea, et mitä jos tämä on nyt sit mun viimeinen raskaus ja en osaa nauttia siitä tarpeeksi. Ihan sekopäistä meininki siis täälläkin! Syytän hormoneja!
Mulla ei onneksi ainakaan vielä ole kauhean pahana tota pahoinvointia, yököttää tasaisesti pitkin päivää, mutta ei onneksi oksentaa ole tarvinnut. Väsymys on ihan järkyttävä ja huimaa aina välillä. Toivotaan että selviän näin pienillä oireilla ja että ylinpäätään pikkuinen pysyy matkassa loppuun asti :heart:

 

Täälläkin odotellaan kolmatta

Meillä muksut on 2/11 tyttö ja 10/12 poika ja tämän kolmannen LA 16.3.-14. (cassyputin kanssa ollaankin tuolla samassa ketjussa maaliskuisissa)

Eli meillä ikäerot on 1v8kk ja nyt tulossa 1v5kk nuorimmaisten väliin. Ja ei ole viimeinen kerta, haaveilen jo neljännestä Ihan perään en kyllä halua kun en ihan pienellä ikäerolla jaksais raskausaikaakaan oksentelun ja pahoinvoinnin takia mutta ehkä 1v10kk-2v2kk ikäerolla mahdollisesti... No sen näkee sitten miten synnytys menee ja kaikki muu vauvan ja näiden kahden kanssa

Mä oon siis oksentanut ekan ja tokan raskauden aika reippaasti alusta loppuun, tyttö ja poika on ja nyt sama tässä puoleen väliin saakka ja sen jälkeen ihmeesti laantui, enää tarvii muutama kerta viikossa joka on ihan älyttömän vähän, olin jo luopunut toivosta normaaliin raskauteen kun molempia sukupuolia oli nuo ekat lapset! Pahoinvointia on aamuisin muutama tunti mutta senkin kestää. Saa nähdä kumpi tämä vauva sitten on kun jätettiin se yllätykseksi, mielenkiinnolla kyllä odotan

 

Moikka,
täällä kanssa yksi kolmatta odottava Ihan alussa mennään vielä ja laskettu aika ois 3.8. Eli rv 6+5 menossa.
Itselläni on ikää ihan kohta 25v. Entuudestaan löytyy pojat 03/09 ja 06/11.
Esikoiseen tulossa 5,5v ja kuopukseen 3v. ikäero. Meille oikeen passeli, sillä kuopus on kyllä sellanen tinttara, että ei tähän enää pientä vauvaa jaksaisi tällä hetkellä Ens kesänä on sit jo paljon isompi.

Mulla on ollu nyt ihan jäätävää pahoinvointia 24/7. Yölläkin kun herää vessaan, niin ei meinaa uni tulla enää uudestaan, kun on niin paha olo taas.. Ehkä se tästä

Kiva kyllä kun on keskustelu kolmatta odottaville, ehdinkin jo vähän semmosta etsiskellä tossa joku aika sitten.

 

Heippa!

Ihan mahtavaa kun täällä on tällainen ketju. Me kolmatta odottavat olemme kuitenkin jo niin eri tilanteessa kuin esikon odottajat, että on kivaa kun löytyy samanhenkistä väkeä näin ketjun verran :flower:

Juu, mä kanssa alussa oottelen kolmosta. Olen 30v. Viikkoja kasassa 4+6? Ihan varma en oo. Eilen tein digitestin joka näytti raskaana 2-3. Esikko on -07, tyttö ja kakkonen on -12, tyttö. Pitkään olemme tätä halunneet, mutta imetys pisti koko kropan ihan sekaisin. Nyt ihmeen kaupalla tärppäsi, mitään ovistestejä en tehnyt, halusin kuitenkin tjottailla. Eli mun kierrot on heitelleet toooodella paljon, mutta nla ilmeisesti laskee ne 28 kierrolla joten mun La olis 16.8.14. Mulla oireina on vain palelu ja vasemman munasarjan nippailu. Pahoinvointi on yleensä alkanut viikoilla 6-8, saa nähdä koska nyt. Kunpa jouluna ei tarvis olla pää pöntössä tai eihän sille mitään voi, pääasia kun pikkanen on nyt kyydissä.

 

Hei, mäkin haluun mukaan . Mäkin kuulun tuonne maaliskuisten ketjuun Cassyputin ja Saraheinän kanssa, mutta aika laiska olen sinne ollut mitään sanomaan. Nyt olen taas saikulla ikävien rytmihäiriöiden takia, joten jospa vaikka yrittäisin aktivoitua .

Mutta siis. Kolmatta odottelen. Aika tiuhaan tahtiin ollaan tehtailtu tätä perhettä, mutta kun vanhana alottaa, niin ei ole vaihtoehtoja, jos yhtään useammasta haaveilee . Tämä saakoon nyt olla se meidän iltatähti, sen verran kovilla kroppa on ollut vaikkei mitään suurta ja dramaattista olekaan matkan varrelle osunut. Aiemmat lapset on 8/11 ja 10/12 ja nyt siis tämän kolmannen arvottu syntymäpäivä on maaliskuun alussa. Miehellä on vielä kolme nyt jo lähes aikuista lasta edellisestä liitosta, joten hän täyttänee suurperheen isän tunnusmerkit .

Miten teillä muilla on raskaudet eronneet toisistaan? Entäs omat fiilikset raskauksien aikana? Se eka raskaus oli mulle jotain ihan ihmeellistä ja sen lisäksi, että pelkäsin ja panikoin kaikesta ja koko ajan, ehdin istua ja tunnustella tuntemuksiani tauotta. Toka oli vähän rennompi kokemus ja meni vähän silleen siinä sivussa ja tämä kolmas on näitä fyysisiä kremppoja lukuunottamatta mennyt melkein asiaa ajattelematta. Mulla on istukka vielä ihan edessä ja ultrassa vauva pötkötteli jossain tosi syvällä tuolla makkaroiden välissä, joten liikkeitäkään en edelleenkään kauheasti tunne, vaikka viikkoja on jo 28+jotain. Eka raskaudessa tiesin koko ajan mitkä viikot on menossa, tokassa tarkistin ne tasasin väliajoin jostain laskurista ja nyt tiedän nuo viikot vain siksi, että kävin neuvolalääkärissä keskiviikkona .

Millasia odotuksia/pelkoja teillä on arjen suhteen uuden vauvan synnyttyä? Mä en kauheasti uskalla asiaa edes ajatella. Välillä iskee totaalipaniikki ja välillä on jotenkin luottavainen olo ja huomaan ajattelevani, että kyllä siitä taas selvitään. Totuus kuitenkin on, että aikaa asian pohtimiseen on noin 3kk. Sit se on todellisuutta, hui!

Onnenmurunen 28+

 

Moikka kaikille!

Ihan mahtavaa että ollaan saatu tänne lisää porukkaa jutustelemaan!

Ollaanko me Saraheinä kirjotettu esikoisia odottaessa samassa ketjussa, kun nimimerkkisi tuntuu tutulta? Helmikuun helmissä (?)? Mulla esikoinen syntyi 5 viikkoa etuajassa joten hänestä tulikin tammikuun vauva

Mulla on molemmat raskaudet ollu suht helppoja. Ekasta ei ollu pahemmin mitään oireilua, toisesta oli jonkin verran alussa pahoinvointia ja siitä epäilinkin että eri merkkiä on sillä kertaa tulossa.
Ensimmäisen odotus oli koko ajan uutta ja ihmeellistä. Toinen raskaus meni siinä sivussa töissä käydessä ja esikoisen kehitystä seuraillessa. Toivotaan että nyt ehtisin hieman nauttiakkin raskaana olosta jos olo pysyy hyvänä.
Me ei olla kummastakaan aikaisemmasta selvitetty kumpi on tulossa ja tuskin nytkään kysytään. On kiva pysyä jännityksessä loppuun saakka.
Poika oli perätilavauva, joten sen suhteen olo oli loppusuoralla todella tukala, kun oon aikas lyhyt ihminen. Pää painoi kylkiluihin todella ahdistavasti. Onneksi päätti hänkin syntyä ajoissa (rv38) niin ei ihan loppuun saakka tarvinnut kärvistellä.

Mäkään en uskalla vielä kamalasti miettiä millaista arki tulee olemaan kolmen pienen kanssa. Tosin mullahan on vielä paljon aikaa totutella asiaan kun ihan alussa mennään vielä. (rv 6+3)
Kun toinen syntyi ajattelin kuinka helppoa yhden kanssa olikaan ollut touhuta ja mennä ja nyt kun mietin tulevaa kolmen kanssa niin toivon etten ihan jämähdä kotiin vaan saan koko kompanjan liikenteeseen kerhoihin ja puistoihin.
Ja kuten Onnenmurunen kirjoitit, minäkin uskon että kyllä se siitä. Eiköhän me selvitä! :heart:

 

Ninnu83 Joo voi hyvinkin olla, siinä helmikuisten 2011 ryhmässä kirjoittelin silloin joskus, kerhopuolella oon vielä mukana mutta sielläkin on keskustelu hiljentynyt(niinkuin täällä 2+ puolellakin jo aiemmin).

Ekassa rakaudessa oli kaikki niin uutta ja jännää kun ei tiennyt mitä odottaa. Vaikka se raskaus meni oksentelun ja pahoinvoinnin kanssa lähinnä sohvalla, olin muuten jotenkin pirteä ja energiaa ois ollu kun vaan ois voinut kaikkea touhuta. Muita vaivoja ei ollutkaan.

Kuopuksen raskaudessa oli vähän lievempää nuo oksentelut kuin ekassa mutta silti aika runsasta, pahoinvointia ei muistaakseni ollut. Olin aika väsynyt vaikka esikoinen oli helppo lapsi. Jännitti miten sujuu kahden kanssa kun yhden kanssa kaikki oli niin helppoa. Ja kuopus oli vähän haastavampi tapaus, helppo kyllä mutta esim. ulkoillessa huono nukkuja vaunuissa jos ei ollut liikkeessä ja pukemiset oli aina täyttä huutoa, samoin jos ruoka ei tullut 2s aikana niin ehti huutaa pää punaisena tikahtumiseen asti ennenkuin sai sen Aiheutti vähän stressiä mulle kun tuntui niin vaativalta välillä vaikka muuten helppo vauva olikin, hyvä nukkumaan yms. On kyllä vieläkin huonohermoisempi kuin esikoinen...

Nyt en stressaa tuosta paljoakaan miten sujuu kolmen kanssa, kahden kanssa oli kyllä ylihelppoa kun esikoinen oli niin kiltti (vaikka voimakastahtoinen osaa olla) ja tiedän että nyt tulee varmasti vaikeampaa, kuopus ei ole niin rauhallinen ja kahdestaan kyllä varmasti keksivät kaikenlaista "kivaa"... Mutta jospa sitä osais soveltaa tilanteen mukaan ja pitäis ottaa vauvan hoitoon mukaan mahdollisimman paljon, varsinkin esikoista. Ehkä en uskalla kauheasti ajatella etukäteen niin ei ala liikaa mietityttää

Mutta kyllä mun mielestä tämä aika vaan menee nytkin niin hitaasti! Tiedän jokapäivä millä viikoilla olen. Mutta eihän tässä enää olis kuin 3kk enää. Ei kovin pitkä aika.

Toivon kans että jaksais kolmenkin kanssa syksyllä mennä perhekerhoon yms. ettei tulis jäätyä liikaa kotiin, no en usko että ihan kokonaan tulee jäätyä mutta ihan jokapaikkaan tuskin tulee lähdettyä niin helposti, esim. kaupungille. Kun autoa ei ole omassa käytössä (vaan miehellä) niin oma hommansa kolmen kanssa linja-autolla mennä... Mutta eihän sitä vielä tiedä miten sitä innostuu

 

Moi,

mäkin voisin ilmoittautua mukaan, kolmatta odotellaan la olis np:n mukaan 7.5.2013. Ennestään 7- ja 3-vuotiaat villimiehet eli saapa nähdä, miten kolmosen kanssa pärjätään. No, asioilla on taipumusta järjestyä, ja esikoinen on jo onneksi niin iso, että toimii tarvittaessa ylimääräisenä käsiparina.

Pahoinvointi on nyt onneksi jo selätetty, vielä kun pääsisi jatkuvasta väsymyksestä .

Nyt tuli vaan omanapaa, mutta pitää ensi lukea huolella teidän muiden viestit.

Ollakovai..? ja 19+3

 

Olin jo ihan kauhuissani, kun mulla on viimeaikoina jääny kirjottelu ja palstailu tosi vähiin, mutta ei täällä ole tekstiä tullutkaan oikeestaan yhtään

Te jotka ootte jo pidemmällä kolmosen odotuksessa, niin missä vaiheessa teillä maha alkoi näkyä ja pömpöttää?
Odotan niin innolla mahan pyöristymistä, vaikka mulla siihen onkin vielä hetki aikaa

Kävin eilen varhaisultrassa ja vauvelilla oli kaikki hyvin. Sydän löi hurjana ja siellä hän köllötteli. Mitoiltaan vastasi viikkoja 7+4, eli LA siirtyi 1.8.

OLA & Vaavi 7+5

 

Täällä on kyllä ollut hiljaista..

Ihana kuulla OLA että ultrassa oli kaikki hyvin! :heart:

Mulla on ihan kamala väsymys päällä koko ajan! Ei meinaa silmät pysyä auki. Sitten kun illalla pääsisi nukkumaan ei uni meinaa tulla ja heräilen muutaman tunnin välein valvomaan. Nytkö se jo alkaa ettei saa nukuttua. :/ Aikaisemissa raskauksissa mun mielestä tää heräily alkoi paaaljon myöhemmin. Väsynyt kylläkin oon ollut molemmissa raskauksissa alussa, mutta en muistanut et se on näin kamalaa. Onneksi ei pahoinvointia oo, huimausta vieläkin.

Huomenna olisi ensimmäinen neuvola. Onneksi saan muksut hoitoon niin pääsen rauhassa höpöttämään neuvolatätin kanssa.

Mäkin odotan innolla masun kasvua ja tuntuu et iltaisin turvotus on jo aikamoista. Luulen et aika pian alkaa muutenkin näkymään kun edellisestä raskaudesta on kuitenkin sen verran lyhyt aika. Viimeksi ainakin pullahti maha ihan alussa näkyviin.
Eilen esikoinen "löllytteli" mun masua ja kyseli miksi se on niin ihanan pyöreä ja pullea

Milloin olette kertoneet isommille lapsille tulevasta vauvasta? Me ei olla vielä puhuttu esikoiselle mitään, kun ei olla kauheasti kenellekkään vielä kerrottu ja sitten se ei varmasti enää salassa pysyisi.

Haluatteko jonkinlaista listaa meistä tuonne alkuun? Mitä tietoja siihen listattaisiin jos sellainen tehdään? Ikä, lasten iät, laskettuaika..?

 

Maha alkoi näkymään joskus rv 10 muistaakseni. En voi kyllä syyttää siitä tätä kolmatta kun niillä paikkein alkoi näkyä jo esikoisesta, oon lyhyt ja kohtu kallistunut eteenpäin niin alkaa kyllä heti pullottaa ulospäin. Lopussa onkin ollut rv38 sf-mitta jo 40cm. Ainakin kuopuksesta, olikohan esikoiselta merkattu peräti 43cm kun maha oli niin suipon mallinen.

Tästä kolmannesta kerrottiin vasta rv 15, vaati kyllä jo kotiseinien sisällä pysymistä ettei kukaan huomais mahaa. Tai kyläilty ei ainakaan kun haluttiin kertoa aika myöhään, vieläkin myöhemmin oikeastaan mutta ei sitten enää venytettykään, kuopuksen synttäritkin oli jo niin lähellä.

Meillä esikoinen ei taida oikein tietää miten suhtautuis vauvaan, taputtaa joskus mua mahaan ja sanoo äitin vauva mutta kun kysyy oisko kiva jos meille tulis vauva tai tuleeko meille vauva niin vastaus on ei Mutta nukkeleikkejä on leikkinyt nyt syksyn muutenkin kovasti ja perhekerhossa ihastelee vauvoja ja samoin kerhokavereidensa vauvasisaruksia haluais aina silittää yms. Saa nähdä Täytyy yrittää kuitenkin sille puhua vauvasta ettei ole ihan shokki kun se syntyy, ei osaa puhua vielä mitenkään täydellisesti niin en ole aina varma miten paljon ymmärtää vaikkakin ymmärtää varmaan enemmän mitä osaa sanoa.

Oon kyllä päässyt tähän asti pienillä vaivoilla (jos ei tuota oksentelua+pahoinvointia oteta lukuun) ei supisteluja, aiemmin on supistellut vasta synnytyksissä mutta ei vielä liitoskipujakaan vaikka pelkäsin että tulevat varmaan aikaisin kun näin peräkkäin ollut nämä raskaudet kuitenkin ja tuolla meidän ryhmässä monella esikoisen odottajalla jo niitä on ollut. Eiköhän niitä pian ilmaannu... Mutta kiva ettei vielä näy

saraheinä 27+3

 

Se on oikeastaan hassua, miten kuumeiluvaiheessa asiaa tuntuu olevan niin paljon, että joka päivä täytyy käydä ketjussa päivittämässä kierron vaiheet ja liman määrä, mutta sitten kun on raskaana, kirjottelu jotenkin hiipuu . Tai ehkä ekaa odotellessa olin vähän aktiivisempi, mutta nyt tekemistä tuntuu olevan niin paljon, ettei tiedä missä kohtaa ehtii koneelle istahtaa. Mutta nyt on se hetki...

OLA, onnea sykeestä! On se aina helpottavaa, kun saa tuossa vaiheessa hyviä uutisia ja tietää, että ainakin alku on lähtenyt sujumaan hienosti.

Mahankasvu... Mä alan pikkuhiljaa tulla siihen tulokseen, että olen paljon itse luulemaani/tuntemaani lihavampi: esim. viime lauantaina tavattiin yhtä meidän ystävää, joka ystävällisesti tiedusteli, että oliko meillä joku syy miksi muutettiin nyt syksyllä. Kun sanottiin, että perheenlisäystä on tulossa, meni jotenkin ihan hämilleen. Onnitteli kyllä, mutta ei siis ollut muka huomannut itse. Jep, siinä kohtaa viikkoja 28+6 . Pari vastaavaa kohtaamista on ollut muutaman viikon sisällä. Toisaalta, tänään oltiin esikoisen kanssa puheterapiassa ja terapeutti kyllä onnitteli spontaanisti. Musta tuntuu, että yleisesti naiset luulee sen mahan näkyvän aikasemmin, kuin se oikeasti näkyy, mutta ei nyt enää tässä vaiheessa, kun alkaa olla jo aika norsu.

Töissä oli pomolle pakko paljastaa raskaus aika aikaisessa vaiheessa, kun sen verran vaaratilanteita hommaan sisältyy. Pomon toive oli, että viimeistään np-ultran jälkeen kerron koko työryhmälle, kun tieto kuitenkin vaikuttaa työnjakoon ja näin myös toimin. Itse olisin jotenkin halunnut pantata tietoa vähän pidempään, mutta turvallisuus syistä kerroin kuitenkin.

Mullakaan ei mitään kamalan järisyttäviä vaivoja ole tullut, mutta kyllähän sen huomaa, että kroppa on aika väsynyt tähän jatkuvaan raskaanaoloon. Pahinta on ehdottomasti nuo rytmihäiriöt. Peräpukamat sain ekan raskauden aikaan eikä nuo ainakaan ole pienentyneet tässä matkan varrella. Kätilö taisi suositella tekemään niille jotain tokan synnytyksen jälkeen, mutta ehkä sitten tämän kolmannen jälkeen . Mulla on joka raskauden loppuvaiheessa tullut käsien puutumista yöllä. Aiemmin ne on alkaneet vasta 3-4 viikkoa ennen la:aa, mutta nyt se(kin) on ollut riesana jo jonkun aikaa. Ikävintä siinä on, että oikean käden kolmeen keskimmäiseen sormeen tunto ei palaa päivänkään aikana . Inha tunne olla koneella, kun kirjottaminen on jokseenkin hankalaa. Supistuksia oli jo ihan kivasti, mutta saikku auttoi niihin tehokkaasti. Eikä ne varmana mitään mulla tekiskään tuolla alaosastolla, ihan oon varma, että mennään viikolle 42 ennen kun mitään tapahtuu.

Tässä tämän päiväiset pikaisesti .

Onnenmurunen 29+3

 

Täällä olisi yksi kolmatta odottava!:wave:

l.a.7.3. ja rv.28+5

 

Onpas taas ollut hiljaista.. nostetaan nyt tätä ettei ihan huku tuonne muiden ketjujen joukkoon..

Mitäs kaikille kuuluu? Joko on joulusta selvitty?
Meillä oli onneksi tosi rauhallinen joulu ja ei tarvinnut juosta jokaisen sukulaisen luona.

Ei olla vieläkään kerrottu raskaudesta juuri kenellekkään (molempien vanhemmat tietää ja pari kaveria). Haluisin odottaa siihen ekaan ultraan (joka on 22.1) mutta mieli tekis jo kertoa jokaiselle vastaantulijalle
Pomolle joudun soittelemaan tuossa alkuvuonna, kun olis töihinpaluu edessä helmikuun lopulla.. Mukava taas ilmoittaa että tulen vain pyörähtämään. Esikoisen ja kuopuksen välissä olin n.10 kuukautta töissä. Nyt oon ollut hoitovapaalla, joten töihin menen jopa neljäksi kuukaudeksi. Tuntuu vähän turhalta, mutta minkäs voit..

 

Joo joulusta selvitty täälläkin Ihan rauhallinen joulu oli.

Ei vieläkään liitoskipuja eikä supistuksia (no niitä on ollut ennemmin vasta synnytyksessä) maha vaan alkaa olla jo aika iso, ei tarvis enää kasvaa. Olo on niin kömpelö kun ei taivu Aamuisin on vielä pahoinvointia ja närästää paljon, oksentaa tarvii silloin tällöin.

Mitään ei ole valmiina vauvaa varten, tuntuu että liian aikaista. Vaatteetkin on missä lie, muuton jäljiltä. Se ois varmaan se suurin juttu mitä pitäis tehdä. Sitteri on kaapissa ja pinnansänky kuopuksen käytössä, pitäis sängynvaihto tehdä ennen maaliskuuta. Taidan vaihtaa vähäksi aikaa pojan matkasänkyyn niin ei tarvi vielä sitä sängystäpoistulorumbaa alottaa jos normisänkyyn siirtäis. Ei kyllä pysyis siinä vielä ollenkaan...

Tulevaisuus mietityttää että kun esikoinen ja kuopus on niin paita ja peppu että mitenkähän tämä kolmas otetaan joukkoon. Sukupuolikin varmaan vaikuttaa, se jäi salaisuudeksi. Esikoinen on tyttö ja kuopus poika. Ei siis pelota mutta oon vaan mietiskellyt jo aikani kuluksi

saraheinä 30+0 :heart:

 

Täältäkin löytyy kolmattaan odottava mamma!

Rv 12+0, olen 31v ja ennestään löytyy tyttö 6v ja poika 9v.

Laskettu aika on näillä näkymin 20.7. =)

 

Täälläkin kolmatta kierrosta käyvä mami!

Rv 14+2, ikää 30v ja kaksi lasta jo kotona touhaa: juuri 7v -täyttänyt poika ja 9-V täyttävä tyttö.

Heinämassu82: me ollaankin tuolla heinämassut 2014 ryhmässä- hauska huomata et meillä on aika samanikäiset "isommat" lapset

Erilainen on tämä odotus kuin kumpikaan edellisistä, nyt on ollut pahoinvointi, närästykset, takaisinvirtaukset ja ummetus heti riesana kun taas ekojen aikana ei mitään.

Kuinka teillä muilla isommat lapset on ottaneet asian tulokkaasta? Johtuen varmaan meillä isommasta ikäerosta- kummatkin isosisarukset odottavat innolla pikkuveljeä tai - siskoa maailmaan

 

Heinämassu82: me ollaankin tuolla heinämassut 2014 ryhmässä- hauska huomata et meillä on aika samanikäiset "isommat" lapset

Tenholiini: juu mukavaa, että löytyy kanssasisaria helposti!

Kerroimme lapsille jouluaattona uudesta tulokkaasta. Ottivat tiedon iloisen hämmentyneesti vastaan, tytär mietteliäänä kysyi: miten me vanhemmat ehditään hoitaa nyt kaikkia kolmea lasta yhtä aikaa? Poika vain hymyili eikä kysellyt mitään. Tytär haltioissaan hypistelee vauvan vaatteita ja silittelee jo massuani säännöllisesti.

 

Mukavaa kun porukkaa tulee lisaa!Mekin kerrottiin nyt esikoiselle tulevasta vauvasta ja oli ihan innoissaan ja meinasi ett pikkusisko sielta tulee ja alkoi heti miettimaan miten hoitaa vauvaa. Ajateltiin et parempi kertoa jo likalle ettei sitten kuule joltain muulta ja hammenny asiasta. En kuitenkaan ole varma kuinka sisaisti asian kun ei siita sen enempaa olla puhuttu. Ehka sitten kun maha kasvaa niin asia tulee todemmaksi. Pienempi nyt tuskin mitaan ymmartaa koko asiasta viela. inhottavaa kun en saa noita pisteita a:n paalle kannykalla. :/

 

Täällä olisi kolmannen odottaja tyttö ja poika jo 12 ja 10 vuotiaita ja tämä raskaus super vahinko jos näin karusti voi sanoa rakkaus nostaa jo kovasti päätään matkaajaa kohtaan,olisikohan aika rauhoittua.elämä menee täysin uusiks nyt ainakin hetkeksi.paljon miettii asioita miten työpaikka suhtautuu,kaikki uusi juttu mitä olisi ollut tulossa työpaikalla täytyy jäädyttää ,raha asiat myös mietityttää.en tiedä miettiikö muut tällaisia ,ehkä ne kellä tosiaan jo isommat muksut.itse olen vasta 30 joten ei tässä ikäloppuja olla vaikka mietinkin jo että olen 40! Kun vauva 10vuotias laskettuaika tulee olemaan elokuun loppu/syyskuun alku.

 

Oho, onpa kirjoittelu tänne vähän jäänyt

Me kerrottiin lapsille aika myöhään, ehkä joskus vkolla 16-17, vaikka vanhempi kyllä jo arvaili syitä sille, miksi äidin vatsa pömpöttää. Aikaisemmin en halunnut kertoa kun ajattelin, et jos kävis huonosti, niin olis ikävä sitä sit lapsille selvittää ettei vauvaa tulekaan.

Onnenmurunen, mä jäin työttömäksi just ennen esikoisesta ä-lomalle jäämistä ja työkkärissä kun ilmoittauduin ja sanoin, et tulen olemaan niiden listoilla vaan 10 päivää, niin täti kysyi, et mitäs sit ajattelit tehdä Se ei kuulema huomannut mun mahaa kun se kasvoi suoraan eteenpäin et ei levinnyt yhtään sivulle. Nyt on kyllä työkaverit ajoissa huomanneet asian, välillä tuntui, et on ihan tarkkailun alaisena.

Nyt pitäis osata nauttia tästä keskiraskaudesta, kun ei ole mitään vaivoja, mut aikaa kuluu niin hurjaa vauhtia, et odotus jää vähän taustalle eikä sitä edes aina muista.

Ollakovai..? ja 23+2