Kolme raskausmyrkytystä ja vielä raskaaksi?

Meillä on kolme lasta. Kaikkia odottaessa olen kärsinyt raskausmyrkytyksistä. Ensimmäisen kanssa oli vaikea, kakkosen kanssa lievä ja kolmosen kanssa taas vaikea.
Nyt haaveilen nelosesta, mutta en tiedä uskallanko. Kolmosen jälkitarkastuksessa lääkäri totesi minulle, että pidä nyt huoli sitten ettet tule raskaaksi. (Kolmonen oli siis yllätysraskaus. Söin pillereitä ja silti raskaaksi)

Miten te joilla on ollut useampi myrkytys olette uskaltaneet raskautua?
Ja ennenkaikkea miten olette jaksaneet raskauden ja toipuneet siitä?
Onko teillä aloitettu verenpainelääkitys heti, jos paineet alkaneet vähän nousta vai vasta kun lukemat hälyyttäviä?

Kiitos kaikille jotka jaksavat vastata!

 

Mulla ei oo kun kahdesta myrkytyksestä kokemusta. Ensimmäinen oli todella vaikea, sektio rv 26+. Silloin meni useampi vuosi kropan toipua. Toinen oli lievä myrkytys, joka alkoi suht aikasilla viikoilla, mutta paheni vasta yliajalla. Toisessa raskaudessa alotettiin aikasilla viikoilla miniaspiriini hoito. Verenpainelääkitys vain muutettiin sopivaksi raskaudelle.

Jännä juttu, mutta toinen raskaus "paransi" korkean verenpaineeni. Nyt olen ollut jo vuoden ilman lääkitystä. Mulle vaan todettiin synnärillä toisen synnytyksen jälkeen, että tää ei varmaan oo mun juttu. Kehotettiin miettimään, josko kolmatta kannattaa tehdä.

 

Mulla on ollut kaksi raskausmyrkytystä, mutta kolmannessa se ei enää tullutkaan, vaikka olin ihan varma että kärsin siitä taas. Kolmas oli ylläriraskaus, että en osaa tuohon uskallukseen sanoa mitään... kun noiden kahden raskauden jälkeen en olisi ehdoin tahdoin raskaaksi hankkiutunut.
Raskausajat olen jaksanut ihan hyvin ja toipuminenkin on ollut ihan keskimääräistä. Verenpainelääkkeitä en syönyt koskaan, kun myrkytysoireet alkoivat niin myöhään (vkoilla 34-36), että synnytykset käynnistettiin vkolla 38.

 

Mullekin sanottiin synnärillä, että jotenkin mun elimistölle ei raskaus sovi. Ikävää, mutta varmaankin totta. Jotenkin niin haluaisin sen nelosen.

 

Mullekin sanottiin synnärillä, että jotenkin mun elimistölle ei raskaus sovi. Ikävää, mutta varmaankin totta. Jotenkin niin haluaisin sen nelosen.

Oysin entinen naistentautien professori Pentti Jouppila totesi mulle sairaalassa maatessani noiden myrkytysten vuoksi, että saattaisi olla, etten enää saisikaan raskausmyrkytystä, jos vaihtaisin miestä. Eli hän oli sitä mieltä, että naisen keho jotenkin hylkisi miehen vieraita kudoksia... eli mies olisi syypää naisen raskausmyrkytykseen.

 

Mulla on ollut kaksi raskausmyrkytystä, mutta kolmannessa se ei enää tullutkaan, vaikka olin ihan varma että kärsin siitä taas. Kolmas oli ylläriraskaus, että en osaa tuohon uskallukseen sanoa mitään... kun noiden kahden raskauden jälkeen en olisi ehdoin tahdoin raskaaksi hankkiutunut.
Raskausajat olen jaksanut ihan hyvin ja toipuminenkin on ollut ihan keskimääräistä. Verenpainelääkkeitä en syönyt koskaan, kun myrkytysoireet alkoivat niin myöhään (vkoilla 34-36), että synnytykset käynnistettiin vkolla 38.

Mullakin oli kolmas ylläriraskaus. Lapset ovat mellä syntyneet meillä 35, 40 ja 37 viikoilla. Eli aina on päästy pitkälle ennenkuin on tarvinnut käynnistää ja kerran jopa luonnollisesti lähtenyt synnytyskäyntiin.

En tiedä, että onko sillä vaikutusta, mutta meillä on kaksi poikaa ja yksi tyttö. Pojat ovat olleet nämä vaikeat myrkytykset ja tyttö toi lievä. Jos uskaltaudun raskautumaan pitäisiköhän laittaa kaikki poppakonstit käyttöön, että tulis tyttö

 

Mulle sanottiin toisen myrkytyksen kohdalla et sen voi tulevissa raskauksissa estää jollain ruiskeella.......en vaan muista että millä. :|

 

Ruiske. Kuulostaa aikas uskomattomalta, mutta täytyy ottaa selvää.