Niin yksilöllistä. Mulla oli kolmas vauva tyttö. Kaikki raskaudet olivat erilaisia. Kolmannessa voin pahoin rv 15 -16 asti. Muuten olo oli mainio, aktiivisen liikkumisen suhteen.
Jännitti, miten selviän kolmannesta raskaudesta (miten keho kestää), kun edellisestä synnytyksestä oli kulunut vain vähän aikaa (ikäeroa lapsille tuli reilu vuosi).
Mulla ei ollut mitään ihmeempiä kipuja. Kaikissa raskauksissa loppuraskaus oli tietysti tukalaa, jättimäisen vatsan takia (isot lapset).
Synnytys kolmannesta käynnistyi niinkin luonnollisesti kuin että kaatusin selälleni liukkaalla tiellä rv 39+ joka käynnisti synnytyksen. Synnytys oli ponnistusvaiheeseen asti aika kivuton, kolmannessa synnytyksessä osasin rentoutua ja ottaa rauhallisesti, hengitellä ilokaasua kun mies kuorsasi vieressä. Ponnistus vaihe oli taas 20 min, niinkuin edellisetkin.
Kolmannessa synnytyksessä halusin kivunlievitykseksi pudendaali-puudutuksen, oli jännä kokemus, tosin ei mun mielestä kyllä auttanut yhtään - tunsin kun hermo puutui mutta en huomannut että olis auttanut sitten muuten
Oli hassua, miten voimaantui synnytyksessä siitä että tiesi miten tulee toimia, miten ponnistaa.