Koska mustasukkaisuus menee jo yli?

Meillä mieheni on todella mustasukkainen, mutta vain jos olen tekemisissä lapseni isän kanssa.

Lapseni isä ei ole paljoakaan lapsen kanssa tekemisissä, näkee ehkä 3-4 kertaa vuodessa, ja silloinkin todella työn ja tuskan takana että ilmaantuu edes katsomaan, monesti jää vain lupaukseksi tulla, samoin aina puhuu miten voisi ottaa lapsen luokseen, mutta sekin jää vain puheeksi. Itse välitän miehelle viestillä aina neuvolakuulumiset ja jos nyt sattuu olemaan jotain tärkeää niin tietenkin ne. Muuten ei olla ollenkaan tekemisissä.

Eilen hän laittoi taas viestiä, sanoin miehelleni että kas johan siitä jo pari kk meni kun viimeksi oli tulossa käymään, josko vaikka viimein saisi itsensä tänne hilattua kun puoleen vuoteen ei kuitenkaan lastaan ole nähnyt.

Tästähän se sota syttyi, hän "täällä sä vaan tekstaat entistes kanssa" "mä haluan todellakin olla paikalla kun se tulee tänne" "jos sä et olis mun kanssa ni varmasti edelleen paneskelisit ton kanssa" "se ei oo käyny täällä taas puoleen vuoteen kun tietää että sä et anna sille kun oot mun kanssa" jne... Lopulta mulla meni hermot sen syyttelyihin yms, ja karjaisin takaisin "äläpä itsestäs liikaa luule, se ei sulle kuulu ketä mä paneskelisin ja ketä mä en paneskelisi jos nyt en sinun kanssas olisi, osoittaa taas kyllä miten paljon sä minuun luotat, miten voi joka ikinen kerta kun ****** ottaa yhteyttä tulla tälläinen haloo?! Lasta se tulee katsomaan, eikä sinua ärsyttämään!!!"

No mies otti ja lähti, takaisin tullessaan pyysi anteeksi ja sanoi että hän vaan on niin mustasukkainen kun olen sen kanssa tekemisissä, koska ei halua jakaa muo kenenkään kanssa koska rakastaa enemmän kuin mitään muuta jne..

Mutta muo on alkanut ahdistamaan, sama juttu on aina kun lapsen isä ottaa yhteyttä, jos ei ole vähään aikaan ottanut alkaa miesystäväni tivata että onko se ottanut yhteyttä, ja välillä väittää että salaan sen yhteydenotot jne kun en halua kertoa, samoin jos itseni ei tee mieli seksiä olen kuulemma käynyt tätä panemassa jne.. Samoin miehen sukunimi on yleinen sana, esim. nahka, joten meillä ei esim. käytetä nahkakenkiä, nahkatakkia, jne.. koska kyseisen sanan sanomisesta alkaa taas kauhea haloo, ja syyttely että minä haluan pitää tämän joka päiväisessä elämässämme mukana jne.... Muista miespuolisista ihmisistä ei ole millään tasolla mustasukkainen.

 

Ei tuo kivalle kuulosta.... :/
Musta menee jo yli, pitäisihän sen ymmärtää, että koska se on lapsen isä niin ei se sun elämästä mihkään kokonaan katoa.

 

Oho, tulipa pitkä selostus.

Ja tosiaan, itse en edes uskalla tuota sukunimeä mainita enää muussa yhteydessäkään, saati että muuten otan puheeksi ellei ole pakko. Itse hän vihjailee milloin mitäkin esim. tuossa paikallisessa hänellä kuulemma vietiä on (aina muistaa todeta jos itselläni huono päivä tai seksiä ei ole) ja uutta sohvaa kun oltiin katsomassa niin lopulta löytyi häntäkin miellyttävä sohva ja kommenttina oli että tässä kelpaa sitten hänen nukkua ja naida kaikkia baarilöytöjään jne.. eli hältä kyllä läppänä on suotavaa puhua tuollaisia, mutta itse en saa nahkakengistäkään puhua.

 

Ei hyvä. Eihän sun mies sua jaa kenenkään kanssa, vaan sä jaat lapsen sen exäs kanssa. Miehes on tajuttava, että se lapsi on teillä aina. Vaihda miestä, toi tauti voi paheta niin, että se on mustis kaikista miehistä.

 

Kuulostaa todella heikon itsetunnon omaavalta tapaukselta. Sun ex on hänelle uhka, mutta hän voi puhua baarilöydöistä loukatakseen sua. Suosittelen kyllä harkitsemaan onko suhteella alkuunkaan toivoa. Miehen toiminta ei kuulosta rakkaudelle, vaan omistuksenhalulle ja jatkuvalle valtataistelulle.