Kotiäitejä?

  • Viestiketjun aloittaja Anna-Maria75
  • Ensimmäinen viesti
maarith
Kyllä ainakin minä oon kotiäitinä ja oon ollu sitä jo yli 9vuotta.ei tähän varmaankaan mitään sen kummempaa syytä ole.Tietysti yhtenä syynä voi olla se,että olen itse koulutettu lastenhoitoalalle enkä halua laittaa lapsia kunnalliseen päiväkotiin.
Mun oma äiti oli mun ollessa lapsi kotiäitinä ja musta se oli aina kivaa,kun äiti oli kotona,joten sekin voi olla yksi syy.
Ja tietysti yksi syy on se,että meillä mies antaa mun olla kotona eikä pakota töihin.Mutta nyt en voiskaan mennä töihin,kun vauva tulossa kuukauden sisällä,joten ainakin 3vuotta vielä olen kotona ellei mitään ihmeellistä tapahdu. :D
 
olen ollut kotona nyt reilun 12v.. kun alkaa tehdä lapsia ja jokaiselta on sen 3v kotona ja silleen ja kaupunki ei palkaa miun alan työntekijöitä muuten kun osais venäjää ja mie en edes sitä kieltä harkitse..no..mitäs tuosta ompahan lapsista kiva kun on oma aikuinen kotona kun tulevat koulusta..siis kaksi jo koulussa, kolams aloittaa syksyllä eskarin ja senkin jälkeen kotona on kaksi..pikkumies joka eilen täytti 2v ja n.3viikon sisällä syntyvä uusi vauva... :heart:
 
mustikkatassu harmaa
pian tulee vuosi täyteen kotiäitiyttä, saas nähdä kuin kauan tätä kestää :D

vuosia sitten olin useamman vuoden yhteen putkeen kotiäitinä, kun nuo vanhemmat lapset olivat pieniä, se loppui silloin kun heistä nuorimmainen täytti sen 3 vuotta, menin opiskelemaan itselleni ammatin ja sen jälkeen työelämään sekä jatkamaan opintoja..

nyt kuopus täyttää pian 9 kk ja äippäloma vetelee viimeisiään ja kotihoidontuella hoitelen niin kauan kunnes työnhaku tärppää, joka siis on jo täyttä häkää käynnissä
 
Minä olen ollu yli8v kotiäitinä, olen halunnut hoitaa molemmat lapset kotona mahdollisimman pitkään =)

Nytten tulevana syksynä olis tarkotus palailla työelämään, kunhan kuopus (kohta 4v) pääsee integroituun pienryhmään.

pikkasen ihan jänskättää, että miten alkaa sujumaan moinen elämänmuutos :/
 
Kohta neljä vuotta kotona, mutta en tiedä kuinka kauan vielä jos ei uudestaan tule raskaaksi.
Avokin tuloilla hyvin pärjätty, kun täälläpäin ei juurikaan tukia sun muita ole, mutta sitten , jos menee raha-asiat tiukille niin en yhtään epäröisi lähteä takaisin työelämän pariin, jos joku vaan huolisi, mutta siihen asti tyytyväisenä pojan kanssa kahteelleen kotona :D
 
mappi
\
Alkuperäinen kirjoittaja 06.03.2007 klo 07:45 maarith kirjoitti:
Kyllä ainakin minä oon kotiäitinä ja oon ollu sitä jo yli 9vuotta.ei tähän varmaankaan mitään sen kummempaa syytä ole.Tietysti yhtenä syynä voi olla se,että olen itse koulutettu lastenhoitoalalle enkä halua laittaa lapsia kunnalliseen päiväkotiin.
Mun oma äiti oli mun ollessa lapsi kotiäitinä ja musta se oli aina kivaa,kun äiti oli kotona,joten sekin voi olla yksi syy.
Ja tietysti yksi syy on se,että meillä mies antaa mun olla kotona eikä pakota töihin.Mutta nyt en voiskaan mennä töihin,kun vauva tulossa kuukauden sisällä,joten ainakin 3vuotta vielä olen kotona ellei mitään ihmeellistä tapahdu. :D
Samat tunnelmat pk:ien suhteen, lastenhoitoalalla itsekin siis. Nyt kotiäitivuosia takana 10. Töihin meno aiheuttaa panikointia, kunto eikä pää kestä tällä hetkellä. Kaipaankin osapäivä työtä korkeintaan tähän rinnalle, kuopuskin kun täyttää pian jo viisi. Kapinoinkin sitä vastaan, että töihin pitää mennä kun kuopus on sen kolme vuotta. Itse olisin tyytyväinen siihen, että mies tuo leivän pöytään ja mun työ olisi lähinnä jotain puuhastelua ja henkireikää....Ja onneksi mieskin on näin tyytyväinen! ;-)
 
Kotiäitinä minäkin hääräilen, ollut nyt vuoden ja 3kk. Toivottavasti saan olla kotona mahdollisimman kauan. Lapsen takia haluan olla, itse jouduin ihan pienestä itkemään ikkunassa äidin perään kun hän lähti töihin. En halua samaa omalle lapselleni. Mieheni on kanssani samoilla linjoilla, onneksi.

Kertokaas, mappi ja maarith mitä tarkoitatte tuolla että ette halua lasta päiväkotiin koska itse olette lastenhoitoalalla?
 
rivera
Täälä :wave:

ja miten sitä päätyi kotiäidiksi...? No, sain lapsia :LOL:

Ja nuo lapsoset ovat niin tärkeitä, että haluan olla heidän kanssaan mahdollisimman paljon, antaa heille kiireettömän ja aikatauluttoman LAPSUUDEN.
Ja toki narsistina vain minä osaan hoitaa heitä kyllin hyvin ;)

Koen tämän työn tärkeäksi ja nautin lasten kanssa olosta. :heart:
 
kotiäidin kasvattama
Lapsillla sopivasti ikäero melkein kolme vuotta, joten kohta tulee täyteen kuusivuotta. Pieniä jaksoja olen tosinollut töiissä, jotta tuntuma töihin ei katoasi.
Kaikki kiva loppuu aikanaa, samoin kodinhoidon tuki. Ensisyksynä nuorimainen täyttää kolme, joten töihin paluu on edessä.
kuka saisi aikaan lain muutoksen, jotta kodinhoidontuki jatkuu kunnes menee kouluu!!!!!!
Haluasin hoitaa lapseni kotona, ja pieni tuki yhteiskunnalta helpottasi lapsiperheen taloudellista selviämistä ja olisi lisäksi kotiäiteyden hyväksymisen merkki.
Olen nauttinut lasten hoitamisesta kotona ja vaikka se on ollut taloudellisesti tiukkaa, en veisi lapsiani hoitoon, jos saisin saman kodinhoidontuen kuin nyt.
Sori eksyin aiheesta, mutta ehkä se kuvaa kuinka arvokasta työtä, kotiäidit tekevät.
 
lastentarhanopettaja
Olen ollut kohta 10 vuotta kotiäitinä. Minulla on neljä lasta, joista ensimmäinen aloittanut ensimmäisellä luokalla.
Nuorin on puoli vuotias ja suunnitelmissa olla kotona ainakin sinne kolmeen vuoteen ja jos mahdollista ehkä kouluikään asti.
Mie oon sitä mieltä lapsen on paras olla kotona mahdollisimman pitkään, kyllä sitä ehtii tähän kiireiseen maailman menoon mukaan koululaisenakin.
Tuolla aiemmin joku kysyi hoitoalan ihmisiltä miksi eivät vie lapsiaan päiväkotiin? Minäpä vastaan tähän myös, olenhan tuota päiväkoti elämää katsellut lähes 10 vuotta.
Monet tuntuvat ajattelevan sen olevan niin hyväksi lapselle, ja onhan se sitä joissain tapauksissa. Oppii olemaan ryhmässä, on kavereita ja saa terveellistä ravintoa. Kaikki muu sit onkin mitä milloinkin, ohjattua toimintaa muutama pieni hetki päivässä ja muuten meno on täysin hulvatonta.
Normaali tilanteessa lapsen on parempi olla kotona oman äidin tai isän kanssa. Joka päiväiset kotiaskareet riittävät mainiosti virikkeiksi ja lapsihan leikkii ja piirtelee mielellään yksinkin, kun hänelle tarjotaan siihen mahdollisuus. Aikuinen voi ehkä auttaa homman alkuun ja sit lapsi jatkaa itse. Monelta vanhemmalta puuttuu luottamus omiin kykyihinsä vanhempana ja kuvitellaan sitten lapsen tarvitsevan enemmän kuin on itse valmis antamaan ja näinhän se ei toki ole.
Seurakunnan päiväkerhoja pidän virikkeiden kannalta parempana vaihtoehtona kun päiväkotia. Kerhoissa ryhmät usein pienempiä ja mikä tärkeintä minun mielestä on se, että lapset ovat terveitä. Päiväkotiin lapsia viedään jos on vähän kipeä kunhan ei ole kuumetta, kerhoihin ei.
Näin ainakin meidän kunnassa sekä seurakunnan kerhoissa että mll.n kerhoissa, mitä olen kerhotätien ja vanhempien kanssa asiasta jutellut.
Kaikille kotiäideille, teette hyvää työtä! Olkaa ylpeitä valinnastanne ja luottakaa itseenne, te olette parasta lapsellenne! Loppupeleissä se aika on niin lyhyt kun lapset pieniä, vaikka äideille lapset on lapsia aina.



Tänä päivänä homma vielä kiristynyt siitä kun itse olen jäänyt töistä pois. Ryhmäkoot kasvaneet ja hoitajat väsyneitä sekä henkisesti ja fyysisesti. :flower: :flower: :flower: :flower: :flower: :hug: :flower: :flower: :flower: :flower:
 
Hei!

Minä jäin kotiin reilu 6 vuotta sitten kun esikoisemme syntyi. Toinen lapsi tuli nopeasti perään ja kolmaskin on jo kaksi vuotias. En ole missään vaiheessa edes harkinnut töihin menoa. Lapset ovat vai kerran pieniä, haluan antaa aikani heille, töihin ehdin myöhemmin. Menot olemme suhteuttaneet tuloihin, emme paljoa matkustele emmekä käytä kalliita merkkivaatteita. Oma äitini oli kotona kunnes menin toiselle luokalle, siitä on ihanat muistot. Oli mukava mennä kotiin kun äiti oli siellä odottamassa.

On ihanaa elää kiireetöntä arkea. Aamulla heräillään rauhassa omaan tahtiin. Lapset käy seurakunnan kerhoa pari kertaa viikossa, vanhin aloittaa eskarin ensi syksynä. Tiedän olevani hyvä äiti ja hyvä kasvattaja. Lapseni ovat reippaita, sosiaalisia, iloisia ja taitavia, en usko että päiväkoti olisi tehnyt heistä millään lailla parempia, vähemmän rauhallisia kylläkin. He ovat tottuneet keksimään omia leikkejä, eivät odota koko ajan ohjattua toimintaa ja virikkeitä ulkoapäin.

Toivoisin tietysti, että tätä omien lasten kotihoitoa arvostettaisiin enemmän ja tuettaisiin samalla tavalla kuin päivähoitoakin tuetaan. Olen ymmärtänyt, että monet päättäjät eivät tiedä totuutta näistä asioista, vaan kuvittelevat, että ihmiset lähtevät töihin omasta halustaan, ei rahan takia. Vaikka minun käsitykseni on, että äidit olisivat pidempään kotona, jos rahatilanne sen sallisi. Äänestäkäämme kaikki nyt vaaleissa ehdokasta, jolla lasten kotihoidon tukeminen on asialistalla. Näin edes yritämme vaikuttaa asiaan, joka on meille tärkeä!!

 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 07.03.2007 klo 08:55 lastentarhanopettaja kirjoitti:
Olen ollut kohta 10 vuotta kotiäitinä. Minulla on neljä lasta, joista ensimmäinen aloittanut ensimmäisellä luokalla.
Nuorin on puoli vuotias ja suunnitelmissa olla kotona ainakin sinne kolmeen vuoteen ja jos mahdollista ehkä kouluikään asti.
Mie oon sitä mieltä lapsen on paras olla kotona mahdollisimman pitkään, kyllä sitä ehtii tähän kiireiseen maailman menoon mukaan koululaisenakin.
Tuolla aiemmin joku kysyi hoitoalan ihmisiltä miksi eivät vie lapsiaan päiväkotiin? Minäpä vastaan tähän myös, olenhan tuota päiväkoti elämää katsellut lähes 10 vuotta.
Monet tuntuvat ajattelevan sen olevan niin hyväksi lapselle, ja onhan se sitä joissain tapauksissa. Oppii olemaan ryhmässä, on kavereita ja saa terveellistä ravintoa. Kaikki muu sit onkin mitä milloinkin, ohjattua toimintaa muutama pieni hetki päivässä ja muuten meno on täysin hulvatonta.
Normaali tilanteessa lapsen on parempi olla kotona oman äidin tai isän kanssa. Joka päiväiset kotiaskareet riittävät mainiosti virikkeiksi ja lapsihan leikkii ja piirtelee mielellään yksinkin, kun hänelle tarjotaan siihen mahdollisuus. Aikuinen voi ehkä auttaa homman alkuun ja sit lapsi jatkaa itse. Monelta vanhemmalta puuttuu luottamus omiin kykyihinsä vanhempana ja kuvitellaan sitten lapsen tarvitsevan enemmän kuin on itse valmis antamaan ja näinhän se ei toki ole.
Seurakunnan päiväkerhoja pidän virikkeiden kannalta parempana vaihtoehtona kun päiväkotia. Kerhoissa ryhmät usein pienempiä ja mikä tärkeintä minun mielestä on se, että lapset ovat terveitä. Päiväkotiin lapsia viedään jos on vähän kipeä kunhan ei ole kuumetta, kerhoihin ei.
Näin ainakin meidän kunnassa sekä seurakunnan kerhoissa että mll.n kerhoissa, mitä olen kerhotätien ja vanhempien kanssa asiasta jutellut.
Kaikille kotiäideille, teette hyvää työtä! Olkaa ylpeitä valinnastanne ja luottakaa itseenne, te olette parasta lapsellenne! Loppupeleissä se aika on niin lyhyt kun lapset pieniä, vaikka äideille lapset on lapsia aina.



Tänä päivänä homma vielä kiristynyt siitä kun itse olen jäänyt töistä pois. Ryhmäkoot kasvaneet ja hoitajat väsyneitä sekä henkisesti ja fyysisesti. :flower: :flower: :flower: :flower: :flower: :hug: :flower: :flower: :flower: :flower:
Tätähän minäkin usein mietin, kun jo kahden lapsen ja elämän myötä ja muuttojen ym. myötä ja ikäkin vaikuttaa, on aika usein todella väsynyt. Että miten voi jaksaa pitkään pieniä lapsia hoitanut. Minusta ainakin hoitotyö on sekä fyysisesti että henkisesti raskasta. Mutta itse olen pienikokoinen. Kun tätä lastenhoitotyötä ei pahemin arvosteta, olen ihan miettinyt, olenko ainoa, joka näkee sen sekä henkisesti että fyysisesti raskaaksi...
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 07.03.2007 klo 08:55 lastentarhanopettaja kirjoitti:
Olen ollut kohta 10 vuotta kotiäitinä. Minulla on neljä lasta, joista ensimmäinen aloittanut ensimmäisellä luokalla.
Nuorin on puoli vuotias ja suunnitelmissa olla kotona ainakin sinne kolmeen vuoteen ja jos mahdollista ehkä kouluikään asti.
Mie oon sitä mieltä lapsen on paras olla kotona mahdollisimman pitkään, kyllä sitä ehtii tähän kiireiseen maailman menoon mukaan koululaisenakin.
Tuolla aiemmin joku kysyi hoitoalan ihmisiltä miksi eivät vie lapsiaan päiväkotiin? Minäpä vastaan tähän myös, olenhan tuota päiväkoti elämää katsellut lähes 10 vuotta.
Monet tuntuvat ajattelevan sen olevan niin hyväksi lapselle, ja onhan se sitä joissain tapauksissa. Oppii olemaan ryhmässä, on kavereita ja saa terveellistä ravintoa. Kaikki muu sit onkin mitä milloinkin, ohjattua toimintaa muutama pieni hetki päivässä ja muuten meno on täysin hulvatonta.
Normaali tilanteessa lapsen on parempi olla kotona oman äidin tai isän kanssa. Joka päiväiset kotiaskareet riittävät mainiosti virikkeiksi ja lapsihan leikkii ja piirtelee mielellään yksinkin, kun hänelle tarjotaan siihen mahdollisuus. Aikuinen voi ehkä auttaa homman alkuun ja sit lapsi jatkaa itse. Monelta vanhemmalta puuttuu luottamus omiin kykyihinsä vanhempana ja kuvitellaan sitten lapsen tarvitsevan enemmän kuin on itse valmis antamaan ja näinhän se ei toki ole.
Seurakunnan päiväkerhoja pidän virikkeiden kannalta parempana vaihtoehtona kun päiväkotia. Kerhoissa ryhmät usein pienempiä ja mikä tärkeintä minun mielestä on se, että lapset ovat terveitä. Päiväkotiin lapsia viedään jos on vähän kipeä kunhan ei ole kuumetta, kerhoihin ei.
Näin ainakin meidän kunnassa sekä seurakunnan kerhoissa että mll.n kerhoissa, mitä olen kerhotätien ja vanhempien kanssa asiasta jutellut.
Kaikille kotiäideille, teette hyvää työtä! Olkaa ylpeitä valinnastanne ja luottakaa itseenne, te olette parasta lapsellenne! Loppupeleissä se aika on niin lyhyt kun lapset pieniä, vaikka äideille lapset on lapsia aina.



Tänä päivänä homma vielä kiristynyt siitä kun itse olen jäänyt töistä pois. Ryhmäkoot kasvaneet ja hoitajat väsyneitä sekä henkisesti ja fyysisesti. :flower: :flower: :flower: :flower: :flower: :hug: :flower: :flower: :flower: :flower:
Kiitos vastauksestasi! Tuota minä vähän ajattelinkin, että onko takana jokin tuon tyyppinen ajatus noilla muillakin alan ihmisillä. Toisaalta ajattelin että josko mieluummin vain hoitavat omia lapsiaan kotona kuin toisten lapsia töissä. Itselläni on aina ollut se käsitys että lapsen on parempi olla kotona kuin jossain muualla hoidossa. Väitteelleni kaipaan juuri nyt vahvistusta, koska isovanhemmat ovat alkaneet vihjailla töihin paluustani. Meillä on taloudellisesti melkoisen tiukkaa ja he tietävät sen ja siksi usuttavat minua takaisin töihin. Minulla oli parempi palkka (yli 3 euroa tunnissa enemmän) ja pitkä koulutus takana, toisin kuin miehelläni, joten "vanhukset" eivät oikein ymmärrä tätä meidän ratkaisua...
 
Minä myös kotiäitinä ollut tälläerää vuoden verran ja jatkan hamaan tulevaan. Ensimmäiset lapset menivät hoitoon alle kolmi vuotiaina ja minä töihin. Nyt sitten päätin olla kotona sulassa sovussa muutaman vuoden. On ihanan helpottavaa, kun ei täydy miettiä hoitokuvioita ja saan olla rauhassa kotona hoitamassa lapsiani, jotka ovat minulle tärkeintä koko universumissa.

Tää on kokopäivätyötä niin miksi menisin muualle tuhlaamaan aikaa...
 
Greyn anatommia
Kotiäiti täälläkin hymyilee B)
Ensimmäisen lapsen syntymä vaan oli niin suuri juttu kun se osu kohdalle, ettei tullut sen jälkeen mieleenkään heti palata työelämään.
Ja toinen lapsi syntyi melko pian täydentämään joukkoa, joten olin kotiäitinä 5v. Sitten välillä töissä, koulussa ja työttömänä.
Ja lopulta taas olen kotiäiti, kun kolmas syntyi. En kyllä raaski viedä häntäkään ennen 3v hoitoon, ellei ole pakko. Mies on kyllä onneksi minun kanssa samaa mieltä: Että kotona hoidetaan.
Isommat lapset ovat jo koulussa ja on todella kiva antaa heillekkin kiireettömiä aamuja ja iltapäivällä ottaa heitä vastaan välipalan kanssa.
Tosin niistä olis kuulemma joskus kiva jos äiti ei olisi aina kotona.... =)

Olen sitä mielta ettei pieni lapsi tarvitse isoja ryhmäkokoja ja päivää täyttäviä toiminta tuokioita, vaan syliä, rauhallista yhdessäoloa, kotia!
 
Mielestäni ei tän parempaa duunia voi ihmisellä olla!!!Lapset nyt 8,5 ja 6,5 ja 4,5 ja 10kk,joten kun nuorin täyttää kolme,on tässä kotosalla aikaa vierähtänyt huomaamatta jo melkein 11 vuotta...Töissä se ois ollu nälkävuosiakin pidempi aika,mut tässä kotona on vuodet ihan karannu käsistä.Ja tuntuu,että kaikkein antoisinta tää on tällä hetkellä,kun saa olla vastaanottamassa koululaista kotiin päivisin,että on äiti ja tuoreet sämpylät tai pannari odottamassa.Nykyistä vauva-aikaa on ehkä hiukkasen kuormittanu aamukiireet,kun pitää se koululainen saada koulutielle ja lähteä eskarilaista kuskaamaan lopulla porukalla.Mutta onhan se silti eri asia,kuin että lähtisin töihin ja lapset aamuisin hoitoon VIELÄKIN AIKAISEMMIN JA KOVEMMALLA KIIREELLÄ!Rahaakin jää tällä hetkellä enemmän,sillä töihin mentyä tulisi niitä hoitomaksuja,iltapäiväkerhomaksuja sekä kalliimpaa ruokaa,kun ei aikaa tehdä niin paljon itse.Se olisi pienempääkin pienestä palkastani paljon pois.Tämä ammatti on sopinut minulle ja tämä on se,mitä elämältä eniten haluan.Meitä on joka lähtöön ja kaikkia ammatteja tarvitaan.Monet tutut pitävät outona lintuna,mutta minäpä en välitä siitä...mikä sitä kukaan on toisen ammatinvalintaa kommentoimaan.Saa nähdä,mitä tapahtuu kun kuopus täyttää kolme...onneksi siihen on vielä pari vuotta!!!
 
Poika on tällä hetkellä 1v8kk ja sen ajan oon ollut kotiäitinä ja ainakin vielä jonkin aikaa olen. Pikkukakkosen LA on heinäkuussa. Välillä on hankalia päiviä kun poju on uhmaiässä, mutta muistan kyllä vielä mitä oli hankalat päivät asiakaspalvelussa. Pojan kiukuttelu on pientä sen rinnalla :D .
 
mappi
\
Alkuperäinen kirjoittaja 12.03.2007 klo 10:38 Lapsialiuta kirjoitti:
Mielestäni ei tän parempaa duunia voi ihmisellä olla!!!Lapset nyt 8,5 ja 6,5 ja 4,5 ja 10kk,joten kun nuorin täyttää kolme,on tässä kotosalla aikaa vierähtänyt huomaamatta jo melkein 11 vuotta...Töissä se ois ollu nälkävuosiakin pidempi aika,mut tässä kotona on vuodet ihan karannu käsistä.Ja tuntuu,että kaikkein antoisinta tää on tällä hetkellä,kun saa olla vastaanottamassa koululaista kotiin päivisin,että on äiti ja tuoreet sämpylät tai pannari odottamassa.Nykyistä vauva-aikaa on ehkä hiukkasen kuormittanu aamukiireet,kun pitää se koululainen saada koulutielle ja lähteä eskarilaista kuskaamaan lopulla porukalla.Mutta onhan se silti eri asia,kuin että lähtisin töihin ja lapset aamuisin hoitoon VIELÄKIN AIKAISEMMIN JA KOVEMMALLA KIIREELLÄ!Rahaakin jää tällä hetkellä enemmän,sillä töihin mentyä tulisi niitä hoitomaksuja,iltapäiväkerhomaksuja sekä kalliimpaa ruokaa,kun ei aikaa tehdä niin paljon itse.Se olisi pienempääkin pienestä palkastani paljon pois.Tämä ammatti on sopinut minulle ja tämä on se,mitä elämältä eniten haluan.Meitä on joka lähtöön ja kaikkia ammatteja tarvitaan.Monet tutut pitävät outona lintuna,mutta minäpä en välitä siitä...mikä sitä kukaan on toisen ammatinvalintaa kommentoimaan.Saa nähdä,mitä tapahtuu kun kuopus täyttää kolme...onneksi siihen on vielä pari vuotta!!!
Muakin jotenkin ärsyttää kun saa aina olla puolustelemassa kotiäitiyttään. Tämähän on mun oma valinta ja se ei kuulu pätkääkään muille. Tai jos vedotaan pk:ien virikkeisiin tms.;inhoan koko s.tanan virike-sanaa. Ei lasten päivää tarvi ohjelmoida täyteen! Kotonakin saa "virikkeitä" eikä me neljän seinän sisällä istuta koko päivää. Onpahan lapsilla näköjään ainakin hyvä keskittymiskyky ja koulukin menee isommilla tosi hyvin ILMAN päiväkoti pohjaa tai varmaan just sen takia, että siellä ei ole tarvinnut olla.

Tsemppiä kaikille kotiäideillä, luottakaa omaan kykyynne olla se maailman paras kasvattaja!
 
Täällä yksi pitkänlinjan kotiäippä. Kotiäitiys alkoi vajaa 15 v sitten kun esikoinen syntyi. Tätä on nyt sit jatkunut tänneasti, nuorimmainen on nyt 6kk. Eli meillä 5 lasta ja mieheni on ollut sitä mieltä että voin hyvin olla kotona ja pärjätään miehen palkalla. Oma äitini oli myös kotona silloin kun olin pieni ja se oli aivan ihanaa, niinpä olen siitä onnellisessa asemassa että olen voinut suoda lapsilleni myös sen. Lapseni ovatkin usein sanoneet että on ihanaa kun olet kotona, olisi tylsää tulla koulusta kotiin jos et olisi täällä. Se lämmittää mieltä ja auttaa jaksamaan tätä arkista rumbaa. Jo pienenä tyttönä olen kuulemma sanonut että isona minusta tulee Äiti. Ja olen kyllä yksi maailman onnellisimmista äideistä. Mottoni onkin: onnea ei ole että saat sen mitä haluat vaan että haluat sen mitä sinulla on. :wave:
 
Anna-Maria75
\
Alkuperäinen kirjoittaja 12.03.2007 klo 16:34 mappi kirjoitti:
Tsemppiä kaikille kotiäideillä, luottakaa omaan kykyynne olla se maailman paras kasvattaja!

Tietysti kotona saa virikkeitä (inhoan itsekin lyömäaseenakin käytettävää virike-sanaa), kun lasten kanssa on ja touhuaa. Lapsethan rakastavat kotona olemista, omilla leluillaan leikkimistä! Vanhempien kanssa olemista ja leppoisaa oloa.

Oon samaa mieltä kun katerina janouch (Se ruotsalainen kirjailija) että kun haluaa lapsille parasta, sitä vaistomaisesti tekee oikein. :heart:
 
syksy-70
Minä olen ollut kotiäitinä 5,5v. Meillä lapset -93, -96 ja -02. Mies yrittäjänä ja minä hoidan kodin ja lapset. Tyytyväinen olen ollut ja lapset tykkäävät kun olen kotona. Olen saanut jos minkälaista kommenttia kotona olostani. Esim. En minä kyllä viihtyisi VAAN kotona jne.
Olen sitä mieltä, että jos itse on ratkaisuunsa tyytyväinen ja oma mieli iloinen ja virkeä, niin kaikki on hyvin. =)
Ehkä vielä joskus haen töitä tai kouluun, kun nuorinkin kasvaa. Siihen asti olen tyytyväisenä kotiäitinä päivän kerrallaan! :heart:
 

Yhteistyössä