kotiäiti pakosta

  • Viestiketjun aloittaja Jossu
  • Ensimmäinen viesti
Jossu
Olen 35v 1 pojan kotiäiti eikä minulla ole työtä eikä ammattia.Koulutuksiin olen hakenut mihinkään en pääse.Joudun olosuhteiden pakosta olemaan kotiäitinä.Mieheni mielestä tulemme taloudellisesti toimeen vaikka olisin aina kotona eikä suostu ymmärtämään kun en kotona haluaisi olla.Mitä teen jos en ikinä saa koulu tai työpaikkaa?kohtalotovereita?
 
?
ja miksi et saisi koulupaikkaa? työkkärissä, otapa puheeksi. Erilaisia työvoimakoulutuksiakin on. Nyt kyllä hälytyskellot kilkattaa, sä olet 35 v, ei ammattia. Ja miksi ei? ja vain yksi lapsi! Olisit ehtinyt paiskia töitä vaikka kuinka paljon ja käydä kouluja. Menepä hieman itseesi, oletko kenties LAISKA?
 
:hug: Ikinä ei saa sanoa ei ikinä.. Meillä oli vähän kanssa ongelmaa samasen asian kanssa jossain vaiheessa...Jossain vaiheessa mies itte passitti mut töihin... :kieh: No, kyllä koulutuksiakin löytyy, itse kouluttauduin automaalariksi tollei ex tempore. Ootko miettinyt työvoimakoulutuksia? Meil oli ainut kannattava vaihtoehto...
 
Alkuperäinen kirjoittaja ?:
ja miksi et saisi koulupaikkaa? työkkärissä, otapa puheeksi. Erilaisia työvoimakoulutuksiakin on. Nyt kyllä hälytyskellot kilkattaa, sä olet 35 v, ei ammattia. Ja miksi ei? ja vain yksi lapsi! Olisit ehtinyt paiskia töitä vaikka kuinka paljon ja käydä kouluja. Menepä hieman itseesi, oletko kenties LAISKA?
Mä olin kymmenen vuotta lasten kanssa kotona...homma meni niin, että ties, että lapsia tulee jossain vaiheessa lisää, kouluihin keskittyminen tuntu hankalalta. Valmistuin odottaessani ekaa väärälle alalle (en lopulta tykännykään) ja elämäntilanne oli se, että koulut sit vaan jäi...ei se laiskuutta ole välttämättä...

 
Jossu
Olen ollut ex-mieheni omaishoitajana 12v ja tehnyt pieniä työllistämistukipätkiä.Olen monelle kurssille ja esim lähihoitajakouluun hakenut en päässyt luonne ei psykologin mukaan sopiva.Kauppikseen hain äsken eivät huolineet oli liian paljon hakijoita.Paljon olen yrittänyt hakea töitä ja opiskelupaikkaa en ole laiska.
 
nimimerkille ?: nyt kyllä hälytyskellot kilkattaa sun kohdalla, hanki elämä, ettei tarvitse muita ihmisiä sättiä. olen hattua myöten täynnä ikuista toisten mollaamista, eikä edes oman vakinimimerkin takaa, vaan täysin anonyymisti. mistähän tulee se käsitys, että maailmassa kovat arvot jyllää, kun nettipalstoilla saa lukea vain ala-arvoista tekstiä?
on monia syitä, miksi ihminen on 35, eikä hänellä vielä ole ammattia.

alkuperäiseen kysymykseen ei nyt ole mitään fiksua vinkkiä kuin että tsemppiä ja usko itseesi! joku päivä vielä hommat natsaa kohdalleen :)
 
?
Alkuperäinen kirjoittaja irtosora:
nimimerkille ?: nyt kyllä hälytyskellot kilkattaa sun kohdalla, hanki elämä, ettei tarvitse muita ihmisiä sättiä. olen hattua myöten täynnä ikuista toisten mollaamista, eikä edes oman vakinimimerkin takaa, vaan täysin anonyymisti. mistähän tulee se käsitys, että maailmassa kovat arvot jyllää, kun nettipalstoilla saa lukea vain ala-arvoista tekstiä?
on monia syitä, miksi ihminen on 35, eikä hänellä vielä ole ammattia.

alkuperäiseen kysymykseen ei nyt ole mitään fiksua vinkkiä kuin että tsemppiä ja usko itseesi! joku päivä vielä hommat natsaa kohdalleen :)
Siinäpä se, elämä on hankittu, ihan oma. Kovalla työllä, koulut, tenavat, työpaikat ym.ym. On monilla syitä, onko todellisia? Jotkut hampaat irvessä opiskelee ja ohimennen hoitaa lapset, kodin ja samalla hetken toista työtäkin. Tämäkö ei ole elämää? Katsopas, jos itse tekee niska limassa töitä ja kasvattaa lapsensa parhaalla näkemällään tavalla ja maksaa itse asuntonsa ym.elämän menot, eli ei elätä toisilla, niin ottaa kyllä päähän siivellä eläjät! Joskus ehkä hetken olisi ollut kiva jättäytyä tekemättä mitään vain lasten kanssa kotia pidemmäksikin aikaa kuin 3v, mutta kantti ei kestä. Siksi kysynkin onko laiska, koska näitä näkee tavan takaa työni puitteissa. Voi voi!

Ja ap, tsemppiä sulle! Herättelin miettimään asioita siksi, että jos kuljetkin laput silmillä oman toimeliaisuutesi suhteen. Tarmolla pääsee pitkälle, älä luovuta!
 
Jossu
En koe olevani laiska hoidin ex-miestäni 12v kotona oli halvaantunut pyörätuolipotilas,monivammainen.Asuimme pienessä mökissä maalla jossa tein puutyöt,lumityöt ,ruohonleikkut ja hoidin ex-mieheni raskata oli.En hyötynyt tästä muuta kuin omaishoidon tuen.Kun hän kuoli en saanu perintöä kun hän oli köyhä enkä mitään muutakaan mut en ole asioita tehnytkään rahan takia.
 
Annu
Alkuperäinen kirjoittaja Jossu:
En koe olevani laiska hoidin ex-miestäni 12v kotona oli halvaantunut pyörätuolipotilas,monivammainen.Asuimme pienessä mökissä maalla jossa tein puutyöt,lumityöt ,ruohonleikkut ja hoidin ex-mieheni raskata oli.En hyötynyt tästä muuta kuin omaishoidon tuen.Kun hän kuoli en saanu perintöä kun hän oli köyhä enkä mitään muutakaan mut en ole asioita tehnytkään rahan takia.
Oletko käynyt muuta kuin peruskoulun?

Kyllähän se asia on niin, että nyt on aikasi saada elämä ns. järjestykseen. Haet kouluihin tai oppisopimuksella niin kauan, että pääset! Älä jää tuleen makaamaan! Elämä on vaikeaa ja olet tehnyt hienon työn hoitaessasi miestäsi, mutta se on nyt taaksejäänyttä elämää ja aika on katsoa eteenpäin! Ja toki näin olet tehnytkin...:). Mutta siis tsemppiä!
 
Jossu. voimia työn ja koulupaikan hakuun. olisko sinulla mahollista alkaa iltatöihin tai edustamaan jotain kotimyyntijuttua? Siinä pääsee ainakin tapamaan muita aikuisia ihmisiä ja saa ja voi päivisin olla lapsen kanssa. Pääsee välillä irtautumaan omista ajatuksista ja tulee uutta sisältöä elämään. Suosittelen, vaikka vain kokeilemaan.
 

Yhteistyössä