kotiäitiys 3v asti on äitien omaa identiteetin yliarvostusta!

No onko sitten järkeä repiä pieni lapsi aikaisin aamulla sängystä ylös, veidä 9-10 tunniksi hoitoon ja illalla sitten ehditään pari-kolme tuntia tehdä kotitoimia? Jos on toinen, miellyttävämpi vaihtoehto.

Kyllä minä mieluummin hoidan pienen kotona aivan itse. Jos joskus sanoisinkin, että onpa tylsää kun ei ole aikuiskontakteja tarpeeksi, mitä sitten. Saahan toki tunteistaan puhua, vai eikö?

Tarviiko kotiäidin, siis töissä olevaan verrattuna, olla aina mielettömän iloinen, virkeä ja hehkuttaa kotiäitiyttään? Voi siitä nauttia vaikka sitä ei toitottaisi päivästä toiseen. KOTIÄITYS KUNNIAAN!!

Jaa, ei meillä sängystä ylös revitä. Heräävät aikaisin joka tapauksessa.

 

On tää kotiäitiys sen verran ainutlaatuista, että kerrankos sitä kotona reilut kolme vuotta kestää. Töitä olen ehtinyt paiskia ennen raskauttakin ja ehdin vielä kymmeniä vuosia jatkossakin, joten nautitaan täysillä tästä kotonaolosta. =)

 

No onko sitten järkeä repiä pieni lapsi aikaisin aamulla sängystä ylös, veidä 9-10 tunniksi hoitoon ja illalla sitten ehditään pari-kolme tuntia tehdä kotitoimia? Jos on toinen, miellyttävämpi vaihtoehto.

Kyllä minä mieluummin hoidan pienen kotona aivan itse. Jos joskus sanoisinkin, että onpa tylsää kun ei ole aikuiskontakteja tarpeeksi, mitä sitten. Saahan toki tunteistaan puhua, vai eikö?

Tarviiko kotiäidin, siis töissä olevaan verrattuna, olla aina mielettömän iloinen, virkeä ja hehkuttaa kotiäitiyttään? Voi siitä nauttia vaikka sitä ei toitottaisi päivästä toiseen. KOTIÄITYS KUNNIAAN!!

Jaa, ei meillä sängystä ylös revitä. Heräävät aikaisin joka tapauksessa.

Meillä pitää aikaistaa heräämisiä sitten kun työhön paluu koittaa. Tällä hetkellä onkin ihana, kun lapsi saa rauhassa nukkua aamulla, eikä tarvi kiireellä lähteä hoitoon. Uskonpa, että tästä nauttii äidin lisäksi myös lapsi. Sitten kunhan vähän tuosta kasvaa alamme nousta pikkuisen aikaisemmin. Näin meillä ja tämäkin kuuluu tällä hetkellä meidän perheen kotiäitiysetuihin.

 

Eipä se ole aina rahastakaan kiinni, riippuu toki jos on tottunut kultalusikoimaan kaiken suuhunsa niin on miehestään riippuvainen mutta kyllä sitä kotiäitikin voi pärjätä taloudellisesti, jos elämä ei pyöri rahan ympärillä.

 

Yleensä äidit jotka pitävät kotiäitiyttä 3v asti parhaana ratkaisuna ajattelevat asiaa ihan itsensä kannalta (epämiellyttävä työ odottamassa, alipalkattu työ odottamassa, työttömyys odottamassa , aikaiset aamut odottamassa tms) Eikä puhuta ollenkaa siitä mikä mahtaa okka lapsen tai koko perheen paras vaihtoehto!

olen ihan liikaa törmännyt äiteihin jotka viettävät näitä auvoisia kotiäiti vuosia ja valittavat rahan vähyyttä, oman ajan vähyyttä, elämän yksioikoisuutta, kapeaa sosiaalista elämää, aina kotona-oloa jne. Ja silti vaan ovat kotna vaikka voisivat valita toisin. moni selittää olevansa "lapsen "takia kotona vaikka kaikesta puheesta läpipaistaa oma mukavuuden halu ja laiskuus palata ansaitsemaan verorahoja jne.

Siis kerrotko vielä selkeämmin, että miten yliarvostan identiteettiäni. En ymmärtänyt mitä ajat takaa?

 

Kyllä mä oon sitämieltä, että olen tehnyt hyvän työn, kun olen pitänyt lasta kotona 3 vuotiaaksi ja samalla lähettänyt isomman aamuisin kouluun.

Vaikka en ole kodinhengetär enkä kauhean ahkera, niin olen silti ollut paikalla. ja olen siitä ylpeä ja tyytyväinen.

 

Minusta on kiva olla kotona, ja teenpä muuten tässä samalla ihan töitäkin. Tottakai välillä väsyttää, mutta niin kait kaikkia muitakin...

Kotona on mukava olla, saa viettää aikaa lasten kaa, käyä ulkoilemassa, erilaisissa kerhoissa ja tapahtumissa, kerkee näkee kavereitakin yms.

taitaa ap olla vain katkera :hug:

 

Ei tainnut tulla vastausta, että miten yliarvostan identiteettiäni? Sitenkö, etten tunne syyllisyyttä tai huonnommuutta vaikka olen kotona ja jopa nautin siitä?

 

Ei tainnut tulla vastausta, että miten yliarvostan identiteettiäni? Sitenkö, etten tunne syyllisyyttä tai huonnommuutta vaikka olen kotona ja jopa nautin siitä?

Sitä mäkin mietin, tais mennä pupu pöksyyn aplla
no ootellaan... =)

 

Mikä vois olla tärkeempää, kuin olla paikalla lapsen elämässä?

 

Kyllä mä oon sitämieltä, että olen tehnyt hyvän työn, kun olen pitänyt lasta kotona 3 vuotiaaksi

Vaikka en ole kodinhengetär enkä kauhean ahkera, niin olen silti ollut paikalla. ja olen siitä ylpeä ja tyytyväinen.

veit jalat suusta
:wave:
se on ainutlaatuinen *hetki*,jota ei saa takaisin...

 

Lisään myös; että erikseen on sitten ne äidit joilla talous turvattu, niin ettei työssä käynnin perusteena ole raha, koska mies ansaitsee hyvin.Tosi elämässä vain nämä hyväosaisetkin äidit nauttivat omasta koulutuksestaan, ura kehityksestään tms ja palailevat työelämään tai opiskelemaan ennen 3v ikää..

Vai niin.
Että vain pienempituloiset ovat kotona??

Mulla on odottamassa varma työpaikka, hyvin palkattu sellainen ja pidän työstäni. Mutta meidän perheessä sillä ei ole väliä käynkö minä töissä vai olenko kotona. Itseasiassa ukonkaan ei tarttis käydä töissä mutta käypä silti kun tykkää hommasta.

Joten mä olen valinnut olla kotona. VÄHINTÄÄN siihen asti kun nuorimmaiseni on 3v (ei ole edes syntynyt vielä), todennäköisemmin niin kauan että menevät eskariin.

Että siinä sulle sitä TOSI ELÄMÄN faktaa
Huvittavaa yleistystä.

 

Minä ainakin olen kotona siksi, että haluan olla lasteni kanssa sen lyhyen hetken kun he ovat pieniä. Ehdin töitä tekemään, enkä missään nimessä "pakoile" töitä, välillä tuntuu, että tekisi mieli tehdä jo muutakin, mutta ne ajatukset ovat vain hetkellisiä (kotona 3 lasta: 4v,3v j 1v). Minusta pienten lasten paras paikka on ehdottomasti kotona, mutta en silti arvostele heitä, jotka toisin valitsevat. Jokainen perhe tekee heille sopivat ratkaisut ja seisoo omien ratkaisujen takana. Tämä on minun valintani ja teen sen VAIN lasteni takia :heart:

 

|O :xmas: Mistä näitä hulluja tulee...

 

Olisin mennyt töihin jos sitä olisi tarjolla.
Viiden lasten kanssa ja leskenä ei ole helppoa saada työtä. Jos joku lapseista sairastuu niin minä joudun jäämään kotiin.
Valitettavasti en ole tarkoituksella suunnitellut ensin saada lapsia ja sitten jäädä leskeksi.

 

Juupa juu
Niitä aikaisia aamujahan meillä kotiäideillä ei ole. Ja kotona olokin ainaista ruusujen terälehdillä elämistä
Ja omaa aikaahan varmaan onkin enemmän niillä jotka töissä ovat

Siis hei haloo *koputtaa ap:n päätä*

 

Itseasiassa menen nyt töihin, jolloin aamuvuoro alkaa kuudelta. Mies menee myös töihin kuudeksi. Lyön vaikka vetoa, että lapsi ei nauti näistä aamuista, kun revitään viideltä ylös, että ehtii tarhaan. Menen töihin vain, koska rahat loppuu muuten, kun yli kolmevuotiaista ei enää makseta kotihoidontukea.

 

Eipä se ole aina rahastakaan kiinni, riippuu toki jos on tottunut kultalusikoimaan kaiken suuhunsa niin on miehestään riippuvainen mutta kyllä sitä kotiäitikin voi pärjätä taloudellisesti, jos elämä ei pyöri rahan ympärillä.

Niimpä niin. Sulla on kyllä profiilissas ihan osuva motto.

 

Mä oon ollu kotona 3v,koska se oli paras/mieluisin vaihtoehto meitä molempia ajatellen.Muksu sairasteli pienenä tosi paljon ja oli hyvä,että olin kotona.Olisi tullut hurjasti poissaoloja mulle töistä/koulusta pojan sairastelun takia.Ja kursseja pystyin suorittamaan kotoa käsin ihan kiitettävän määrän.

Nyt kun ollaan sairastelukierteestä pois päästy kokonaan ja muksukin 3vtäytti,niin töihin lähden kun niitä onnistun jostain saamaan.Poikakin on ruvennut kyselemään,et millon hän menee tarhaan.

Kotona oloon kyl tottui,oli kiva herätä myöhään aamul ja viettää päivä miten pojan kans haluttiin.

Ja rahat meil riitti hyvin meidän tarpeisiin,säästöönkin sai jos halusi laittaa.

 

Juupa juu
Niitä aikaisia aamujahan meillä kotiäideillä ei ole. Ja kotona olokin ainaista ruusujen terälehdillä elämistä
Ja omaa aikaahan varmaan onkin enemmän niillä jotka töissä ovat

Siis hei haloo *koputtaa ap:n päätä*

No meillä ei ainakaan niinä vuosina, kun olin lasten kanssa kotona, koskaan noustu ylös klo 04:45. Kuten noustiin, kun mun työni alkoivat. Kotona olo ei kyllä ole ainaista ruusunlehdillä elämäistä, mutta mukavampaa kuitenkkin, kuin töissä käynti. Mulla on mukava, haastava ja hyvin palkattu työ, josta nautin. Mutta jos saisin valita työn ja kotiin jäämisen väliltä, en tasan tarkkaan luitani työpaikalle raahaisi. Mitä tulee tuohon omaan aikaan, niin mulla oli sitä kyllä enemmän silloin, kun olin lasten kanssa kotona. Sen jälkeen, kun töihin lähdin, omaa aikaa on ollut ainoastaan öisin. Nyt tietysti on, kun kuopuskin on jo 16 v, mutta lasten ollessa pieniä omaa aikaa oli enemmän sen 4 vuoden ja 10 kuukauden aikana, jolloin olin "kotiäöiti".

 

No kenestäpä ei ois mukavempaa olla kotona kuin käydä töissä???

Minusta. Minusta 4700e/kk on paljon mukavempi kuin n. 300e/kk.

 

Minusta perheet joissa äijä tekee AINA töitä elättääkseen perheen ja vaimo kotona kakaroiden kanssa ei ole ihan oikea perhe. Mieshän on silloin ukko joka vaan käväsee nukkumassa, saunomassa jne eikä osallistu perheeseen kuin taloudellisesti.ei kanna hedelmää pitkälle.näille äijille sanoisin; olette ansainneet rakastavan vaimon joka kantaa rahaa yhtälailla kotiin eli nainen joka tekee puolet kaikesta ja mies joka tekee puolet kaikesta on jo lapsille mallina paras.

Me ollaan kyllä ihan oikea perhe vaikka mies töissä kulkeekin ja rakkautta saa niin paljon kuin jaksaa vastaan ottaa. Meillä mies tekee töitä n. 7-10h päivässä ja itse haluaa olla se joka tienaa leivän taloon. Ja myös mies haluaa, että minä olen kotona lapsen kanssa enkä töissä koska myös hän tietää sen, että meidän lapselle paras paikka näin pienenä on olla kotona. Ja meillä se olen minä lapsen kanssa, meidän molempien tahdosta.

 

Tota... kyllä kotona olo on raskaampaa kuin työssä käynti.

PEESI

 

Minusta perheet joissa äijä tekee AINA töitä elättääkseen perheen ja vaimo kotona kakaroiden kanssa ei ole ihan oikea perhe. Mieshän on silloin ukko joka vaan käväsee nukkumassa, saunomassa jne eikä osallistu perheeseen kuin taloudellisesti.ei kanna hedelmää pitkälle.näille äijille sanoisin; olette ansainneet rakastavan vaimon joka kantaa rahaa yhtälailla kotiin eli nainen joka tekee puolet kaikesta ja mies joka tekee puolet kaikesta on jo lapsille mallina paras.

Vaikka meillä mies onkin se, joka käy kodin ulkopuolella työssä, niin ei se silti tarkoita sitä etteikö hän osallistuisi kodin töihin taikka lasten kanssa olemiseen.
Sitäpaitsi, aika raakaa väittää, että vaimo ei olisi ravastava vaimo, jos perheen yhteisellä päätöksellä nainen jää kotiin hoitamaan ne lapset ja sen kodin.
Onhan sen miehenkin kivempi tulla siistiin kotiin, jossa on ruoka valmiina, kun että pitäs ajaa tarhan kautta ja tulla kotiin, jossa mahdollisesti koululaiset ovat saaneet aikaan kaaoksen aamulla lähtiessään ja kotiin lusta tullessaan vielä lisänneet kaaosta kaivaessaan välipalaa ja intoutuessaan leikkiin...

 

Minkä takia aina se kaikkein vaikein ja ikävin vaihtoehto ois kaikista kunnioitettavin? Onko pakko raahautua töihin, vaikka näkee, että kotona loikoilu on lapsille hyväksi?