kotiäitiys laiskuutta

Tuttavapiirissäni on paljon lapsiperheitä. Kolmea kotiäidin uran valinnutta yhdistää selkeästi muutama piirre: ei juuri koulutusta, ei juuri työkokemusta, laiska asenne kaikkeen tekemiseen ja kauhea katkeruus ja kateus muita kohtaan. Muistavat valittaa kuinka raskasta lasten kanssa on ja että menisivät töihin, vaan kun pitää lapsista huolehtia. Lihavia ovat ja jotenkin syrjääntyneen näköisiä. Ilmeisesti elämään on kyllästytty ennen kuin se on alkanutkaan. Asenteet varmasti tarttuvat eteenpäin ja uusi työtä vieroksuva ryhmä lähtee kouluun alisuorittamaan, on harrastamatta mitään ja jää kotiin joko juomaan kaljaa tai "hoitamaan" lapsia.

Kummasti sitä ehtii lapsista huolehtia vaikka käyttäisi energiaa itsestänsä ja urastansa huolehtimiseenkin.

Kolmesta tapauksesta nyt ei voi yleistää, mutta kyllä minä tämän asian näin näen.

 

Olin kovasti samaa mieltä kanssasi aiemmin, ja kokemukset kotiäideistä olivat juurikin tuollaiset. Nykyään kun olen itse kotiäiti ja tunnen paljon muita kotiäitejä niin mielikuva on kummasti muuttunut. Ehkä nuo kuvailemasi laiskat vaan jaksavat pitää suurinta meteliä asioistaan...

 

Huh, tällä hetkellä ei ainakaan tunnu kovin laiskalta kun on uhmaikäisen kanssa kotona, oon koittanut koko päivän siivota ja toinen vaan sotkee lisää ja kiipeilee kaikkialle heti kun silmä välttää. Nyt oli pakko istua hetkeks alas ennen ku päässä räjähtää. Vielä pitää lähteä kauppaan, tehdä ruoka ja sitten viihdyttää vieraita jotka tulee illalla.

Mulla on ainakin päivät niin täynnä tekemistä etten todellakaan kutsuis itseäni laiskaks menis kutsumaan. Painokin on melkeen alipainon puolella kun ei ehdi syömään ja koko ajan saa painia lapsen kanssa kun pelkkä vaipan vaihtaminen tai päälle pukeminenkin on kauhean painin takana. Töitäkin oon tehnyt ennen tätä 15-vuotiaasta asti, eli n. 11 vuotta ja koulutus löytyy kahdelta alalta. Kyllä mä sanon että mun mies pääsee paljon helpommalla, varsinkin kun sen työ on painella hiiren nappulaa.

 

No minä esimerkiksi korotan tutkintoani tässä samalla, että eipä siinä kovin laiskaa ole kun teet koulutehtävät ja katsot lasten perään ja siivoat yms. Ja töissä olen ollut reilut 10 vuotta ensin ja ihan opistotasoinen tutkinto oli ennestään jonka nyt nostan amk.

 

No, minulla on ammatti ja työkokemusta ja tällä hetkellä olen kotiäitinä osin juuri siitä laiskuudesta. Koska arki tuon taaperon kanssa on niiiin paljon kevyempää ja mukavampaa kuin töissäkäynti kiireisine päiväkotiin viemisineen ja hakemisineen. Keikkahommia voisin kyllä vaihtelun vuoksi ruveta tekemään miehen vapaapäivinä että pysyisi myös ote työhön ja saisi toisinaan tuota "aikuisten aikaa" jonkun mielekkään homman parissa.

 

Paljon helpommallahan sitä pääsee, kun saa elää omaan tahtiin ja heräillä aamusella rauhassa ylös. Ei tarvi repiä lapsia kesken unien tarhaan. Ai että mä nautin tästä ajasta. Tässä vaan on se et kaikilla ei kestä pää, eikä lompakko olla kolmea vuotta pois työelämästä, mulla onneks kestää molemmat Ja olen koulutettu, mulla on vaki virka, painoindeksi on jotain 19,5. Enkä ole muuten pätkääkään katkera.

 

kyl minäkin pidän helppona sellaisen kotiäidin arkea,jonka lapset ovat jo yli 5-vuotiaita. Mut enkään niiden joilla monta ja vielä vaippaikäisiä ja tarvitsevat sen leikkikaverin äidistä/isästä.

 

Minä näen asian näin: on olemassa erilaisia ihmisiä, laiskoja, maanisia, vetäytyviä, sosiaalisia, ahkeria, arkoja, hyökkääviä, reippaita, jne. Suurin osa heistä saa lapsia. Mutta sen ihmisen perusominaisuudet ei silti siitä muuksi muutu, eli jos ennen lapsia on ollut aikaansaamaton, arka, vetäytyvä, kyyninen, niin sitä on edelleen lastensaannin jälkeenkin.

 

Veikkaan, että nykyään on paljon kotiäitejä, jotka viettävät aikaa paljon netissä; lasten kotona oleminen ei ole mitenkään hyvin lasten kanssa vietettyä aikaa.

Mutta jos perheessä on monta lasta, joiden kanssa ollaan aidosti läsnä, on se työntäytteistä oli sitten kotona tai töissä. Mulla on muistikuva, että oli hirveä kiire ja kädet täynnä töitä kun oli kotona useamman eri ikäisen lapsen kanssa. Vauva vei kädet ja jaloilla juostiin viemässä vanhempia kerhoon, harrastuksiin, kavereille, puistoon, urheilemaan jne. Koko ajan oli jotain ja oli pakkokin tehdä jotain energisten, vähän vanhempien lasten kanssa. Eikä ollu yli- vaan alipainoa Ja hirveä univelka eikä yhtään taukoa koko päivän aikana.

Töissä ollessa rankkuus syntyy lähinnä aikataulutetusta arjesta, muuten on paljon helpompaa kun saa pää levätä lapsista ja saa älyllisiä haasteita ja aikuiskontakteja, plus tietysti palkkaa.

 

mulla ainakaan ei ole koulutusta, tai juuri työkokemusta, mutta on kolme lasta joista nuorin on 1v. ikää on 25v, joten kahden vuoden päästä kun viimeistään kutsuu työt tai koulu, niin mulla on vielä kymmeniä vuosia työikää...

 

Yleistäminen on niin helppoa ja kivaa!

 

Kun täällä iso osa on kovasti sitä mieltä, että äitinä oleminen on ihan yhtä rankkaa työtä kuin mikä tahansa työ niin miksiköhän palkkausasiat ja -etuudet eivät mene samassa suhteessä? Siis äitiyspäivärahahan on ihan minimaalinen eikä lapsen kanssa vietetystä ajasta kerry lomia jne.

 

Toiset jää kotiin, koska ei jaksa mennä töihin ja toiset jää kotiin, koska aidosti on sitä mieltä, että vauva ja taaperoikäset kuuluu hoitaa kotona. Mä kuulun jälkimmäiseen.

 

Kun täällä iso osa on kovasti sitä mieltä, että äitinä oleminen on ihan yhtä rankkaa työtä kuin mikä tahansa työ niin miksiköhän palkkausasiat ja -etuudet eivät mene samassa suhteessä? Siis äitiyspäivärahahan on ihan minimaalinen eikä lapsen kanssa vietetystä ajasta kerry lomia jne.

Ehkä siks, että äitinä oleminen ei ole työtä, jota ei ole myöskään kotiäitinäkään oleminen.

 

Niin tai näin. Onneksi jokainen saa valita kotiäitiyden, jos haluaa.

 

Kun täällä iso osa on kovasti sitä mieltä, että äitinä oleminen on ihan yhtä rankkaa työtä kuin mikä tahansa työ niin miksiköhän palkkausasiat ja -etuudet eivät mene samassa suhteessä? Siis äitiyspäivärahahan on ihan minimaalinen eikä lapsen kanssa vietetystä ajasta kerry lomia jne.

Se voi toki olla yhtä rankkaa tai rankempaakin kuin palkkatyö (tiedättehän; töitä ja lapsia/perheitä on erilaisia). Luonnollisesti siitä ei kuitenkaan saa samaa palkkaa ja etuuksia kuin vieraalle tehdystä työstä koska sitä ei tehdä vieraalle vaan ihan itselle ja sille omalle perheelle.

Jos työksesi rakennat ja remontoit toisten ihmisten taloja niin saat siitä palkan, mutta jos rakennat tai kunnostat omaa kotiasi ei yhteiskunnan kuulukaan maksaa siitä palkkaa.

 

=)