Kotisynnytykset

Itse en synnyttänyt kotona, mutta tunnen useampiakin kotona synnyttänyttä jotka ovat ehdottomasti sitä mieltä että näin paras.

Eräs hyvä ystävä synnytti ensimmäisen kotona mutta toisen kanssa joutui siirtymään sairaalaan kun ei toukka vaan tahtonut tulla, syntymän jälkeen olivat alle 2h sairaalassa ennen kotiutumista. Edelleen jos tekisi lisää lapsia synnyttäisi kotona.

Itse aioin ensin myös synnyttää kotona mutta loppujen lopuksi minulla ei ollut aikaa ottaa asioista selvää tarpeeksi ja päädyin kuitenkin sairaalaan, ja olen tosin erittäin tyytyväinen tähän sillä vaikka synnytys oli ok ja olisi varmasti onnistunut yhtäläiseen kotioloissakin niin minusta oli kiva olla sairaalassa ja jakaa kokemuksia ja jutella muiden tuoreiden äitien kanssa

(olin samassa huoneessa neljän muun äidin kanssa)


Kotona synnyttäessäkin on äärettömän epätodennäköistä että tilanne päätyisi kuolemaan tai mihinkään sen kummempaan, on hyvä olla yhteydessä sairaalaan synnytyksen etenemisestä ja ammattimainen kätilö mukana. Jos raskaudessa tai synnytyksen aikana ilmenee ongelmia niin aina katsotaan tilanteen mukaan, monella kotisynnytyksen vastustajalla on juuri se käsitys että ollaan "vaan" kotona hiljaa omissa oloissa välittämättä mistään mitään.

 

\

niin en kyllä näe miksi sitä ei voisi toteuttaa kunhan ennalta järjestää asiat kunnolla.

Miten-ihmeessä-järjestät-synnytysasiat-ennalta?Mitä-vain-voi-tapahtua...

 

\

\

niin en kyllä näe miksi sitä ei voisi toteuttaa kunhan ennalta järjestää asiat kunnolla.

Miten-ihmeessä-järjestät-synnytysasiat-ennalta?Mitä-vain-voi-tapahtua...

Lähinnä miettiä Mitä voi tapahtua ja kuinka niihin reagoida jos jotain yllättävää tapahtuu. Ottaa asioista juurta jaksaen selvää eikä vaan yhtäkkiä päätä että "jaahaas, taidankin synnyttää kotosalla".

Mistään asiasta ei voi tietää ennalta kuinka ne menee ja siitä huolimatta tehdään valtavia ennakko suunnitelmia ja järjestelyjä. Sama asia synnytyksen kanssa. Asioista täytyy vaan ottaa selvää ja varautua kaikkeen mahdolliseen mitä voi kuvitellakaan vastaan tulevan.

 

Olen synnyttanyt kaksi Suomessa sairalassa, yhden Kanadassa sairaalassa ja yhden Kanadassa kotona, Seuraava syntyy 12/06 kotona jollei mitaan riskeja ilmene ennen sita. Taalla voi valita joko katilon tai laakarin hoitamaan odotusta ja synnytysta. Jos valitsee katilon voi valita joko sairaala- tai kotisynnytyksen. Edelliseen kotisynnytykseen paadyin koska asuimme miljoonakaupungissa, kaikki aiemmat lapset olivat syntyneet iltapaivalla (ruuhka-aikaan), ja suht nopeasti. Mieluummin valitsin kotisynnytyksen missa tiedan katilon olevan paikalla, kuin synnytyksen matkalla sairaalaan omassa autossa. Katilot on koulutettu taalla kotisynnytyksiin, aiemmin esim. intiaanit ja eskimot jotka asuvat monien satojen kilometrien paassa sairaaloista synnyttivat kotonaan apuna joku joka oli ollut ennenkin synnytyksessa mukana, nykyaan heita varten on katiloita, joilla on kaikki modernit laitteet mukanaan. Eli on muutakin kuin pyyhkeita, fiskarsit ja kuumaa vetta. Sydanaania kuunnellaan, tarvittaessa voidaan laittaa tippa, itse tarvitsin ennen synnytysta kaksi pussia antibioottia, se laitetiin omassa makuuhuoneessa. Synnytysta varten voi toivoa allasta, melkein kaikilla on kylla amme kotonaan, synnytysjakkara katiloilla on aina mukana. Ainoa vanhanajan juttu mika heilla oli oli kalavaaka, jolla lapsi punnittiin. Kivunlievityksena kaytin kuumavesipulloa, kerran aiemmin olen kayttanyt kivunlievitysta Suomessa-ilokaasu. Synnytyksessa oli mukana 4 katiloa, joista kaksi oli opiskelijoita. Yleensa mukana on vain 1-2 katiloa mutta nyt ei ollut muita synnytyksia hoidettavana niin tulivat kaikki meille. Oli todella rauhallista, synnytin jakkaralla olohuoneessa, ruuhka-aikaan. Isommat lapset tulivat heti vauvan ulos tultua katsomaan ihmetta ja saivat pian kapaloidun vauvan syliinsa. Katilot olivat meilla n. 3 tuntia synnytyksen jalkeen, katsoivat ettei minulle nouse kuume, paljonko vuodan, rakko piti myos tyhjentaa ennenkuin lahtivat. Ja tietysti katsoivat myos etta vauva voi hyvin ja miten imetys lahtee kayntiin. Maan tapaan kuuluu etta hoitajat/katilot pesevat aidin pyyhkeilla synnytyksen jalkeen ja pitivat minua hulluna suomalaisena kun menin kunnolla suihkuun. Mistaan muusta synnytyksesta en ole toipunut nain nopeasti, seuraavana paivana hyppelin sohvan selkanojan yli enka edes ajatellut ettei kuuluisi viela pystya levittelemaan raajojaan niin. En tieda johtuiko se sitten jakkarasta vai kotisynnytyksesta. Seuraavan viikon, jokatoinen paiva katilo kavi kotikaynneilla katsomassa minua ja vauvaa, jonka jalkeen kavimme "neuvolassa" jalkitarkastukseen asti. Oli kiva kun katiloihin tutustui kunnolla, "neuvola" kaynteja oli samassa tahdissa kuin Suomessa ja aikaa oli aina varattu 45 min. Oli myos kiva tietaa, etta synnytyksessa on mukana joku niista tutuista katiloista. Laakari voi sairaalassa olla joku muu kuin se oma.
Talla kertaa sairaalaan ei ole matkaa eika ruuhkia mutta edellinen kokemus oli niin positiivinen, etta olen paattanyt synnyttaa kotona. Ainahan voi tulla jotain ongelmia; raskausmyrkytys, peratila yms. jolloin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin menna sairaalaan mutta sitten mennaan sairaalaan. Ja tietysti kotona voi myos tulla ongelmia mutta sitten ajetaan sairaalaan tai ambulanssi hakee, ja taalla niita lanssiasemia on tuhkatiheaan ei tarvitse odotella kauaa. Mielestani sairaala on sairaille, ja voihan siellakin synnytys menna pieleen...muistaisin hiljattain lukeneeni suomalaisesta mediasta... Mutta kukin tehkoon miten parhaaksi nakee.