Kotona olevat 40+ -äidit

Kuinka pitkään olette nyt olleet kotiäiteinä? Entä milloin aiotte palata takaisin töihin? Minä olen ollut kotona esikoisen syntymästä alkaen eli pian 4 vuotta ja tarkoitus on vielä olla vuoden verran eli siihen asti kun nuorimmaiset täyttävät 3 vuotta. Välillä kotona oleminen jo tympii, mutta toisaalta töihin ei kuitenkaan vielä ole kiirettä. Ehtiihän sitä

 

Mä (42-v.) olen ollut kotiäitinä nyt viidettä vuotta, vaikka uusperheemme lapsista enää yksi on kotona; yläasteikäinen poika.
Käytännön asioiden takia olen vielä kotona, en sen tähden, etteikö työhaluja olisi.

Teinistä on mukavaa kun äiti on kotona, kun hän tulee koulusta.
Saapi kertoa heti asiansa, eikä tarvitse tuntikaupalla odottaa juttukaveria, ennen illan toimiansa ja menojansa.

Mua jännittää paraikaa, olenko tullut raskaaksi...koska sehän tarkoittaisi sitä, etten kahteen-kolmeen vuoteen olisi myöskään työmarkkinoiden käytössä.

 

\

Mä (42-v.) olen ollut kotiäitinä nyt viidettä vuotta, vaikka uusperheemme lapsista enää yksi on kotona; yläasteikäinen poika.
Käytännön asioiden takia olen vielä kotona, en sen tähden, etteikö työhaluja olisi.

Teinistä on mukavaa kun äiti on kotona, kun hän tulee koulusta.
Saapi kertoa heti asiansa, eikä tarvitse tuntikaupalla odottaa juttukaveria, ennen illan toimiansa ja menojansa.

Mua jännittää paraikaa, olenko tullut raskaaksi...koska sehän tarkoittaisi sitä, etten kahteen-kolmeen vuoteen olisi myöskään työmarkkinoiden käytössä.

hei täällä on muitakin vauvan yrittäjiä olen 41v ja iltatähteä yritetty 1kk ei vielä mitään tulossa

 

Tän iltatähden kans oon kotona vielä ensi vuoden maaliskuun loppuun, silloin täyttää kolme. Ite täytän kesäl 41.

 

Kotona jo kahdeksatta vuotta . Työpaikka kyllä odottaa, mutta takaisin ei ole mitään hinkua. Kuopus on nyt vajaa 1v eli vielä olisi aikaa olla kotona pari vuotta ellei sitten tässä vielä innostu "iltatähdestä" . Ikää mulla on himpun yli 40 v.

 

Mina olen ollut kotona nyt vuodesta 1997 lahtien. Sikali aika kummallisesta ajankohdasta lahtien etta silloin isot pojat olivat 5 ja 7 kun jain kotiin - eika muita lapsia ollut. Mutta niita on nyt sitten tipahtanut tahan perheeseen 2 lisaa (ovat nyt melkein 5 ja 7) eika minulla ole mitaan aikeita palata takaisin tyoelamaan. Se on itseasiassa melkein mahdottomuus silla minun pitaisi palkata sitten joku suhari joka lapsia veisi kouluun, hakisi sielta, veisi harkkoihin, ja taas hakisi sielta ynna kaikenmoista muuta juoksua joita heidan kanssaan tulee paivisin. Ihan olen onnellinen kotona olosta eika aika tule pitkaksi kun osallistun kaikenlaiseen vapaaehtois tyohon ja on nuo omat harrastukset kanssa.

 

\

Mina olen ollut kotona nyt vuodesta 1997 lahtien. Sikali aika kummallisesta ajankohdasta lahtien etta silloin isot pojat olivat 5 ja 7 kun jain kotiin - eika muita lapsia ollut. Mutta niita on nyt sitten tipahtanut tahan perheeseen 2 lisaa (ovat nyt melkein 5 ja 7) eika minulla ole mitaan aikeita palata takaisin tyoelamaan. Se on itseasiassa melkein mahdottomuus silla minun pitaisi palkata sitten joku suhari joka lapsia veisi kouluun, hakisi sielta, veisi harkkoihin, ja taas hakisi sielta ynna kaikenmoista muuta juoksua joita heidan kanssaan tulee paivisin. Ihan olen onnellinen kotona olosta eika aika tule pitkaksi kun osallistun kaikenlaiseen vapaaehtois tyohon ja on nuo omat harrastukset kanssa.

Vuodesta 92 kotona ja nyt ensikuussa alkaa työt valitettavasti.Viihtyisin kotona mutta ei auta,pakko on mennä.

 

Gloria M.: kehtaanko kysyä kuinka olet(te) pärjännyt taloudellisesti -siis, kun kotihoidontuet ym. on taakse jäänyttä elämää? Minuakaan kun ei kiinnosta tuo työelämään palaaminen, päivät täyttyvät muutenkin ihan riittämiin.

 

\

hei täällä on muitakin vauvan yrittäjiä olen 41v ja iltatähteä yritetty 1kk ei vielä mitään tulossa

Mulla ja puolisollani on mennyt hankkeessa reilut 4 vuotta, eikä ole yhteistä lasta tullut...jollei sitten nyt; odotus ja jännitys tiivistyy - menkat on viisi päivää myöhässä.
Vatsaa kolottaa tänään kuitenkin niin kuin olisi menkat tulossa. Saas nähdä, miten meikän käy!?
Vuosien varrella on monet itkut itketty. :'(

Vielä en ole toivoa silti menettänyt...

 

\

Gloria M.: kehtaanko kysyä kuinka olet(te) pärjännyt taloudellisesti -siis, kun kotihoidontuet ym. on taakse jäänyttä elämää? Minuakaan kun ei kiinnosta tuo työelämään palaaminen, päivät täyttyvät muutenkin ihan riittämiin.

ainahan sita saa kysya =)
Me asutaan USAssa joten meille ei ole koskaan tiputellut minkaannakoisia tukia, lisia, tai rahoja. Eli oman tilipussin varaan on aina pitanyt laskea. Alkuaikoina painettiin miehen kanssa hullun lailla toita jotta paastiin jonkinmoiseen alkuun - mies aloitteli omaa yritysta samalla kun esikoispoika syntyi. Monta vuottahan siina meni jotta saatiin asiat rullaamaan - mutta lopussa kiitos seisoo - niin kuin vanha sanonta menee. Olen siina onnellisessa asemassa etta mies on Todella Hyvin Menestynyt ammatissaan ja voin olla kotona ilman taloudellisia huolia. Ja mieskin on siina pisteessa ettei tyota tartte enaa painaa koko ajan ja voi viettaa aikaa perheen kanssa.

Ei tasta sinulle varmaan paljon apua ollut,,,,, toivon etta sina myos saat tehda niin kuin haluat,, =)

 

\

\

Gloria M.: kehtaanko kysyä kuinka olet(te) pärjännyt taloudellisesti -siis, kun kotihoidontuet ym. on taakse jäänyttä elämää? Minuakaan kun ei kiinnosta tuo työelämään palaaminen, päivät täyttyvät muutenkin ihan riittämiin.

ainahan sita saa kysya =)
Me asutaan USAssa joten meille ei ole koskaan tiputellut minkaannakoisia tukia, lisia, tai rahoja. Eli oman tilipussin varaan on aina pitanyt laskea. Alkuaikoina painettiin miehen kanssa hullun lailla toita jotta paastiin jonkinmoiseen alkuun - mies aloitteli omaa yritysta samalla kun esikoispoika syntyi. Monta vuottahan siina meni jotta saatiin asiat rullaamaan - mutta lopussa kiitos seisoo - niin kuin vanha sanonta menee. Olen siina onnellisessa asemassa etta mies on Todella Hyvin Menestynyt ammatissaan ja voin olla kotona ilman taloudellisia huolia. Ja mieskin on siina pisteessa ettei tyota tartte enaa painaa koko ajan ja voi viettaa aikaa perheen kanssa.

Ei tasta sinulle varmaan paljon apua ollut,,,,, toivon etta sina myos saat tehda niin kuin haluat,, =)

Ainiin kaukana sinä asut, ilmankos olen ihmetellyt että kirjoituksissasi ei ole yhtään ä kirjainta että jotain outoasiinäon, no nyt se selvisi. Se on hienoa että joku tuo uusia näkökulmia ihan noinkin kaukaa kuin ameriikasta, tähän ankeaan suomen maahan.

 

\

Ainiin kaukana sinä asut, ilmankos olen ihmetellyt että kirjoituksissasi ei ole yhtään ä kirjainta että jotain outoasiinäon, no nyt se selvisi. Se on hienoa että joku tuo uusia näkökulmia ihan noinkin kaukaa kuin ameriikasta, tähän ankeaan suomen maahan.

Nyt sekin mysteeri sitten selvisi - tama palsta on se paikka jossa pidan suomenkielen taitoani ylla melkein paivittain. =)

 

[/quote]
Ei tasta sinulle varmaan paljon apua ollut,,,,, toivon etta sina myos saat tehda niin kuin haluat,, =)
[/quote]

No ei, mutta kiva kun vastasit. Melkein kateeksi käy...no ei sentään, mukavaa kuulla, kun joku on saanut unelmansa toteutettua .

 

ON siis muitakin 40+ naisia, jotka on kotona, haluaa lapsia ja synnyttää lapsia! Luulin, ettei meitä ole ... olinpas tyhmä. Kuulun itsekin ko. joukkoon ja haluan vielä yhden!

 

Mä olen kans ollut melkein koko ajan kotona siitä lähtien kun esikoinen on syntynyt v-88. Tuosta ajasta olen ollut n. 3 vuotta kodin ulkopuolella töis. Meillä on ollut maatila joka on työllistänyt jonkin verran, pääasiassa kuitenkin isännän hommia. Nyt kun nää kaksi iltatähteä on meidän ilonamme, olemme muuttaneet uudelle paikkakunnalle, ja edelleenkin aion hoitaa lapsia kotona. Työtä kyllä riittää, niinkuin varmaan jokaisessa lapsiperheessä. Palkanmaksu se vaan on vähä niin ja näin. Aina olemme kuitenkin pärjänneet, vaikka sitä joskus ihmettelemmekin. Kyllä sitä ajattelee miten lujalla lapsiperheet ovat sen työ-hoitopaikka-kauppa-koti rumban kanssa. Olen todella onnellinen ettei ole tarvinnut raahata lapsia hoitoon.

 

11 vuotta ja nyt pätkätöissä muutamissa..............
:heart:

 

Kotona pian kahdeksan vuotta ja edelleen hoitovapaalla. Esikoinen 7v ja nuorimmainen 1v.4 kk. Itse 43 v.

 

Ja Siiri taas seikkailee palstalla minne ei edes kuulu: minäkin haluaisin olla joskus kotona enkä aina töissä ja TULOSTA, TULOSTA JA TULOSTA! Kerrankin kun ei tarvitsisi elää kellon mukaan ja olisi
muutakin sisältöä elämässä! Nauttikaa siellä kodeissanne!!
Mutta ei ole lapsia jotta en voi jäädä kotiinkaan... :wave:

 

Minä olen 41v ja hoitovapaalla kolmannen, juuri kaksi vuotta täyttäneen kanssa. Töihin tarkoitus palata elokuussa eli tätä viimeistä kotonaoloa tulee sitten yhteensä n. 2 ja puoli vuotta. Kun jäin kotiin niin vanhin aloitti esikoulun ja on nyt siis ekaluokkalainen. Tosi mukavaa, että olen voinut olla kotona ja sääli, ettemme pysty tarjoamaan samaa näille kahdelle pienemmälle! Eli syksyllä toinen päiväkotiin ja toinen eskariin.

 

B) Aion olla kotona kunnes poikamme täyttää 3 vuotta eli ensi kesään asti ja jos vain mahdollista alan tehdä 4-päiväistä työviikkoa tai lyhennettyä työpäivää. Minulla ei ole mitään kiirettä palata takaisin työelämään. Äiti 44 v.

 

Minä olen kotona pikkusten (4 ja 2v) kans vielä =) Ja koulusta kotiin tulee sit teinit (17 ja 16v)

Suullinen sopimus töitten jatkumisesta on, mutta mulla ei ois todellakaan kiirettä, varsinkaan kun tarjottu työ ei ole mieluista. Mutta saas nyt kattoo, muistaako suullisen sopimuksen tekijä ees lupaustansa....???
Hoitoonviemishakemisrumba ei kiinnosta (tosin nyt en ole yh, niin kuin sillon teinien pikkustenoloaikana), mutta jossain vaiheessa se kai on töihin mentävä ihan taloudellisten juttujen takia...

Kotona olo on välillä aivan ihanaa ja välillä ihan p:stä
Oon siis 41vee ja jaksan uskoo, että saan vielä joskus vanhempanaki työpaikan, jos tuolta suulliselta sopimukselta ei mitään syntyiskään.... =)

 

Minulla on ollut onni saada olla kotona tai pitäisikö kirjoittaa "kotona". Ensin oli tosi vaikeaa, kun tipahdin miehen työn takia pois työelämästä, mutta siperia opettaa. Nyt on harrastuksia niin paljon, etteivät vuorokauden tunnit siihen riitä. *Ihan vaan kotona* on oikein mukavaa

 

Olen hoitanut nyt 1,5 vuotiastamme kotona. Täytin kuukausi sitten 40 vuotta.

Minä haluaisin jatkaa ammattiani ainakin osa-aikaisesti. Olen "jonkinsortin" taiteilija, ja se työ on suuri osa minua.
On jotenkin kahtiajakautunut olo: lapsen on hyvä olla kotona ja minunkin...mutta.
Aina mahtuu niitä tunteja päivään, jolloin tekemätön työ kummittelee ja vaatii pariinsa. Mutta pienet sormet roikkuvat housunpunteissa, eikä apurahalautakunta ole ollut vielä armollinen,jotta olisin voinut maksaa päivähoidosta. Pieni kotihoidontukikin on tarpeen. Miehen tienestit menevät meidän kulujemme kattamiseen.

Näinkin voi olla, jopa nelikymppisellä. Ammatti, josta ei heti saa rahaa. Varsinkin, jos on ollut kuvioista pari-kolme vuotta pois. Vaikka niin arvokkan asian kuin lapsen takia.

Eläköön se taiteilijan myyttinen vapaus

 

Nuorin 5kk ja hoitovapaalle jään ensalkuun 5kuukaudeksi. Välillä olen palkallisella vuosilomalla kun niitäkin kertynyt on. MUKAVAA olisi olla kotona pidempääkin , kun vanhemmat lapset tulevat koulusta ,siinä ehtisi vähän turista ennenkuin lapset juoksevat harrastuksiensa perään . Kotona ei ehtisi aika käydä pitkäksi! SE että kun perheessä minä olen parempi palkkaisempi...

 

Äitiysloma loppui joulukuussa ja tarkoitus olisi olla kunnes poitsu täyttää 3v,MUTTA saas nähdä on toi kelan raha niin surkean pieni..... :kieh: