Koulu: miksi alaluokilta numerot pois ja sitten yo-tokari määrää kaiken

Siinä vaiheessa kun työnteon arvioinnissa tarvitaan muitakin sanoja kuin "hyvin menee, jatka samaa rataa", on syytä vaihtaa työpaikkaa. Kun ryhdytään ylenmääräiseen arviointiin ja arvioinnin kirjaamiseen, se tarkoittaa sitä, että firmalla menee huonosti, esimiesten kykyyn hoitaa ongelmia ei luoteta ja mieluummin tuhlataan lukemattomia miestyötunteja tyhjänpäiväiseen paperityöhön kuin otetaan aidosti asioista selvää. Ja nuo arvioinnitkin ovat silkkaa henkilökemiariippuvaista tuubaa.

Minullakin esimies sujuvasti kirjasi papereihin minulle huonon ruotsinkielentaidon vaikka itse olin merkannut sen hyväksi, eikä esimies edes kysynyt minulta siitä mitään. Mutta sinne vaan firman järjestelmiin jäi sekin arviointi huonosta ruotsinkielentaidosta, vaikka sen muuttamista vaadinkin -- olen asunut Ruotsissa ja tehnyt siellä töitä ruotsinkielellä, joten todellakin ruotsia osaan.

Eläpäs nyt. Kaikenlainen arviointi ja kehityksen seuraaminen on hurjan trendikästä ja nykypäivää. Se antaa ikäänkuin kuvan siitä, että sinulle maksetaan palkkaa sitämukaa miten työstäsi suoriudut.

Toisaaltaan ymmärrän kyllä sen, että isossa yrityksessä, jossa työntekijöitä on helposti tuhat tai enemmän on "palkan määrittäminen" huomattavasti vaikeampaa, eritoten, jos siinä halutaan huomioida se, miten hyvä yksilö on työssään. Ei tässä koskaan päästä mihinkään täysin tasa- arvoiseen kohteluun, mutta hyvä, että siihen on edes yritystä.

 

Eläpäs nyt. Kaikenlainen arviointi ja kehityksen seuraaminen on hurjan trendikästä ja nykypäivää. Se antaa ikäänkuin kuvan siitä, että sinulle maksetaan palkkaa sitämukaa miten työstäsi suoriudut.

Kunhan se annetaan vain numeroilla.

 

En numerottomuutta pidä hyvänä. Omana kouluaikanani numeroarvostelu alkoi 1. luokan keväästä ja jatkui tietysti läpi kouluajan.

Omilla lapsillanihan tilanne on nyt sitten taas se, että on ollut numerotonta, sitten jotain kirjaimia, ja lopulta numeroitakin. Kyllä selkeä numerollisuus helpottaa osaamisen ja oppimisen seurantaa, vaikkei liian tarkasti numeroihin tuijottaisikaan. Jos numerot annetaan suunnilleen vasta peruskoulun päästötodistukseen, monille voi tulla yllätyksiä.

Toinen ongelma taas on sitten se, että ei ole mitään yhteinäisiä loppukokeita peruskoulussa, eikä kovinkaan yhtenäisiä arvosteluperusteita. Samalla osaamisella eri opettajilta ja eri kouluissa voi saada aivan erilaisen arvosanan. Numerottomuus voi vääristää tätä vielä enemmän. Jos vasta loppuvaiheessa todistukseen tempaistaan numerot, ne voivat olla mitä tahansa.

 

Itse en koe ongelmaksi numerottomuutta sanotaanko vaikka sinne 4-5 luokalle saakka. Ehkä siksi että itse aikoinani sain numeroista "näppyjä".

Mulla suht paha lukihäiriö mikä esti pitkään oppimista. Toki tukea sain ja tein HELVETISTI töitä. Lisätehtäviä, tukiopetustunteja, harjoitteita harjoitteiden perään. Silti numeroilla mitattuna olin surkea. Muistan ne joulu- ja kevät-juhlat kun yritti peitellä toditusta kun muut, varsinkin tytöt prassaili "mun keskiarvo on 8,7...mun 9....". Ei pieni ihminen voinut oikein ymmärtää miksi mun työtäni - mitä oikeasti tein- ei millään tavalla arvostettu, keskiarvo oli kuitenkin vain vähän päälle 7 ja ainoat kiitettävät oli huolellisuudessa ja käytöksessä.

No joo, lisätoimet mun kohdalla alkoi tepsiä siellä yläasteen korvilla, jolloin aloin olla jo tasoissa muiden kanssa. Ainakin melkein. Ja yläasteelta pääsin 8,8 tokarilla ulos.

Lapset kehittyy vielä todella eri tahtia tuossa 1-4/5 luokkien aikana. Ne jotka tarvii tukea, saa sen avunkin tuolloin paremmin. Mutta kyllä se meinaa lannistaa kun jäät vaan jalkoihin vaikka mitä teet. Mä en siis näe että noita pienempiä tarttis vielä mittailla numeroilla tai pakottaa johonkin kilpailuun. Varsinkaan keskenään. Kyse ei ole mistään "mielenpahoittamisesta" vaan siitä että lapset nyt vaan kehittyy kovin eri tahdeissa vielä tuolloin eivät senkään vuoksi ole verrattavissa toisiinsa. Ainakaan reilusti.

 

Itse en koe ongelmaksi numerottomuutta sanotaanko vaikka sinne 4-5 luokalle saakka. Ehkä siksi että itse aikoinani sain numeroista "näppyjä".

Mulla suht paha lukihäiriö mikä esti pitkään oppimista. Toki tukea sain ja tein HELVETISTI töitä. Lisätehtäviä, tukiopetustunteja, harjoitteita harjoitteiden perään. Silti numeroilla mitattuna olin surkea. Muistan ne joulu- ja kevät-juhlat kun yritti peitellä toditusta kun muut, varsinkin tytöt prassaili "mun keskiarvo on 8,7...mun 9....". Ei pieni ihminen voinut oikein ymmärtää miksi mun työtäni - mitä oikeasti tein- ei millään tavalla arvostettu, keskiarvo oli kuitenkin vain vähän päälle 7 ja ainoat kiitettävät oli huolellisuudessa ja käytöksessä.

No joo, lisätoimet mun kohdalla alkoi tepsiä siellä yläasteen korvilla, jolloin aloin olla jo tasoissa muiden kanssa. Ainakin melkein. Ja yläasteelta pääsin 8,8 tokarilla ulos.

Lapset kehittyy vielä todella eri tahtia tuossa 1-4/5 luokkien aikana. Ne jotka tarvii tukea, saa sen avunkin tuolloin paremmin. Mutta kyllä se meinaa lannistaa kun jäät vaan jalkoihin vaikka mitä teet. Mä en siis näe että noita pienempiä tarttis vielä mittailla numeroilla tai pakottaa johonkin kilpailuun. Varsinkaan keskenään. Kyse ei ole mistään "mielenpahoittamisesta" vaan siitä että lapset nyt vaan kehittyy kovin eri tahdeissa vielä tuolloin eivät senkään vuoksi ole verrattavissa toisiinsa. Ainakaan reilusti.

Ymmärrän pointtisi ja se on ihan järkevä.

Muistaakseni meillä oli siten, että neljännellä luokalla alettiin antamaan numeroita ja se oli ihan ok. Voishan sitä myöhästyttää vuodella, mutta tavallaan koen, että viimeistään kuudennella luokalla olisi hyvä alkaa tottua siihen "arvosteluun".
Niin mälsää kuin se onkin, niin elämässä joutuu aina kilpailemaan. Kilpaillaan opiskelupaikoista ja sitten kilpaillaan työpaikoista ja sen jälkeen palkankorotuksista ja ylennyksistä.
Sitähän se on.

Ihana kuitenkin kuulla, että kaikki se työsi kannatti ja siitä poiki selkeästi jotain hyvää.
Sun pitäisi jutella sellaisten lasten kanssa, jotka painii samojen ongelmien kanssa. Voisit luoda niihin aika mojauksen uskoa.

 

Ymmärrän pointtisi ja se on ihan järkevä.

Muistaakseni meillä oli siten, että neljännellä luokalla alettiin antamaan numeroita ja se oli ihan ok. Voishan sitä myöhästyttää vuodella, mutta tavallaan koen, että viimeistään kuudennella luokalla olisi hyvä alkaa tottua siihen "arvosteluun".
Niin mälsää kuin se onkin, niin elämässä joutuu aina kilpailemaan. Kilpaillaan opiskelupaikoista ja sitten kilpaillaan työpaikoista ja sen jälkeen palkankorotuksista ja ylennyksistä.
Sitähän se on.

Ihana kuitenkin kuulla, että kaikki se työsi kannatti ja siitä poiki selkeästi jotain hyvää.
Sun pitäisi jutella sellaisten lasten kanssa, jotka painii samojen ongelmien kanssa. Voisit luoda niihin aika mojauksen uskoa.

En toki tyrmää numeroarvostelua täysin, mielestäni ehkä se viides-kuudesluokka on jo sellaista jolloin ollaan kehittymismielessäki tasaannuttu.

Paljon tosiaan töitä jouduin tekemään, ja silloin olisi ehkä kannustavampi ollut se että olisi arvioitu minun kehitystä. EI sitä miten olen kehittynyt keskimääräisesti ikäisteni joukossa.

Kiitos, työni kannatti Olen nykyään johtavassa asiantuntijatyössä ja löytänyt tavan elää lukihäröni kanssa (ja ne keinot millä oppia, ei ehkä samat kuin muilla, mutta ihan tehokaat)

 

Siis...eihän numeroarvostelu mihinkään häviä. Alaluokkalaisille numeroarvostelu näkyy selkeimmin kevättodistuksessa; neljänneltä luokalta alkaen jolloin todistuksessa näkyy osa numeroina ja osa sanallisena arviointina. Kokeet arvostellaan numeroina neljänneltä alkaen, osin kolmanneltakin. Yläluokkalaiset saavat numeroarvosteluja kokeistansa ja numerot näkyvät todistuksissakin.

Jes, kertoihan täällä joku miten se nykyään menee. Eihän tuo nyt niin pahalta kuulosta. Kyllä yläluokalla ehtii orientoitua siihen kilpailuun ihan riittävästi, monta vuotta aikaa.

Minäkin kyllä enemmän tykkäisin niistä numeroista, mutta olikin aina ihan ok koulumenestys.
Tällasta vastarannan kiiskeä olisi auttanut ehkä eniten, jos ne kokeet arvosteltaisiin niin ettei opettaja näe tekijän nimeä. No ei, suurin osa opettajista on varmasti ihan puolueettomia. Mieleen nyt jää paremmin ne kirvelevät vääryydet, kuin ne tapaukset missä on tullut reilu arvostelu / jopa parempi, kuin olisin ansainnut.

 

Onkos täällä yhtään abiturienttia?
Mitä mieltä?

 

Onko tuo nyt jotenkin muuttunut?

 

Niin