ekaluokkalaisella kaksi harrastekerhoa iltapäiväkerhon lisäkis eli liikunta ja kuvataide. neljäsluokkalainen käy liikuntakerhossa ja palokuntanuorissa, käynyt pari kertaa katsomassa 4 H askartelu/kokkikerhoa ja luultavasti menee sinne.
pari kertaa viikossa riittää hyvin ja mieluummin vielä erilaisia tekemisiä ja ihan vaan harrastamispohjalta jos ei huippu-urheilijaa tulossa. Ja sittenkin kannatta miettiä miten paljon vapaa-aikaa kannattaa siihen uhrata ja minkä verran pitää uhrata jos aikoo menestyä jatkossa ja mitä se lapsi itse on valmis uhraamaan
"vakavammasta" harrastamisesta osaan sanoa kun vanhin aikanaan telinevoimisteli muutaman vuoden ja tuossa alle 10 vuotiaanakin (aloittikohan 6 vuotiaana, en enää muista) oli harjoitukset neljäkin vai oliko loppuvaiheessa viisikin kertaa viikossa ja sitten vielä viikonloppuina aina joskus harjoitusleirit tai kilpailut. Kaikki vapaa-aika meni siihen ja kaverit oli enimmäkseen voimistelun piiristä. intoa kuitenkin näytti olevan, mutta mikä oli oikeasti tilanne kun sitten loukkaantui ja joutui parin kuukauden urheilukieltoon, alkoi vähän "pelätä" eritasonojapuita ja siitä sitten saikin syyn lopettaa. Ja kuulostelin jälkeenpäin että oli harkinnut lopettamista jo aikaisemmin mutta ei "voinut"/halunnut kun kehittyi kuitenkin. KUn tuo harrastus sitten loppui joskus 12 - 13 vuotiaana niin pitikin sitten yhden talven tauon että ei kertakaikkiaan harrastanut mitään, oli vain kavereiden kanssa vapaa-aikansa niin kuin muutkin ikäisensä.
sorry pitkä tarina, mutta tuota kunnianhimoisuutta tarkoitan, vaikka tässä en se ollut minä joka häntä telineille "työnsi" vaan itse halusi, mutta kannattaisi muistaa aina se harrastaako lapsi omaksi ilokseen vai vanhempien toiveesta, täyttäen kenties ne vanhempien haaveet jotka heiltä jäi itseltään totetuttamatta, ajan, rahan tai lahjakkuudeen puutteesta esimerkiksi!