Kouvolassa kuollu 3kk vanha tyttö ja 3v tyttö :(

  • Viestiketjun aloittaja kamalaa
  • Ensimmäinen viesti
hei hei
TUOMITKO ja YLEISTÄKÖ kaikkia mt- häiriöisiä miksikään lapsen tappajiksi. Skitsofrenia sen enempää kun kaksisuuntainenkaan eivät ole mitään sairauksia joissa ihminen voi tappaa lapsensa tuosta noin vaan. Asiassa täytyy olla vaikeampaa häiriötä, psykopatiaa (persoonallisuushäiriö) huumeita yms.
 
..
Alkuperäinen kirjoittaja Äijäx;25080762:
Ei ne mihinkään taivaaseen päässeet tai ainakaan luultavasti. Joutuvat maahan haudattaviksi tai krematorioon tuhkattattaviksi.

Eivätkä enää koskaan saa nukkua rakkaiden unilelujensa vieressä :'(
E ne lapset sitä enän tiedosta..tälläkin hetkellä käytetään pieniä lapsia hyväksi , pahoinpidellään ja kuolee nälkään kituen...jos joku päässyt näinkibn helpolla niin olen melkein onnelisempi sen lapsen puolesta.ja maailmassa tulee kuolemaan tavalla tai toisella aina ihmisiä...kun pääsee kivuttomasti niin se on jo jotain. Ja olen pahoillani lasten puolesta mutta en siitä mitään draamaa saa aikaiseksi.
 
"Äitiliini"
Olen sairastanut synnytyksen jälkeistä masennusta/ahdistuneisuushäiriötä. Tajusin jonkin olevan vialla kun lapsi tuntui vieraalta ja ahdistus ja väsymys oli valtavaa. Puhuin ongelmistani neuvolassa, terkka käski lähteä lenkille! Lähdin, mutta yllättäen ei auttanut.

Ilman loistavia tukiverkkoja en olisi varmasti selvinnyt. Mitään noin hirveää kuitenkaan en usko, että olisin tehnyt. Itselleni tosin olin useastikin valmis tekemään jotakin, jotta se kamaluus loppuisi. Vauvan ollessa n. 6kk, oli kuin sumuverho ja raskas taakka olis nostettu päältäni. Elämä alkoi hymyillä ja ihanaa on ollut siitä asti lapsen kanssa (nyt 3v pikkumies).

Apua ei aina saa, vaikka rohkenisi pyytääkin. Toi masentuminen on kamalinta mitä mulle on tapahtunut, ja vieläkin tunnen surua menetetystä "pikkuvauva-ajasta)
 
"Vieras"
Eikös täällä juuri ollut joku keskustelu missä äiti oli ihan lopussa kun vaiva huutaa yötäpäivää ja 3v:n kanssakin pitäisi jaksaa. Tokihan täällä on päivittäin näitä ketjuja kun äidit on loppuunpalaneita, mutta toi tuli mulle heti mieleen.
 
"sipsi"
Hirveä juttu, kaikkien osapuolten kannalta. Tuomariksi kuitenkaan en ryhdy, olen aivan varma, että tämä äiti on itselleen pahin tuomari asian johdosta, elämänsä loppuun saakka - kunhan tekonsa tajuaa...

Kyllä yhteiskunnassakin mielestäni jotain vikaa on, kun ihmiset pystyvät tuollaista tekemään/ tuohon kuntoon menemään... yhteisöllisyyden puute, yksinäisyys, psykoosi/ masennus, pakko pärjätä itse, totaalinen tukiverkkojen puute... Nykyaikaa leimaa sellainen yleinen kylmyys...

Joskus, kun täälläkin lukee kirjoituksia, ei ole kyllä vertaistukea (mikä ehkä kuitenkin olisi tällaisen palstan tarkoitus?) tarjolla, vaan susia osaa ihmiset toinen toisilleen ivailuineen, ilkeilyineen, vähättelyineen ja haukkumisineen olla :(
 
"vieras"
mutta mikä ihmeen kohta tämä on meidän lakikirjassa:

"Lapsensurmalla tarkoitetaan tekoa, jossa äiti surmaa lapsensa synnytyksestä johtuvan uupumuksen tai ahdistuksen takia. Siitä voidaan tuomita vähintään neljä kuukautta ja korkeintaan neljä vuotta vankeutta."

:O
 
hbbn
Siis lapsensurmiahan on aina tapahtunut. Ei se ole mikään "nykyajan ongelma" vaan aina on ollut äitejä jotka ei jaksa/sekoavat ja päättävät surmata lapsensa. Surullista mutta totta.
 
"vieras"
[QUOTE="Vieras";25081385]Eikös täällä juuri ollut joku keskustelu missä äiti oli ihan lopussa kun vaiva huutaa yötäpäivää ja 3v:n kanssakin pitäisi jaksaa. Tokihan täällä on päivittäin näitä ketjuja kun äidit on loppuunpalaneita, mutta toi tuli mulle heti mieleen.[/QUOTE]

Ja täällä oltiin varmaan tosi empaattisia eikä kukaan vastannut "kyllä ne lapset pitää jaksaa hoitaa kun on kerran hankkinut! Ei mullakaan ollut mitään tukiverkostoja kun olin kotona kolmen alle 4-vuotiaan kanssa yksin, kun mieskin jätti" ja blaablaablaa.

Sehän tämän palstan tarkoitus ilmeisesti on, lyödä lyötyä ja saada toinen tuntemaan itsensä mahdollisimman huonoksi äidiksi. Kun itse on niin täydellinen.
 
"harmaana"
harmaana voin kertoa ettei apua saa. Itse olen liian monta krt pyytänyt ja enää en sitä tee. Sosiaalityöntekijä nauroi viimeksi että mikä minua väsyttää kun siis lastensuojelusta apua pyysin ( jopa itkin mutta on jaksettava) Kun joku joskus katsoisi lapsia pari tuntia että saisi käydä vaikka kaupassa yksin tai kävelemässä. Päivä kerrallaan mennään kohti tulevaisuutta
 
"siis"
Voisiko sitä apua pyyttää ihan tutuilta tai naapureilta? Ja pyytää kauniisti ja ottaa ei-vastauksen niin, että ei kanna kaunaa ja hyväksyy sen, ja pyytää niin monelta että joku haluaa katsoa auttaa? eikä yrittää pakkottaa ketään vastentahtoisesti.
ei meilläkään isovanhemmat oikeasti halua enää hoitaa, ovat tarpeeksi hoitaneet. mutta aina löytyy joku joka jaksaa hetken. itsekin voisin kun omat jo vähn isompia. en jaksaisi pitkiä aikoja, mutta aina tunnin verran menee.(tunnen itseni jo VANHAKSI- voisin olla jo mummo jos olisin nuorena aloittanut!!!, )
 

Yhteistyössä