Alkuperäinen kirjoittaja kantojäärä;26658542:
Tuossa just toisen länsirannikkolaisen kanssa höpistiin, niin hän myöskin kutoo. Liekö sitten pieni osa, joka kutoo.
Joo ja yleensä käytän kyllä yleiskielen sanoja, mutta kun sitä on koko ikänsä kutonut puikoilla, niin se vielä kieleltä välillä karkaa.
Niinpä, pääasia että asia tulee selväksi
Välillä pitää olla tarkkana sanavalinnoissa, kun on tuttuja eri puolelta maata. Minäkin joskus menin hämilleni kun tuttu sanoi että hän ei kehtaa tehdä jotain, kun asiassa en minun mielestäni ollut mitään hävettävää. Tuttavan kotipaikalla tuo sitten tarkoittikin viitsimistä. Hetken verran siinä ensin ihmeteltiin
Tässä vielä selvitys tuosta kutomisen, neulomisen ja ompelun eroista, Helsingin kaupunginkirjaston Kysy mitä vain -arkistosta:
(24.02.2005) Vistottaa kun sukankutomista väitetään neulomiseksi. Neulominen tulee sanasta neula, se ainakin on varma. Kotonani puhuttiin kudinpuikoista. Miksi neuvotaan väärin?
Sanojen käyttö riippuu murrealueesta: länsisuomalaiset kutovat sukkaa , itäsuomalaiset neulovat. Kumpikaan ei siis ole väärin. Ammattikielessä sukkaa neulotaan.
Näiden sanojen käyttöä on pohdittu paljon ja arvovaltaisella tasolla. Jo yli sata vuotta sitten käsityöalan opetuksen suunnittelijat sopivat, että vaatteita ommellaan, sukkaa neulotaan ja kangasta kudotaan. Asiaan otti tämän kannan myös senaatin määräämä komitea vuonna 1889, samoin kansakoulun käsityönopetusta suunnitellut komitea vuonna 1912. Käytäntö vakiintui sitten 1900-luvulla. Kysymys oli jälleen esillä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kielivaliokunnan kokouksessa 1941, jolloin todettiin että ammattikirjallisuudessa käytetään laajalti sanaa neuloa merkityksessä valmistaa esim. sukkaa puikoilla, mutta neuloa-verbin käytön tekemistä pakolliseksi valiokunta ei katsonut voivansa puoltaa. Suomen kielen lautakunta katsoi 1981 ettei ammattikielessä vakiintunutta sanojen neuloa, kutoa ja ommella työnjakoa ole syytä muuttaa ja että se soveltuu hyvin noudatettavaksi yleiskielessä. Yleisessä kielenkäytössä on kuitenkin edelleen mahdollista puhua myös sukan, villapaidan tms. kutomisesta.
Gradukin on aiheesta tehty: Kristina Bergströmin pro gradu -tutkielma Ommella, neuloa ja kutoa -sanojen merkitykset suomen kielessä (Helsingin yliopisto 1964)
Nykysuomen sanakirja määrittelee verbit näin:
kutoa=
I. varsin. merk.
1. valmistaa kangasta tms. kangaspuissa tai kutomakoneessa.
2. valmistaa nauhaa palmikoimalla tai vars. erityisillä laudoilla, niisillä tai tiuhdalla; valmistaa helminauhaa erityisissä pujotuspuissa. 3. valmistaa sukkaa tms. kudelmaa toisiinsa punoutuvista lankasilmukoista joko käsin puikoilla eli vartailla tai erityisessä koneessa, neuloa.
4. valmistaa verkkoa, havasta, joko käsin kävyllä ja kalvoimella tai myös koneellisesti.
5. valmistaa konttia, virsua tms. tuohinauhoista, kaisloista tms., punoa; valmistaa koria päreistä.
II. laajentunutta konkr. käyttöä. 1. kans. muurata, holvata, 2. eril. eläimistä puhuen seitin, suojaavan kotelon tms. muodostamisesta.
III. kuv. (= kuvallinen käyttö)
neuloa=
1. käs. valmistaa kudelmaa eli neuletta toisiinsa punoutuvista lankasilmukoista joko puikoilla eli vartailla tai koneella, kutoa (I.3.)
2. neulalla ja langalla käsin tai koneella suoritetusta työstä: ommella.
3. kuv. edestakaisesta liikkeestä.
ommella=
silmällistä neulaa käyttäen kiinnittää, liittää tai kirjoa langalla, valmistaa täten jtak kankaasta, nahasta tms., neuloa; myös vastaavasta
konetyöstä; vrt. harsia, kursia, kuroa, tikata, parsia.
Muuten, verbiä vistottaa (=pelottaa, kammottaa iljettää) käytetään Länsipohjan murrealueella ja Lapissa - eli samoilla alueilla myös sukkaa kudotaan.
Lähteet:
Esko Koivusalo: Neuloa - kutoa - ommella. Kielikello 2/1981
Nykysuomen sanakirja. 2002
Suomen sanojen alkuperä 3. 2000
