Ymmärrän hyvin tuntemuksesi!! Voi kun voisin auttaa! Meillä oli aivan järjetön syömislakkoilu ja juomislakkoilu ainakin 3kk ajan, varmaan pidempäänkin. Tyttömme aloitti syömislakkonsa n.8kk iässä, eli teki täydellisen rintalakon ja imetys loppui siihen kuin seinään. Onneksi oli oppinut kiinteitä jo aika hyvin syömään kun ei ottanut pisaraakaan korviketta, ei sitten mistään pullosta tai mukista. Mutta, kun ei halunnut syödä kiinteitäkään. Eikä juoda vettä tai mitään. Puoliväkisin ja kauhean ämpyilyn ja shown kanssa saimme jotakin menemään. Hermot oli niin kireällä tässä tilanteessa että olimme mieheni kanssa menettää järkemme. Mentiin tämä syömislakkoilukausi kuin sumussa, koska oltiin niin huolesta sekaisin että osasin vain itkeä miehen olkapäätä vasten vauvan nukahdettua. Kukaan ei osannut auttaa, vaan meille toisteltiin epäuskoisina että kyllä sen vauvan pitäisi maitoa juoda. Voin vain kuvitella epätoivosi.
En osaa sanoa miksi meillä alkoi tilanne pikkuhiljaa laueta ja tyttö alkoi syömään paremmin. Muistan kuinka olin jo niin väsynyt tuohon syömättömyyteen että suutuspäissäni sanoin lapselle että ole sitten syömättä ja nostin pöydästä pois. Seuraavan kerran tarjosin ruokaa vasta useamman tunnin kuluttua niin johan meni. Tajusin että ehkä kierteen aiheutti tämä kamala paniikki ja numeron tekeminen asiasta. Kun tajusin sen, pidin huolta että en näyttänyt mitään tunteita syömisen vuoksi lapselle, söi tai ei vaikka sisäisesti kiehuin. En osaa vieläkään sanoa mistä tämä outo syömättömyyskausi alkoi mutta tiedän nyt että siitä vauhkoaminen pahensi tilanteen äärimmilleen. Nykyään tyttö syö/juo välillä äärettömän hyvin ja välillä todella huonosti. Tärkeintä on että suhtautuu asiaan neutraalisti niin ruokahalut palaavat.
Hyvä että teillä asiaa tutkitaan. Jos mitään ei löydy, niinkuin meidän tapauksessa, kannattaa alkaa noudattaa tuota linjaa, ettei näytä tunteitaan tuon juomisen ja syömisen kanssa. Silloin lapsi ei voi käyttää sitä vallan välineenä. Toivon teille parempaa, en osaa auttaa oikein mitenkään.
Luota siihen ettei terve lapsi tapa inäännytä itseään janoon tai nälkään, tätä minäkin hoen itselleni aina. Saattaa temppuilla vain kun tilanne on johtanut siihen. Luottakaa, siitä kierteestä voi päästä pois, mutta hermoja vaatii. Anna olla useampi tunti juomatta ja tarjoa sitten hyvin vähäeleisesti juotavaa jostakin mistä nyt voisi kuvitella juovan. Jos ei ota, tarjoa taas muutaman tunnin kuluttua. Alkaa varmasti jossain vaiheessa juominen kelvata. Jos kuumeinen lapsi, niin tuota ei tiety voi noudattaa mutta terve lapsi ei muutaman tunnin aikana kuivu.