Minä en ole kyllä oikein ymmärtänyt, miksi ihan pienen (vauvan tai alle 2 v) pitää osata kaikkia asioita yksin??? Meillä ainakin tyttö (nyt 1 v 10 kk) ollut syntymästään asti hyvin "läheisriippuvainen" (esim. ei ole alkanut olemaan lattialla yksinään, ei nukahtamaan yksinään jne.) ja läheisyyttä ja syliä on sitten annettu. Tytölle on esimerkiksi rinta edelleen tärkeä, pari kertaa päivässä (ja ehkä kerran yössä) imee niin, että maitoa heruu ja lisäksi käy muutaman kerran vähän "lutkuttamassa" (ei ole ikinä oppinut tutille ts. käyttää siis minua tuttinaan) siis tankkaamassa näin läheisyyttä. Illalla menen hänen kanssaan sänkyyn (hän nukkuu ns. sivuvaunussa) ja imetän ja tyttö nukkuu ehkä minuutissa parissa, helppoa minusta. En voisi kuvitellakaan, että veisin hänet vain sänkyyn ja jättäisin sinne nukahtamaan itsekseen (saati sitten silloin kun hän oli vauva)!!!! Kunhan tyttö on valmis luopumaan rinnasta (toivottavasti kuitenkin kesään mennessä, mutta lapsentahtisesti mennään), pitää miettiä myös nukutusasioita uudestaan. Mutta olen varma, että meidänkin tyttö ehtii vielä nukahtaa yksinään (tässä kylmässä maailmassa ;-)).