Kuinka kauheaa se voi olla?

Tässä rv 28 lopuilla alkaa synnytys pyörimään jo kovasti mielessä...Ja kun kaikki tässä vaiheessa ovat auliisti kertoneet omia synnytyskokemuksiaan / -kauhujaan, niin kysytäänpä asiaa vielä tältäkin raadilta:

eli kuinka "paha" se synnytys oikeasti oli? Mikä meni hyvin ja mikä täysin vikaan?

Itse yritän lohsuttautua ajatuksella, että ei se nyt NIIN KAMALAA voi olla, kun suurin osa kuitenkin haluaa vielä lisää lapsia

Kiitos jos jaksat jakaa kokemuksesi

 

Ekan synnytys oli just niin kamalaa, kuin kaikki pelotteli. Supparit yhtä helvettiä ja laps revittiin lopulta imukupilla ulos. Menetin paljon verta, pyörryin jne..
Toisen oli kuin lastenleikkiä, pärjäsin vaan kohdunkaulan puudutteella.

 

Mun kohdalla onnistunut osuus oli leikkaus, sitä ennen kaik pieleen ja tumpelokätilöitä. Kokemuksena oli kyl aikas hirveä, mut kai mä uskaltasin uusiks ottaa jos ois pakko.

 

Muita?

 

No mulla ainakin synnytys oli nopea ja helppo, ei yhtään paha. Kivut ei missään vaiheessa olleet sietämättömiä ja ponnistusvaihe kesti 4min. Kivunlievityksenä pari henkäsyä ilokaasua ja kohdunkaulanpuudute. Ja kyllä muakin pelotti, jännitti ja mietitytti että mitä tuleman pitää.

 

Mun eka (ja toistaseks ainoa) synnytys oli tosi hyvä kokemus. Yöllä alkoi ja parin tunnin jälkeen lähdettiin sairaalaan. Siellä olin jo 5 cm auki. Sain kipulääkettä ja spinaalin. Vauva syntyi neljän tunnin päästä sairaalaan menosta, lopussa laitettiin vielä kohdun kaulan puudutus. Voin koko ajan oikein hyvin ja kätilö oli todella ammattitaitoinen ja kiva. Ponnistus kesti 50 minuuttia, koska vauva oli tulossa otsa edellä, mutta missään vaiheessa ei kuitenkaan tuntunut, että "en jaksa enää". Tosi hyvillä mielin olen alkuvuodesta menossa synnyttämään kakkosta

 

Mun kohdalla onnistunut osuus oli leikkaus, sitä ennen kaik pieleen ja tumpelokätilöitä. Kokemuksena oli kyl aikas hirveä, mut kai mä uskaltasin uusiks ottaa jos ois pakko.

paikat eivät auenneet tarpeeksi nopeasti, kätilö lisäs koko ajan okstitosiina ja kivut aivan kamalat. Epiduraalia sain kolmeen eri otteeseen ja se auttoi hetken aikaa. Lopulta kohdunsuu aukes 5 sentistä 10 senttiin viidessä minuutissa. Mulla repes koko alapää, molemmat sulkijalihakset.
Kaks kirurgia tikkas mua leikkaussalissa 1,5 tuntia.
Ekaan pariin kuukauteen en pystynyt istumaan kun renkaan päällä.

 

Minulla kokemusta vain ensimmäisestä synnytyksestä, mutta sanoisin oman kokemuksen perusteella että ei se nyt NIIN kamalaa ollut. Sattuihan se joo, mutta ei mulla tullu kertaakaan sellanen olo että nyt en kestä enää yhtään. Synnytyksen kesto 20h, josta ponnistus 1h35min eli ei ihan nopeimmasta päästä, mutta kaikki meni kuitenkin hyvin. Kohdunkaulanpuudute oli ainoa mitä tarvitsin. Mutta kun eihän sitä voi etukäteen tietää mitä tulee tapahtumaan, se kai siinä pahinta on. Kannattaa varautua kaikkeen mahdolliseen ettei säikähdä jos joutuukin sektioon kesken kaiken. Mutta suurin osa kuitenkin menee ihan hyvin.

 

Jos saat synnyttää alateitse niin ei ole niin paha
Yleisesti se helpompi ja todennäköisesti pääset synnyttämään alateitse.

 

Toisessa ketjussa totesin, että jos kuolemaa olisi tarjottu sillä hetkellä vaihtoehtona, niin olisin käynyt kauppaa. Niin kauheaa se oli.
Mutta nyt ajatellen kaikki on unohtunut. Oli oikeastaan jo heti ompelun jälkeen. Tai no, sanotaan parantumisten jälkeen.

 

kaksi synnytystä takana,enkä ikinä enään aijo synnyttää. :/

 

Mikään ei mennyt vikaan...sain kipulääkitykset ajallaan yms. mutta kyllähän se silti aika kauheeta on. Siis kyllä sen tekee sen eteen että saa vauvan, mutta ei se silti kivaa ole. Se sattuu aikalailla :/

 

Alatiesynnytys ei ole niin paha vaikka sillä mässäillään mutta sektio on 100 kertaa pahempi kun sanotaan!

 

Mulla ei toiminu kivun lievitys ja sitten päädyttiinkin kiireelliseen sektioon kun vauvan pulssi kohosi 200, mulle nousi 38 kuume ja supistukset tulivat koko ajan ilman taukoja. No se sektio oli kamala enkä toivo sitä pahimmalle vihamiehellenikään! Mul ei siinäkää nimittäin kunnolla puudutteet toiminu ja sain 3 pussia lisäverta kun hemoglobiini laski 75. Mulle kyllä tuli jälkeen päin osastolle 2 kätilöä juttelemaan ja lääkäri siitä mitä tapahtu kun vissiin pelättiin, et jää traumat, mut kyl olis tarkoitus taas ens keväänä synnyttää =) Hyvää oli että syntyi terve hyvinvoiva tyttö!

 

En tiedä kuinka moni synnytys menee "oppikirjan mukaan". Olen ymmärtänyt, että jokainen synnytys (ja ainkain synnyttäjä) on erilainen. Itse pidän vähän turhana suunnitella tarkaan synnytystään etukäteen. Menin avoimin mielin synnyttämään luottaen ammattihenkilöiden osaamiseen ja ehdotuksiin.

 

itsellä 2 helppoa nopeaa synnytystä,kyllä niitäkin on. Kaverilla oli vaikea synnytys,hyvä ettei henki lähtenyt...parin vuoden päästä sanoi "ei se ny niin kamalaa ollut...",no joo,hän parani ennalleen ja sai ihanan terveen lapsen. Ajattele et se on kuitenkin ajallisesti pieni hetki elämästä.

 

En kerro, jokaisella omansa

Mutta koeta asennoitua siten että se kipu on hetkellistä ja jokainen supistus on yks supistus vähemmän ja lapsen syntymä jokaisella supistuksella hieman lähempänä.
Opettele rentoutumaan äläkä taistele vastaan.

 

Miulla ihan hyviä kokemuksia kaikki 5, en varmasti olisikaan taas raskaana jos jotain kauhua olisi jäänyt.Muistaa ottaa/pyytää vaan sen tarvittavan kivunlievityksen tarpeeksi ajoissa, niin siitä selviytyy kyllä ja kuuntelee niitä kätilöitä ja lääkäreitä, ne ovat kuitenkin ammattilaisia, joten tsempit siulle ja kaikki menee varmasti omalla painollaan ja hyvin!

 

Ekan synnytys meni niin vikaan ko olla vaan voi, synty hätäsektiolla. Ja varmaan ois ollu ihan normisynnytys eessä mutta exä oli eri mieltä ko pieksi minut sairaalaan.

Toisessa synnytyksessä vikaan meni kätilö, en tullu sen kans toimeen vaan miehen piti toimia kommunikointivälineenä siinä ettei syttyny sota. Vikaan meni seki että olin jo valmiiksi liian sairas, siis mulla oli tulehusta, kuume ja voimat ihan loppu. Ja kyseessä oli hemmetin nopea syöksysynnytys. Ennen vesien menoa olin nelisen senttiä auki ko oli tujutellu pikku supistuksia pitkin päivää, ei mittään ihmeellisiä kuitenkaan. Vedet ko meni niin loput tapahtuki alle puolessa tunnissa, saliin siirtyminen ja ite ponnistusvaihe. Ja ko vauva oli ulkona mie tuuperruin.

Mut hyvää oli se että säilyin ehjänä, ei kummosempia repeämiä tms, vauva oli terve vaikkaki pieni ja liian aikasessa. Miehen tuki oli varmaan parasta koko touhussa. En ois ilman varmaan ees selvinny.

Itessään jo tuntu sielä synnärillä ollessa ettei minua tai minun tuntemuksia kuunnella, ko tulehuksen ja kuumeen takia olin niin kipiä, mut aina ko mies sano saman mitä mie niin alko tapahtua.

 

Mulla synnytys keski kaiken kaikkiaan melkein 40 h, riippuen mistä sen laskee, jos sen laskee siitä, että supparit tuli 10 min. välein, niin kesti 30 h, jos siitä, kun ne kesti muuten 10 min välein, mutta kerran tuli 20 min. tauko, niin kesti 36 h. Ja sit ennen valvoin pari yötä, kun supisteli. Avautuminen oli tuskallisen hidasta, supparit tekivät kipeää ja usko meinasi väsymyksen takia loppua. Lapselta otettiin vatsassa ollessaan päästä näytteitä, kun oli kovin unelias. Ponnistus vaihe kesti tunnin ja lopulta vauva autettiin imukupilla pois. Väliliha leikattiin ja tikkejä tuli kätilön mukaan "niin monta etten laskenut.". Istukka ei irronnut suosiolla, vaan se jouduttiin nukutuksessa käsin irrottamaan.

MUTTA: Kaikesta huolimatta synnytyksestä jäi hyvä mieli. Henkilökunta oli ystävällistä ja avuliasta, osastolla ei tuolloin ollut kiire. Mulle selitettiin kaikki mitä ikinä mahdoin kysyäkään tosi tarkkaan. Kivunlievityksestä pidettiin huoli, jotta pitkän avautumisvaiheen aikana sain edes hetken nukuttua. Ponnistaminen oli mulle helpotus, koska se kipu oli hyvää kipua. Tiesin, että mitä enemmän mä jaksan ponnistaa, sitä nopeemmin kaikki on ohi. Kun ponnistin, ajattelin, että samalla mä työnnän kipua pois. Kätilöistä oli iso apu ja he miehen kanssa kannustivat ja kehuivat aina kun ponnistin. Välilihan leikkaamista en edes huomannut.

Mulla itellä oli samoihin aikoihin ihan samat mietteet kun sulla ap, ja vasta vielä lähempänä la:ta aloin olla valmiimpi synnytykseen... Onnea koitokseen!

 

Mä taas olen sitä mieltä, ettei kannata lähteä lukemaan ja kuuntelemaan kaikkia ns. kaukukerotomuksia. Jokainen synnytys on erilainen ja jokainen kokee kivun erilailla.
Tavanomainen synnytyksen kulku ja kivunlievitysmenetelmät on HYVÄ TIETÄÄ, mutta synnytys on sikäli "ikäväjuttu" ettei siihen voi etukäteen valmistautua. Ei voi tietää miten tuleva synnytys tulee menemään vaik niitä ois jo useita takana.
Synnytys-kokemukseen vaikuttaa myös hirveästi omavointi (siis yleinen vointi), tukihenkilön läsnäolo sekä ennenkaikkea kätilön persoonallisuus (passaako persoonat yhteen jne).

Itellä on 2 synnytystä takana ja kumpaisessaki on sattunu jotain "hassua" siis sellaista toisaalta negatiivista mut toisaalta sit jälkikäteen ajateltuna erikoinen yhteensattuma tai harvinainen tapahtuma.
Esikoisen synnytyksessä ei yhden kätilön kans meinannu synkätä, mut se "erikoinenjuttu" oli se et sain epiduraalista postpinalipäänsäryn (joka on ensinnäki harvinainen ja toiseksi mul alkoi uudestaan vuotamaan paikkauksenjälkeen)
Tokassa synnytyksessä, kätilöllä oli hoppu.. lääkäri kävi laittaan epiduraalin ja käski hetken päästä vaihtaa kylkeä (kätilö kävi välistä toisessa salissa ja lääkäri odotteli siin meidän salissa toiseen saliin pääsyä ), mut lääkäri ei hoksannu et kun mä vaihdan kylkeä pitäisi pitää huolisiitä ettei piuha irtoa selästä ja se irtosi.. laitto sit myöhemmin spinalin

 

asenne vaikuttaa paljon. Jos menee synnyttään ajatuksella että tämä on ihan hirveetä, kamalaa, kuolen tähän niin kai se sitte kauheeta onkin.

Kannattaa tutustua tähän niin osaa asennoitua oikein http://www.bebesinfo.fi/sivu.php?artikkeli_id=13

Mulla sujui toka synnytys paljon paremmin kun ymmärsin mitä milloinkin tapahtuu.

 

Täällä sitä mässäillään alapääkivuilla. Se on luonnollinen juttu toisinkuin muut vaihtoehdot, älkää valittako!

 

Tässä rv 28 lopuilla alkaa synnytys pyörimään jo kovasti mielessä...Ja kun kaikki tässä vaiheessa ovat auliisti kertoneet omia synnytyskokemuksiaan / -kauhujaan, niin kysytäänpä asiaa vielä tältäkin raadilta:

eli kuinka "paha" se synnytys oikeasti oli? Mikä meni hyvin ja mikä täysin vikaan?

Itse yritän lohsuttautua ajatuksella, että ei se nyt NIIN KAMALAA voi olla, kun suurin osa kuitenkin haluaa vielä lisää lapsia

Kiitos jos jaksat jakaa kokemuksesi

tiedätkö, minun ensisynnytykseni oli kamala, kaikki pelkoni toteutuivat. Uskalsin tehdä silti toisen lapsen pienellä ikäerolla. Paha synnytys ei ole kiva juttu mutta aika tosiaan kultaa muistot. Ja sitäpaitsi, synnytyksesihän voi olla aivan mahtavakin kokemus. Kipua varmasti jokainen synnyttäjä tuntee, siltä ei voi välttyä

 

Mikään ei mennyt vikaan...sain kipulääkitykset ajallaan yms. mutta kyllähän se silti aika kauheeta on. Siis kyllä sen tekee sen eteen että saa vauvan, mutta ei se silti kivaa ole. Se sattuu aikalailla :/

Nää on niin subjektiivisia juttuja. Mä en missään vaiheessa tuntenut synnytystä kamalaks ja mielestäni se oli jopa ihan kivaakin. Mutta todellakin uskon että toisenlaisiakin tuntemuksia on.