Kuinka monta tuntia soittoharkkoja päivässä menee vielä normaalin elämisen äänten piiriin?
- Viestiketjun aloittaja metsänpeitto
- Ensimmäinen viesti
"vieras"
Riippuu kokonaan siitä, kuinka huonosti soittaa. Jos se on kokoajan semmoista, plim plim eiku plim plim eiku-tyyppistä, niin vartti on jo tuskaa.
[QUOTE="vieras";27043994]Riippuu kokonaan siitä, kuinka huonosti soittaa. Jos se on kokoajan semmoista, plim plim eiku plim plim eiku-tyyppistä, niin vartti on jo tuskaa.[/QUOTE]
Toistaa sellaista noin viiden sekunnin pätkää. Ei ilmeisesti osaa vielä muuta. Mä en tajua, miten se itsekään jaksaa kuunnella
Toistaa sellaista noin viiden sekunnin pätkää. Ei ilmeisesti osaa vielä muuta. Mä en tajua, miten se itsekään jaksaa kuunnella
"kai"
Jos sitä ei tapahdu hiljaisuuden aikaan, niin kyllähän pienisti voi treenata vaik koko päivän...
[QUOTE="kai";27044018]Jos sitä ei tapahdu hiljaisuuden aikaan, niin kyllähän pienisti voi treenata vaik koko päivän...[/QUOTE]
Bassokitara... Jumputusta, jumputusta, jumputusta.
Bassokitara... Jumputusta, jumputusta, jumputusta.
Tuusulan KO p. 22.11.1982 oli kiinteistöyhtiö A:n kanteesta lausunut selvitetyksi, että B oli 30.11.1978 allekirjoitetulla vuokrasopimuksella vuokrannut yhtiöltä sen Keravalla omistamassa talossa sijaitsevan huoneiston. B:n alaikäinen tytär oli ainakin kahden viimeisen vuoden aikana harjoittanut huoneistossa pianonsoittoa. Hänen päivittäinen harjoitteluaikansa oli viime aikoina ollut 6 - 7 tuntia. Soittaminen oli kahtena arkiaamuna viikossa alkanut kello 8 sekä lauantaisin ja sunnuntaisin jonkin verran myöhemmin ja jatkunut noin puolitoista tuntia. Iltapäivisin harjoittelu oli kestänyt eri aikoina usean tunnin ja jatkunut vielä illalla kello 20 ja 22 välisen ajan. Etenkin viimeksi mainittuna ajankohtana tapahtunut harjoittelu oli häirinnyt naapureiden elämää ja varsinkin lasten riittävää yöunen saantia. Naapureiden ilmoitettua B:lle pianonsoitosta aiheutuvan heille häiriötä ja pyydettyä B:tä rajoittamaan harjoitteluajan kello 10 - 20 väliseksi ajaksi B ei ollut siihen suostunut jättäen siten osoittamatta naapureitaan kohtaan hyvien tapojen edellyttämää huomaavaisuutta. B ei ollut piitannut vuokranantajan huomautuksista. B oli saatuaan haasteen tiedokseen pyrkinyt parantamaan huoneiston äänieristystä asentamalla sen huoneen lattialle, jossa flyygeli sijaitsi, yhden senttimetrin paksuisen styroxlevyn ja kokolattiamaton sekä seinille kokolattiamaton ja flyygelin jalkojen alle tärinäeristimet. Näillä toimenpiteillä ei ollut ollut eikä niillä voitu olettaa olleen oleellista merkitystä flyygelin äänen vaimentamiseksi. Tämän vuoksi ja kun B siten huomautuksista huolimatta oli jättänyt noudattamatta, mitä terveellisyyden, järjestyksen ja hyvien tapojen säilymiseksi talossa vaadittiin sallimalla huoneistossa jatkuvasti päivittäin myöhään illalla kello 22 saakka pianonsoitolla aiheuttaa naapureita kohtuuttomasti häiritsevää melua ja hän siten oli menettänyt vuokraoikeutensa. KO oli huoneenvuokralain 31 §:n 1 momentin 6 kohdan nojalla velvoittanut B:n häädön uhalla muuttamaan huoneistosta ja jättämään sen yhtiön hallintaan.
Helsingin HO, jonka tutkittavaksi B oli saattanut asian, t. 11.5.1983 oli todennut, että B oli hallitsemassaan huoneistossa sallinut tyttärensä soittaa flyygeliä lähes päivittäin KO:n päätöksessä mainittuina aikoina aamuisin, iltapäivisin ja iltaisin lauantai- ja sunnuntaipäivät mukaan lukien. Selvityksen mukaan soitto oli ollut niin voimakasta, että B:n naapurit olivat heränneet siihen, mikäli he olivat olleet jo nukkumassa, eivät he olleet voineet nukkua ennenkuin kello 22 jälkeen. Talon asukkaiden yhtiölle osoittamien valituskirjelmien johdosta yhtiö oli huomauttanut B:lle soiton aiheuttamasta häiriöstä 3.12.1980, 8.3.1982 ja 24.9.1982 päivätyillä kirjeillä kehottaen viimeksi mainitussa kirjeessä B:tä ottamaan yhteyttä naapureihin ja sopimaan heidän kanssaan kohtuullisista soittoajoista viimeistään 1.10.1982 mennessä. Asiassa ei ollut päästy sopimukseen. KO:n päätöksessä mainitut toimenpiteet, joihin B oli ryhtynyt saatuaan 24.10.1982 asiaa koskevan haasteen tiedokseen, eivät olleet olleet riittäviä äänihäiriön poistamiseksi. Varsinkin iltaisin tapahtunut soittaminen oli häirinnyt talon muiden asukkaiden asumisrauhaa siinä määrin, että B, sallittuaan huomautuksista huolimatta tyttärensä jatkaa soittamista, oli jättänyt huoneiston käyttöön nähden noudattamatta, mitä terveellisyyden, järjestyksen ja hyvien tapojen säilymiseksi talossa vaadittiin. Häiriötä oli aiheutettu vielä haasteen tiedoksiantamisen jälkeenkin. Sen vuoksi ja kun B:n menettelyä ei ollut pidettävä merkitykseltään vähäisenä, Ho soveltaen huoneenvuokralain 21 §:ää, 31 §:n 1 momentin 6 kohtaa ja 2 momenttia sekä 32 §:ää, oli katsonut, ettei ollut syytä muuttaa KO:n päätöksen lopputulosta.
KORKEIN OIKEUS
B pyysi valituslupaa ja haki muutosta HO:n tuomioon vaatien, että kanne hylättäisiin näyttämättömänä ja että yhtiö velvoitettaisiin korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa. Valituslupa myönnettiin ja yhtiö antoi siltä pyydetyn vastauksen.
KKO t. katsoi, ettei ollut syytä muuttaa HO:n tuomiota.
FINLEX
Helsingin HO, jonka tutkittavaksi B oli saattanut asian, t. 11.5.1983 oli todennut, että B oli hallitsemassaan huoneistossa sallinut tyttärensä soittaa flyygeliä lähes päivittäin KO:n päätöksessä mainittuina aikoina aamuisin, iltapäivisin ja iltaisin lauantai- ja sunnuntaipäivät mukaan lukien. Selvityksen mukaan soitto oli ollut niin voimakasta, että B:n naapurit olivat heränneet siihen, mikäli he olivat olleet jo nukkumassa, eivät he olleet voineet nukkua ennenkuin kello 22 jälkeen. Talon asukkaiden yhtiölle osoittamien valituskirjelmien johdosta yhtiö oli huomauttanut B:lle soiton aiheuttamasta häiriöstä 3.12.1980, 8.3.1982 ja 24.9.1982 päivätyillä kirjeillä kehottaen viimeksi mainitussa kirjeessä B:tä ottamaan yhteyttä naapureihin ja sopimaan heidän kanssaan kohtuullisista soittoajoista viimeistään 1.10.1982 mennessä. Asiassa ei ollut päästy sopimukseen. KO:n päätöksessä mainitut toimenpiteet, joihin B oli ryhtynyt saatuaan 24.10.1982 asiaa koskevan haasteen tiedokseen, eivät olleet olleet riittäviä äänihäiriön poistamiseksi. Varsinkin iltaisin tapahtunut soittaminen oli häirinnyt talon muiden asukkaiden asumisrauhaa siinä määrin, että B, sallittuaan huomautuksista huolimatta tyttärensä jatkaa soittamista, oli jättänyt huoneiston käyttöön nähden noudattamatta, mitä terveellisyyden, järjestyksen ja hyvien tapojen säilymiseksi talossa vaadittiin. Häiriötä oli aiheutettu vielä haasteen tiedoksiantamisen jälkeenkin. Sen vuoksi ja kun B:n menettelyä ei ollut pidettävä merkitykseltään vähäisenä, Ho soveltaen huoneenvuokralain 21 §:ää, 31 §:n 1 momentin 6 kohtaa ja 2 momenttia sekä 32 §:ää, oli katsonut, ettei ollut syytä muuttaa KO:n päätöksen lopputulosta.
KORKEIN OIKEUS
B pyysi valituslupaa ja haki muutosta HO:n tuomioon vaatien, että kanne hylättäisiin näyttämättömänä ja että yhtiö velvoitettaisiin korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa. Valituslupa myönnettiin ja yhtiö antoi siltä pyydetyn vastauksen.
KKO t. katsoi, ettei ollut syytä muuttaa HO:n tuomiota.
FINLEX